Si­sus­tus­tyy­li­ni on lem­peä, iloi­nen, ko­toi­sa ja rön­syi­le­vä­kin, mut­ta nyt olen har­kit­se­vai­sem­pi han­kin­to­jen suh­teen. Van­hat esi­neet ovat mi­nul­le tär­kei­tä, os­tan nii­tä kirp­pu­to­reil­ta ja an­tiik­ki­mark­ki­noil­ta ja olen dyy­kan­nut­kin nii­tä. Yh­dis­te­len vä­re­jä, tyy­le­jä ja ma­te­ri­aa­le­ja.

Astioissa täytyy mielestäni olla luonnetta. Monissa niissä on mukana muistoja lapsuudesta ja läheisistä. Katan mielelläni eriparisilla astioilla, merkillä ei ole väliä.

Si­sus­tus­pa­hei­ta mi­nul­la on mo­nia: van­hat, kau­niit esi­neet, ku­ten eri­pa­ri­set as­ti­at, kynt­ti­län­ja­lat, puu­laa­ti­kot, ko­rit ja pie­net me­tal­li­lau­ta­set. Aja­tuk­se­na­ni on pi­tää en­si ke­sä­nä pop up -pu­tiik­ki ko­ti­ni va­ras­to­ti­lois­sa. Sit­ten voin myy­dä hank­ki­mi­a­ni kau­nii­ta, van­ho­ja esi­nei­tä.

Kaunis antiikkikappi on kulkenut matkassani jo kauan. Se on palvellut eri tarkoituksissa eri kodeissa. Nyt siinä säilytetään astioita. Ebba Masalinin opetustauluja minulla on useita. Puutarjottimet ovat Italiasta ja vanha puinen naulalaatikko on löytynyt ostamastani vanhasta talosta. Myös tätini rakasti vanhoja esineitä. Vanhan kahvikannun olen saanut häneltä.

Lem­pi­paik­ka­ni on koti. Ra­kas­tan ko­to­na ole­mis­ta, olen oi­kea ko­ti­hii­ri. Soh­van­nurk­kaan kä­per­ryn mie­luus­ti neu­lo­maan. Sii­tä on help­po näh­dä ulos, se tun­tuu hy­väl­tä.

Murretut värit ovat minulle omimmat. Italiassa kaipasin suomenlampaan kauniin sävyisiä villalankoja.

Ren­tou­dun lu­ke­mal­la ja neu­lo­mal­la. Pa­ras­ta on neu­loa ja kuun­nel­la ää­ni­kir­jaa. Luen joka päi­vä, il­tai­sin kat­kai­sen aja­tuk­se­ni lu­ke­mal­la.

Italiasta löytyi uskomattoman hienoja messinkisiä kynttilänjalkoja. Minua viehättävät niiden koristeellisuus ja epäsymmetrisyys. Kalakynttilänjalka oli ensimmäinen asia, minkä ostin muutettuani Italiaan. Asuimme silloin vielä asuntoautossa.

Mi­kään ma­te­ria ei ole mi­nul­le tär­ke­ää. Huo­ma­sin, et­tä mi­nun oli help­po luo­pua ta­va­ras­ta, kun muu­tim­me Ita­li­aan. Ra­kas­tan kir­jo­ja, ja lu­ke­mi­nen on mi­nul­le eri­tyi­sen tär­ke­ää. Kir­jo­ja va­ras­toin Ita­li­an-mat­kan ajak­si, to­sin osas­ta myös luo­vuin ja mat­kal­ta han­kin li­sää.

Työhuoneeni kirjahylly on saatu edesmenneeltä ystävältä. Suurikokoiset tietokirjat mahtuvat hyllyyn mainiosti. Silkille maalattu taulu, lasivalaisin sekä matto ovat Italiasta. Kirjatuet on ostettu jo 30 vuotta sitten Hietsun kirpputorilta.

Par­hai­ta asi­oi­ta ko­dis­sam­me ovat rau­ha ja valo. Ra­kas­tan sitä, kuin­ka valo kier­tää päi­vän ai­ka­na ko­dis­sam­me. Meil­lä on ik­ku­noi­ta kol­meen eri il­man­suun­taan. Ik­ku­nois­tam­me nä­kyy vain pelk­kää kau­neut­ta ja se on iha­naa.

Keitän kahvin aina mutteripannulla. Hackmannin klassikkopannun olen saanut mummoltani. Olen kynttilöiden suurkuluttaja, poltan niitä ympäri vuoden.

En luo­pui­si puu­hel­las­ta ja sii­hen liit­ty­väs­tä te­ke­mi­ses­tä. On iha­naa lait­taa aa­mul­la tu­let hel­laan ja keit­tää kah­vit kai­kes­sa rau­has­sa. Yli­pää­tään en luo­pui­si kä­sil­lä te­ke­mi­ses­tä, se on mi­nul­le ää­ret­tö­män tär­ke­ää. Lap­suu­den­ko­dis­sa­ni puu­has­tel­tiin pal­jon ja sii­hen kan­nus­tet­tiin. Äi­ti­ni om­pe­li, lei­poi ja neu­loi. Kä­sil­lä te­ke­mi­sen mal­li on siel­tä.

Työhuoneeni on kävelymatkan päässä kodistani. Työhuoneeni ikkunasta on näkymä Fiskarin museonmäelle.

Haa­vei­len, et­tä löy­täi­sin tääl­tä Fis­ka­ris­ta kor­jat­ta­van ja bud­je­til­le­ni so­pi­van van­han hir­si­ta­lon. Ita­li­as­sa oli hie­noa ja kau­nis­ta, mut­ta ta­ju­sin, et­tä Suo­men luon­to on sie­lun­mai­se­ma­ni. Sel­lai­nen kal­li­oi­nen jär­ven­ran­ta, jos­sa on iso­ja ja pie­niä käp­py­rä­män­ty­jä. Sel­lai­nen, jos­sa tuok­suu män­ty­kan­gas ja jos­ta nä­kee kau­as.

Olen pitänyt taide- näyttelyitä sekä Suomessa että ulkomailla. Tällä hetkellä suunnitteilla on ensi kesän näyttely.

Kun maa­laan, sie­lu­ni tuot­taa pal­jon vä­re­jä. Ko­to­na si­sus­tuk­ses­sa vä­ri­ni ovat mur­ret­tu­ja, peh­mei­tä ja luon­nol­li­sia. Var­sin­kin eri­lai­set peh­me­ät vih­re­än sä­vyt ovat mie­lui­sia, muun mu­as­sa sal­vi­an­vih­reä.

Maalaan mieluiten öljyväreillä, niiden intensiteetti ja viskositeetti kiehtovat.

AJAN­KOH­TAIS­TA JUU­RI NYT

Re­mon­toin Lin­tu­la-ni­mis­tä torp­paa. Teen kai­ken it­se, mitä vain saa teh­dä. Olen löy­tä­nyt iha­nan pai­kal­li­sen säh­kö­mie­hen, hän te­kee säh­kö­työt Lin­tu­laan, muu­ten py­rin te­ke­mään kai­ken it­se.

Lin­tu­la oli ol­lut 30 vuot­ta sa­man pa­ris­kun­nan omis­tuk­ses­sa ja käy­tös­sä. En­nen kuin löy­sin ta­lon, se oli eh­ti­nyt ol­la kol­me vuot­ta tyh­jil­lään. Koin, et­tä se oli jo­ten­kin su­rul­li­nen ja ma­sen­tu­nut. Nyt huo­maan, kuin­ka talo on ko­vin ilah­tu­nut, kun hoi­vaan sitä ja he­rät­te­len sen hen­kiin.

Ta­loon on teh­ty kaik­kein tär­keim­mät asi­at en­sim­mäi­se­nä eli kat­to on pai­kat­tu ja säh­köt ve­det­ty. Käy­tän mah­dol­li­sim­man luon­non­mu­kai­sia ja myr­kyt­tö­miä ma­te­ri­aa­le­ja. Kat­se­len ja tut­kai­len ta­loa ja teen vain sen, mitä se tar­vit­see ja mikä sil­le on hy­väk­si.

Vuosi Italiassa – 12 oivallusta vapaudesta -kirjani kuljettaa lukijan Euroopan halki Pohjois-Italian pienen vuoristokylän arkeen. Keväällä 2023 luovuin kaikesta omaisuudestani Suomessa ja muutin perheeni kanssa Pohjois-Italiaan.