Olohuoneen seinällä on nuoruusvuosinani tekemä suurikokoinen Illuusia-vesivärityö. Finn Juhlin nerokkaassa lukutuolissa voi istua moneen suuntaan ja eri istuma-asennoissa, tuoli on suunniteltu vuonna 1953. Lattialla on mansikan muotti. Se on taiteilija Jukka Lehtisen Helsingin Pikkuparlamentin puistossa olevan Oma maa mansikka -teoksen muotti. Seinään nojaa Taivasta vasten -puuteokseni, joka oli esillä kevättalvella Jyväskylässä Höyry-Galleriassa.

RAK­KAIN ESI­NEE­NI on juu­ri työn al­la ole­va teos tai pro­jek­ti. In­nos­tun ja lu­mou­dun sii­tä mitä teen. Jak­san lo­put­to­mas­ti miet­tiä ja tut­kis­kel­la.

SI­SUS­TUS­PA­HEE­NI Työ­ni on pyr­kiä vält­tä­mään si­sus­tus­pa­hei­ta, jot­ta nii­tä ei syn­tyi­si. Sitä al­le­vii­vaan myös it­sel­le­ni.

Suunnittelemani Avata-kaappi on taideteoksen ja käyttöesineen välimuoto. Tavarat ovat kaapissa piilossa ja näkyvillä, sillä kaappi aukeaa tai laajenee neljään suuntaan.

LEM­PI­PAIK­KA­NI on si­säl­lä­ni ole­va luo­va tila. Se on rak­kain ti­la­ni. Kun pää­sen sin­ne, ai­ka ka­to­aa ym­pä­ril­tä­ni ja ener­gia vir­taa. Tur­hat huo­let ovat pois­sa.

SI­SUS­TUS­TYY­LI­NI on pei­lai­le­va. Et­sin ti­las­ta ja sen ym­pä­ril­tä kau­neut­ta ja py­rin kas­vat­ta­maan sitä, ikään kuin jat­ka­maan hy­vää. Sa­mal­la pois­tan sitä, mikä tun­tuu le­vot­to­mal­ta ja ris­ti­rii­tai­sel­ta. Näin saan ih­mi­sel­le ti­laa ol­la vä­ri­käs ja muut­tu­va omas­sa ym­pä­ris­tös­sään. Ra­kas me­to­di­ni on lä­hi­vä­ri­syys. Rau­hoi­tan ja ehey­tän ym­pä­ris­töä lä­hi­vä­reil­lä. Se­kin on ikään kuin pei­lai­lua.

Keittiöni on osittain kierrätyskeittiö: alakaapit ovat vanhoja toimistokalusteita, vastakkaisella seinällä olevat korkeat jalavakaapit ovat suunnittelemiani. Pienessä keittiössä on valtavan kokoinen peili valon ja tilan tunnun lisäämiseksi. Peili toimii keittiön toisena ikkunana. Seinällä on valokuva tekemästäni Morsiamen huone -taideteoksesta. Teos oli esillä 2011 Fjällbon puistossa Tuusulassa. Teos oli tehty viitapajuangervosta.

PA­RAS­TA KO­DIS­SA­NI on pro­ses­sin ja ins­pi­raa­ti­on läs­nä­o­lo. Ko­ti­ni on ikään kuin la­bo­ra­to­ri­o­ni, mis­sä voin näh­dä aja­tuk­se­ni konk­reet­ti­ses­ti ja jat­kaa nii­tä.

REN­TOU­DUN liik­kees­sä. En kai­paa kau­ko­mat­ko­ja. Olen ke­hit­tä­nyt lä­hel­le nä­ke­mi­sen tai­to­a­ni ja löy­dän ym­pä­ril­tä­ni ren­tout­ta­via ret­kiä hel­pos­ti. Maal­la ke­säl­lä ren­toi­dun puu­tar­han­hoi­don pa­ris­sa.

Minulle erityisen rakas on poikani Eliaksen kultasepänopintojen lopputyönä tekemä koru. Haasteellisessa tehtävänannossa tuli suunnitella ja tehdä koru, jossa on kolme erilaista jalokivi-istutusta samassa korussa.

EN LUO­PUI­SI ky­vys­tä­ni heit­täy­tyä luo­vaan mie­len­ti­laan. Se on elä­mä­ni voi­ma.

HAA­VEI­LEN JA UNEL­MOIN koko ajan. Työ­ni on unel­moi­mis­ta ja unel­mien to­teut­ta­mis­ta. Kun saan teh­dä luo­vaa työ­tä, olen to­del­la on­nel­li­nen.

VÄ­RI­NI ovat sa­teen­kaa­rel­la. Kaik­ki vä­rit ovat yh­tä tär­kei­tä, mut­ta tär­kein­tä ja haas­ta­vaa on löy­tää vä­reil­le oi­kea paik­ka! Luon­nol­li­set vä­rit pu­hut­te­le­vat mi­nua ai­na. 

Taideteokseni Hidas kosketus voitti 2. palkinnon Firenzen Biennalessa 2005. Teos koostuu ajan saatossa luetuista klassikkopokkareista.

TYÖN AL­LA JUU­RI NYT

”Työn al­la on pal­jon juu­ri nyt! Suun­nit­te­len sa­nee­rausp­ro­jek­te­ja Hel­sin­gin van­hois­sa ta­lois­sa. Teen myös lii­ke­ti­lo­jen suun­nit­te­lua, uu­dis­koh­tei­den si­sus­tu­sark­ki­teh­tuu­ria, näyt­te­ly­ark­ki­teh­din työ­tä tai­teen pa­ris­sa, omia tai­de­te­ok­sia sekä ka­lus­te­suun­nit­te­lua. Mi­nul­la on työn al­la myös kir­ja to­teut­ta­mis­ta­ni eri­lai­sis­ta ko­tip­ro­jek­teis­ta. Olen kii­tol­li­nen, et­tä saan teh­dä tätä työ­tä to­del­la mo­ni­puo­li­ses­ti.”