Rafaelin rakentama valtava kirjahylly peittää kauttaaltaan yhden olohuoneen seinistä. ”Kirjat ovat meille ideoiden lähde, ja nyt kun saamme ne taas pahvilaatikoista käyttöömme, tuntuu todella hyvältä”, kertoo Rafael. Ninni vastaa kirjahyllyn 80 neliön maalausprosessista. Muutaman kokeilun jälkeen väriksi valittiin harmaanvihreä. Myös Gro ja Cornelius ovat siellä, missä jotakin kiinnostavaa tapahtuu.

Skurken-kissa istuu eteisen klaffipöydällä Ekkullan vieraskirja vieressään ja seuraa ikkunasta kevään tuloa. Helmipaaneelin maalisävyn Ninni on sekoittanut itse.

Ek­ku­las­sa iloi­taan tänä vuon­na ai­kai­ses­ta ke­vääs­tä. Val­ta­van kor­kui­sen van­han luok­ka­huo­neen ik­ku­noi­den edus­tat ovat täyn­nä va­los­ta naut­ti­via pie­niä tai­mia. Osa odot­taa kou­li­mis­ta, osa kas­vaa jo omas­sa isom­mas­sa ruu­kus­saan. Her­kät tai­met ovat Ra­fa­e­lin sil­mä­te­riä. Kun ke­vät ete­nee, tai­met väis­tä­vät pel­lol­le luo­vut­ta­en ti­lan Ek­kul­lan kah­vi­lan käyt­töön.

Ra­fa­el Don­ner työs­ken­te­li ai­em­min toi­mit­ta­ja­na Hel­sin­gis­sä, mut­ta tun­si tar­vit­se­van­sa mer­kit­tä­viä muu­tok­sia elä­mään­sä voi­dak­seen pa­rem­min. Hän ha­keu­tui opis­ke­le­maan puu­tar­hu­rik­si. Sa­moi­hin ai­koi­hin Ra­fa­e­lin avo­puo­li­so Nin­ni Don­ner, joka oli vuo­sia työs­ken­nel­lyt huu­to­kaup­pa-alal­la, aloit­ti lei­pu­ri-kon­diit­to­rin opin­not.

Shaker-tyylisen keittiön Ninni ja Rafael kävivät tilaamassa Ruotsin-reissullaan Skandinaviska Shakerkökistä. Siellä se myös maalattiin antiikin-vihreällä pellavaöljymaalilla, jotta siveltimen jälki korostaisi käsityön tuntua. Saarekepöytä löytyi kierrätyskeskuksesta. Keittiön helmipaneelista tehdyssä kulmakomerossa säilytetään ruokatarvikkeita.

Pin­ta­rem­pas­ta pe­rin­ne­ver­si­oon

Nin­ni ja Ra­fa­el asui­vat Hel­sin­gis­sä, mut­ta kai­pa­si­vat maal­le. Kun Mus­ti­on ruu­kin van­ha kan­sa­kou­lu tuli vuon­na 2021 myyn­tiin net­ti­huu­to­kaup­paan, päät­ti­vät Nin­ni ja Ra­fa­el osal­lis­tua ki­saan. Sitä en­nen he kon­sul­toi­vat van­ho­jen ta­lo­jen ra­ken­nus­tek­niik­kaa ym­mär­tä­viä asi­an­tun­ti­joi­ta.

Talo osoit­tau­tui ra­ken­teil­taan ter­veek­si, mut­ta se tu­li­si vaa­ti­maan pe­rus­teel­li­sen kor­jauk­sen säh­kö­jä, vie­mä­rei­tä ja läm­mi­tys­jär­jes­tel­män uu­si­mis­ta myö­den. Pa­ris­kun­nal­la ei ol­lut pin­ta­re­mont­tia kum­mem­paa ko­ke­mus­ta, kun he on­nis­tui­vat huu­to­kau­pan vii­me het­kil­lä voit­ta­maan Ek­kul­lan omak­seen. Sii­tä huo­li­mat­ta he päät­ti­vät teh­dä suu­rim­man osan kun­nos­tuk­ses­ta omin voi­min.

– Olim­me hy­vin yk­si­mie­li­siä sii­tä, et­tä talo kun­nos­te­taan mah­dol­li­sim­man sääs­tä­en ja ra­ken­nu­sa­jal­le omi­nai­sin ma­te­ri­aa­lein. Et­sim­me tie­toa kir­jois­ta, tut­kiel­mis­ta ja ne­tis­tä sekä osal­lis­tuim­me res­tau­roin­ti­kurs­seil­le, ker­to­vat Nin­ni ja Ra­fa­el.

Koulun entinen jumppasali on yli nelimetrinen huonekorkeudeltaan. Suurien alkuperäisten ikkunoiden ansiosta valo osuu sinne kauniisti. Huoneessa on suuri pönttöuuni, jonka Ninni on maalannut pellavaöljymaalilla. Taustalla on käynti vanhempien makuuhuoneeseen.

Talon huonejako on pidetty entisellään, vaikka joidenkin käyttötarkoitusta on muutettu. Rafael teki vanhempien makuuhuoneeseen suuremman oviaukon, johon hän siirsi aiemmin kylpyhuoneen ovina olleet pariovet.

Gron huoneen seinät Ninni savirappasi ja maalasi syvän siniharmaiksi. Kun valo leikkii luonnonpigmentein värjätyn savimaalin päällä, seinä tuntuu kuin turvalliselta syliltä. Asetelmaan on koottu Gron omaa taidetta.

Ta­voit­teel­lis­ten ta­los­sa

Töi­den ol­les­sa aluil­laan Nin­ni ja Ra­fa­el sai­vat eh­do­tuk­sen tu­tul­ta oh­jaa­jal­ta, Mic­ha­e­la Ro­sen­bac­kil­ta. Hän eh­dot­ti, et­tä re­mon­tis­ta do­ku­men­toi­tai­siin tv-sar­ja. Lo­pul­ta kun­nos­tusp­ro­jek­tia seu­ra­si val­ta­va jouk­ko in­nos­tu­nei­ta kat­so­jia. Ylen Kai­puu maal­le -te­le­vi­si­o­sar­jan vii­mei­ses­sä jak­sos­sa Ek­kul­las­sa vie­te­tään Ra­fa­e­lin ja Nin­nin ke­sä­häi­tä.

Sar­jan ku­vaus­ten jäl­keen Ek­kul­las­ta on muo­dos­tu­nut ra­kas koti, mut­ta se on tar­jon­nut kum­mal­le­kin myös työ­pai­kan. Ra­fa­el aloit­ti kau­pal­li­sen vil­je­lyn vuon­na 2023. Nin­ni ava­si ke­vääl­lä 2024 unel­mien­sa kah­vi­lan, jos­ta voi os­taa myös har­ki­ten va­lit­tu­ja si­sus­tus­tuot­tei­ta.

Don­ne­rit aloit­ta­vat uu­den vuo­den ny­ky­ään yh­tei­sel­lä pa­la­ve­ril­la keit­ti­ön­pöy­dän ää­res­sä.

– Käym­me läpi edel­li­sen vuo­den on­nis­tu­mi­set ja asi­at, jois­sa on pa­ran­ta­mi­sen va­raa. Kir­jaam­me Ex­cel-tau­luk­koon koko tu­le­van vuo­den työ­lis­tan, ai­ka­tau­lu­tam­me jo­kai­seen hom­maan ku­lu­van ajan ja pää­täm­me, kum­pi on asi­as­ta pää­vas­tuus­sa, Nin­ni ker­too.

Tapa on osoit­tau­tu­nut eri­no­mai­sek­si kei­nok­si saa­da val­miik­si pro­jek­te­ja, joi­ta van­ha ja suu­ri ra­ken­nus ja pi­ha­pii­ri ovat pul­lol­laan. Suun­ni­tel­mal­li­suus aut­taa myös vä­hen­tä­mään tur­haa stres­siä.

– Olem­me täs­sä asi­as­sa sa­man­lai­sia, tark­ko­ja ja ta­voit­teel­li­sia. Tau­luk­ko näyt­tää lo­put­to­mal­le, mut­ta on joka ker­ta voi­ton­rie­mui­nen tun­ne ruk­sa­ta työ teh­dyk­si, ker­too Ra­fa­el ja li­sää, et­tä toki ti­laa on myös het­keen tart­tu­mi­sel­le ja fii­lik­sel­le.

– Olem­me asen­noi­tu­neet niin, et­tä kes­ke­ne­räi­syys on osa elä­män­ta­paam­me. Vaik­ka vä­lil­lä on rank­kaa, tämä työ on meil­le mer­ki­tyk­sel­lis­tä ja an­taa tosi pal­jon.

Kahvilassa on myytävänä Ninnin valitsemia pieniä eriä muun muassa ruukkuja, kynttilöitä ja kirjoja.

Vil­je­li­jän täy­tyy osa­ta ko­ka­ta

Ra­fa­e­lin val­mis­tau­tu­mi­nen ke­vää­seen al­kaa jo tam­mi­kuus­sa. Sil­loin hän kar­toit­taa kau­den ai­ka­na vil­jel­tä­vät kas­vit ja te­kee sie­men­ti­lauk­set. Esi­kas­va­tus al­kaa vii­kol­la 8.

– Mie­tin, mit­kä kas­vit toi­mi­vat yh­des­sä ja ovat mi­nus­ta kiin­nos­ta­via. Myös pit­kä myyn­ti­kau­si on plus­saa, on kiva tar­jo­ta jo­ta­kin jo tou­ko­kuus­sa. Yk­si suo­sik­ki­ni on val­ko­si­pu­li. Myyn sitä tuo­ree­na al­ku­ke­säl­lä, mikä on mel­ko har­vi­nais­ta.

Käy­tös­sä ole­va vil­je­ly­a­la on mel­ko pie­ni, mut­ta Ra­fa­el ai­koo kas­vat­taa alu­et­ta pik­ku­hil­jaa. Kas­vi­va­li­koi­ma on kui­ten­kin run­sas. Jos hy­vin käy, tänä ke­sä­nä pel­lol­la kas­vaa myös lat­va-ar­ti­sok­kaa ja tu­le­vai­suu­des­sa par­saa. Nin­niä kiin­nos­ta­vat kur­ku­ma ja in­ki­vää­ri sekä leik­ko­ku­kat, joi­ta hän käyt­tää kah­vi­las­sa sekä tar­joi­lu­jen ko­ris­te­luis­sa. Pa­ri­aat­tee­na on, et­tä Ek­ku­las­sa vil­jel­lään luon­non­mu­kai­ses­ti, il­man kei­no­lan­noit­tei­ta tai tor­jun­ta-ai­nei­ta. Vi­han­nek­set myy­dään ku­lut­ta­jil­le lä­hes suo­raan pel­los­ta.

– Ha­lu­an tar­jo­ta tuo­rei­ta ja laa­duk­kai­ta lä­hi­vi­han­nek­sia sekä koh­da­ta asi­ak­kai­ta hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti. Sa­mal­la voin ker­toa tuot­teis­ta, sa­noo Ra­fa­el.

– On kiva kuul­la, mi­ten ih­mi­set käyt­tä­vät tuot­tei­tam­me. Saam­me it­se­kin ide­oi­ta ja opim­me uu­sia ta­po­ja hyö­dyn­tää nii­tä, Nin­ni li­sää. Ra­fa­e­lin mie­les­tä vil­je­li­jän täy­tyy osa­ta ko­ka­ta.

– Kes­kus­te­lin täs­tä jos­kus mui­den vil­je­li­jöi­den kans­sa, ja osa oli sitä miel­tä, et­tei hei­dän tar­vit­se osa­ta lait­taa ruo­kaa. Mi­nus­ta se on to­del­la tär­ke­ää. On an­toi­saa vaih­del­la aja­tuk­sia re­sep­teis­tä ja se kan­nus­taa myös hie­man har­vem­min käy­tet­tä­vien kas­vis­ten, ku­ten kys­sä­kaa­lin käyt­töön.

Ninni ja Rafael valmistelevat vuoden kiireisintä aikaa tänä vuonna hyvissä ajoin. Nyt heillä on jo hieman aavistusta siitä, millainen kesä kahvilassa ja viljelmällä heillä saattaa olla edessään.

Välillä Ninni ehtii nauttia hetkestä kahvilasalissa, jonka kaunis luonnonvalo ja seesteiset värisävyt rauhoittavat ajatuksia. Vanhan peilioven taakse rakennetaan omaa leipomoa.

Kah­vi­la yl­lät­ti

Ke­vään ede­tes­sä myös Nin­nin työ­tah­ti kiih­tyy. Kah­vi­la on ol­lut al­ku­vuo­den tal­vi­tau­ol­la, mut­ta tänä ai­ka­na Nin­ni on ide­oi­nut ja ko­keil­lut uu­sia re­sep­te­jä ja teh­nyt tu­le­van se­son­gin työn­te­ki­jöi­den kans­sa työ­so­pi­muk­set. Kah­vi­lan yh­tey­teen on ra­ken­teil­la myös lei­po­mo­huo­ne, kos­ka jo en­sim­mäi­se­nä kau­te­na tuli sel­väk­si, et­tei ko­ti­keit­tiö rii­tä al­kuun­kaan kah­vi­lan tar­peil­le.

– Yl­lä­tyim­me täy­sin kah­vi­lan suo­si­os­ta. On­nek­si pää­sin lei­po­maan lä­hei­sen am­mat­ti­keit­ti­ön ti­loi­hin, mut­ta kak­ku­mää­rän kul­je­tus oli haas­teel­lis­ta. Kun oma lei­po­mom­me val­mis­tuu, kaik­ki ta­pah­tuu sa­man ka­ton al­la ja se mah­dol­lis­taa myös työ­ni suh­teen kai­paa­maa­ni spon­taa­niut­ta.

Don­ne­rit muis­te­le­vat kah­vi­lan en­sim­mäis­tä päi­vää. Kes­ken mu­ka­vas­ti al­ka­nei­den ava­jais­ten Mus­ti­on pääl­le aje­leh­ti mas­sii­vi­nen ra­e­kuu­ro. Joka paik­ka oli täyn­nä asi­ak­kai­ta, jot­ka et­si­vät it­sel­leen suo­jaa. Ra­fa­el sän­tä­si pel­lol­le pe­las­ta­maan tu­han­sia hen­to­ja tai­mia kas­vi­huo­nee­seen ra­kei­den ha­ka­tes­sa hän­tä ar­mot­ta. Ti­lan­ne kävi toi­vot­to­mak­si, ja li­ti­mär­kä Ra­fa­el pa­la­si kah­vi­laan.

– On­nek­si sain Ra­fa­e­lin yli­pu­hut­tua läh­te­mään kans­sa­ni ta­kai­sin tai­mien luo, ja saim­me pe­las­tet­tua tu­le­van sa­don. Nyt ti­lan­ne jo nau­rat­taa, mut­ta tuol­loin ei hy­myi­lyt­tä­nyt yh­tään, ker­too Nin­ni.

Laadukkaiden taimien taustalla on tarkka kylvö, suotuisa valo, sopiva kosteus ja oikea kasvualusta.

Haa­veis­sa ka­na­la ja vih­reä pa­ra­tii­si

Ai­kaan­saa­val­la pa­ris­kun­nal­la on pal­jon ide­oi­ta ja haa­vei­ta Ek­kul­lan suh­teen.

Tänä vuon­na val­mis­tuu pie­ni ka­na­la. Sin­ne Nin­ni ja Ra­fa­el ovat suun­ni­tel­leet asut­ta­van­sa rans­ka­lai­sia ka­no­ja ja piik­ki­ö­läis­kan­taa ole­via maa­ti­ais­ka­no­ja.

– Rans­ka­lai­set mu­ni­vat upe­an vä­ri­siä ka­nan­mu­nia. Maa­ti­ais­ka­nat taas ovat tot­tu­neet Suo­men il­mas­toon, ker­too Ra­fa­el.

Nin­ni unel­moi puu­tar­han näyt­tä­vän tu­le­vai­suu­des­sa ta­lon hen­gen mu­kai­sel­le van­hal­le puu­tar­hal­le, jos­sa suu­ret tam­met ja nu­pu­ki­vin reu­nus­te­tut hiek­ka­käy­tä­vät näyt­te­le­vät pää­o­saa.

– Alan vas­ta aa­vis­tuk­sen ym­mär­tää ja hah­mot­taa sitä, mitä kaik­kea edes voin teh­dä ja mis­tä haa­veil­la. Näen edes­sä­ni pa­ra­tii­sin van­han ajan pe­ren­noi­neen ja pi­o­ni­pus­ki­neen, hän ku­vai­lee.

Tänä ke­sä­nä Nin­ni ja Ra­fa­el is­tut­ta­vat pi­haan jo ruu­su­pen­sai­ta ja sy­ree­ne­jä. Ra­fa­e­lia kiin­nos­ta­vat myös he­del­mä­puut ja mar­ja­pen­saat. Pi­han kun­nos­ta­mi­nen tu­lee kui­ten­kin ole­maan hi­das pro­ses­si, sil­lä kas­vit ja pen­saat ei­vät kas­va yh­des­sä yös­sä.

– Ha­lu­am­me pi­tää Ek­kul­lan hel­pos­ti lä­hes­tyt­tä­vä­nä ja maan­lä­hei­se­nä paik­ka­na. Ta­voit­tee­na on, et­tä ih­mi­set voi­vat py­säh­tyä ja naut­tia ym­pä­röi­väs­tä tun­nel­mas­ta. Meil­lä on tääl­lä niin kau­nis ym­pä­ris­tö, et­tä on iha­naa ja­kaa sitä mui­den kans­sa. Vii­me ke­sä­nä ei ol­lut mon­taa­kaan päi­vää, et­tem­me oli­si lii­kut­tu­neet kyy­ne­liin as­ti asi­ak­kai­den kau­niis­ta sa­nois­ta. Em­me ol­leet osan­neet va­rau­tua sel­lai­seen lain­kaan, Nin­ni sa­noo.

Ekkullan liitutaulukyltit toivottavat asiakkaat tervetulleiksi parkkipaikalla ja kuistilla.