Artikkeli
Vinttikerroksen matala tila näyttää jännittävän kattoratkaisun avulla kaksinkertaiselta. Ruokapöytä ja tuolit löytyivät omasta varastosta. Pöytä ja tuolien puuosat maalattiin automaalaamossa mustiksi, ja tuolit saivat uudet istuinpäälliset. Kattovalaisimina ovat sähköistetty vanha venäläinen lyhty ja S.A.L.I:sta löytynyt kristallivalaisin. Lattiavalaisin on Flosin Arco vuodelta 1962. Pieni lasipöytä löytyi S.A.L.I:sta, pylväät Boknäsin messuosastolta.

Vinttikerroksen matala tila näyttää jännittävän kattoratkaisun avulla kaksinkertaiselta. Ruokapöytä ja tuolit löytyivät omasta varastosta. Pöytä ja tuolien puuosat maalattiin automaalaamossa mustiksi, ja tuolit saivat uudet istuinpäälliset. Kattovalaisimina ovat sähköistetty vanha venäläinen lyhty ja S.A.L.I:sta löytynyt kristallivalaisin. Lattiavalaisin on Flosin Arco vuodelta 1962. Pieni lasipöytä löytyi S.A.L.I:sta, pylväät Boknäsin messuosastolta.

Kai­ka Poh­to­ka­ri ku­vat Han­na Lin­nak­ko

Ylellinen kerrostalokoti Helsingissä

Runsas vuosi sitten Pipsa Lagus ja hänen avomiehensä kantoivat huonekalunsa uuteen kotiin. Ikkunoista näkyy Uspenskin katedraali, ja aurinkoisella säällä sisäkattoon heijastuvat lähisataman vanhat purjelaivat.

Pip­sa tun­ne­taan no­peis­ta rat­kai­suis­taan. Ai­kai­sem­min hän työs­ken­te­li vaa­te­suun­nit­te­li­ja­na ja meik­kaa­ja­na, mut­ta nyt hän on vaih­ta­nut kos­me­tii­kan öl­jy­vä­rei­hin. Pa­rin vuo­den ta­kai­nen vie­rai­lu Rei­dar Sä­res­tö­nie­men tai­tei­li­ja­ko­dis­sa Sä­res­tö­nie­mes­sä sai hä­net taas in­nos­tu­maan maa­laa­mi­ses­ta. Kou­lu­tuk­sen Pip­sa on hank­ki­nut jo 70-lu­vul­la Es­poon va­paas­sa tai­de­kou­lus­sa.

Ny­kyi­sin suu­ri­ko­koi­sia ja vä­rik­käi­tä maa­lauk­sia syn­tyy Pip­san Find me -liik­kees­sä, jos­sa myyn­nis­sä on laa­jan ys­tä­vä­pii­rin tar­peet­to­mik­si käy­nei­tä se­cond hand -vaat­tei­ta. Yk­si uu­sim­mis­ta maa­lauk­sis­ta on voi­mak­kaan pu­na­sä­vyi­nen, eläi­nai­hei­nen Mie­len­sä­pa­hoit­ta­ja. Se täy­den­tää uu­den keit­ti­ön ko­din­ko­nei­den pu­nais­ta vä­ri­maa­il­maa.

Lenk­ki­mat­kan he­rä­te­os­tos

Pip­sa on avo­mie­hen­sä kans­sa asu­nut Poh­jois­ran­nas­sa vie­rei­ses­sä ta­los­sa pa­ris­sa­kin huo­neis­tos­sa. Nä­ky­mät me­rel­le ja ve­ne­sa­ta­maan oli­vat mai­ni­ot. Mi­tään tar­vet­ta tai aja­tus­ta­kaan asun­non vaih­ta­mi­seen ei ol­lut.

Kau­nii­na ke­vät­päi­vä­nä kak­si vuot­ta sit­ten kä­ve­ly­len­kin päät­teek­si huo­mat­tiin, et­tä naa­pu­ri­ta­los­sa on näyt­tö.

– Ute­li­ai­na me­nim­me tie­tys­ti heti kat­so­maan huo­neis­toa. Jo val­ta­va por­ras­käy­tä­vä maa­lauk­si­neen teki vai­ku­tuk­sen. Ajat­te­lin, et­tä tääl­lä voi­si vaik­ka joka päi­vä kä­vel­lä ra­put ylös ja alas ja löy­tää uu­sia ku­vi­oi­ta, Pip­sa ker­too.

Ko­ris­teel­li­nen por­ras­käy­tä­vä on­kin vai­kut­ta­va. Maa­lauk­set ovat kii­na­lais­ta kä­si­työ­tä 1800-lu­vun lop­pu­puo­lel­ta. Mur­re­tut vih­re­än, orans­sin ja si­ni­sen sä­vyt heh­ku­vat yh­des­sä voi­mak­kaan vi­o­le­tin kans­sa. Vain la­si­ka­tol­la va­rus­tet­tu va­lo­kui­lu on kal­kit­tu val­koi­sek­si.

Vuon­na 1953 ra­ken­net­tu vint­ti­ker­ros, jos­sa Pip­san koti on, muu­tet­tiin huo­neis­toik­si 2000-lu­vun al­ku­puo­lel­la.

– Ihas­tuin huo­neis­toon jo ovel­la. Juok­sin huo­neet läpi ja ajat­te­lin, et­tä on­pa hie­nos­ti on­nis­tu­nut re­mont­ti. Huo­neis­to oli mel­ko tyh­jä, omal­la ta­val­laan mo­der­ni tila van­has­sa ta­los­sa.

Ruokailutila ja olohuone ovat yhtä tilaa. Nojatuoli ja rahi saivat uudessa kodissa uudet päälliset.

Ruokailutila ja olohuone ovat yhtä tilaa. Nojatuoli ja rahi saivat uudessa kodissa uudet päälliset.

Kat­to hei­jas­taa mai­se­man

Eri­kois­ta asun­nos­sa on se, et­tä ul­la­kon ma­ta­la huo­ne­kor­keus näyt­tää vii­si­met­ri­sel­tä jän­nit­tä­vän kat­to­rat­kai­sun an­si­os­ta.

– Au­rin­koi­se­na päi­vä­nä ik­ku­nois­ta nä­ky­vät sa­ta­man van­hat pur­je­lai­vat näyt­ti­vät lei­jai­le­van yl­hääl­lä ka­tos­sa, Pip­sa ku­vai­lee.

Une­no­mai­nen si­sä­kat­to saa kor­ke­at kaa­ri­päät­tei­set ik­ku­nat, jois­sa osa ruu­duis­ta on vie­lä van­haa lyi­jy­la­sia, hei­jas­tu­maan ti­las­sa kak­sin­ker­tai­si­na. Alun pe­rin rans­ka­lai­nen kas­vi­öl­jyis­tä val­mis­tet­tu Bar­ri­sol-kat­to on ke­vyt­tä elas­tis­ta muo­via.

Eu­roo­pas­sa hy­vin­kin suo­sit­tu me­ne­tel­mä on pa­lo­tur­val­li­nen, eko­lo­gi­nen ja kol­miu­lot­tei­nen. Sii­tä val­mis­te­taan lu­kui­sia eri ver­si­oi­ta. Tääl­lä olo­huo­nees­sa sä­vy­nä on hei­jas­ta­va, kiil­tä­vä val­koi­nen.

En­sim­mäi­nen koti il­man re­mont­tia

Koko ul­lak­ko­ker­ros, jos­sa on kol­me huo­neis­toa, oli sa­nee­rat­tu vii­si vuot­ta ai­kai­sem­min. Huo­neis­to oli kuin uu­si, kaik­ki pin­nat täy­del­li­ses­sä kun­nos­sa.

Tämä on Pip­san kym­me­nes ai­kui­si­än koti ja ai­noa, joka ei kai­van­nut min­kään­lais­ta re­mont­tia. Van­hat ka­lus­teet­kin aset­tui­vat hy­vin. Ai­noa tän­ne os­tet­tu huo­ne­ka­lu on soh­va­pöy­tä.

– Yleen­sä ha­lu­an eril­li­sen keit­ti­ön ja olo­huo­neen ruo­ka­pöy­ti­neen, et­tei vie­rai­den tar­vit­se ruo­kail­les­saan kat­sel­laan keit­ti­ö­ka­lus­tei­ta. Tääl­lä avoin tila toi­mii. Kaik­ki oli teh­ty niin tar­kas­ti.

Vain pu­nai­nen keit­ti­ös­sä mie­ti­tyt­ti.

– En­sin ajat­te­lin, et­tä pu­nai­nen on ai­ka roh­kea rat­kai­su. Jäl­keen­päin olen to­den­nut, et­tä il­man pu­nais­ta keit­tiö oli­si ai­ka tyl­sä. Vii­me ai­koi­na olen li­sän­nyt tän­ne pu­nais­ta as­ti­oil­la ja suu­ri­ko­koi­sel­la maa­lauk­sel­la.

Keit­ti­ös­tä par­haat nä­ky­mät

Pu­nai­nen on­kin pi­ris­tä­vä ruis­ke muu­ten val­koi­ses­sa keit­ti­ö­ti­las­sa, jos­sa sitä on käy­tet­ty vain yh­del­lä sei­nus­tal­la. Pu­nai­set ko­din­ko­neet ja as­ti­a­hyl­lyt aset­tu­vat vuo­ro­tel­len, ja kai­ken saa pii­loon siir­ret­tä­vien ovien an­si­os­ta. Mus­tien liu­kuo­vien ta­ka­na on as­ti­an­pe­su­ko­ne, höy­ry­uu­ni, uu­ni, pa­kas­tin ja jää­kaap­pi. Saa­rek­kees­sa on lie­si ja ve­si­pis­te. Toi­nen ve­si­pis­te on ta­ka­sei­nus­tal­la ik­ku­nan ala­puo­lel­la.

– Keit­tiö on eh­dot­to­mas­ti lem­pi­paik­ka­ni. Heti aa­mul­la, kun keit­te­len kah­via, voin seu­ra­ta nä­ky­mää ve­ne­sa­ta­mas­sa ja ka­na­va­ran­nas­sa. Keit­ti­ö­ti­lan suu­res­ta ik­ku­nas­ta Us­pens­kin ka­ted­raa­li­kin nä­kyy par­hai­ten.

Ava­ra kyl­py­huo­ne sau­noi­neen on se­kin hie­nos­ti to­teu­tet­tu. Kyl­py­huo­nees­sa­kin on mie­len­kiin­toi­nen Bar­ri­sol-kat­to­rat­kai­su. Tääl­lä valo tu­lee peh­me­ä­nä koko kat­to­pin­nal­ta. Sau­nas­sa on ik­ku­na, jos­ta lau­teil­la is­tu­es­sa on kyl­py­huo­neen ik­ku­nan kaut­ta nä­ky­mä me­rel­le. Ik­ku­nan al­ta puut­tuu vain kyl­py­am­me, kun mie­leis­tä ei ole vie­lä löy­ty­nyt.

Tuu­nat­tui­na kuin uu­sia

Pip­sa on no­pea päät­tä­jä, joka tie­tää, mitä ha­lu­aa. Mo­net ka­lus­teis­ta hän on löy­tä­nyt mes­suo­sas­to­so­mis­teis­ta, liik­kei­den näy­teik­ku­nois­ta ja jal­ka­käy­tä­väl­tä­kin vas­ta me­nos­sa myyn­tiin. Lenk­ki­mat­kat kau­pun­gil­la tu­le­vat usein kal­liik­si. Hän ra­kas­taa si­sus­ta­mis­ta ja aut­taa sii­nä au­liis­ti ys­tä­vi­ään­kin.

– On mie­len­kiin­tois­ta näh­dä, mi­ten ih­mi­set asu­vat ja en­nen kaik­kea, mi­ten he ja ko­tin­sa ovat so­pu­soin­nus­sa kes­ke­nään. Ihai­len mo­der­ne­ja ko­te­ja, mut­ta omis­sa­ni pää­dyn jos­tain syys­tä ai­na klas­si­seen, van­haan tyy­liin. Ri­paus kitsc­hiä so­pii mi­nul­le.

Ta­va­roi­ta Pip­sa ke­rää huu­to­kau­pois­ta, an­tiik­ki­liik­keis­tä ja kirp­pu­to­reil­ta. Osa löy­tyy va­ras­tos­ta, jon­ne on ke­rään­ty­nyt mel­koi­ses­ti ka­lus­tei­ta en­ti­sis­tä ko­deis­ta ja avo­mie­hen ra­vin­to­lois­ta. Muu­ta­man vuo­den pääs­tä ne ke­vy­es­ti tuu­nat­tui­na näyt­tä­vät taas mie­len­kiin­toi­sil­ta ja pää­se­vät esil­le.

Näin kävi vuo­sia sit­ten va­ras­toon hyl­jä­tyn van­han ruo­ka­pöy­dän ja tuo­lien kans­sa. Mus­tik­si maa­lat­tui­na ne tun­tui­vat kuin uu­sil­ta.

– Pal­jon olen kul­jet­ta­nut esi­nei­tä mat­koil­ta, raa­han­nut pai­na­vi­a­kin ta­va­roi­ta kä­si­mat­ka­ta­va­rois­sa. Mo­net ko­din rak­kaim­mis­ta ja ar­vok­kaim­mis­ta ka­lus­teis­ta, esi­neis­tä ja var­sin­kin maa­lauk­sis­ta ovat ex-ap­piu­kol­ta Ju­lius La­guk­sel­ta saa­tu­ja tai os­tet­tu hä­nen ko­ko­el­mis­taan.

Ruuk­ku­ja vai­kea ohit­taa

Pip­san ko­dis­sa on kaik­ki­al­la esil­lä suu­ri­ko­koi­sia kii­na­lai­sia ruuk­ku­ja eri vä­riyh­dis­tel­mis­sä. Si­ni­val­koi­set ruu­kut ovat kui­ten­kin enem­mis­tö­nä.

– En­sim­mäi­set si­ni­val­koi­set ruu­kut näin kau­an ai­kaa sit­ten New Yor­kis­sa, kun olin jou­lun ai­kaan lou­naal­la Plaza-ho­tel­lis­sa. Siel­lä ruuk­kui­hin oli is­tu­tet­tu jou­lu­kuu­sia.

Sen jäl­keen mui­ta­kin ruuk­ku­ja on tart­tu­nut mu­kaan mel­koi­nen mää­rä. Si­ni­val­koi­set ovat kui­ten­kin suo­sik­ke­ja.

– Ne rai­kas­ta­vat si­sus­tus­ta, Pip­sa sa­noo.

Ruu­kut ja mo­nen­lai­set la­sie­si­neet ovat tääl­lä roh­ke­as­ti esil­lä myös las­ten­las­ten ai­ka­na. Pip­sal­la on kol­me las­ten­las­ta, joi­ta hän ”mum­min oi­keu­del­la” hem­mot­te­lee.

Vii­si­vuo­ti­as Milo ha­lu­aa le­lu­kaup­paan. Kah­dek­san­vuo­ti­aan Nel­lien ja kym­men­vuo­ti­aan Li­lyn mum­mi ha­kee jos­kus kou­lus­ta ja ty­töt jää­vät yö­ky­lään.

– Teem­me yh­des­sä ko­ti­jut­tu­ja, mut­ta käym­me myös hie­no­kä­ve­lyl­lä, Fa­ze­ril­la lei­vok­sia mais­te­le­mas­sa.

Koti

Hel­sin­gin Poh­jois­ran­nas­sa.

Vuon­na 1885 val­mis­tu­nut ker­ros­ta­lo, 3 h + avo­keit­tiö, 180 m².

Asuk­kaat

Meik­ki­tai­tei­li­ja-vaa­te­kaup­pi­as Pip­sa La­gus, 64, ja ra­vin­to­la-alal­la toi­mi­va avo­mies.