Keittiön betonimaiset pinnat ovat syntyneet rapatuista ja lakatuista AKO-levyistä. Ratkaisu on sekä edullinen että käytännöllinen. Jos pintaan syntyy öljytahroja tai naarmuja, ne on helppo hioa pois.

Ruokailutilan pöytä on teetetty taloon. Seinällä on kaksi taidemaalari Juha Soisalon teosta.Veera kertoo pitävänsä erityisesti tästä näkymäsuunnasta, jossa suurista ikkunoista avautuu lähes lappimainen mäntymaisema.

Ki­lo­met­reit­täin omin kä­sin hi­ot­tua raa­kaa kuu­si­lau­taa: läm­min puu hal­lit­see Kirk­ko­num­men Lång­vi­kis­sa si­jait­se­van ta­lon si­sä­pin­to­ja. Rou­he­at lau­ta­sei­nät ker­to­vat pal­jon asuk­kaas­taan. Vee­ra Val­lit­tu ar­vos­taa asi­oi­ta, jois­sa on luon­net­ta. Ohi­me­ne­vien tren­dien ja kal­lii­den de­sign-huo­ne­ka­lu­jen si­jaan hä­nel­le mer­ki­tyk­sel­lis­tä ovat ti­la­rat­kai­sut. Kun mit­ta­suh­teet, ma­te­ri­aa­lit ja nä­ky­mät on mie­tit­ty huo­lel­la, koti ei kai­paa li­sää ta­va­raa tai jat­ku­vaa päi­vit­tä­mis­tä.

– Tren­dit ku­vas­ta­vat ai­na vä­li­ai­kai­suut­ta, ja se kuor­mit­taa pait­si kuk­ka­roa li­sää myös tur­haa jä­tet­tä. Py­rin käyt­tä­mään ra­ken­nus­ma­te­ri­aa­le­ja luo­vas­ti, kier­rät­tä­mään ja te­ke­mään rat­kai­su­ja, jot­ka ei­vät ole ai­kaan si­dot­tu­ja, Vee­ra sa­noo.

Puu­tar­han suun­nal­ta kat­sot­tu­na met­säi­sel­lä ton­til­la ko­ho­a­van ta­lon tyy­lis­sä on ri­paus ja­pa­ni­lais­ta ark­ki­teh­tuu­ria. Si­sä­ti­lois­sa pel­kis­tet­tyyn ole­muk­seen liit­tyy uu­sia ulot­tu­vuuk­sia, ku­ten ranch-hen­ki­set si­sus­tus­ma­te­ri­aa­lit. Avo­keit­tiö vie kai­kes­sa jy­ke­vyy­des­sään aja­tuk­set Ete­lä-Eu­roop­paan. Se on tuu­lah­dus ajal­ta, jol­loin Vee­ra opis­ke­li Mi­la­nos­sa si­sus­tu­sark­ki­teh­tuu­ria.

– Ra­kas­tan sitä, et­tä eri tyy­lit voi­vat elää rin­nak­kain, kun­han ne pu­hu­vat sa­maa kiel­tä.

Oleskelutila avautuu 3,8 metrin korkeuteen. Sohvalla on kaksi Lapuan Kankureiden Camp-huopaa. Johanna Gullichsenin ja Røros Tweedin harmaat tyynyt löytyivät Finnish Design Shopista. Lepakkotuolit löytyivät kirpputorilta vain muutamalla kympillä.

Eteisen katto on tehty talosta puretuista vanhoista, leveistä mäntypaneeleista, jotka Veera säästi vuosiksi odottamaan uutta käyttötarkoitusta. Myös eteisen liukuovissa on hyödynnetty paneeleita. Veera on tehnyt eteisen kattovalaisimet vanhoista laudemateriaaleista.

Mis­tä kaik­ki al­koi?

Vuon­na 2003 Vee­ran esi­koi­nen oli vain pa­rin vii­kon ikäi­nen, kun puo­li­so lä­het­ti lin­kin myyn­nis­sä ole­vas­ta ta­los­ta. Hel­sin­gin kes­kus­tas­sa asu­va pa­ris­kun­ta meni näy­töl­le sil­kas­ta ute­li­ai­suu­des­ta, mut­ta pää­tös syn­tyi lä­hes sa­man tien.

– Se oli rak­kaut­ta en­si­sil­mäyk­sel­lä. Vaik­ka 1970-lu­vun talo oli pit­käl­ti al­ku­pe­räis­kun­nos­sa, tie­sim­me heti, et­tä saam­me teh­tyä sii­tä mei­dän nä­köi­sem­me ko­din, Vee­ra muis­taa.

Talo ei kui­ten­kaan ol­lut help­po ja sen mit­ta­kaa­va lä­hin­nä häm­men­si. Siel­lä mis­sä oli­si kai­vat­tu väl­jyyt­tä ja toi­mi­vuut­ta, oli ah­tai­ta käy­tä­viä, väli-ovia ja sok­ke­loi­ta. Sa­maan ai­kaan osa huo­neis­ta oli tar­peet­to­man suu­ria.

– Sii­nä sit­ten, kun mai­se­mia oli kat­sel­tu tar­peek­si kau­an, uu­si poh­ja­rat­kai­su al­koi hah­mot­tu­maan. En­sim­mäi­set kuu­si vuot­ta käy­tän­nös­sä vain piir­te­lin eh­do­tuk­sia tu­le­vis­ta ti­lois­ta, Vee­ra ker­too.

Keittiön tummat kattopalkit asennettiin alun perin kattoikkunoita varten. Niitä ei toteutettukaan rakenteellisista syistä, mutta parrut jäivät luontevasti osaksi tilaa.

Keittiössä puuhaillessa voi samalla ihastella viherhuoneeseen ja pihaan avautuvia näkymiä.

Kor­keut­ta ker­rak­seen

Ta­lon en­sim­mäi­nen re­mont­ti oli tek­ni­ses­ti ja ra­ken­teel­li­ses­ti mit­ta­va. Sii­nä siir­ryt­tiin öl­jy­läm­mi­tyk­ses­tä maa­läm­pöön ja to­teu­tet­tiin uu­si huo­ne­ja­ko muun mu­as­sa ma­kuu­huo­nei­den osal­ta.

Muu­ta­man vuo­den hen­gäh­dys­tau­on jäl­keen ko­ko­nai­suut­ta alet­tiin muut­taa ra­di­kaa­lim­min. Suun­nit­te­lun ede­tes­sä oi­val­let­tiin, et­tä pur­ka­mal­la al­ku­pe­räi­nen ma­ta­la pul­pet­ti­kat­to olo­huo­ne voi­daan ava­ta täy­teen kor­keu­teen­sa. Esiin jä­te­tyt pui­set kat­to­par­rut ko­ros­ta­vat ti­lan näyt­tä­vää mit­ta­kaa­vaa.

Sa­moi­hin ai­koi­hin ta­loon al­koi syn­tyä myös sen tun­nis­tet­ta­vin pin­ta­rat­kai­su.

– Näin jos­sain sak­sa­lai­ses­sa leh­des­sä la­to­mai­sen ta­lon, jos­sa oli lau­ta­sei­nät. Ra­kas­tuin heti aja­tuk­seen. Ha­lu­sin jo­tain rou­he­aa ja vä­hän as­keet­tis­ta, en mi­tään val­mis­ta. Niin­pä pää­dyin raa­kaan kuu­si­lau­taan. Vuo­sien var­rel­la lau­to­jen työs­tä­mi­nen on ol­lut mel­koi­nen urak­ka, mut­ta se kan­nat­ti, Vee­ra sa­noo ja nau­rah­taa.

Kiertoilmatakka luo viherhuoneeseen tunnelmaa. Koska Veera ei onnistunut löytämään sopivaa ratkaisua, hän suunnitteli kokonaisuuden itse. Alaosa verhoiltiin liuskekivillä.

Uima-altaan tilalle syntynyt viherhuone toimii talon sydämenä ja kodin oleskelutilana. Viherhuoneessa kasvit kukoistavat.

Muo­don­muu­tok­sia

Vaik­ka talo on täyn­nä näyt­tä­viä rat­kai­su­ja, Vee­ral­le tär­kein­tä on ol­lut ai­na toi­mi­vuus. Jos jo­kin rat­kai­su on osoit­tau­tu­nut epä­käy­tän­nöl­li­sek­si, kor­jaus-

liik­keet on teh­ty roh­ke­as­ti. Esi­mer­kik­si oles­ke­lu­ti­laan ra­ken­net­tu keit­tiö pää­tet­tiin vii­mei­ses­sä re­mont­ti­vai­hees­sa sit­ten­kin siir­tää toi­seen paik­kaan, jol­loin ta­lon kes­ki­o­sal­le jäi ti­laa hen­git­tää.

Keit­ti­ös­sä nä­kyy myös Vee­ran kek­se­li­äs tapa hyö­dyn­tää ole­mas­sa ole­vaa. Van­ha vuo­lu­ki­vi­tak­ka ei pää­ty­nyt pur­kuun, vaan sil­le löy­tyi toi­nen käyt­tö­tar­koi­tus.

– Val­mii­den puu­hel­lo­jen tu­li­pe­sät oli­vat mie­les­tä­ni lii­an pie­niä, niis­sä ei mah­du vaik­ka­pa gril­laa­maan. Niin­pä aloin poh­tia rat­kai­sua, jos­sa van­haa tak­kaa voi­si hyö­dyn­tää, Vee­ra ker­too.

Tar­kan suun­ni­tel­man ja am­mat­ti­lais­ten avus­tuk­sel­la tak­ka kat­kais­tiin vyö­tä­rön kor­keu­del­ta ja sen pääl­le asen­net­tiin va­lu­rau­tai­nen taso.

Entisestä uima-altaasta muokattu pulahdusallas toimii osana spa-tyyppistä kokonaisuutta. Altaaseen asennettu valaistus muuttaa tunnelmaa tilanteen mukaan.

Kylpyhuoneen seinillä ja katossa jatkuu sama hiottu kuusilauta kuin muuallakin talossa. Allastaso on tehty AKO-väliseinäelementistä. Bainan Beppu-kylpyhuonematto on Finnish Design Shopista.

Kii­nan­ruu­sun uu­si elä­mä

Al­ku­pe­räi­nen ui­ma-al­las oli pit­kään han­ka­la ele­ment­ti, joka kat­kai­si ku­lun sii­ven läpi. On­gel­maa rat­kot­tiin ra­ken­ta­mal­la ta­loon ulo­ke, jon­ka kaut­ta ti­lan pys­tyi kier­tä­mään. Vii­mei­ses­sä re­mont­ti­vai­hees­sa al­taas­ta pää­tet­tiin kui­ten­kin luo­pua al­ku­pe­räi­ses­sä koos­saan. Se pie­nen­net­tiin pu­lah­dus­pai­kak­si, mikä va­paut­ti pal­jon ne­li­öi­tä ja syn­nyt­ti aja­tuk­sen vi­her­huo­nees­ta.

– Se oli yk­si unel­mis­ta­ni, jon­ka sain to­teu­tu­maan ikään kuin bo­nuk­se­na, Vee­ra ker­too.

Vi­her­huo­ne si­too kau­niis­ti yh­teen ta­lon ark­ki­teh­tuu­rin ja ym­pä­röi­vän luon­non. Kor­kea, va­loa tul­vi­va tila toi­mii kas­vien kei­taa­na ja sau­nan vil­voit­te­lu­ti­la­na.

Sau­nan oven pie­lus­tal­la, va­loi­sas­sa vi­her­huo­nees­sa, kuk­kii val­ta­va kii­nan­ruu­su, yk­si ta­lon al­ku­pe­räi­sa­suk­kais­ta. Kun Vee­ra per­hei­neen muut­ti ta­loon, kas­vi oli jo pai­kal­laan, mut­ta ei ol­lut kos­kaan kuk­ki­nut.

Re­mont­ti­vuo­sien ajak­si se siir­ret­tiin pois, ei­kä se he­rän­nyt sil­loin­kaan. Vas­ta kun kas­vi tuo­tiin ta­kai­sin omaan ko­tiin­sa ja vi­her­huo­neen va­loon, ta­pah­tui jo­tain yl­lät­tä­vää.

– Vii­kon si­säl­lä se oli yh­täk­kiä ihan täyn­nä suu­ria, pu­nai­sia kuk­kia, Vee­ra ker­too.

Kii­nan­ruu­su on sit­tem­min kas­va­nut mo­nin­ker­tai­sek­si ja vaa­tii sään­nöl­lis­tä leik­kaa­mis­ta, jot­ta se ei val­taa koko ti­laa. Vee­ral­le on sel­vää, et­tä kas­vi kuu­luu juu­ri tä­hän ta­loon.

Makuuhuoneessa on itse rakennettu sänky. Koska Veera ei löytänyt sopivaa sängynpäätyä, hän asensi seinälle taljan. Sängyllä on Røros Tweedin Bento-huopa ja tummat Fri-tyynyt.

Vierashuoneessa saa nukkua kaikessa rauhassa verhon takana. Sängyllä on Lapuan Kankureiden huopa.

Pää­te­pis­te

Luon­to on tär­keä osa Lång­vi­kin har­ja­kat­toi­sen ta­lon ta­ri­naa. Se on ul­koa kä­sin oh­jan­nut suun­nit­te­lu­rat­kai­su­ja, ku­ten ik­ku­noi­den au­ko­tuk­sia ja ti­lo­jen suun­taa­mis­ta. Mai­se­ma ei jää pel­käk­si nä­ky­mäk­si, vaan jat­kuu si­sä­ti­loi­hin ma­te­ri­aa­lien ja tun­nel­man kaut­ta. Ta­loa ym­pä­röi­vä met­sä on ol­lut Vee­ral­le tär­keä hen­ki­rei­kä läpi re­mon­tin­täy­teis­ten vuo­sien ai­na pik­ku­lap­si­ar­jes­ta tä­hän päi­vään as­ti. Luon­to on kul­ke­nut rin­nal­la niin elä­män huip­pu­het­kis­sä kuin vai­kei­na­kin ai­koi­na. Hil­jat­tain ta­los­sa juh­lit­tiin per­heen tyt­tä­ren yli­op­pi­las­juh­lia.

– Olem­me to­del­la ra­kas­ta­neet paik­kaa alus­ta al­ka­en ja ra­ken­ta­neet sitä suu­rel­la sy­dä­mel­lä. Kai­ken ai­kaa mi­nua on kan­ta­nut eteen­päin aja­tus sii­tä, et­tä jo­nain päi­vä­nä talo on val­mis ja mi­ten iha­na sii­tä tu­lee­kaan. Nyt ol­laan pää­te­pis­tees­sä.

Talon arkkitehtuurissa yhdistyvät pelkistetty japanilaisvaikutteisuus ja luonnonläheinen rakentaminen.

Tontin kivisyys toi pihasuunnitteluun oman haasteensa. Maan alta paljastui jatkuvasti suuria kiviä, joten piha muotoutui vähitellen kerros kerrokselta.