Talo on alun perin ollut paljon pienempi. 1980-luvulla rakennettu laajennusosa mahdollisti rakennuksen nykyaikaistamisen ja mukavuudet.

HAYn tuolit kuistilla ovat harvoja taloon tuotuja moderneja asioita. Ne ovat kesän kulkureita, toisinaan niiden paikka on kuistilla, joskus ne nostetaan pihalle lisäistuimiksi.

Ohi­tam­me Sii­pyyn pie­nen ky­lä­kau­pan. Niin pie­nen, et­tei sel­lai­sia juu­ri enää Suo­mes­ta löy­dy. Mat­ka jat­kuu pit­kin Skaf­tun­gin ky­lä­tie­tä me­ren­ran­taa mu­kail­len, suur­ten pui­den lo­mas­sa.

Vie­lä vii­mei­nen kään­nös ja olem­me pe­ril­lä. Sa­tu­mai­ses­sa pi­has­sa vil­kut­ta­vat Tove Ves­ter­bac­ka ja Kal­le Tuo­mi. Tämä on hei­dän ke­sä­paik­kan­sa.

Piha on kuin vil­li­niit­ty, kuk­ki­van kau­nis ja huo­let­to­man nä­köi­nen. Ta­lon ta­kaa au­ke­aa upea nä­ky­mä me­rel­le, ja pi­ha­pii­ris­sä on toi­nen tois­taan hur­maa­vam­pia ra­ken­nuk­sia. Pai­kan maa­gi­nen rau­ha las­keu­tuu myös vie­rai­li­joi­hin. Tove tie­tää heti mis­tä on kyse.

– Tämä paik­ka on ai­van eri­tyi­nen. Kaik­ki vie­raam­me kom­men­toi­vat ai­na, kuin­ka rau­hoit­ta­va tun­nel­ma tääl­lä on, hän nyö­kyt­te­lee.

Tove, Kalle sekä Thelma tuvan suurten ikkunoiden edessä.

Frida Steiner

Keittiöstä on näkymä laajennettuun siipeen. Välieteisestä taas on käynti kylpyhuoneeseen ja olohuoneeseen. Molempiin tiloihin on 1980-luvun remontissa asennettu upeasti patinoituneet ovet, jotka jatkavat talon sisustuksen tyyliä.

Meri kut­sui luok­seen

Nel­jä vuot­ta sit­ten To­ven ja Kal­len per­he muut­ti Hel­sin­gis­tä Po­riin. Muut­to mah­dol­lis­ti heil­le sekä kes­kus­ta­ko­din hank­ki­mi­sen Po­ris­ta et­tä kak­kos­ko­din so­pi­van mat­kan pääs­tä.

To­del­li­suu­des­sa he ei­vät oli­si tar­vin­neet mök­kiä. Per­he­pii­ris­sä on käy­tet­tä­vis­sä yh­teen­sä nel­jä eri va­paa-ajan­koh­det­ta jo en­tuu­des­taan. Tä­män koh­teen myyn­ti-il­moi­tus kui­ten­kin sy­käh­dyt­ti: Koh­de oli tul­lut juu­ri myyn­tiin. Ja vaik­ka Po­ris­ta on tän­ne tun­nin ajo­mat­ka, pa­ris­kun­ta ha­lu­si näh­dä pai­kan heti. He ei­vät malt­ta­neet odo­tel­la en­sie­sit­te­lyä. Niin­pä vä­lit­tä­jä an­toi To­ven ja Kal­len men­nä kes­ke­nään kiin­teis­töä kat­so­maan.

Ton­til­la pa­ris­kun­nan ot­ti vas­taan meri – mo­lem­mil­le tär­keä ele­ment­ti lap­suu­des­ta saak­ka.

– Tämä paik­ka myi meil­le it­sen­sä vä­lit­tö­mäs­ti. Se oli ai­van sel­vä, kun nou­sim­me au­tos­ta ta­lon pi­hal­la. Ei tai­det­tu edes si­säl­le eh­tiä, kun mo­lem­mat jo tie­sim­me, et­tä täs­sä se oli­si, Kal­le ku­vai­lee.

Kiinteistö myytiin irtaimistoineen. Ateljeetilan persoonallinen asetelmallisuus viehätti ja sai jäädä paikalleen myös Toven ja Kallen muuttaessa tänne.

Tunnelmallisessa ateljeessa on juhlittu jo useammat rapukestit. Toisinaan Kalle tykkää vetäytyä sinne myös yksin yöpymään. Aamun valo ja näkymä merelle ovat huikeat.

Uniik­ki luo­mus

Paik­ka on to­del­la uniik­ki. Ton­tin ra­ken­nuk­set ovat en­sim­mäi­sen omis­ta­ja­pa­ris­kun­nan, ra­ken­nu­sa­lan am­mat­ti­lai­sen ja hä­nen tai­tei­li­ja­vai­mon­sa, luo­muk­sia. Vai­mol­leen mies ra­ken­si pi­ha­pii­riin upe­an atel­jee­ti­lan ja it­sel­leen luon­non­va­loa tul­vi­van vers­taan. Kaik­ki on huo­lel­li­ses­ti ja tai­ten teh­ty. Lä­hes kaik­ki ra­ken­nus­ma­te­ri­aa­li on kier­rä­tet­tyä ja tuo­tu muu­al­ta pu­re­tuis­ta ta­lois­ta ja ra­ken­nuk­sis­ta.

– Mei­tä en­nen täs­sä asui työ­ko­men­nuk­sel­la Suo­mes­sa ol­lut rans­ka­lai­nen per­he. He oli­vat os­ta­neet ta­lon ir­tai­mis­toi­neen, ja näin talo myy­tiin myös meil­le, Tove ja Kal­le ker­to­vat.

He­kään ei­vät juu­ri ole tuo­neet ta­loon mi­tään li­sää. Vä­hät han­kin­nat ovat pe­räi­sin lä­hiym­pä­ris­tön pi­ha­kirp­pik­sil­tä, ta­lon tyy­liin so­pi­via löy­tö­jä.

Perheen naisväki rakastaa saunomista, Kalle lämmittää daameille saunan joka ilta. Turvekattoinen rakennus on aikoinaan ollut savusauna, mutta vuosien saatossa sinne on vaihdettu tavallinen, puulämmitteinen kiuas. Edelleen löylyt ovat erityisen hyvät.

Olipa kesä tai syysviima, Tove ja Thelma pulahtavat saunasta rantaveteen.

Ma­kuu­pai­kat kah­del­le­tois­ta

Alun pe­rin talo on ol­lut vain pie­ni torp­pa. Ala­ker­ras­sa on ol­lut kuis­ti ja tu­pa­mai­nen tila sekä keit­tiö puu­hel­loi­neen.

1980-lu­vul­la ta­loa on laa­jen­net­tu, jot­ta sin­ne on saa­tu li­sät­tyä mu­ka­vuu­det. Kyl­keen on ra­ken­net­tu laa­jen­nu­so­sa, jos­sa on kyl­py­huo­ne ja kor­kea olo­huo­ne­ti­la. Il­mei­ses­ti sil­loin ta­loon on tuo­tu ve­si­joh­to myös keit­ti­ö­ti­loi­hin.

Kaik­ki on niin tai­ta­vas­ti ja mal­til­la teh­ty, et­tä ta­lon vä­hä­e­lei­nen hen­ki on säi­ly­nyt re­mon­teis­ta huo­li­mat­ta. Se vah­vis­ti myös To­ven ja Kal­len pää­tök­sen teh­dä koh­tees­ta täy­si­hin­tai­nen tar­jous.

Talo oli os­to­het­kel­lä muu­ten­kin hy­väs­sä kun­nos­sa, ei­kä re­mont­ti­tar­vet­ta ol­lut. Oi­ke­as­taan se oli as­ti­oi­ta myö­ten heti muut­to­val­mis.

Tär­ke­ää oli myös, et­tä va­paa-ajan­ko­dis­sa on ti­laa per­heen li­säk­si ys­tä­vil­le. Ma­kuu­paik­ko­ja löy­tyy jopa kah­del­le­tois­ta. Mö­kil­lä vie­te­tään­kin vuo­sit­tain To­ven lu­ki­oai­kais­ten ys­tä­vien kans­sa nais­ten vii­kon­lop­pu­ja sekä ju­han­nus- ja ra­pu­juh­lia per­heen ja ys­tä­vien kes­ken.

– Tän­ne tul­laan mie­lel­lään, sil­lä tun­nel­ma hur­maa kaik­ki, Tove sa­noo.

Aitassa tunnelma on kuin Suomi-filmissä. Vain Kallen isovanhempien vanha yöpöytä ja vuodekatos henkivät nykyaikaa. Pitsireunaiset tyynyliinat Tove löysi kirpputorilta.

Lähes joka tila täällä on rakennettu luonnonvaloa ajatellen. Makuuhuoneen kattoikkunasta saapuvat kesäaamun ensimmäiset valonsäteet ja talvi-illan näyttävimmät tähtikuviot.

Ku­ka­pa tääl­tä ha­lu­ai­si läh­teä

Skaf­tun­gis­ta on pa­ri­kym­men­tä ki­lo­met­riä mat­kaa Kris­tii­nan­kau­pun­kiin. Suu­rim­mat ruo­ka­os­tok­set teh­dään siel­lä. Tove ja Kal­le per­hei­neen ovat kui­ten­kin tut­tu näky myös oman ky­län lä­hi­kau­pas­sa. Li­säk­si lä­hel­tä löy­tyy ka­la­sa­vus­ta­mo ja maa­ti­lo­ja, joil­ta voi käy­dä os­ta­mas­sa pai­kal­li­sia tuot­tei­ta.

Hel­sin­gis­sä asut­tu­jen vuo­sien jäl­keen mo­lem­mat ar­vos­ta­vat myös sitä, et­tä oman mö­kin pi­ha­pii­ris­tä löy­tyy mar­jo­ja ja sie­niä. Kal­le val­mis­tui juu­ri erä- ja luon­to-op­paak­si ja on To­ven ta­paan auk­to­ri­soi­tu ruo­ka­sie­ni­neu­vo­ja.

Kal­le tun­nus­taa ole­van­sa per­heen ai­kai­nen lin­tu. Hän he­rää aa­mui­sin ai­na en­nen mui­ta.

– Mis­sään muu­al­la ei luon­to ole tul­lut sa­mal­la ta­val­la näin lä­hel­le. Lin­tu­kuo­ron kon­ser­tis­sa lau­la­vat sii­vek­käät niin me­rel­tä kuin lä­hi­met­säs­tä. Met­sä­peu­rat käys­ken­te­le­vät pi­han poik­ki, ja me­ri­kot­ka lei­jai­lee ran­ta­vii­van yl­lä, Kal­le ker­too.

Pa­ris­kun­ta myön­tää, et­tä mö­kil­le tul­les­saan koko per­he hump­sah­taa pai­kan ai­nut­laa­tui­seen tun­nel­maan. On­nel­li­suus­kup­laan on help­po as­tua, mut­ta siel­tä pois läh­te­mi­nen ei ole help­poa.

– Tääl­lä nau­tim­me jo­kai­ses­ta vuo­den- ja vuo­ro­kau­de­na­jas­ta eri­tyi­sel­lä ta­val­la. Sun­nun­tait ja lo­mien lop­pu­mi­set ovat tah­mei­ta. Ko­tiin­pa­luu ei kos­kaan ole help­poa. Ku­ka­pa tääl­tä ha­lu­ai­si läh­teä.

Mökkisauna ja Erittäin hieno suomalainen shampoo kuuluvat yhteen. Niiden kuuluu olla juuri tuossa, kuten ne ovat Toven ja Kallen lapsuuden mökkisaunoissakin olleet.

Piha-aitta on siirretty tänne muualta. Alkuperäiset omistajat ja paikan rakentanut pariskunta ovat olleet ilmeisen ahkera ja aikaansaava kaksikko. Hyvin koottu vanha rakennus seisoo topakasti paikallaan ja tarjoaa tunnelmallisen yösijan kesävieraille.