Talvinen Metsola on kuin suloinen hattara­pilvi lumen keskellä. Remontissa uusittiin myös ulkovuoraus. Sopiva uusi väritys löytyi Virtasen Maalitehtaan valikoimasta. Maalin sävyinä ovat Källskär ja Kuutsalo. Umpeenkasvaneen puutarhan herättäminen jälleen henkiin on ollut mieluista puuhaa.

Metsolan väriskaala on luonnonläheinen ja rauhallinen, sisustus pelkistetty ja laadukasta vanhaa suosiva. Kaunis taittopeili ja ranskalainen lipasto ovat Tori.fi:stä, tuolin Heikki osti aikoinaan kaveriltaan. Taulu on Maijan äidin maalaama. Juuttimatto on Ikeasta.

Van­ho­jen ta­lo­jen hen­ki. Se on jo­tain, min­kä kut­sun kuul­tu­aan on vai­ke­aa kään­tyä enää pois. Tä­män voi­vat var­mas­ti al­le­kir­joit­taa ne tu­han­net suo­ma­lai­set, joil­la on on­ni asus­taa iäk­kääm­mis­sä ko­deis­sa. Hei­dän jouk­koon­sa liit­tyi­vät Heik­ki ja Mai­ja Kais­to al­ku­ke­säl­lä 2019.

– Ker­ros­ta­lo­a­su­mi­sen vuo­det tu­li­vat koh­dal­lam­me pää­tök­seen, ja aloim­me et­siä oma­ko­ti­ta­loa koh­ta­lai­sen etäi­syy­den pääs­sä Hel­sin­gis­tä. Ta­lon ikä ei aluk­si ol­lut ha­kuk­ri­tee­ri­nä. Van­hois­sa ta­lois­sa asu­vat ys­tä­vät on­nis­tui­vat kui­ten­kin jo­ten­kin tar­tut­ta­maan mi­nuun ar­mot­to­man hir­si­ta­lo­kuu­meen, Heik­ki ker­too.

Met­so­la oli ol­lut myyn­nis­sä puo­li­tois­ta vuot­ta ja hin­ta las­ki vä­hi­tel­len. Mikä nä­tis­sä man­sar­di­kat­toi­ses­sa ta­los­sa oli vi­ka­na, kun se ei ke­nel­le­kään kel­van­nut, pa­ris­kun­ta miet­ti. Kat­so­maan läh­det­tiin enem­män ute­li­ai­suu­des­ta, mut­ta pai­kan pääl­lä he­rä­si myös ihas­tus. Mai­ja ei ku­vien pe­rus­teel­la su­la­nut aja­tuk­sel­le ol­len­kaan, mut­ta pai­kan pääl­lä hän­kin al­koi näh­dä ta­lon po­ten­ti­aa­lin.

Ta­lon kun­toa tut­kit­tiin yh­des­sä ra­ken­nus­ko­ke­mus­ta omaa­vien ka­ve­rei­den kans­sa. Ai­em­min tee­tet­ty kun­to­tar­kas­tus tie­si ker­toa, et­tä ta­los­sa oli mik­ro­bi­pe­räis­tä ha­jua, min­kä ar­vel­tiin tu­le­van ala­poh­jaan jää­neis­tä kas­tu­neis­ta ra­ken­nus­jät­teis­tä. Edel­li­nen re­mont­ti oli teh­ty 70-lu­vul­la. Sen vai­ku­tuk­sen laa­juus sel­vi­si koko mi­tas­saan vas­ta myö­hem­min, kun ra­ken­tei­ta pääs­tiin re­mon­tis­sa avaa­maan.

Lat­ti­a­lan­kut oli vaih­det­tu las­tu­le­vyi­hin, hir­si­run­ko li­tis­tet­ty kah­den hen­git­tä­mät­tö­män ma­te­ri­aa­li­ker­rok­sen vä­liin. Epä­koh­dis­ta huo­li­mat­ta ta­los­sa oli hyvä fii­lis ja se an­toi lu­pauk­sen sii­tä, et­tä täy­del­li­sel­lä muo­don­muu­tok­sel­la ti­lan­ne oli­si vie­lä pe­las­tet­ta­vis­sa. Kau­pat teh­tiin ja re­mont­ti aloi­tet­tiin ke­sä­kuus­sa 2019.

Kaunis eteinen toivottaa tervetulleeksi. Tapetti on William Morrisin Chrysanthemum. Lyhyelle seinän­pätkälle haluttiin jättää näkyviin rosoista tiilipintaa ja päädyttiin persoonalliseen ratkaisuun, josta kultaisen peilin kanssa tuli kuin taideteos.

MUS­TU­NEET HIR­RET

Ta­lon taus­tas­ta tie­de­tään vain sen ver­ran, et­tä hir­si­run­ko on alun pe­rin kuu­lu­nut kar­ta­non tor­pal­le ja se on kul­je­tet­tu ny­kyi­sel­le pai­kal­leen 1920-lu­vun lop­pu­puo­lel­la. Ylä­ker­ta oli saa­tet­tu asuin­kun­toon vas­ta 1950-lu­vul­la.

Nyt Met­so­lan ta­ri­na sai on­nel­li­sen kään­teen, kun se pää­tyi per­heen kä­siin, jol­la oli vil­pi­tön halu pa­laut­taa ta­lon al­ku­pe­räi­nen ole­mus. Var­sin­kin Heik­ki käyt­ti kai­ken lii­ke­ne­vän ajan in­ten­sii­vi­seen re­mon­toin­tiin ja Mai­ja osal­lis­tui mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan per­heen esi­koi­sen ol­les­sa tuol­loin vas­ta 1-vuo­ti­as. Työn laa­juu­den ta­kia ei asu­mi­nen rem­pan kes­kel­lä tul­lut ky­sy­myk­seen, mikä omal­ta osal­taan ki­ris­ti tah­tia.

– Olen ai­na kor­jan­nut it­se kaik­ki vem­pai­met moot­to­ri­pyö­ris­tä al­ka­en, en­kä pel­kää ko­vaa työ­tä. Mi­kään ei kui­ten­kaan val­mis­ta­nut sii­hen ura­kan mää­rään, mikä täs­sä ta­los­sa odot­ti. Kaik­ki pin­nat avat­tiin ja huo­not ma­te­ri­aa­lit pois­tet­tiin, ku­vai­lee Heik­ki.

Täs­sä yh­tey­des­sä sel­vi­si syy ha­ju­mys­tee­riin­kin. Sei­nä­ra­ken­tei­siin pääs­syt vesi oli kas­tel­lut las­tu­le­vyt, ja osa alim­mis­ta hir­sis­tä oli la­hon­nut. Olo­huo­neen sei­nää pur­ka­es­sa nä­ky­viin tu­li­vat mus­tu­neet hir­ret, jot­ka oli­vat peh­men­neet mel­kein kä­den­men­tä­vik­si.

– Tuol­la het­kel­lä mie­les­sä kävi, et­tä olen­ko os­ta­nut koi­ran­kak­kaa ti­na­pa­pe­riin kää­rit­ty­nä. On­nek­si ys­tä­vä pa­laut­ti mi­nut oi­keil­le rai­teil­le to­te­a­mal­la, et­tä ote­taan vaan huo­no pois ja lai­te­taan hyvä ti­lal­le. Täl­lä asen­teel­la ol­laan jat­ket­tu on­nis­tu­nees­ti, Heik­ki to­te­aa.

Talosta oli purettu kaikki muut tuli­pesät paitsi keittiön leivinuuni. Heikki rakensi itse tiilistä pönttöuunin olo­huoneeseen käytettyjen kuorien sisälle. Alussa mieleen hiipi hetkittäin ahdistus: tuleeko tästä vain kallis kivikasa? Lopputulos on ylpeydenaihe. Uuni on niin tehokas, että se lämmittää lähes koko alakerran. Uunin peltipinta maalattiin Auron öljymaalilla.

TER­VEI­SIÄ EN­TI­SIL­TÄ OMIS­TA­JIL­TA

Oh­je­nuo­ra­na re­mon­tis­sa ovat ol­leet pe­rin­ne­ra­ken­ta­mi­sen me­ne­tel­mät. Van­han ta­lon run­gol­le on an­net­tu uu­si mah­dol­li­suus käyt­tä­mäl­lä hen­git­tä­viä ma­te­ri­aa­le­ja. Tämä ei ole ol­lut to­teu­tet­tu pi­ka­remp­pa, vaan pe­rus­teel­li­nen kun­nos­tus, jon­ka an­si­os­ta Met­so­la kes­tää hy­väs­sä kuo­sis­sa seu­raa­vat sata vuot­ta.

Mat­kan var­rel­la vas­taan on tul­lut ter­vei­siä ta­lon ra­ken­ta­jil­ta. Kiin­nos­ta­vim­pia ovat ol­leet rin­ta­mal­ta lä­he­tet­ty kort­ti, vii­na- ja lää­ke­pul­lot, Sai­maa-tu­pak­ka-as­kit sekä van­ha kir­veen­te­rä. Nämä kaik­ki ovat an­ta­neet pers­pek­tii­viä sil­le, kuin­ka van­haa ta­loa ol­laan­kaan kun­nos­ta­mas­sa. Heik­ki on päät­tä­nyt teh­dä kir­veen­te­räl­le uu­den var­ren. On hui­kea aja­tus, et­tä täl­lä ky­sei­sel­lä työ­ka­lul­la on hei­dän ko­ti­aan jos­kus ra­ken­net­tu.

Pitkään hakusessa ollut satavuotias pyöreä pöytä löytyi Tori.fi:stä, mutta päätyi Metsolaan vasta muutaman mutkan kautta. Tuolit ovat Veken mallistoa, kattovalaisin Ellokselta. Puulattia on suopakuurattu silkkiseksi.

Astiakaappi on Tori.fi-löytö. Kaappi maalattiin mieluisaksi kotoa löytyneellä jämämaalilla. Jokapäiväisten käyttöastioiden lisäksi kaapista löytyy Maijan teekannukokoelma.

IKUI­SIA KA­LUS­TEI­TA

Mai­ja ja Heik­ki muo­dos­ta­vat hy­vän tii­min, jos­sa kum­man­kin vah­vuu­det pää­se­vät esiin. Heik­ki te­kee hy­vän poh­jan, Mai­ja hoi­taa pin­ta­kä­sit­te­lyn. Mai­ja miet­tii vä­rit ja tyy­lin, Heik­ki to­teut­taa. Si­sus­tus on vah­vem­min Mai­jan osaa­mis­ta ja mie­len­kiin­to­a­lu­et­ta.

Ko­din ka­lus­teet per­he on hank­ki­nut lä­hes poik­keuk­set­ta Tori.fi:stä tai kirp­pu­to­reil­ta. Van­ha talo on lem­pe­äs­ti oh­jan­nut oi­ke­aan suun­taan va­lin­nois­sa.

– Oli­si­han se has­sua os­taa tän­ne ai­van uu­sia, mo­der­ne­ja ka­lus­tei­ta. Sitä pait­si sata vuot­ta sit­ten teh­tiin ta­lo­jen li­säk­si huo­ne­ka­lut­kin kes­tä­mään. Ma­te­ri­aa­li­na oli kun­nol­lis­ta, tii­vis­tä sy­dän­puu­ta, Mai­ja to­te­aa.

Jos las­tu­le­vy­kaap­pia siir­te­lee huo­ne­ka­lu­vals­sin tah­tiin muu­ta­mia ker­to­ja, ei se ole enää ryh­dis­sään.

– Mut­ta van­hat ka­lus­teet ovat lä­hes ikui­sia, jos on vä­hän­kin tai­toa huol­taa ja kor­ja­ta. Tyy­lil­li­ses­ti ne myös so­pi­vat mei­dän pel­kis­tet­tyyn ­ma­kuum­me.

Sitä pait­si kirp­pis­löy­töi­hin liit­tyy usein haus­ko­ja ta­ri­noi­ta. Ku­ten keit­ti­ön­pöy­tään, joka Mai­jan tar­jo­a­mas­ta tup­la­sum­mas­ta huo­li­mat­ta meni toi­sel­le os­ta­jal­le, joka puo­les­taan lait­toi sen uu­del­leen myyn­tiin seu­raa­va­na päi­vä­nä, kun se ei so­pi­nut­kaan hä­nel­le. Löy­tö on edel­leen mie­lui­nen, vaik­ka tur­ha mut­ka ja hin­nan­nou­su kau­pan­te­os­sa vä­hän kis­mit­tää­kin.

Makuuhuoneeseen kuljetaan vanhoista pariovista, jotka ovat löytö Porvoon Wanhasta rautakaupasta. Maalinpoiston jälkeen rustiikki pinta sai jäädä näkyviin. Seinät on maalattu Uulan sävyllä Sahara.

Esikoisen huoneessa on pörröistä ja pehmeää. Huonekalut ovat Tori.fi‑löytöjä, katos Jotexilta. Matto on Jyskistä, Umage-höyhenvalaisinta myy muun muassa Nettilamppu.fi. Seinän sävy on Uulan Varpu.

UNEL­MIEN PÖNT­TÖ­UU­NI

Hei­kin sil­mä­te­rä on hil­jat­tain val­miik­si saa­tu pönt­tö­uu­ni olo­huo­nees­sa. Van­hat kuo­ret löy­tyi­vät Tori.fi:stä kol­me vuot­ta sit­ten, mut­ta työ sai hau­tua ai­na tä­män vuo­den elo­kuu­hun saak­ka, jol­loin Heik­ki tart­tui tuu­maan. Nuo­hoo­jan am­ma­tin­kin tai­ta­va mies oli työn­sä puo­les­ta pe­reh­ty­nyt uu­nien si­säi­seen elä­mään ja osa­si sik­si al­ku­tuu­mai­lu­jen jäl­keen muu­ra­ta tii­li­si­suk­sen oi­kein.

Uu­ni läm­pi­ää nyt päi­vit­täin. Ai­noa mikä har­mit­taa on, et­tei työ­tä tul­lut teh­tyä ai­kai­sem­min. Puu­läm­mi­tys yh­des­sä il­ma­läm­pö­pum­pun kans­sa sääs­tää ra­haa, ei­kä elä­vän tu­len tuo­maa tun­nel­maa päi­hi­tä mi­kään. Kyse on myös jär­ke­väs­tä va­rau­tu­mi­ses­ta. Säh­kö­kat­ko­ja on alu­eel­la sil­loin täl­löin, mut­ta per­heel­lä ei ole hä­tää, kun talo saa­daan pi­det­tyä läm­pi­mä­nä ja ruo­at val­mis­te­taan lei­vi­nuu­nis­sa.

Met­so­la on käy­nyt läpi sekä ul­koi­sen et­tä si­säi­sen mul­lis­tuk­sen ja on vii­mein­kin mie­lui­sa koti. Ko­ke­mus­ta on nyt kart­tu­nut pe­rus­teel­li­ses­ta re­mon­tis­ta, ja pie­ni hen­gäh­dys­tau­ko te­ke­mi­ses­sä on ter­ve­tul­lut. Mie­les­sä siin­te­lee kui­ten­kin uu­den­kin pro­jek­tin mah­dol­li­suus.

– Ha­lu­ai­sim­me vie­lä ko­kea sel­lai­sen ta­lon kun­nos­ta­mi­sen, jos­sa al­ku­pe­räi­set ma­te­ri­aa­lit oli­si­vat sääs­ty­neet. Vaik­ka jos­kus ­jat­kai­sim­me­kin täs­tä mat­kaa, olem­me on­nel­li­sia sii­tä, et­tä saim­me pe­las­taa Met­so­lan pää­ty­mäs­tä hy­lät­ty­jen ta­lo­van­hus­ten pit­kään ri­vis­töön, Heik­ki ja Mai­ja to­te­a­vat.

Huone huoneen sisällä -periaatteella toteutettiin suihku wc-tilan yhteyteen. Tämän lisäksi talon kellarikerroksesta löytyvät saunatilat. Suihkukaappi on Pukkilalta, ovi Hietakarin Black Paris. Allaskaappi Tori.fi:stä. Elloksen valaisin maalattiin kalkkimaalilla. Laatat Kaakelikeskuksesta.