Sirpa Linnanmäki on sisustusalan ammattilainen, joka on luonut omasta Munkkivuoren kodistaan värikkään ja persoonallisen.

Si­sus­tus­suun­nit­te­li­ja Sir­pa Lin­nan­mä­ki asui Hel­sin­gin Töö­lön­tul­lis­sa. Paik­ka oli hä­nel­le mie­lui­nen, pää­si­hän sii­tä kä­te­väs­ti kes­kus­taan niin ra­ti­koil­la kuin bus­seil­la. Sir­pa kui­ten­kin vä­syi sii­hen, et­tä ul­koa kuu­lui jat­ku­vas­ti hä­ly­ty­sa­jo­neu­vo­jen ää­niä, kos­ka lä­hel­lä on mon­ta suur­ta sai­raa­laa.

Poh­jan­maal­la kas­va­nut Sir­pa ra­kas­taa luon­toa ja lii­kun­taa, ja syn­tyi aja­tus, et­tä oli­si kiva asua veh­re­äs­sä mai­se­mas­sa rau­hal­li­ses­sa kau­pun­gi­no­sas­sa, hy­vien kul­ku­yh­teyk­sien pääs­sä.

Sirpan valoisa koti sijaitsee 1950-luvulla rakennetun talon ylimmässä kerroksessa.

Toi­vee­na val­mis koti

Sir­pa al­koi kat­sel­la ne­tis­tä vaih­to­eh­to­ja. Sil­miin osui mie­len­kiin­toi­nen, 1958 ra­ken­net­tu ker­ros­ta­lo, joka si­jait­si Hel­sin­gin Munk­ki­vuo­res­sa Ul­vi­lan­tien poh­ju­kas­sa.

– Näin asun­non ku­vat ja ihas­tuin 50-lu­vun huo­neis­ton ti­lan­käyt­töön. Ajat­te­lin heti, et­tä asun­toa täy­tyy men­nä kat­so­maan. Olin käy­nyt jos­kus kä­ve­le­mäs­sä Munk­ki­vuo­res­sa, mut­ta se oli mi­nul­le mel­ko tun­te­ma­ton­ta alu­et­ta. Kau­pun­gi­no­sa on kuin oma pie­ni maa­il­man­sa, jos­sa ei ole lä­pi­kul­ku­lii­ken­net­tä.

Sir­pa et­si asun­toa, jos­sa ei tar­vit­si­si teh­dä suur­ta re­mont­tia.

– Teen työk­se­ni si­sus­tus­suun­nit­te­lua. Ajat­te­lin, et­tä mi­nul­la ei ole ai­kaa ei­kä ha­lua re­mon­toi­da omaa asun­toa. Toi­vee­na­ni oli löy­tää mah­dol­li­sim­man val­mis koti.

Sirpa on siirtänyt ruokailuryhmän olohuoneen ikkunan ääreen, josta aukeaa vehreä näkymä talon takapihalle. Kokopuisen 50-luvun ruokapöydän parina ovat tanskalaiset Hans J. Wegnerin suunnittelemat CH33-tuolit ja musta Knollin Bertoia-tuoli. Ikkunalaudalla ABL-Laattojen keramiikkamalli ja Inkeri Leivon Gardenia-vati. Intiassa valmistettu Select Tapisin villamatto on ostettu Maison & Objet -messuilta Pariisista. Sohvapöydät tanskalaisen Ferm Livinginin.

Olohuoneen toisessa päädyssä sijaitsevan vitriinikaapin Sirpa osti opiskeluaikoina antiikkiliikkeestä Hämeenlinnasta. Kaapin yläpuolella Karusoman maalaus. Kaapin päällä origamia muistuttava Menun valkoinen Folded-maljakko, lasiovien takana keraamisia ja lasisia designastioita. Zaidan tyynyt on valmistettu käsin virkkauspistoin Kashmirissa. Tyynyt toistavat kauniisti Mirja Backmanssonin maalaaman tuolin värejä.

Vain vä­re­jä vail­la

Munk­ki­vuo­re­lai­nen kol­mio oli juu­ri sitä mitä Sir­pa et­si. Ta­lo­yh­ti­ös­sä oli teh­ty put­ki­re­mont­ti, ja edel­li­set asuk­kaat oli­vat re­mon­toi­neet asun­non.

Sir­pa maa­la­si ma­kuu­huo­neen, olo­huo­neen, työ­huo­neen ja keit­ti­ön sei­nät ja pa­ran­si asun­non va­lais­tus­ta. En­nen val­koi­set sei­nät sai­vat kau­niit mur­re­tut sä­vyt.

– Pää­tök­sen­te­ko­a­ni vauh­dit­ti upe­at ul­koi­lu­maas­tot. Ta­lin kar­ta­no on al­le puo­len ki­lo­met­rin pääs­sä ja met­sä­pol­kua pit­kin pää­see pol­ku­pyö­räl­lä kym­me­nes­sä mi­nuu­tis­sa Munk­ki­nie­men ui­ma­ran­nal­le. Tämä on veh­re­ää ja to­del­la rau­hal­lis­ta alu­et­ta. Li­säk­si ta­lo­yh­ti­ös­sä on iso sau­na­o­sas­to. Olen pait­si in­no­kas ui­maan niin myös sau­no­maan, sau­non vii­si ker­taa vii­kos­sa, Sir­pa ker­too.

Parvekkeen pyöreät istuintyynyt on huovutettu Nepalissa. Värikäs tyyny on Zaidan ja pinkki ranskalaisen Vivaraisen. Pieni pöytä on Ferm Livingin ja musta lyhty Oyoy Livingin.

Ne­li­öi­tään suu­rem­pi

Koti on ne­li­öi­tään suu­rem­man oloi­nen. Sir­paa vie­hät­tää, et­tä olo­huo­ne on ava­ra ja va­loi­sa. Lä­pi­ta­lon asun­nos­sa tila jat­kuu ma­kuu­huo­nee­seen ja vie­lä pie­nel­le, au­rin­koi­sel­le par­vek­keel­le. Keit­tiö on eril­li­nen huo­ne ja kä­te­väs­ti si­sään­käyn­nin vie­res­sä. Keit­ti­ön ja ma­kuu­huo­neen vä­lis­sä taas on työ­huo­ne, jos­sa Sir­pa te­kee si­sus­tus­suun­nit­te­lu­töi­tä ja itä­mais­ten mat­to­jen kor­jaus­ta. Kaik­ki työ­hön tar­vit­ta­vat lan­gat ja muut ta­va­rat mah­tu­vat työ­huo­nee­seen, ja siel­lä on hyvä rau­ha työs­ken­nel­lä.

Keittiö on kätevästi heti sisäänkäynnin vieressä. Kompaktiin keittiöön mahtuu myös pieni ruokailuryhmä. Pasi Pänkäläisen suunnittelemien tuolien päällä on Muskhanen istuintyynyt. Antiikkikaupasta ostettu kirjoituspöytä toimii ruokapöytänä. Ikkunalaudalla on iso kokoelma Heikki Orvolan erivärisiä Kivi-tuikkukuppeja ja Tamara Aladinin maljakko. Matto on ostettu Gumbostrandista.

Kau­nis­ta ja käy­tän­nöl­lis­tä

50-lu­vun tyy­li ja ka­lus­teet vie­hät­tä­vät Sir­paa.

– Omis­tin nii­tä jo en­nes­tään, mut­ta olen hank­ki­nut ko­tii­ni muu­ton jäl­keen li­sää joi­ta­kin sen ai­ka­kau­den ka­lus­tei­ta ja esi­nei­tä.

Sir­pa on ai­na ra­kas­ta­nut laa­tua ja kau­nis­ta muo­toi­lua. Hän piti yli nel­jä­tois­ta vuot­ta si­sus­tus­lii­ke Pore Hel­sin­kiä Ul­lan­lin­nas­sa Kor­ke­a­vuo­ren­ka­dul­la.

– Edus­ta­mis­ta­ni mer­keis­tä olen hank­ki­nut myös ko­tii­ni esi­nei­tä, jot­ka ovat so­pi­neet tän­ne. Käyt­tö­tar­koi­tus, käy­tän­nöl­li­syys, kau­nis muo­toi­lu, eko­lo­gi­suus ja eet­ti­syys ovat mi­nul­le tär­kei­tä ar­vo­ja. Nii­den pe­rus­teel­la va­lit­sin myyn­tiin tul­leet tuot­teet myy­mä­lää­ni ja sa­moin myös ko­tii­ni.

Sir­pa on ha­lun­nut si­sus­tuk­seen­sa myös tai­det­ta sekä suo­ma­lai­sia tai­de-esi­nei­tä. Eri­tyi­ses­ti la­si­muo­toi­lu vie­hät­tää hän­tä. Omien ja las­ten te­os­ten li­säk­si sei­nil­lä on myös os­tet­tua tai­det­ta.

Sel­keä ja vä­ri­käs tai­de tuo per­soo­nal­li­suut­ta ko­tiin.

– Vaih­te­len te­ok­sia sei­nil­le, ei­vät­kä kaik­ki te­ok­set ole kos­kaan sa­maan ai­kaan esil­lä. Ha­lu­an, et­tä si­sus­tuk­ses­sa säi­lyy sel­keys.

Sirpa on viikannut värikkäät neuleensa makuuhuoneen De Eekhoornin metallisen vitriinikaapin sisälle. Kaapin takana on Karusoman maalaus. Musta valaisin on suomalaisen Selki-aseman valmistama. Siro villakankaalla verhoiltu 50-luvun tuoli on ostettu Billnäsistä. Saksalaisen Vossbergin ruudullinen viltti on Block Print -puumuotilla painettu Intiassa.

Sirpa on yhdistellyt makuuhuoneessa murrettuja sävyjä harmonisesti. Pyöreä matto on Muskhanen ja päiväpeitto Vivaraisen. Keltainen tyyny on Ferm Livingin ja oranssi samettinen Bungalowin. Taidemaalari ja tekstiilitaiteilija Väinö Blomstedt on suunnitellut mustalle villakankaalle kirjotun Sudenkorento-tyynyn 1900-luvun alussa. Suomen Käsityön Ystävät myy tyynyä tarvikepakettina tai valmiiksi käsin kirjottuna. Kattovalaisin on ranskalainen Best Beforen. Musta valaisin sängyn päädyssä on Northern Lightningin mallistosta.

Roh­ke­as­ti vä­re­jä

Ko­din ka­lus­teis­sa on pal­jon kau­nis­ta puu­pin­taa, pa­ti­noi­tu­nut­ta koi­vua, tam­mea ja tiik­kiä. Ma­te­ri­aa­lien rou­heus ja ai­dot ma­te­ri­aa­lit ovat Sir­pal­le tär­kei­tä.

Isois­sa va­lin­nois­sa hän on ha­lun­nut ai­na sat­sa­ta laa­tuun. Ita­li­a­lai­sen Li­ving Di­va­nin soh­va on os­tet­tu jo 23 vuot­ta sit­ten ja näyt­tää edel­leen kuin uu­del­ta. Sir­pa hank­ki soh­vaan alun pe­rin kah­det Kvad­ra­tin kan­kaas­ta teh­dyt pääl­li­set, kel­tai­set ja tu­pa­kan­rus­ke­at, joi­ta hän vaih­te­lee vuo­de­na­jan ja fii­lik­sen mu­kaan.

– Ko­dis­sa­ni nä­kyy väri-ilot­te­lu, sil­lä vä­rit ovat ol­leet mi­nul­le ai­na hy­vin tär­kei­tä. Käy­tän nii­tä roh­ke­as­ti. Vä­ril­li­siä teks­tii­le­jä ja si­sus­tu­se­si­nei­tä on help­po siir­rel­lä pai­kas­ta toi­seen. Ha­lu­tes­sa­ni saan huo­neet het­kes­sä ai­van toi­sen nä­köi­sik­si. Tyk­kään myös sel­keis­tä vä­reis­tä, ku­ten mus­tas­ta ja val­koi­ses­ta.

Työhuoneessa on paljon lankoja. Sirpa nostaa pöydälle aina juuri käytössä olevat langat. Ilmoitustaulusta roikkuu keltainen japanilainen Kna+:an maissikuidusta tehty kassi. Työhuoneeseen on kertynyt tapettimalleja sisustus-projekteista. Ruskea puurasia on ostettu Ruotsista 30 vuotta sitten. Sirpa harrastaa öljyvärimaalausta. Pensselit on laitettu Pauli Vuorisalon keramiikkamaljakkoon.

Työhuoneen musta laatikosto oli Sirpan sisustusliike Pore Helsingissä myyntikalusteena. Se on ostettu kauan sitten Kodin Ykkösestä. Kalusteen päällä Bungalowin laatikoissa on myös lankoja, joita Sirpa käyttää itämaisten mattojen korjaamisessa. Seinällä on taulu, jonka Sirpan poika Otto on maalannut 10-vuotiaana.

In­to­hi­mo­na van­hat ma­tot

Sir­pa opis­ke­li Wet­ter­hof­fil­la Hä­meen­lin­nas­sa teks­tii­li­suun­nit­te­li­jak­si. Hän teki lop­pu­työ­nään mat­to­mal­lis­ton Suo­men mark­ki­noil­le. Opin­to­jen­sa lop­pu­vai­hees­sa hän oli har­joit­te­lus­sa Wet­ter­hoff-sää­ti­öl­lä, jos­sa työs­ken­te­li pian eläk­keel­le jää­vä ryi­jy­jä kor­jaa­va rou­va.

– Ha­lu­sin op­pia tai­don, ja hän opet­ti sen mi­nul­le.

Ryi­jyis­tä Sir­pal­le tu­li­vat mie­leen nu­kal­li­set ma­tot. Hän mars­si kir­jas­toon ja lai­na­si ai­hee­seen liit­ty­viä kir­jo­ja. Opin­to­jen an­si­os­ta kaik­ki ku­don­ta­tek­nii­kat oli­vat hä­nel­le jo tut­tu­ja.

– Aloin tut­kia, mis­sä päin maa­il­maa on kul­ke­nut pai­men­to­lais­hei­mo­ja, jot­ka ovat teh­neet mat­to­ja, ja kuin­ka ma­tot ja nii­den sol­min­ta­ta­vat ero­a­vat toi­sis­taan. Hu­rah­din myös mat­to­jen ku­vi­oi­den kieh­to­vaan sym­bo­liik­kaan ja nii­den mer­ki­tyk­siin.

Sir­pa pää­si opin­to­jen­sa jäl­keen töi­hin Stock­man­nin mat­to-osas­tol­le, jos­sa oli itä­mais­ten mat­to­jen kor­jaus­pal­ve­lu. Siel­lä oli myös elä­kei­än kyn­nyk­sel­lä ole­va rou­va, ja osas­tol­la mie­tit­tiin hä­nen työl­leen jat­ka­jaa.

– Ker­roin pe­reh­ty­nee­ni ai­hee­seen. So­vit­tiin, et­tä kor­jai­sin aa­mu­päi­vät mat­to­ja ja te­ki­sin lop­pu­päi­vän si­sus­tus­suun­nit­te­li­jan töi­tä.

Sirpalla on asiakkaan silkkimatto työn alla. Hänellä on pitkä kokemus itämaisten mattojen kunnostamisesta, jossa täytyy tuntea hyvin kudontatekniikat ja materiaalit.

Al­ku­pe­rää kun­ni­oit­ta­en

Ma­ton­kor­jaus- ja si­sus­tus­suun­nit­te­lu­työt ovat kul­ke­neet Sir­pal­la rin­nak­kain.

– Olen ol­lut ai­na sie­lul­ta­ni myös si­sus­ta­ja, vaik­ka opis­ke­lin­kin teks­tii­li­suun­nit­te­lua Wet­ter­hof­fin li­säk­si myös Tai­de­te­ol­li­ses­sa kor­ke­a­kou­lus­sa. Myö­hem­min suo­ri­tin myös si­sus­tus­suun­nit­te­li­jan tut­kin­non. Hy­vän va­lais­tuk­sen suun­nit­te­lu on in­to­hi­mo­ni, sil­lä va­lais­tuk­sel­la on iso mer­ki­tys ti­lo­jen piir­ty­mi­ses­sä ja vä­rien tois­tos­sa, Sir­pa ker­too.

Mat­to­ja hän on kor­jan­nut 35 vuot­ta.

– Suo­mes­sa ei ole ko­vin pal­jon tä­män alan te­ki­jöi­tä, ja ky­syn­tää on riit­tä­nyt. On­nek­si ih­mis­ten aja­tus­mal­li on muut­tu­nut, ja mat­to­ja kor­jau­te­taan nyt pal­jon. Van­haa kun­ni­oi­te­taan, ja nyt ha­lu­taan pe­las­taa laa­duk­kaat van­hat ma­tot.

Ma­ton kor­jaa­a­mi­nen on hi­das­ta ja kär­si­väl­li­syyt­tä vaa­ti­vaa työ­tä.

– Ha­lu­an kun­ni­oit­taa ma­ton al­ku­pe­rää ja teh­dä kor­jaus­työn al­ku­pe­räi­sen kal­tai­sil­la ma­te­ri­aa­leil­la. Kun­nos­ta­mal­la itä­mai­sia mat­to­ja ha­lu­an säi­lyt­tää van­haa. Ar­vos­tan sitä hie­noa työ­tä, mi­ten ma­tot on alun pe­rin val­mis­tet­tu, Sir­pa sa­noo.

MUOTOILIJA Pasi Pänkäläinen on suunnittellut olohuoneen valkoiset tasot Askolle. Tason päällä on Kirsi Neuvosen grafiikkaa ja Timo Sarpanevan Claritas-taide-esineet. Mustat kynttilänjalat on ostettu vuosia sitten Kodin Ykkösestä Turusta. Valaisin on Selki-aseman. Afrikkalainen Pippuri-viltti on Kikoi Tradingin mallistosta.