Taiteilija Ritva-Liisa Pohjalainen ja hänen puolisonsa Yrjö Möttönen tutustuivat teineinä Raahessa. He muuttivat Kuopiosta Espooseen talvella päästäkseen lähemmäksi pääkaupunkiseudulla ja Tammisaaressa asuvien lastensa perheitä.

Ei sii­nä ke­ren­nyt pal­jon miet­tiä, kun kaik­ki ta­pah­tui niin no­pe­as­ti. Rit­va-Lii­sa huo­kai­li, mi­ten ark­ki­teh­ti on osan­nut aja­tel­la kai­ken ku­ten hän it­se. Talo oli kuin meil­le suun­ni­tel­tu, muis­te­lee Yr­jö Möt­tö­nen het­keä, kun hän ja puo­li­so, muo­toi­li­ja Rit­va-Lii­sa Poh­ja­lai­nen as­tui­vat si­sään ta­loon. jos­ta tuli hei­dän ko­tin­sa vii­me tal­ve­na.

– Etei­sen por­taik­ko oli niin kau­nis, et­tä it­ku tuli sil­mään. Oli au­rin­koi­nen syys­päi­vä, ja olo­huo­nees­ta nä­ky­vä kal­lio oli my­kis­tä­vä si­nis­tä tai­vas­ta vas­ten, Rit­va-Lii­sa ker­too.

Kol­mi­sen vuot­ta sit­ten Rit­va-Lii­sa ja Yr­jö päät­ti­vät muut­taa Kuo­pi­os­ta pää­kau­pun­ki­seu­dul­le, lä­hem­mäs poi­ki­aan Jus­sia ja Vil­leä ja las­ten­lap­si­aan. Vii­den tun­nin ajo lä­heis­ten luo vä­syt­ti, ja myös Rit­va-Lii­san työt ovat enim­mäk­seen ete­läs­sä.

Arkkitehti Juha Klemetti suunnitteli kaksikerroksisen, tiiviille tontille rakennetun talon perheelleen. Yläkerrassa on kolme makuuhuonetta, aula ja saunatilat.

Akryylilasijaloilla seisova, Woodekin valmistama Nature-ruokapöytä näyttää leijuvan. Tamminen pöytälevy on reunoiltaan sellainen kuin puu on ollut. Andrée Putmanin suunnittelemat tuolit Ritva-Liisa näki Ranskan Ellessä ja halusi ne Kuopion-kotiin. Messumatkalla Pariisissa hän soitti Putmanin toimiston ovikelloa lehti kädessään ja kysyi tuolien perään. Suomessa hän pyysi Funktion Alli Syvänojaa ottamaan tuolit myyntiin eikä hevillä luovu niistä.

Tar­jous mat­kal­la Tal­lin­naan

Yr­jö ha­lu­si vai­va­ton­ta asu­mis­ta ker­ros­ta­los­sa, kos­ka pa­ril­la on va­paa-ajan­ko­ti Nil­si­äs­sä ja siel­lä riit­tää niin nur­mi­kon­leik­kuu­ta kuin ve­sa­kon­rai­vaus­ta­kin. Rit­va-Lii­sa oli kui­ten­kin näh­nyt ne­tis­sä tä­män ark­ki­teh­ti Juha Kle­me­tin per­heel­leen suun­nit­te­le­man ta­lon.

Es­poos­sa si­jait­se­vaa ta­loa pääs­tiin kat­so­maan mat­kal­la Tal­lin­naan, jon­ne Rit­va-Lii­sa oli me­nos­sa ja­ka­maan pal­kin­to­ja muo­ti­vii­koil­le. Sii­tä oli jo teh­ty tar­jous, mut­ta Rit­va-Lii­sa ja Yr­jö sai­vat vie­lä jät­tää oman­sa. Kau­pat teh­tiin mat­kan jäl­keen, ja on­nek­si Kuo­pi­on-talo myy­tiin no­pe­as­ti.

Yläkerran aulassa, joka on sekä tv-huone että lastenlasten leikkitila, on ainoa uusi kaluste, Ferm Livingin raidallinen sohva. Lattialla villa-pellavamatto. Vasemmalla Pauno Pohjolaisen teos Allegoria.

Yrjön työhuoneessa on Kota Companyn vuodesohva, joka avautuu sängyksi vetoketjulla. Huoneessa on myös 80 cm leveä ikkunapenkki, jolle voi laittaa patjan. Sohvalla Klaus Haapaniemen ja Hakolan tyynyjä. Seinällä ystävän, taiteilija Markku Kolehmaisen maalaus.

Us­ko­ma­ton mää­rä säi­ly­tys­ti­laa

Talo oli sa­man­hen­ki­nen kuin pa­rin koti Kuo­pi­os­sa, mut­ta 130-ne­li­öi­se­nä puo­let pie­nem­pi. Vuon­na 2019 val­mis­tu­nut puu­ta­lo on teh­ty hen­git­tä­väk­si, ja sii­nä on maa­läm­pö. Valo kul­kee kau­niis­ti huo­nei­den läpi koko päi­vän, it­se asi­as­sa sa­mal­la lail­la kuin en­ti­ses­sä­kin ko­dis­sa.

– Lem­pi­paik­kam­me on ruo­ka­pöy­dän ää­res­sä. Is­tum­me sii­nä Ykin kans­sa vie­rek­käin ja kat­som­me kal­li­ol­le, Rit­va-Lii­sa ker­too.

Ala­ker­ras­sa si­jait­see yh­te­näi­nen tila, jos­sa ovat keit­tiö, ruo­kai­lu ja olo­huo­ne. Etei­sen vie­reen jää pie­ni tila, joka pal­ve­lee kuin ko­din­hoi­to­huo­ne. Siel­lä on pai­kat pe­su­ko­neel­le sekä si­li­tys- ja sii­vous­tar­vik­keil­le. Yl­hääl­lä on kol­me ma­kuu­huo­net­ta, sau­na­o­sas­to ja au­la, jos­sa las­ten­lap­set leik­ki­vät ja Rit­va-Lii­sa ja Yr­jö kat­so­vat te­le­vi­si­o­ta.

Rit­va-Lii­saa jän­nit­ti, mi­ten kaik­ki ka­lus­teet ja as­ti­at mah­tui­si­vat ja so­peu­tui­si­vat tän­ne, kos­ka hän ei ha­lun­nut luo­pua mis­tään.

– Ar­vos­tan ark­ki­teh­tiä, joka on saa­nut pie­neen ta­loon us­ko­mat­to­mat mää­rät säi­ly­tys­ti­laa. Tän­ne ovat mah­tu­neet kaik­ki Kuo­pi­on-ta­lom­me ja Kau­ni­ais­ten-asun­tom­me ta­va­rat, Rit­va-Lii­sa ker­too.

”Olen teh­nyt töi­tä vä­rien kans­sa, jo­ten ha­lu­an pii­lou­tua it­se. Si­sus­tuk­ses­sa mus­ta­val­koi­nen on aja­ton.”

Makuuhuoneen sängynpeitto on italialaisen Bonotton, jonka kanssa Ritva-Liisa on tehnyt yhteistyötä kankaiden kanssa. Peitto koostuu viltistä ja lakanasta. Tyynyt Marimekon Kivi-kuosia, ruututyynyt Hakolan. Markus Konttisen taulun Ritva-Liisa osti taiteilijan ensimmäisestä näyttelystä. Yöpöydällä Harri Koskisen Block-valaisin.

Yläaulan hyllyllä on Ritva-Liisan ensimmäisiä keramiikkatöitä, jotka hän meinasi heittää pois. Puunukkejen päällä on pellavasta tehtyjä pukuluonnoksia.

Mus­taa ja val­kois­ta

Rit­va-Lii­san vä­rik­käi­tä lasi- ja lasi-te­räs­te­ok­sia lu­kuun ot­ta­mat­ta koti on mus­ta­val­koi­nen. Myös tai­tei­li­ja it­se pu­keu­tuu useim­mi­ten sa­moin, kos­ka työs­ken­te­li vuo­si­kym­me­niä vä­rien kans­sa en­sin Pi­ret­tan ja P.T.A:n, sit­ten oman Ril’s-mer­kin pää­suun­nit­te­li­ja­na. Hä­nen kä­si­a­laan­sa ovat myös Fin­nai­rin len­to­hen­ki­lö­kun­nan työ­a­sut ja mo­net lin­nan juh­lien uniik­ki­pu­vut.

– Olen teh­nyt töi­tä vä­rien kans­sa, jo­ten ha­lu­an pii­lou­tua it­se. Si­sus­tuk­ses­sa mus­ta­val­koi­nen on aja­ton. Muo­dois­sa kai­paan peh­meyt­tä. Luul­ta­vas­ti se joh­tuu sii­tä, et­tä olen piir­tä­nyt niin pal­jon nais­var­ta­loa.

Rit­va-Lii­san lem­pie­si­ne on­kin Isa­mu Nogu-chin suun­nit­te­le­ma peh­me­ä­lin­jai­nen pöy­tä, joi­ta hä­nel­lä on nel­jä.

Si­sus­ta­ja­na Rit­va-Lii­sa on har­kit­se­va ja tark­ka.

– Ko­tim­me on täyn­nä huo­lel­la ke­rät­ty­jä esi­nei­tä. Kaik­ki ovat rak­kai­ta ja kaik­kiin liit­tyy ta­ri­na. Use­am­pi­a­kin ka­lus­tei­ta olem­me odot­ta­neet kär­si­väl­li­ses­ti, kos­ka heti ei ole ol­lut va­raa os­taa nii­tä.

Ritva-Liisan työhuoneen pöytälevy on mustaa graniittia. Sen päällä on hyvän ystävän, Pauno Pohjolaisen teos Talviunilla. Se etsii vielä paikkaansa uudessa kodissa. Ilmari Tapiovaaran musta tuoli on Kauniaisten-asunnosta.

Talon terassi rajautuu upeaan kallioon. Ritva-Liisa ja Yrjö arvostavat sitä, että piha on käytännössä huoltovapaa. Kalusteet he toivat maalta Nilsiästä.

Ker­ran vii­kos­sa Hel­sin­kiin

Rit­va-Lii­sa on per­heen es­teet­ti­nen pääl­lik­kö. Hä­nen mu­kaan­sa Yr­jö ei ole va­lit­ta­nut – tai sit­ten hän on pi­dem­mäl­lä ai­ka­vä­lil­lä pu­hu­nut puo­li­son ym­pä­ri.

Olo­huo­neen ta­soil­la on esil­lä Rit­va-Lii­san la­sis­ta sekä la­sis­ta ja te­räk­ses­tä val­mis­tet­tu­ja veis­tok­sia. Näin hän voi pyy­tää kiin­nos­tu­nei­ta kat­so­maan nii­tä. Ke­sän työt oli­vat Raa­hes­sa, jos­sa hä­nel­lä oli laa­ja ret­ros­pek­tii­vi­nen näyt­te­ly.

Es­poos­sa Rit­va-Lii­sa ja Yr­jö naut­ti­vat ak­tii­vi­ses­ta ar­jes­ta. Kol­mes­ti vii­kos­sa he käy­vät jum­pas­sa. Jus­si-po­jan per­he asuu lä­hel­lä, ja puo­lin ja toi­sin ky­läil­lään myös spon­taa­nis­ti. Naa­pu­rus­tos­sa asuu mu­ka­vaa vä­keä, ja pää­kau­pun­ki­seu­dul­la on pal­jon ys­tä­viä. Ker­ran vii­kos­sa Rit­va-Lii­sa käy Hel­sin­gin kes­kus­tas­sa.

– Mi­nua vie­hät­tää kier­tää liik­kei­tä, näyt­te­lyi­tä, käy­dä kah­vil­la ja kat­sel­la ih­mi­siä. Ei­kä ole kii­re, kos­ka en ole vain käy­mäs­sä, jol­loin kaik­ki piti näh­dä ker­ral­la.

La­sia ja te­räs­tä yh­dis­tä­viä te­räs­veis­tok­sia Rit­va-Lii­sa te­kee vel­jen­sä Esa Poh­ja­lai­sen kans­sa. Nii­hin si­säl­tyy kun­ni­a­no­soi­tus syn­ty­mä­kau­pun­gin Raa­hen te­räs­te­ol­li­suu­del­le. Vaa­te­mal­lis­toi­hin hän ei enää pa­laa, mut­ta kiin­nos­tus uniik­ki­pu­kui­hin on he­rän­nyt uu­del­leen. Hän on juu­ri saa­nut ys­tä­väl­tään meik­ki­tai­tei­li­ja Rai­li Hulk­ko­sel­ta hy­vän om­pe­li­jan yh­teys­tie­dot, ja lin­nan juh­lis­sa näh­dään Rit­va-Lii­san puku.

– Mut­ta tai­de on lop­pu­e­lä­mä­ni jut­tu! Mi­nua ajaa ute­li­ai­suus ja in­to­hi­mo. Me­nen nii­tä koh­ti ajat­te­le­mat­ta, kuin­ka pal­jon työ­tä se saat­taa tuo­da tul­les­saan.