Arkkitehdin ideasta vanhempien makuuhuone sijaitsee askelen verran muuta mökkiä korkeammalla, koska mökkiä jatkettiin osittain kallion päälle. Oleskelutilan pehmeä villamatto on Woodnotesin Uni. Nojatuoli on Nikarin December. Teos on Heikin äidin, Kristiina Koskimies-Soinisen maalaama. Pöytä on Jyskistä ja valaisin Muuton Unfold. Futon, Karup Roots.

”Jos olisimme lähteneet nollasta ja tehneet kaiken alusta alkaen, emme todennäköisesti olisi päätyneet samoihin ratkaisuihin. Mielestämme on tyhmää hukata käyttökelpoista tavaraa. Siksi lähtökohtanamme olikin jättää vanhoja pintoja näkyviin ja hyödyntää myös aiemmista projekteista ylijääneitä materiaaleja.”

Kor­ke­at män­nyt ja koi­vut reu­nus­ta­vat met­sä­pol­kua, jota pit­kin kul­je­taan An­nin ja Hei­kin pii­lo­paik­kaan. Kun met­sä lop­puu, edes­sä au­ke­aa jär­vi­mai­se­ma, joka tuo kal­li­oi­neen ja tuu­len tui­ver­ta­mi­ne män­tyi­neen mie­leen saa­ris­to­luon­non. It­se mök­ki on aset­tu­nut luon­te­vas­ti pai­koil­leen kal­li­on ku­pee­seen. Jul­ki­si­vun tum­man­har­maa lau­ta­pa­ne­loin­ti ja ma­ta­la har­ja­kor­keus ei­vät tee nu­me­roa it­ses­tään, vaan aut­ta­vat ra­ken­nus­ta su­lau­tu­maan ym­pä­ris­töön­sä.

Projektin alkuvaiheessa yksi kysymys nousi yli muiden: miten suuret ja painavat ikkunat saataisiin kuljetettua ehjinä mökille, jonne johtaa ainoastaan kapea metsäpolku. Ratkaisuksi keksittiin kevättalvella hangella vedettävä kelkka, joka rakennettiin laskettelusuksista.

Rakennettu ympäristö ja luonto limittyvät toisiinsa: mänty kasvaa Heikin taidokkaasti tekemän terassin läpi.

Skan­di­naa­vi­sen lin­ja­kas­ta

Luon­to on pää­o­sas­sa myös si­sä­ti­lois­sa. Skan­di­naa­vi­sen lin­jak­kaas­sa si­sus­tuk­ses­sa on suo­sit­tu luon­non­ma­te­ri­aa­le­ja ja vaa­lei­ta luon­non­sä­vy­jä.

Pai­kan ai­nut­laa­tui­nen tun­nel­ma ei petä – se rau­hoit­taa kii­rei­sen mie­len het­kes­sä. Se oli­kin yk­si suu­rim­mis­ta syis­tä sil­le, mik­si pa­ris­kun­ta alun pe­rin al­koi viet­tää ai­kaa Hei­kin su­vun pie­nel­lä sau­na­mö­kil­lä kym­me­ni­sen vuot­ta sit­ten. Las­ten syn­nyt­tyä 36-ne­li­öi­nen, ve­de­tön ja säh­kö­tön mök­ki al­koi kui­ten­kin tun­tua hie­man tur­han­kin kom­pak­til­ta – ei­kä kyl­mäs­sä mö­kis­sä kes­ken unien he­rää­mi­nen ja tu­len sy­tyt­tä­mi­nen ka­mii­naan yön hil­jai­se­na het­ke­nä tun­tu­nut enää yh­tä hoh­dok­kaal­ta.

– Poh­dim­me myös uu­den mö­kin ra­ken­ta­mis­ta tä­män vie­reen, mut­ta jär­ke­väm­pää oli laa­jen­taa ole­mas­sa ole­vaa ra­ken­nus­ta, An­ni ker­too.

Kaverien vanhat keittiönovet saivat mustaksi maalattuIna uuden elämän Annin ja Heikin mökillä.

Väliaikaisen ruokapöydän tuoleina ovat Nikarin klassiset Seminar-tuolit.

Mal­til­li­ses­ti ne­li­öi­tä

Mal­til­li­sen laa­jen­nuk­sen myö­tä al­ku­pe­räi­nen mök­ki on kas­va­nut 55 ne­li­öön, ja uu­den ik­ku­na­ja­on myö­tä valo vir­taa si­sään suu­ris­ta ik­ku­nois­ta, jois­ta avau­tu­va nä­ky­mä on kuin tau­lu.

Myös poh­ja­rat­kai­su on muut­tu­nut: tupa ja keit­tiö muo­dos­ta­vat nyt avoi­men ti­lan, ja mök­kiin on li­sät­ty kom­pak­tit ma­kuu­so­pet par­vi­neen. Asuin­mu­ka­vuut­ta li­sää­vät nyt myös säh­köt ja ra­ken­nuk­sen läm­pö­e­ris­tys.

– Ark­ki­teh­ti Ot­so Vir­ta­nen aut­toi työs­tä­mään kon­sep­tin, joka täyt­ti toi­veem­me ja alu­een ra­ken­ta­mis­mää­räyk­set. Hän myös laa­ti vi­ral­li­set pii­rus­tuk­set ja hank­ki tar­vit­ta­vat lu­vat. Sii­tä eteen­päin jat­koim­me omin voi­min, An­ni ku­vai­lee. 

Vanhempien sänky on Heikin suunnittelema. Kiinteät sängynaluslaatikot tuovat lisää kaivattua säilytystilaa. Myös yöpöydät Heikki on suunnitellut ja valmistanut itse.

Laajennuksessa mökkiin rakennettiin kolme erillistä makuusoppea sillä ajatuksella, että mökissä voisi toisinaan yöpyä samanaikaisesti myös toinen nelihenkinen perhe. Hirsiseinä on mökin entinen ulkoseinä, joka jätettiin paneloimatta.

In­to­hi­mo­na on­gel­man­rat­kai­su

Han­ke oli mah­dol­lis­ta to­teut­taa fik­sul­la bud­je­til­la, kos­ka Heik­ki teki kaik­ki mah­dol­li­set työ­vai­heet ra­ken­ne­suun­nit­te­lus­ta han­kin­toi­hin ja to­teu­tuk­seen it­se. Pa­ris­kun­ta on vuo­sien var­rel­la suun­ni­tel­lut ja to­teut­ta­nut use­am­man ko­din re­mon­tin Hel­sin­gis­sä. Ra­ken­ta­mi­nen ja sii­hen liit­ty­vien on­gel­mien rat­kai­se­mi­nen on en­nen kaik­kea Hei­kin in­to­hi­mo. An­nin ja Hei­kin vä­li­nen työn­ja­ko oli täs­sä­kin pro­jek­tis­sa sel­vä: suun­ni­tel­ma luo­daan yh­des­sä ja Heik­ki to­teut­taa sen omin kä­sin.

– Tyk­kään te­ke­mi­ses­tä ai­ka pal­jon, hän hy­mäh­tää.

1960-lu­vun mö­kin kun­nos­ta­mi­nen ja laa­jen­ta­mi­nen toi­vat mu­ka­naan ai­van uu­den­lai­sia in­nos­ta­via haas­tei­ta.

– Vaik­ka mi­nul­la ei kos­kaan ole ol­lut ta­lon­ra­ken­nus­haa­vei­ta, pro­jek­ti vei men­nes­sään ja käy­tin pal­jon ai­kaa esi­mer­kik­si ra­ken­tei­siin pe­reh­ty­en ja suun­ni­tel­len, mi­ten ko­ko­nai­suus kan­nat­taa to­teut­taa yk­si­tyis­koh­tia myö­ten, niin et­tä ra­ken­nuk­sen to­teu­tet­ta­vuus, käy­tet­tä­vyys ja es­teet­ti­syys ovat syn­kas­sa, Heik­ki ker­too.

Käsillä tekemisen taidon Heikki on perinyt enimmäkseen äidiltään. Haaveissa siintää jo seuraava projekti mökkitontilla.

Heikki oli fiilistellyt pitkään teräväreunaista kuusipaneelia ilman viisteitä ja sellaisella paneloitiin sekä osa seinistä että sisäkatto.

Mo­lem­pien pa­nos tar­vit­tiin

Run­gon pys­ty­tys­vai­hees­sa ja ka­ton kor­jaa­mi­ses­sa Heik­ki sai avuk­seen tim­pu­riin, joka työs­ken­te­li mu­ka­na en­sim­mäi­set kol­me viik­koa. Sen jäl­keen työ jat­kui tut­tuun ta­paan omin kä­sin, rau­has­sa ede­ten ja uu­sia rat­kai­su­ja kek­sien.

Mö­kin kun­nos­tus­työ pyö­ri mie­les­sä usein il­tai­sin­kin, mut­ta stres­sin si­jaan se toi ener­gi­aa.

– Pyö­rit­te­len pääs­sä­ni ide­oi­ta: mi­ten teen seu­raa­van vai­heen tai rat­kon tä­män uu­den ju­tun, jota en ole en­nen teh­nyt. Se ei kuor­mi­ta, vaan päin­vas­toin pi­tää aja­tuk­set vir­kei­nä, Heik­ki sa­noo.

Heik­ki viet­ti työ­maal­la lä­hes joka toi­sen vii­kon­lo­pun kah­den vuo­den ajan, per­jan­tais­ta sun­nun­tai­hin.

– So­vim­me, et­tä kun minä ra­ken­nan, An­ni ot­taa vii­kon­lo­put las­ten kans­sa. Kum­pi­kaan ei oli­si on­nis­tu­nut il­man tois­ta, Heik­ki to­te­aa.

Ennen laajennusta mökissä oli ainoastaan ulkokeittiö, jonka kautta kuljettiin saunaan. Muutostyön yhteydessä saunan sisäänkäynnin paikka muutettiin terassille. Saunan 65 senttiä leveä ovi on mökin entinen pääovi.

Sauna sijaitsee entisellä paikallaan, mutta sen ilme on päivittynyt vinokattoa myöten. Lauteet on rakennettu myrskyn kaatamista haavoista sahatuista laudoista.

Ai­dos­ti kier­rät­tä­en

Mö­kin ma­te­ri­aa­li­va­lin­nat on teh­ty kir­jai­mel­li­ses­ti luon­non eh­doil­la – hyö­dyn­tä­mäl­lä kier­to­ta­lou­den pe­ri­aat­tei­ta kun­ni­oit­ta­en ole­mas­sa ole­via ma­te­ri­aa­le­ja mah­dol­li­sim­man pit­käl­le. Keit­ti­ön ovet pe­las­tet­tiin esi­mer­kik­si ka­ve­rien keit­ti­ö­re­mon­tin tiel­tä. Maa­lat­tui­na ja mit­taan vii­meis­tel­tyi­nä ne is­tu­vat pai­koil­leen sau­mat­to­mas­ti it­se teh­tyi­hin kaa­pin­run­koi­hin. Mö­kin en­ti­nen pää­o­vi puo­les­taan toi­mit­taa ny­ky­ään sau­nan oven vir­kaa. Sau­nan sei­nis­sä taas on ul­lan­lin­na­lai­sel­ta ros­ka­la­val­ta dyy­ka­tut pa­nee­lit, jot­ka oli­vat avaa­mat­to­mi­na pak­kauk­sis­saan. Lau­tei­den lau­dat ovat pe­räi­sin su­vun toi­sen mö­kin met­säs­tä, jos­ta myrs­kyn kaa­ta­mia iso­ja haa­po­ja ha­lut­tiin hyö­dyn­tää. Puut sa­hat­tiin raa­ka­lau­doik­si, kui­vat­tiin ul­ko­na kah­den vuo­den ajan ja vie­tiin pai­kal­li­sel­le sa­hal­le, jon­ka jäl­keen Heik­ki höy­lä­si ja työs­ti lan­kut lo­pul­li­seen mit­taan­sa.

Jo­kai­nen pro­jek­ti on Hei­kil­le seik­kai­lu ja on­gel­mien kek­se­li­äs rat­ko­mi­nen osa ra­ken­ta­mi­sen vie­hä­tys­tä.

– Kun te­kee it­se it­sel­leen, on mah­dol­lis­ta sy­ven­tyä asi­oi­hin ja teh­dä ne pie­tee­til­lä.

Kä­den­jäl­ki saa nä­kyä ja on tär­keä niin pro­ses­sis­sa kuin lop­pu­tu­lok­ses­sa­kin. Se nä­kyy huo­lel­la to­teu­te­tuis­sa yk­si­tyis­koh­dis­sa, ku­ten te­ras­sin lau­doi­tuk­ses­sa ja si­sä­ti­lo­jen pa­ne­loin­nis­sa. Pa­nee­lit on kaut­taal­taan sa­hat­tu jii­riin. Kä­si­työ­nä ra­ken­tu­nut kau­nis ko­ko­nai­suus on enem­män kuin osien­sa sum­ma.

– Mök­ki on koko per­heen ”ge­ta­way”, luon­to­paik­ka, le­väh­dys­paik­ka ja leik­ki­paik­ka, joka kan­taa kai­kes­sa muis­toa kät­ten työs­tä, An­ni tii­vis­tää.

Luonnonmuodot huomioitiin mökkiä laajennettaessa, eikä terassinkaan tieltä siirretty kiveä. Sen sijaan terassi ympäröi suuren kiven, joka tekee terassista entistä kiinnostavamman.