Esteetikon keittiössä kaikella on paikkansa ja kaikki on paikallaan. Ruokapöydän tuolit on huudettu Hagelstamilta.

Van­ha puu­ta­lo toi­vot­taa ter­ve­tul­leek­si joka ker­ta yh­tä lem­pe­äs­ti. Ik­ku­nois­ta si­sään vir­taa­va me­ren­ran­ta­kau­pun­gin valo ja as­kel­ten al­la ko­dik­kaas­ti na­rah­te­le­va lau­ta­lat­tia saat­te­le­vat Tina ja Deiv Sa­luts­kijn jou­ti­laa­seen olo­ti­laan jo si­sään as­tut­ta­es­sa.

– Vuo­des­ta toi­seen on ai­na yh­tä iha­naa tul­la tän­ne. Kyl­mään vuo­de­nai­kaan sy­ty­täm­me tu­let uu­nei­hin ja alam­me val­mis­tel­la ruo­kaa kai­kes­sa rau­has­sa. Ke­säl­lä taas avaan en­sim­mäi­sek­si oven pi­hal­le ja an­nan koko asun­non hen­git­tää kun­nol­la. Nämä ker­ras­ta toi­seen sa­man­lai­si­na tois­tu­vat teot pu­dot­ta­vat mi­nut joka ker­ta oman­lai­seen­sa maa­il­maan, joka on tun­nel­mal­taan suo­ras­taan vä­hän epä­to­del­li­nen, Tina ku­vai­lee.

Aamukahvit keitetään lasiseen Chemex-kannuun ja nautitaan pihalla vanhoista Kilta-kupeista. Ne, kuten Kati Tuominen-Niittylän suunnittelema Design Birds -kaadinkin, Tina on perinyt äidiltään.

Ovaalinmuotoisen jatkettavan ruokapöydän Tina ja Deiv ”dyykkasivat” kavereidensa autotallista, jossa se odotti kaatopaikalle raijaamista. Muotokieleltään se sopii saumattomasti yhteen kustavilaisten ruokapöydäntuolien kanssa. Johanna Gullichsenin moderni Nereus-kangas Lyijy-sävyssä toimii visuaalisena vastavetona antiikkikalusteille.

Ren­nos­sa ryt­mis­sä

Han­gon va­paa-ajan­ko­dis­sa myös elä­män­ryt­mi on hi­ou­tu­nut oman­lai­sek­seen vuo­sien saa­tos­sa.

– Olem­me viet­tä­neet tääl­lä 16 vuot­ta. Sinä ai­ka­na meil­le on muo­dos­tu­nut omat ru­tii­nim­me. To­ri­päi­vi­nä fil­la­roim­me heti aa­mus­ta to­ril­le os­ta­maan tu­tuil­ta kaup­pi­ail­ta tuo­ret­ta ka­laa ja vi­han­nek­sia, Tina ker­too.

Aa­mu­vir­kun Dei­vin aa­muun kuu­luu ke­sät tal­vet myös pu­lah­dus me­reen. Säi­den läm­me­tes­sä elä­män­pii­ri laa­je­nee suo­jai­sal­le pi­hal­le, jon­ka Sa­luts­kijt ja­ka­vat naa­pu­rei­den kans­sa.

– Ke­sä­aa­mui­sin syöm­me pi­hal­la myö­häis­tä aa­mi­ais­ta. Nau­tin päi­vis­tä, jol­loin aa­mu­päi­vä kään­tyy il­ta­päi­väk­si il­man, et­tä olem­me vält­tä­mät­tä teh­neet yh­tään mi­tään, Tina jat­kaa.

Luon­non­mu­kais­ta pi­ha­pii­riä hal­lit­see suu­ri män­ty, joka le­vit­tää tuok­su­aan ym­pä­ril­leen. Al­ku­ke­säs­tä kuk­ki­vat van­hat sy­ree­nit. Köyn­nös­hor­ten­sia, piip­pu­köyn­nös ja maa­ti­ais­kär­hö kii­pei­le­vät tii­li­muu­ril­la. Tyy­liin so­pi­vat maa­ti­ais­pe­ren­nat ja pie­nois­ruuk­ku­hyö­ty­puu­tar­hat vii­meis­te­le­vät pi­han, jon­ka nur­mik­ko pa­laa au­rin­gos­sa ol­jen­kel­tai­sek­si joka kesä niin kuin Han­gos­sa kuu­luu­kin.

Han­gon va­paa-ajan­ko­ti on paik­ka rau­hoit­tu­mi­sel­le, mut­ta myös iloi­sel­le yh­des­sä­o­lol­le. Kak­si si­sään­käyn­tiä ja kyl­py­huo­net­ta mah­dol­lis­ta­vat ai­kuis­ten las­ten ja las­ten­las­ten pi­dem­pi­ai­kai­set­kin vie­rai­lut.

– Kun ai­koi­naan et­sim­me va­paa-ajan­ko­tia, ha­lu­sim­me löy­tää pai­kan, joka mah­dol­lis­taa myös tä­män, Tina ker­too.

Hyvä ruo­ka ja yh­tei­sen pöy­dän ää­reen ko­koon­tu­mi­nen on Sa­luts­ki­jeil­le tär­ke­ää myös su­vun ta­paa­mis­sa. Jos sää sal­lii, ka­te­taan pöy­tä sy­ree­ni­pen­saan kat­vee­seen. Kun syö­dään si­säl­lä, keit­ti­ön suur­ta ruo­ka­pöy­tää jat­ke­taan tar­vit­ta­es­sa jat­ko­le­vyl­lä tai kah­del­la.

Keittiön ikkunasta avautuu näkymä vehreälle pihalle. Kupariset kynttilänjalat ja tiikkikulho ovat Tinan äidin peruja.

Tilasta toiseen avautuvat kauniin tasapainoiset näkymät ovat jokapäiväinen ilo. Olohuone avautuu yhdeltä seinustalta makuuhuoneeseen, toiselta vierashuoneeseen. 1940- luvun nojatuoli on kotimaista tuotantoa. lastenlasten iloksi.

Haus­sa huo­let­to­muut­ta

Kun Sa­luts­kijt ai­koi­naan et­si­vät it­sel­leen va­paa-ajan­ko­tia, he päät­ti­vät kel­puut­taa vain sel­lai­sen, joka oli­si huo­le­ton yl­lä­pi­tää. Rak­kaus van­hoi­hin ta­loi­hin aset­ti kui­ten­kin omat eh­ton­sa.

– Lap­suu­den­per­hee­ni maa­paik­ka si­jait­si suu­rel­la ton­til­la puh­das­ve­ti­sen jär­ven ran­nal­la. Ra­ken­nus ja ym­pä­ris­tö oli­vat mitä kau­neim­mat, mut­ta maal­la lo­mai­le­mi­nen oli kuin oli­si ol­lut ai­nai­sel­la työ­lei­ril­lä, Tina muis­te­lee.

Lo­pul­ta kaik­ki toi­veet täyt­tyi­vät, kun Han­gon kyl­py­lä­puis­ton ku­pees­ta löy­tyi huo­neis­to 1800-lu­vun lo­pul­la ra­ken­ne­tus­ta kau­pun­ki­ta­los­ta, joka oli 1990-lu­vul­la muu­tet­tu asun­to-osa­keyh­ti­ök­si.

– Kä­vim­me kat­so­mas­sa asun­to­ja myös Tam­mi­saa­res­ta, mut­ta Han­gon ai­nut­laa­tui­nen luon­to ja si­jain­ti avo­me­ren ää­rel­lä ve­ti­vät mei­tä puo­leen­sa. Mi­nul­la on Han­gos­ta myös iha­nia lap­suus­muis­to­ja. Kä­vim­me tääl­lä use­am­pa­na ke­sä­nä äi­ti­ni kans­sa pe­laa­mas­sa ten­nis­tä, Tina muis­te­lee.

Han­gon Ca­si­non li­säk­si myös pit­kät hiek­ka­ran­nat ja avoin ho­ri­sont­ti si­jait­se­vat pa­rin­sa­dan met­rin pääs­sä ko­ti­o­vel­ta.

Makuuhuoneen levollinen tunnelma kutsuu lepäämään. Ikkunasta on näkymä sisäpihalle. 1700-luvun klaffipiirongin Tinan äiti on huutanut Karjalohjalta huutokaupasta 1970-luvulla. Piirongin yläpuolella Tinan ystävän, Marketta Sadrin maalaus. Emma-tuolin yläpuolella on muotokuva Tinan äidistä 6-vuotiaana.

Makuuhuoneen suuri antiikkivaatekaappi on kaunis ja käytännöllinen. Se on löytö huutokaupasta.

Käyt­tö­kel­pois­ta ei vaih­de­ta

Asun­to lu­nas­ti huo­let­to­muu­so­do­tuk­set heti alus­sa. Kos­ka edel­li­nen omis­ta­ja oli hil­jat­tain re­mon­toi­nut huo­neis­ton, Sa­luts­kijt pää­tyi­vät te­ke­mään vain pie­nen pin­ta­re­mon­tin. Suu­rin muu­tos oli 130-vuo­ti­aan lau­ta­lat­ti­an esiin ot­ta­mi­nen vuo­si­sa­dan ai­kais­ten lat­ti­a­ker­ros­tu­mien al­ta. Vaa­le­an­har­maak­si maa­lat­tu­na se tuo kai­vat­tua li­sä­va­loa myös poh­joi­sen puo­lei­seen huo­nei­siin.

– Kos­ka meil­lä oli kii­re viet­tä­mään Han­ko-ai­kaa, lat­ti­an li­säk­si maa­la­sim­me ai­no­as­taan sei­nät. Toi­saal­ta si­sus­tus­fi­lo­so­fi­aam­me kuu­luu myös se, et­tei käyt­tö­kel­pois­ta vaih­de­ta tur­haan uu­teen. Keit­ti­ö­re­mont­ti­kin sai odot­taa 14 vuot­ta, en­nen kuin sen vii­mein teim­me. Nyt kyl­lä nau­tim­me uu­des­ta keit­ti­ös­täm­me si­tä­kin enem­män.

Van­has­sa ta­los­sa elet­ty elä­mä saa nä­kyä – myös ka­lus­tuk­ses­sa. Sa­luts­ki­jen luo­na lä­hes kaik­ki on kier­rä­tet­tyä. Uu­te­na he ovat hank­ki­neet ai­no­as­taan sän­gyt.

– Ka­lus­tus ja muu si­sus­tus on syn­ty­nyt var­sin spon­taa­nis­ti hyö­dyn­tä­mäl­lä ole­mas­sa ole­via jut­tu­ja. Mo­net ka­lus­teis­tam­me ja as­ti­ois­tam­me suu­rin osa on äi­ti­ni pe­ru­ja. Hän ra­kas­ti kau­nii­ta ja laa­duk­kai­ta esi­nei­tä ja tun­tuu hy­väl­tä, et­tä ne ovat nyt meil­lä käy­tös­sä, Tina ker­too.

Ti­nan äi­ti kuo­li vuo­si en­nen kuin Sa­luts­kijt hank­ki­vat kak­kos­ko­din.

– Kun tyh­jen­sim­me hä­nen asun­to­aan tyt­tä­re­ni kans­sa, pak­ka­sim­me osan ta­va­rois­ta pah­vi­laa­ti­koi­hin, joi­den pääl­le kir­joi­tim­me ”lan­de”. Mis­tään lan­de­pai­kas­ta ei sii­nä vai­hees­sa ol­lut tie­to­a­kaan. Kun sit­ten myö­hem­min muu­tim­me tän­ne, kan­noim­me laa­ti­kot si­sään ja aloim­me nos­tel­la ta­va­roi­ta pai­koil­leen.

Pe­rit­tyä täy­den­tä­vät huu­to­kau­pois­ta teh­dyt han­kin­nat ja ka­ve­rei­den kaa­to­paik­ka­kuor­mas­ta pe­las­te­tut ka­lus­teet. Ti­nal­le on tär­ke­ää, et­tä koti näyt­tää ja tun­tuu juu­ri omal­ta ko­dil­ta. Sik­si­kin si­sus­tuk­ses­sa on ol­ta­va si­jaa myös sat­tu­man­va­rai­suu­del­le.

– Mei­dän Han­kom­me on van­ho­jen puu­ta­lo­jen ja saa­ris­to­luon­non Han­ko, jos­sa fil­la­roim­me pit­kin pik­ku­kau­pun­kia tai kä­ve­lem­me luon­no­va­rai­sil­la ran­noil­la. Lä­hi­ran­to­jen li­säk­si lem­pi­paik­koi­him­me lu­keu­tu­vat esi­mer­kik­si Tul­li­nie­men pit­kä hiek­ka­ran­ta dyy­nei­neen ja pu­nais­ten ka­la­va­jo­jen Gun­narst­rand. Näil­le ran­ta­ret­kil­le pak­kaam­me usein eväät mu­kaan ja vii­vym­me ul­ko­na niin kau­an kuin mei­tä hu­vit­taa.

On al­ka­nut jo seit­se­mäs­tois­ta kesä.

Ripaus sitruunankeltaista raikastaa sisustuksen ja tekee vierashuoneesta kutsuvan. Raidalliset tyynyt ja torkkupeitto ovat Mokosta. Seinällä on muotokuva rakkaasta Jazzon-koirasta.

Ti­nan TOP 5 Han­gos­sa

Alan’s Café
Vie­hät­tä­vä kah­vi­la van­has­sa puu­hu­vi­las­sa. It­se lei­vo­tut pul­lat ja muut lei­von­nai­set ovat tun­net­tu­ja her­kul­li­suu­des­taan.

Raa­ti­huo­neen­to­ri 4, Ins­tag­ra­mis­sa @alans_cafe

Gun­narst­rand & Tul­li­nie­men ran­ta
Gun­narst­rand eli Gun­nar­sin­ran­ta on pu­nai­si­ne ka­la­va­joi­neen kuin toi­ses­ta maas­ta. Myös vie­rei­sel­lä, surf­fa­rei­den suo­si­mal­la Tul­li­nie­men ran­nal­la olo on kuin ul­ko­mail­la. Paah­tei­set hiek­ka-dyy­nit ja ran­nan män­ty­met­sä ovat myös luon­no­nys­tä­vän mie­leen.

vi­sit­han­ko.fi

Kir­jas­to
Han­gon va­loi­sas­sa kau­pun­gin­kir­jas­tos­sa on vai­kut­ta­va ko­ko­el­ma suo­men- ja ruot­sin­kie­lis­tä kau­no- ja tie­to-kir­jal­li­suut­ta. Leh­ti­lu­ku­sa­lis­sa voi käy­dä lu­ke­mas­sa päi­vän leh­den tai poi­mia hyl­lys­tä mie­lei­sen­sä ai­ka­kaus­leh­den. Leh­ti­lu­ku­sa­li on au­ki myös il­tai­sin ja vii­kon­lop­pui­sin.

Vuo­ri­ka­tu 3, han­ko.fi/kult­tuu­ri-va­paa-ai­ka-ja-nuo­ri­so/kir­jas­to

Kino Olym­pia
Suo­men iha­nim­mas­sa elo­ku­va­te­at­te­ris­sa on kau­ris­mä­ke­läi­nen tun­nel­ma ja laa­du­kas elo­ku­va­tar­jon­ta. Vuo­sit­tai­nen Han­gö Film Fes­ti­val kuu­luu Han­gon mar­ras­kuu­hun.

Vuo­ri­ka­tu 11, kino-olym­pia.fi

Kaup­pa­to­ri
Pik­ku­kau­pun­gin elä­väl­lä to­ril­la on ai­nut­laa­tui­nen tun­nel­ma. Lä­hi­a­lu­een ka­las­ta­jat myy­vät to­ril­la tuo­ret­ta ka­laa, vil­je­li­jät kas­vik­sia ja pe­ru­noi­ta. Kes­ki­ke­säs­tä syk­syyn kau­pan on
myös met­sä­mar­jo­ja ja sie­niä.

Ny­can­de­rin­ka­tu 9, vi­sit­han­ko.fi

Lappeelleen käännetty vanha pullokori toimittaa pienoiskirjahyllyn virkaa. Öljyvärityö on Tinan 25-vuotislahja isältään.