Pip­sa tun­ne­taan no­peis­ta rat­kai­suis­taan. Ai­kai­sem­min hän työs­ken­te­li vaa­te­suun­nit­te­li­ja­na ja meik­kaa­ja­na, mut­ta nyt hän on vaih­ta­nut kos­me­tii­kan öl­jy­vä­rei­hin. Pa­rin vuo­den ta­kai­nen vie­rai­lu Rei­dar Sä­res­tö­nie­men tai­tei­li­ja­ko­dis­sa Sä­res­tö­nie­mes­sä sai hä­net taas in­nos­tu­maan maa­laa­mi­ses­ta. Kou­lu­tuk­sen Pip­sa on hank­ki­nut jo 70-lu­vul­la Es­poon va­paas­sa tai­de­kou­lus­sa.

Ny­kyi­sin suu­ri­ko­koi­sia ja vä­rik­käi­tä maa­lauk­sia syn­tyy Pip­san Find me -liik­kees­sä, jos­sa myyn­nis­sä on laa­jan ys­tä­vä­pii­rin tar­peet­to­mik­si käy­nei­tä se­cond hand -vaat­tei­ta. Yk­si uu­sim­mis­ta maa­lauk­sis­ta on voi­mak­kaan pu­na­sä­vyi­nen, eläi­nai­hei­nen Mie­len­sä­pa­hoit­ta­ja. Se täy­den­tää uu­den keit­ti­ön ko­din­ko­nei­den pu­nais­ta vä­ri­maa­il­maa.

Lenk­ki­mat­kan he­rä­te­os­tos

Pip­sa on avo­mie­hen­sä kans­sa asu­nut Poh­jois­ran­nas­sa vie­rei­ses­sä ta­los­sa pa­ris­sa­kin huo­neis­tos­sa. Nä­ky­mät me­rel­le ja ve­ne­sa­ta­maan oli­vat mai­ni­ot. Mi­tään tar­vet­ta tai aja­tus­ta­kaan asun­non vaih­ta­mi­seen ei ol­lut.

Kau­nii­na ke­vät­päi­vä­nä kak­si vuot­ta sit­ten kä­ve­ly­len­kin päät­teek­si huo­mat­tiin, et­tä naa­pu­ri­ta­los­sa on näyt­tö.

– Ute­li­ai­na me­nim­me tie­tys­ti heti kat­so­maan huo­neis­toa. Jo val­ta­va por­ras­käy­tä­vä maa­lauk­si­neen teki vai­ku­tuk­sen. Ajat­te­lin, et­tä tääl­lä voi­si vaik­ka joka päi­vä kä­vel­lä ra­put ylös ja alas ja löy­tää uu­sia ku­vi­oi­ta, Pip­sa ker­too.

Ko­ris­teel­li­nen por­ras­käy­tä­vä on­kin vai­kut­ta­va. Maa­lauk­set ovat kii­na­lais­ta kä­si­työ­tä 1800-lu­vun lop­pu­puo­lel­ta. Mur­re­tut vih­re­än, orans­sin ja si­ni­sen sä­vyt heh­ku­vat yh­des­sä voi­mak­kaan vi­o­le­tin kans­sa. Vain la­si­ka­tol­la va­rus­tet­tu va­lo­kui­lu on kal­kit­tu val­koi­sek­si.

Vuon­na 1953 ra­ken­net­tu vint­ti­ker­ros, jos­sa Pip­san koti on, muu­tet­tiin huo­neis­toik­si 2000-lu­vun al­ku­puo­lel­la.

– Ihas­tuin huo­neis­toon jo ovel­la. Juok­sin huo­neet läpi ja ajat­te­lin, et­tä on­pa hie­nos­ti on­nis­tu­nut re­mont­ti. Huo­neis­to oli mel­ko tyh­jä, omal­la ta­val­laan mo­der­ni tila van­has­sa ta­los­sa.

Ruokailutila ja olohuone ovat yhtä tilaa. Nojatuoli ja rahi saivat uudessa kodissa uudet päälliset.

Kat­to hei­jas­taa mai­se­man

Eri­kois­ta asun­nos­sa on se, et­tä ul­la­kon ma­ta­la huo­ne­kor­keus näyt­tää vii­si­met­ri­sel­tä jän­nit­tä­vän kat­to­rat­kai­sun an­si­os­ta.

– Au­rin­koi­se­na päi­vä­nä ik­ku­nois­ta nä­ky­vät sa­ta­man van­hat pur­je­lai­vat näyt­ti­vät lei­jai­le­van yl­hääl­lä ka­tos­sa, Pip­sa ku­vai­lee.

Une­no­mai­nen si­sä­kat­to saa kor­ke­at kaa­ri­päät­tei­set ik­ku­nat, jois­sa osa ruu­duis­ta on vie­lä van­haa lyi­jy­la­sia, hei­jas­tu­maan ti­las­sa kak­sin­ker­tai­si­na. Alun pe­rin rans­ka­lai­nen kas­vi­öl­jyis­tä val­mis­tet­tu Bar­ri­sol-kat­to on ke­vyt­tä elas­tis­ta muo­via.

Eu­roo­pas­sa hy­vin­kin suo­sit­tu me­ne­tel­mä on pa­lo­tur­val­li­nen, eko­lo­gi­nen ja kol­miu­lot­tei­nen. Sii­tä val­mis­te­taan lu­kui­sia eri ver­si­oi­ta. Tääl­lä olo­huo­nees­sa sä­vy­nä on hei­jas­ta­va, kiil­tä­vä val­koi­nen.

En­sim­mäi­nen koti il­man re­mont­tia

Koko ul­lak­ko­ker­ros, jos­sa on kol­me huo­neis­toa, oli sa­nee­rat­tu vii­si vuot­ta ai­kai­sem­min. Huo­neis­to oli kuin uu­si, kaik­ki pin­nat täy­del­li­ses­sä kun­nos­sa.

Tämä on Pip­san kym­me­nes ai­kui­si­än koti ja ai­noa, joka ei kai­van­nut min­kään­lais­ta re­mont­tia. Van­hat ka­lus­teet­kin aset­tui­vat hy­vin. Ai­noa tän­ne os­tet­tu huo­ne­ka­lu on soh­va­pöy­tä.

– Yleen­sä ha­lu­an eril­li­sen keit­ti­ön ja olo­huo­neen ruo­ka­pöy­ti­neen, et­tei vie­rai­den tar­vit­se ruo­kail­les­saan kat­sel­laan keit­ti­ö­ka­lus­tei­ta. Tääl­lä avoin tila toi­mii. Kaik­ki oli teh­ty niin tar­kas­ti.

Vain pu­nai­nen keit­ti­ös­sä mie­ti­tyt­ti.

– En­sin ajat­te­lin, et­tä pu­nai­nen on ai­ka roh­kea rat­kai­su. Jäl­keen­päin olen to­den­nut, et­tä il­man pu­nais­ta keit­tiö oli­si ai­ka tyl­sä. Vii­me ai­koi­na olen li­sän­nyt tän­ne pu­nais­ta as­ti­oil­la ja suu­ri­ko­koi­sel­la maa­lauk­sel­la.

Keit­ti­ös­tä par­haat nä­ky­mät

Pu­nai­nen on­kin pi­ris­tä­vä ruis­ke muu­ten val­koi­ses­sa keit­ti­ö­ti­las­sa, jos­sa sitä on käy­tet­ty vain yh­del­lä sei­nus­tal­la. Pu­nai­set ko­din­ko­neet ja as­ti­a­hyl­lyt aset­tu­vat vuo­ro­tel­len, ja kai­ken saa pii­loon siir­ret­tä­vien ovien an­si­os­ta. Mus­tien liu­kuo­vien ta­ka­na on as­ti­an­pe­su­ko­ne, höy­ry­uu­ni, uu­ni, pa­kas­tin ja jää­kaap­pi. Saa­rek­kees­sa on lie­si ja ve­si­pis­te. Toi­nen ve­si­pis­te on ta­ka­sei­nus­tal­la ik­ku­nan ala­puo­lel­la.

– Keit­tiö on eh­dot­to­mas­ti lem­pi­paik­ka­ni. Heti aa­mul­la, kun keit­te­len kah­via, voin seu­ra­ta nä­ky­mää ve­ne­sa­ta­mas­sa ja ka­na­va­ran­nas­sa. Keit­ti­ö­ti­lan suu­res­ta ik­ku­nas­ta Us­pens­kin ka­ted­raa­li­kin nä­kyy par­hai­ten.

Ava­ra kyl­py­huo­ne sau­noi­neen on se­kin hie­nos­ti to­teu­tet­tu. Kyl­py­huo­nees­sa­kin on mie­len­kiin­toi­nen Bar­ri­sol-kat­to­rat­kai­su. Tääl­lä valo tu­lee peh­me­ä­nä koko kat­to­pin­nal­ta. Sau­nas­sa on ik­ku­na, jos­ta lau­teil­la is­tu­es­sa on kyl­py­huo­neen ik­ku­nan kaut­ta nä­ky­mä me­rel­le. Ik­ku­nan al­ta puut­tuu vain kyl­py­am­me, kun mie­leis­tä ei ole vie­lä löy­ty­nyt.

Tuu­nat­tui­na kuin uu­sia

Pip­sa on no­pea päät­tä­jä, joka tie­tää, mitä ha­lu­aa. Mo­net ka­lus­teis­ta hän on löy­tä­nyt mes­suo­sas­to­so­mis­teis­ta, liik­kei­den näy­teik­ku­nois­ta ja jal­ka­käy­tä­väl­tä­kin vas­ta me­nos­sa myyn­tiin. Lenk­ki­mat­kat kau­pun­gil­la tu­le­vat usein kal­liik­si. Hän ra­kas­taa si­sus­ta­mis­ta ja aut­taa sii­nä au­liis­ti ys­tä­vi­ään­kin.

– On mie­len­kiin­tois­ta näh­dä, mi­ten ih­mi­set asu­vat ja en­nen kaik­kea, mi­ten he ja ko­tin­sa ovat so­pu­soin­nus­sa kes­ke­nään. Ihai­len mo­der­ne­ja ko­te­ja, mut­ta omis­sa­ni pää­dyn jos­tain syys­tä ai­na klas­si­seen, van­haan tyy­liin. Ri­paus kitsc­hiä so­pii mi­nul­le.

Ta­va­roi­ta Pip­sa ke­rää huu­to­kau­pois­ta, an­tiik­ki­liik­keis­tä ja kirp­pu­to­reil­ta. Osa löy­tyy va­ras­tos­ta, jon­ne on ke­rään­ty­nyt mel­koi­ses­ti ka­lus­tei­ta en­ti­sis­tä ko­deis­ta ja avo­mie­hen ra­vin­to­lois­ta. Muu­ta­man vuo­den pääs­tä ne ke­vy­es­ti tuu­nat­tui­na näyt­tä­vät taas mie­len­kiin­toi­sil­ta ja pää­se­vät esil­le.

Näin kävi vuo­sia sit­ten va­ras­toon hyl­jä­tyn van­han ruo­ka­pöy­dän ja tuo­lien kans­sa. Mus­tik­si maa­lat­tui­na ne tun­tui­vat kuin uu­sil­ta.

– Pal­jon olen kul­jet­ta­nut esi­nei­tä mat­koil­ta, raa­han­nut pai­na­vi­a­kin ta­va­roi­ta kä­si­mat­ka­ta­va­rois­sa. Mo­net ko­din rak­kaim­mis­ta ja ar­vok­kaim­mis­ta ka­lus­teis­ta, esi­neis­tä ja var­sin­kin maa­lauk­sis­ta ovat ex-ap­piu­kol­ta Ju­lius La­guk­sel­ta saa­tu­ja tai os­tet­tu hä­nen ko­ko­el­mis­taan.

Ruuk­ku­ja vai­kea ohit­taa

Pip­san ko­dis­sa on kaik­ki­al­la esil­lä suu­ri­ko­koi­sia kii­na­lai­sia ruuk­ku­ja eri vä­riyh­dis­tel­mis­sä. Si­ni­val­koi­set ruu­kut ovat kui­ten­kin enem­mis­tö­nä.

– En­sim­mäi­set si­ni­val­koi­set ruu­kut näin kau­an ai­kaa sit­ten New Yor­kis­sa, kun olin jou­lun ai­kaan lou­naal­la Plaza-ho­tel­lis­sa. Siel­lä ruuk­kui­hin oli is­tu­tet­tu jou­lu­kuu­sia.

Sen jäl­keen mui­ta­kin ruuk­ku­ja on tart­tu­nut mu­kaan mel­koi­nen mää­rä. Si­ni­val­koi­set ovat kui­ten­kin suo­sik­ke­ja.

– Ne rai­kas­ta­vat si­sus­tus­ta, Pip­sa sa­noo.

Ruu­kut ja mo­nen­lai­set la­sie­si­neet ovat tääl­lä roh­ke­as­ti esil­lä myös las­ten­las­ten ai­ka­na. Pip­sal­la on kol­me las­ten­las­ta, joi­ta hän ”mum­min oi­keu­del­la” hem­mot­te­lee.

Vii­si­vuo­ti­as Milo ha­lu­aa le­lu­kaup­paan. Kah­dek­san­vuo­ti­aan Nel­lien ja kym­men­vuo­ti­aan Li­lyn mum­mi ha­kee jos­kus kou­lus­ta ja ty­töt jää­vät yö­ky­lään.

– Teem­me yh­des­sä ko­ti­jut­tu­ja, mut­ta käym­me myös hie­no­kä­ve­lyl­lä, Fa­ze­ril­la lei­vok­sia mais­te­le­mas­sa.