Komean talon komea kuisti. Suojaisassa kulmauksessa on aamupalaterassi. Talo on rakennettu vuonna 1850. Siinä on pitkän historian aikana toiminut muun muassa Postin koulutuskeskus.

Mök­ki­fii­lis hii­pii Riik­ka Pas­ter­nac­kin mie­leen pik­ku­hil­jaa jo me­no­mat­kal­la au­tos­sa. Jo­kai­nen mut­ka ja mäki tu­tul­la tiel­lä vie aja­tuk­set kau­em­mas työ­ku­vi­ois­ta.

– Mei­dän maal­le Raa­se­po­riin aje­taan Hel­sin­gis­tä to­del­la mut­kais­ta ja mä­kis­tä tie­tä. Olem­me­kin ni­men­neet mök­ki­tiem­me ral­li­tiek­si, Riik­ka nau­raa.

Hie­no mai­se­ma­reit­ti vie Fa­ger­vi­kin kus­ta­vi­lai­sen kar­ta­non ohi ja kaar­taa pit­kin jär­ven­ran­taa. Pe­ril­lä, kor­ke­an sy­ree­ni­ai­dan ta­ka­na, on kuu­si­hen­ki­sen uus­per­heen oma lo­ma­pa­ra­tii­si.

– Ti­lan ja ta­lon nimi on Jofs. Se oli ai­koi­naan yk­si tä­män alu­een suu­rim­mis­ta ti­lois­ta ja työl­lis­ti 200 ih­mis­tä. Meil­le Jofs on en­nen kaik­kea paik­ka, jos­sa ote­taan ren­nos­ti, Riik­ka sa­noo.

Riikka Pasternack on visualisti ja vintagekauppias Helsinki Vintage Concept Storessa omalla Lya Vintage -osastollaan. Riikan sydän sykkii varsinkin sinivalkoiselle posliinille.

Sa­to­jen vuo­sien ta­kaa

Pu­na­val­koi­sek­si maa­lat­tu maa­lais­ta­lo on ko­mea. Sen edes­sä on suu­ri la­si­kuis­ti. Pi­han toi­sel­la lai­dal­la on kun­ni­oi­tus­ta he­rät­tä­vän ko­koi­nen ki­vi­na­vet­ta, joka ker­too mah­ti­ti­lan men­nei­syy­des­tä.

Ton­tin van­hin ra­ken­nus, pu­na­mul­lat­tu hir­si­nen luh­ti­ait­ta, on pe­räi­sin 1700-lu­vul­ta. Se toi­mii ny­kyi­sin vie­ras­ma­ja­na ja on Rii­kan si­sa­ren per­heen käy­tös­sä.

Kak­si­ker­rok­si­sen luh­ti­ai­tan vie­res­sä kul­mit­tain on ki­vi­nen vil­ja-ait­ta.

– Vil­ja-ai­tan sei­näs­sä on edel­leen näh­tä­vil­lä mer­kin­tö­jä esi­mer­kik­si sii­tä, kuin­ka pal­jon pa­pil­le kuu­lui an­taa vil­jaa, Riik­ka ker­too.

Vil­ja-ai­tan uu­si käyt­tö­tar­koi­tus on vie­lä mie­tin­näs­sä. Jä­mys­tä ki­vi­kuu­ti­os­ta on suun­ni­tel­tu muun mu­as­sa sa­vu­sau­naa.

Tätä ny­kyä sau­na si­jait­see en­ti­ses­sä ki­vi­na­ve­tas­sa. Sen edes­sä on pi­han mo­der­nein li­säys eli ui­ma-al­las. Se is­tuu van­haan pi­ha­pii­riin yl­lät­tä­vän su­la­vas­ti.

– Al­la­sa­lue on osit­tain upo­tet­tu rin­tee­seen. Si­ten se jää ta­lol­ta kat­sot­ta­es­sa vä­hän kat­seel­ta pii­loon, Riik­ka esit­te­lee tont­tia.

Olohuoneen hulppeisiin neliöihin voitiin sijoittaa sohvat keskelle huonetta takan eteen. Sohvat ovat Ikean, niihin mitoitetut pellavapäälliset ovat Bemziltä. Beiget nojatuolit ja rahi on huudettu Jofsiin huutokaupasta. Takka on saanut viime remontissa pintaansa upean laatoituksen. Sopivaa kattolamppua Riikka vielä etsii.

Riikka tykkää yhdistää keskenään eri tyylejä. Iittalan Ultima Thule -maljakko on uusimpia hankintoja. Pieni kiinalainen inkivääripurkki on peritty. Riikka ostaa matkoiltaan usein sisustuskirjoja, hän saa niitä paljon myös lahjaksi.

Keit­ti­öön riit­ti pin­ta­re­mont­ti

Si­säl­lä keit­ti­ös­sä pais­taa au­rin­ko. Riik­ka nos­taa os­tok­set kaap­pei­hin ja lait­taa tee­ve­den kie­hu­maan.

Keit­ti­ön tun­nel­ma on se­koi­tus skan­di­naa­vis­ta maa­lais­ta­loa ja tuu­lah­dus jo­tain vä­li­me­rel­lis­tä. Keit­ti­öön teh­tiin vuo­si sit­ten pin­ta­re­mont­ti, joka toi sen il­mee­seen kai­vat­tua raik­kaut­ta.

– Keit­tiö oli hy­väs­sä kun­nos­sa, ja oli­si ol­lut tur­ha vaih­taa 1990-lu­vul­ta pe­räi­sin ole­via täys­pui­sia kaap­pe­ja. Maa­laa­mal­la pin­nat ja hi­o­mal­la ja va­haa­mal­la ta­sot saim­me keit­ti­ös­tä kuin uu­den, Riik­ka poh­tii.

Kaa­pi­no­vien van­ha kel­ler­tä­vä sävy vaih­det­tiin re­mon­tis­sa vaa­le­aan si­ni­har­maa­seen. Sa­mal­la maa­lat­tiin ka­tos­sa ole­vat pal­kit, joi­den pu­ner­ta­va puun­sä­vy vaih­tui tum­maan hii­leen.

Myös huo­ne­ka­lu­ja uu­dis­tet­tiin. Ai­koi­naan vä­li­ai­kai­sek­si han­ki­tut mo­der­nit ruo­ka­pöy­dän tuo­lit vaih­det­tiin ke­pe­äm­piin, kaa­re­va­sel­käi­siin tuo­lei­hin.

Rii­kan yl­lä­tyk­sek­si pin­to­jen uu­si vii­leä vaa­leus teki ih­mei­tä myös keit­ti­ön laat­ta­lat­ti­al­le.

– En alun pe­rin pi­tä­nyt ter­ra­ko­tan­vä­ri­ses­tä lat­ti­as­ta, en­kä lie­den ta­ka­na ole­vis­ta kuk­ko­laa­tois­ta. Re­mon­tin jäl­keen mo­lem­mat näyt­tä­vät pa­rem­mil­ta, Riik­ka iloit­see.

Keit­ti­ön muu­tok­set oli­vat osa laa­jem­paa pin­ta­re­mont­tia, jos­sa käy­tiin läpi myös olo­huo­ne, ruo­ka­sa­li, van­hem­pien ma­kuu­huo­ne ja pari kyl­py­huo­net­ta.

Oman muo­don­muu­tok­sen­sa koki myös olo­huo­neen tak­ka.

– Mo­der­ni tak­ka oli al­ku­jaan kel­las­tu­neen val­koi­nen. Se laa­toi­tet­tiin kau­niil­la, si­ni­sil­lä laa­toil­la, jol­loin ta­kan il­mee­seen tuli ri­paus van­ho­jen kaa­ke­liu­u­nien fii­lis­tä. Mar­ko Paa­na­sen sa­noin: ”Sitä mitä ei voi kät­keä, pi­tää ko­ros­taa”, Riik­ka sa­noo ja hy­myi­lee.

Ta­kan muu­tos­töi­den jäl­keen olo­huo­ne ta­pe­toi­tiin uu­del­leen. Haus­ka yk­si­tyis­koh­ta on, et­tä vie­rei­seen ruo­ka­sa­liin löy­tyi sama ta­pet­ti. Sii­nä ku­vio on ne­ga­tii­vi­na ja vä­ri­sä­vy on eri kuin olo­huo­nees­sa.

Keittiöstä on kulku talon edessä olevalle terassille. Kynttilänjalat Riikka on itse tehnyt yhdistämällä kynttiläpidikkeet vanhoihin tasseihin.

Kaunis vanha Arabian suolakko löytyi Inkoon antiikkipäiviltä. Messinkiset morttelit ovat perittyjä. Riikka ei aluksi lämmennyt kukkolaatoille, mutta keittiön pintaremontin myötä laatatkin istuvat kokonaisuuteen nyt paremmin.

Tän­ne so­pi­vat suku ja ys­tä­vät

Vuon­na 1850 ra­ken­net­tu hir­si­ta­lo on ol­lut per­hees­sä 14 vuot­ta. Suu­reen ta­loon mah­tu­vat myös ys­tä­vät ja su­ku­lai­set.

– Jou­lui­sin ko­koon­num­me tän­ne su­vun voi­min. Ju­han­nuk­se­na ovat vuo­ros­sa ys­tä­vät. Olem­me niin lä­hel­lä Hel­sin­kiä, et­tä ke­säi­sin osa juh­li­jois­ta tu­lee vain päi­väk­si, Riik­ka sa­noo.

Ruo­ka on mel­kein koko per­heen yh­tei­nen kiin­nos­tuk­sen koh­de. Kok­ki­vah­vuu­teen ei kui­ten­kaan lu­e­ta Riik­kaa, ei­kä ne­li­lap­si­sen per­heen nuo­rim­mais­ta.

– Mi­nun bra­vuu­ri­ni on ol­la apu­kok­ki­na ja miet­tiä kat­tauk­sia, Riik­kaa sel­ven­tää työn­ja­koa.

Rii­kan mies on per­heen pää­kok­ki, jon­ka re­per­tu­aa­ri kat­taa niin aa­si­a­lai­sen kuin rans­ka­lai­sen ja ita­li­a­lai­sen­kin keit­ti­ön her­kut.

– Kat­tauk­sis­sa minä puo­les­ta­ni voin hyö­dyn­tää omia vah­vuuk­si­a­ni. Olen in­no­kas van­han ta­va­ran hamst­raa­ja, Riik­ka pal­jas­taa.

Kirp­pu­to­rien kier­te­ly ja siel­tä eri­lais­ten löy­tö­jen bon­gaus on Rii­kal­le in­to­hi­mo.

– Usein näen esi­neis­sä kät­ket­tyä po­ten­ti­aa­lia. Teen it­se muun mu­as­sa lam­pun­var­jos­ti­mia ja kynt­ti­län­jal­ko­ja van­hois­ta lau­ta­sis­ta.

Rii­kan in­to ke­rä­tä van­haa ta­va­raa ei ole jää­nyt puo­li­sol­ta huo­maa­mat­ta. Hän oli­kin se, joka eh­dot­ti vi­su­a­lis­tik­si opis­kel­leel­le Rii­kal­le oman vin­ta­ge­liik­keen avaa­mis­ta. Nyt Riik­ka on yk­si kuu­des­ta Hel­sin­ki Vin­ta­ge Con­cept Sto­ren omis­ta­jis­ta.

Vin­ta­ge on hii­pi­nyt myös Jof­sin keit­ti­öön. Ikea on vaih­tu­nut van­hoi­hin pos­lii­ni­as­ti­oi­hin. Rak­kaus van­haan nä­kyy myös kah­des­sa juu­ri re­mon­toi­duis­sa kyl­py­huo­nees­sa.

– Mo­der­nien al­las­ka­lus­tei­den si­jaan han­kin kirp­pu­to­reil­ta kyl­py­huo­nei­siin van­hat pui­set ka­lus­teet. Ne tuo­vat oi­ke­aa tun­nel­maa, Riik­ka esit­te­lee.

Riikka pitää makuuhuoneen ilmavasta ja valoisasta tunnelmasta. Vanhassa hirsitalossa on hyvä nukkua. Sängynpäädyn arkku kuului talon kalustukseen. Yöpöytä on Ikeasta.

Ui­ma-al­las kut­suu vii­len­ty­mään

Kau­nis ke­sä­päi­vä hou­kut­taa ulos.

– Keit­ti­ön edes­sä ole­val­le te­ras­sil­le pais­taa aa­mu­au­rin­ko. Syöm­me sii­nä aa­mi­ai­sen ai­na sään sal­lies­sa, Riik­ka sa­noo ja joh­dat­taa vie­rai­li­jan alas rin­net­tä koh­ti ui­ma-al­las­ta.

Kut­su­vas­ti kim­mel­tä­vä ui­ma-al­las ra­ken­net­tiin pi­haan rei­lut 10 vuot­ta sit­ten. Al­taan pa­ri­na on iso oles­ke­lu­a­lue ja ul­ko­tak­ka.

Riik­ka ker­too per­heen aloit­ta­van al­las­kau­den yleen­sä vap­pu­na, jos­kus jo pää­si­äi­se­nä, jos sen ajan­koh­ta osuu myö­häi­seen ke­vää­seen.

– Al­taan pääl­lä on siir­ret­tä­vä kan­si. Sen al­la vesi läm­pe­nee au­rin­gos­sa on­nek­si no­pe­as­ti. Minä uin vas­ta kun vesi on läm­men­nyt, hän hy­mäh­tää.

Hei­nä­kuu on mök­kie­lä­män kuu­min­ta se­son­ki­ai­kaa.

– Jofs on par­haim­mil­laan, kun olem­me tääl­lä kaik­ki. Kes­ki­ke­säl­lä saam­me mu­kaam­me myös kak­si jo ko­toa läh­te­nyt­tä las­ta, Riik­ka tun­nel­moi.

Syk­syl­lä uin­ti­se­son­ki lop­puu syys­lo­maan, kun ui­ma-al­las tyh­jen­ne­tään.

– Syk­syl­lä al­ka­vat taas las­ten har­ras­tuk­set ja muut kii­reet, mut­ta Jofs on mie­les­sä ym­pä­ri vuo­den.

Uima-allas on kooltaan 3 x 10 metriä. Allasalue on toisesta päästä upotettu rinteeseen. Reunusmuurit ja ulkotakka tekevät tunnelmasta välimerellisen. Aurinkovarjot ovat Koti-Siilistä.

NÄIN ON­NIS­TUU UI­MA-AL­TAAN HOI­TO

Riik­ka Pas­ter­nac­kin ke­sä­pai­kan al­las on pe­rus­tet­tu hiek­ka­pe­dil­le. Sen pääl­le on teh­ty rau­doi­tus ja be­to­ni­va­lu. Al­taan sei­nät on muu­rat­tu Leca-har­kois­ta ja eris­tet­ty ul­ko­puo­lel­ta. Sei­nät on ta­soi­tet­tu. Muo­vi­sen al­las­pus­sin ja sei­nän vä­lis­sä on ku­mi­mat­toa. Al­las­pus­si kes­tää käy­tös­sä noin 15–20 vuot­ta.

Al­taan vesi kier­tää hiek­ka­suo­dat­ti­men kaut­ta. Sa­mal­la ve­teen li­sä­tään kloo­ria ja sen hap­pa­muut­ta sää­de­tään. Mitä puh­taam­pi­na ui­ma­rit me­ne­vät ve­teen, sitä vä­hem­män tar­vi­taan kloo­ria ve­den puh­dis­ta­mi­seen

Hiek­ka­suo­da­tin huol­le­taan huuh­te­le­mal­la kuu­kau­sit­tain ja vaih­ta­mal­la hiek­ka muu­ta­man vuo­den vä­lein.

Ve­den puh­taut­ta tark­kail­laan vii­koit­tain ja en­nen käyt­töä. Al­las tyh­jen­ne­tään tal­vek­si.

Kuuman päivän jälkeen altaalla rentoudutaan iltaisin lasillisella.