Naan­ta­lis­sa asu­neet Tia ja Mar­ko Myl­ly­o­ja oli­vat jo pit­kään kat­sel­leet iha­naa oma­ko­ti­ta­loa naa­pu­ri­kun­nas­ta Mas­kus­ta. Se oli hei­dän bud­je­til­leen ai­van lii­an ar­vo­kas, ei­kä pa­ris­kun­ta us­kal­ta­nut unel­moi­da­kaan sen hank­ki­mi­ses­ta it­sel­leen. Erää­nä päi­vä­nä asun­toil­moi­tus pois­tui mark­ki­noil­ta, ja tuli pian ta­kai­sin uu­des­taan myyn­tiin.

– Hin­taa oli las­ket­tu rei­lus­ti. So­vim­me yk­si­tyis­näy­tön, jo­hon saa­pui yl­lä­tyk­sek­sem­me myös mui­ta kat­so­jia, Tia ker­too.

Taloon tehtiin kattoremontti kuutisen vuotta sitten, julkisivu uusittiin pari kesää sitten. Vanha ulkoseinä näytti laudalta, mutta oli puristelevyä ja läheltä katsottuna vinksin vonksin. Pääsisäänkäynnin rappuset ovat seuraavaksi kunnostuslistalla.

String-hyllyissä säilytetään joka päivä käytössä olevia mukeja ja laseja. Vanhat Arabian kulhot ja kannut ovat Tian äidiltä saatuja, ne ovat aikoinaan olleet jo hänen isoäitinsä talossa.

Oman­lai­sen­sa tun­nel­ma

Mar­ko ihas­tui ton­til­la si­jait­se­vaan van­haan pi­ha­ra­ken­nuk­seen, Tia maa­lais­ta­lon oman­lai­seen­sa tun­nel­maan. Iäk­kään ta­lon kun­to kui­ten­kin mie­ti­tyt­ti. Pa­ris­kun­ta miet­ti, voi­ko ta­lon pai­nu­ma men­nä vie­lä­kin pa­hem­mak­si, tai tu­lee­ko esil­le jo­tain uut­ta, mis­tä ei voi sel­vi­tä ra­hal­li­ses­ti. Pääl­li­sin puo­lin talo oli kui­ten­kin niin hy­väs­sä kun­nos­sa, et­tä pa­ris­kun­ta ajat­te­li pär­jää­vän­sä il­man re­mont­tia. He te­ki­vät tar­jouk­sen lo­ka­kuus­sa 2017, ja pa­ria kuu­kaut­ta myö­hem­min muut­to­au­to kaar­toi pi­haan. Ai­ka pian sen jäl­keen al­koi myös re­mont­ti.

– En­sim­mäi­se­nä kun­toon lai­tet­tiin ylä­ker­ran wc, ja hil­jal­leen kaik­ki muut­kin si­sä­ti­lat al­koi­vat näyt­tää kun­nos­tus­ta kai­paa­vil­ta. Pur­ka­es­sa jän­nit­ti, mitä kaik­kea ra­ken­tei­den al­ta löy­tyy, oli­si­ko kan­nat­ta­nut nii­den vain an­taa ol­la, Mar­ko muis­te­lee.

Ruokailuhuoneen pöytä on Kaluste 10 -verkkokaupasta ja tuolit Domuksen. Kattovalaisin on Secton ja peili Askosta. Seinä on maalattu Tikkurilan Indigo-sävyllä. Matto on ostettu Lempi Lifestyle -liikkeestä.

Keittiöremontissa hirret kaivettiin esille ja maalattiin, jotta kokonaisuudesta tulisi raikkaampi. Keittiön oviaukko on aikoinaan sijainnut eri paikassa ja peitetty edellisten asukkaiden toimesta. Seinällä roikkuva Arabian kalan mallinen leikkuulauta on Tian mummilta ja juliste saatu tupaantuliaislahjaksi.

Pin­nat uu­sik­si

Lo­pul­ta si­säl­lä lai­tet­tiin kaik­ki pin­nat uu­sik­si kel­la­rin laat­ta­lat­ti­aa lu­kuun ot­ta­mat­ta. Olo­huo­ne on ta­pe­toi­tu uu­des­taan jo ai­na­kin pa­ri­sen ker­taa. Ins­pi­raa­ti­o­ta re­mont­tiin Tia haki ra­ken­nu­sai­ka­kau­den tyy­lis­tä. Van­ho­ja hir­si­sei­niä on kai­vet­tu esiin ai­na, kun nii­tä on pil­kis­tä­nyt jos­ta­kin nur­kas­ta.

– Sau­naa pur­ka­es­sa huo­ma­sim­me sok­ke­lin not­kah­ta­neen. Vil­lo­jen ja sty­rok­sien al­ta tu­le­va nä­ky­mä oli aluk­si jär­ky­tys, mut­ta kaik­ki näyt­ti siis­til­tä ja kui­val­ta. Oi­ke­as­taan mi­tään vas­toin­käy­mi­siä ei ole tul­lut koko asu­mi­sem­me ai­ka­na, Tia sa­noo.

Talon edessä on vanha piharakennus, jonka historiasta ei ole tietoa. Sitä on yritetty selvittää paikallisten voimin, mutta kukaan ei tunnu tietävän rakennuksen alkuperäistä käyttötarkoitusta. Nyt siihen on rakennettu kesäkeittiö, oleskelutila ja parvi. Terassia on rakennettu pihalle reilun sadan neliön verran. Uima-allas on kesäisin käytössä joka päivä, samalla lämmitetään myös pihasauna. Perheellä ei ole tarvetta kesämökille, sillä puuhaa riittää tarpeeksi kotipihallakin.

Grillikatos on upean pihan uusin rakennelma. Tia suunnitteli sen itse mukailemaan saunan tyyliä. Katoksessa grillataan makkaraa ja vaahtokarkkeja.

Pal­jon ai­kaa ul­ko­sal­la

Si­sä­ti­lo­jen jäl­keen kun­nos­tus­työt jat­kui­vat kat­toon ja jul­ki­si­vuun. Pi­ha­ra­ken­nuk­seen ide­oi­tiin ke­sä­keit­tiö, oles­ke­lu­ti­la ja par­vi, jos­sa roh­keim­mat voi­vat vaik­ka yö­pyä. Vuo­sien ai­kaan pro­jek­ti on hil­jal­leen kas­va­nut ja ke­sä­keit­ti­ön ym­pä­ril­le on nous­sut puu­sau­na, gril­li­ka­tos, ui­ma-al­las ja yli sa­dan ne­li­ön ko­koi­nen te­ras­si.

– Pi­has­tam­me tuli pal­jon upe­am­pi kuin us­kal­sim­me edes unel­moi­da. Em­me tar­vit­se eril­lis­tä ke­sä­mök­kiä, ei­kä sel­lai­sen yl­lä­pi­tä­mi­nen oli­si enää tä­män li­säk­si edes mah­dol­lis­ta, Tia miet­tii.

Tia, Mar­ko ja po­jat viet­tä­vät ke­vääs­tä syk­syyn as­ti pal­jon ai­kaa ul­ko­na. Ui­ma-al­las ava­taan ja läm­mi­te­tään usein jo huh­ti­kuus­sa, ja en­sim­mäi­set löy­lyt sau­nas­sa hei­te­tään heti ke­sä­ve­den saa­pu­es­sa. Ke­säl­lä po­jat ui­vat mon­ta ker­taa päi­väs­sä ja mu­kaan kut­su­taan usein myös ka­ve­rei­ta. Vä­lil­lä Tia pi­tää ys­tä­vil­leen tyt­tö­jen il­to­ja, joi­hin kuu­luu sau­no­mi­sen, ui­mi­sen ja syö­mi­sen li­säk­si myös ka­ra­o­ke.

– En­sim­mäi­sen pi­ha­sau­nam­me kans­sa kävi pie­ni moka: Ti­la­sin sen ne­tis­tä, ja sau­na tuo­tiin pi­hal­lem­me truk­ki­la­val­la. Sin­ne mah­tui is­tu­maan kol­me ih­mis­tä, ne­kin hy­vin tii­viis­ti. Sau­na­toi­mit­ta­jan kans­sa oli käy­nyt pie­ni in­for­maa­ti­o­kat­kos, Mar­ko nau­raa.

Sau­na vaih­tui len­nos­ta isom­paan, nyt lau­teil­le mah­tuu jopa kah­dek­san pyl­lyä. Sau­na on yk­si käy­te­tyim­mis­tä ti­lois­ta koko ton­til­la.

Kellarin seinän sävy on Tikkurilan Etruski. Se poimittiin kodinhoitohuoneen kaappien väristä. Lattialle ei tehty mitään remontissa. Katto on OSB-levyä. Seinälavaisin ja julisteet ovat Ikeasta ja viinikaappi Klarsteinin.

Yläkerran aula tapetoitiin Rasch Textilin tapetilla, joka hankittiin RTV:stä. Mademoiselle-tuoli on huutokaupasta.

Edel­leen unel­mien koti

Mar­ko aloit­taa ar­ki­sin työt jo aa­mu­vii­den jäl­keen. Toi­mis­to löy­tyy ko­ti­pi­han toi­sel­ta lai­dal­ta. Vii­kon­lop­pui­sin koko per­he syö kui­ten­kin aa­mi­ais­ta ai­na sa­maan ai­kaan. Sil­loin kah­vin kans­sa nau­ti­taan pais­te­tut ka­nan­mu­nat.

– Ke­sä­keit­ti­ös­sä ruo­an lait­ta­mi­nen on usein mi­nun vas­tuul­la­ni. Ke­säl­lä gril­laan joka vii­kon­lop­pu, usein vii­kol­la­kin. Kaik­ki ul­ko­na syö­ty ruo­ka mais­tuu ai­na hy­väl­tä, mut­ta eri­tyi­ses­ti tyk­kään teh­dä hamp­pa­rei­ta. Usein syöm­me ihan pe­rin­tei­siä ke­sä­ruo­kia – maus­tei­sia mak­ka­roi­ta ja gril­lat­tu­ja kas­vik­sia, Mar­ko ker­too.

Lä­hes kym­me­nen vuo­den asu­mi­sen jäl­keen talo on edel­leen koko per­heel­le unel­mien koti. Tia ja Mar­ko kui­ten­kin tie­dos­ta­vat, et­tei­vät iso talo ja pal­jon te­ke­mis­tä vaa­ti­va piha vält­tä­mät­tä pal­ve­le hei­tä enää elä­kei­äs­sä. Ai­na joku nurk­ka vaa­tii kui­ten­kin kor­jaa­mis­ta – vaik­ka re­mont­tia ei pi­tä­nyt­kään teh­dä.