Reetta Ristimäki ja Nipa Nieminen ovat nimenneet Loviisan-kakkoskotinsa Feng Shui -paikakseen.

Itä-Uu­den­maan kät­ket­ty hel­mi, Reet­ta Ris­ti­mä­ki heh­kut­taa his­to­ri­al­lis­ta kyl­py­lä­kau­pun­kia.

Sen pe­rus­teel­li­sem­min Reet­ta tai hä­nen puo­li­son­sa Nipa Nie­mi­nen ei­vät tun­te­neet kau­pun­kia en­tuu­des­taan. Koti ja työt oli­vat Hel­sin­gis­sä, ja ke­sä­ai­ka­na viih­dyt­tiin siir­to­la­puu­tar­ha­mö­kil­lä. Nipa oli kui­ten­kin jää­mäs­sä eläk­keel­le, ja aja­tus ym­pä­ri vuo­den asut­ta­vas­ta kak­kos­ko­dis­ta al­koi mu­hia.

Sil­loin lo­vii­sa­lai­set ys­tä­vät rien­si­vät in­nok­kai­na apuun, oli­han tämä lois­ta­va mah­dol­li­suus saa­da Reet­ta ja Ni­pa­kin Lo­vii­saan! Niin­pä he al­koi­vat ak­tii­vi­ses­ti tie­dot­taa pa­ris­kun­taa alu­eel­la myyn­tiin tu­le­vis­ta koh­teis­ta.

Inspiraatiota pursuava veranta yhdistää rakennuksen kolme osaa, jotka alun perin olivat erillisiä taloja. Näyttävä kattovalaisin ja vanhat palosammuttimet ovat talon edellisen omistajan peruja. Huonekalut ovat peräisin perhepiirissä kulkevasta jäämistöstä.

Katon patina ja naulanreiät ovat merkkinä vanhasta tavasta peittää sisäkatot pinkopahvilla. Uusi sohva ostettiin Iskusta. Sohvalla oleva ryijy löytyi kirpputorilta, seinäryijyn on teininä kutonut Reetan mummo. Art deco -pöytä on peräisin antiikkikaupasta, vanha kattolamppu on jäämistöä Reetan kotoa ja kattokoriste Egyptistä.

Help­po va­lin­ta

Sekä Reet­ta et­tä Nipa ovat pe­sun­kes­tä­viä hel­sin­ki­läi­siä, Nipa on Kur­vin kun­de­ja ties kuin­ka mo­nen­nes­sa pol­ves­sa. Ur­baa­ni koti Ul­lan­lin­nas­sa pi­tää hei­dät edel­leen kiin­ni ko­ti­kau­pun­gis­sa, mut­ta Lo­vii­sa on mah­dol­lis­ta­nut ar­keen jo­tain ai­van uut­ta ja eri­tyis­tä.

Ys­tä­vien in­noit­ta­ma­na pa­ris­kun­ta al­koi tu­tus­tua Lo­vii­san myy­tä­viin koh­tei­siin. Va­lin­ta oli lo­pul­ta help­po.

– Kun as­tuim­me si­sään tä­hän ta­loon, paik­ka vai­kut­ti heti upe­al­ta ja omal­ta. Aloim­me sa­man tien neu­vo­tel­la kau­pois­ta, Reet­ta muis­te­lee.

Myy­jä­nä oli iä­käs pa­ris­kun­ta, joka ha­lu­si eroon van­han ta­lon vaa­ti­mas­ta hoi­to­työs­tä. Talo oli kui­ten­kin hy­väs­sä kun­nos­sa. Sitä oli tek­ni­ses­ti re­mon­toi­tu pe­rus­teel­li­ses­ti 1990-lu­vun tait­tees­sa. Sen jäl­keen omis­ta­jia oli ol­lut vain muu­ta­ma.

Muut­to on­nis­tui ver­rat­tain no­pe­as­ti, sil­lä myy­jä­pa­ris­kun­ta oli myös ha­lu­kas luo­pu­maan jär­ki­hin­taan isom­mis­ta huo­ne­ka­luis­ta ja ko­din­ko­neis­ta.

– Tar­tuim­me hei­dän tar­jouk­seen­sa ja pää­sim­me muut­ta­maan ta­loon syk­syl­lä 2022, ker­taa Reet­ta.

Kai­kes­ta näki, et­tä ta­loa oli pi­det­ty ja hoi­vat­tu rak­kau­del­la. Sik­si Ree­tan ja Ni­pan­kin oli help­po aset­tua asu­maan ja rau­has­sa kuu­los­te­le­maan van­han ta­lon tar­pei­ta.

– Mei­dän en­sim­mäi­nen var­si­nai­nen remp­pap­ro­jek­tim­me tääl­lä oli oi­ke­as­taan vas­ta vii­me ke­sä­nä teh­ty koko ta­lon jul­ki­si­vu­maa­laus, Nipa ker­too.

Makuuhuoneen vanha ryijy on peräisin Nipan mummolta, seinälle on nostettu roskalavalta pelastettu kattopelti. Koristeelliset lampetit löytyivät porvoolaisesta antiikkikaupasta.

Talossa 1990-luvulla tehty perusteellinen remontti paljasti katon pinkopahvin alta 1800-luvun kattomaalauksen.

Kak­kos­ko­ti ym­pä­ri vuo­den

Ree­tan ja Ni­pan talo on täy­sin ym­pä­ri­vuo­ti­ses­ti asut­ta­va. Läm­mi­tyk­ses­tä huo­leh­ti­vat il­ma­läm­pö­pum­put ja joka huo­nees­ta löy­ty­vä kak­luu­ni tai pönt­tö­uu­ni.

– Nii­den an­si­os­ta pär­jääm­me mai­ni­os­ti il­man suo­ra­säh­kö­läm­mi­tys­tä. Ja kos­ka talo on ma­ta­la ja pit­ku­lai­nen kuin ju­nan­vau­nu, se läm­pi­ää mu­ka­van hel­pos­ti, ke­huu Reet­ta.

Pit­ku­lai­suus syn­tyy ta­lon eri osis­ta. Ra­ken­nus koos­tuu kol­mes­ta pie­nem­mäs­tä ta­los­ta, jot­ka on yh­dis­tet­ty yh­tei­sel­lä, ka­te­tul­la ve­ran­nal­la. Pit­kä his­to­ria on läs­nä, sil­lä van­hin osa ta­los­ta on ra­ken­net­tu jo 1770-lu­vul­la.

Näin eri­tyi­seen paik­kaan ei ha­lut­tu tä­räyt­tää ker­ral­la uut­ta si­sus­tus­ta, vaan esi­neet ovat löy­tä­neet tän­ne tien­sä pik­ku­hil­jaa. Si­sus­ta­mi­nen aloi­tet­tiin tuo­mal­la ta­va­roi­ta Ul­lan­lin­nan-ko­dis­ta, sen jäl­keen on hyö­dyn­net­ty kau­pun­gin an­tiik­ki­liik­kei­tä ja lu­kui­sia kirp­pu­to­re­ja. Jo­tain uut­ta­kin toki on.

– Soh­vaan ja sän­kyyn pää­tim­me sen ver­ran sat­sa­ta, et­tä ne han­kit­tiin uu­si­na, myön­tää Reet­ta.

Sekä Reet­ta et­tä Nipa in­nos­tu­vat si­sus­ta­mi­ses­ta.

– Tyk­kääm­me van­hois­ta esi­neis­tä, ta­va­rois­ta, joil­la on ta­ri­na, Reet­ta ku­vai­lee.

Pa­ris­kun­taa yh­dis­tää aja­tus sii­tä, et­tä lii­an va­ka­va­mie­li­nen ei si­sus­ta­mi­ses­sa saa ol­la.

– Jyrk­kä ei to­sik­kou­del­le, tii­vis­tää Nipa.

Talossa on kaksi pönttöuunia ja kaksi kaakeliuunia. Keinutuoli on Reetan keräämää 1920-luvun Muuramea, keinuhevonen on aikoinaan hankittu Nipan pojalle Sasulle.

Kukkapöydät ovat Reetan keräämää 1920-luvun Muuramea, 1970-luvun maljakko on Tapio Wirkkalan suunnittelema. Kukat ovat omalta pihalta.

Ys­tä­vät ja kult­tuu­ri lä­hel­lä

Lo­vii­sa on ol­lut pa­ris­kun­nal­le po­si­tii­vi­nen yl­lä­tys.

– Kun tääl­lä kat­se­lee ym­pä­ril­leen, tu­lee edel­leen kyl­py­lä­kau­pun­gin fii­lis, vaik­ka sen kan­sain­vä­li­nen ku­kois­tu­sai­ka oli jo 1800-lu­vul­la, Reet­ta poh­tii.

Hän ar­ve­lee, et­tä kyl­py­lä­kult­tuu­ria el­vyt­tä­mäl­lä tie­noon hii­pu­va vä­li­lu­ku voi­tai­siin saa­da ta­kai­sin nou­suun. Vaik­ka kyl­lä Lo­vii­sal­la on tar­jot­ta­vaa ny­ky­päi­vä­nä­kin.

– Kol­mes­ti vuo­des­sa tääl­lä jär­jes­te­tään suu­ri his­to­ri­al­li­sia asuin­ta­lo­ja ja puu­tar­ho­ja esit­te­le­vä ta­pah­tu­ma Lo­vii­san Wan­hat Ta­lot. Ja elo­kuun alus­sa on ren­to ta­ka­pi­ha­fes­ti­vaa­li Salt­Fest, joka tar­jo­aa hy­vän kat­tauk­sen ko­ti­mai­sia mu­siik­ki­a­lan esiin­ty­jiä, Reet­ta lu­et­te­lee.

Eri alo­jen tai­tei­li­jat ja tai­tei­li­ja­yh­tei­söt pi­tä­vät kau­pun­gin kult­tuu­rin vir­ke­ä­nä. Ke­sä­ai­ka taas hou­kut­te­lee run­saas­ti mat­kai­li­joi­ta kah­vi­loi­hin ja ui­ma­ran­noil­le. Luon­nos­sa liik­ku­via ve­tää puo­leen­sa rei­lun kah­den ki­lo­met­rin mit­tai­nen Eh­rens­vär­din pol­ku, upea mai­se­ma­reit­ti, joka kul­kee alu­een met­sien ja lai­dun­ten hal­ki.

Mut­ta enem­män­kin voi­si Ree­tan mie­les­tä teh­dä.

– 1700-lin­noi­tuk­sil­la, Un­ger­nil­la ja Svart­hol­mal­la, on ol­lut ai­em­min toi­min­taa, joka an­sait­si­si tul­la el­vy­te­tyk­si. It­se ha­lu­ai­sin vi­rit­tää suo­men­kie­lis­tä ke­sä­te­at­te­ri­toi­min­taa ruot­sin­kie­li­sen rin­nal­le, mu­siik­ki­te­at­te­rin joh­ta­ja­na it­se­kin toi­mi­va Reet­ta poh­tii.

Saviastioita on tullut kodin perintönä ja ostettu kirppareilta.

Ruokailuryhmän kalusto on lunastettu edellisiltä asukkailta, astiat keräilty sieltä täältä. Punaisen pönttöuunin viereisellä seinällä on kokoelma vanhaa keittiötarpeistoa. Samovaari on peräisin Pietarista, farkkukankainen pöytäliina on Lexingtonin mallistoa.

Oma fengs­hui-paik­ka

Vilk­kai­den ke­sä­kuu­kau­sien vas­ta­pai­nok­si tal­vel­la on hil­jais­ta.

– Mei­dän ilo­nam­me on tääl­lä van­has­taan laa­ja ys­tä­vä­pii­ri en­ti­siä kurs­si­ka­ve­rei­ta, muu­sik­ko- ja sä­vel­tä­jäys­tä­viä. Li­säk­si tääl­lä suo­si­taan pal­jon naa­pu­ri­a­pua, jo­ten so­si­aa­lie­lä­mä py­syy tal­vel­la­kin vilk­kaa­na, Reet­ta kiit­te­lee.

Kai­kes­ta pää­tel­len va­paa-ajan­ko­din va­lin­ta on osu­nut nap­piin. Te­at­te­rin­joh­ta­jan vas­tuut pi­tä­vät Ree­tan kii­rei­se­nä Hel­sin­gin pääs­sä, mut­ta jo­kai­nen pie­ni­kin va­paa­het­ki saa hä­net kar­kaa­maan Lo­vii­saan.

– Ai­na kun tu­lee ti­lai­suus, mat­kus­tan tän­ne mei­dän fengshui-paik­kaam­me rau­hoit­tu­maan, Reet­ta tun­nus­taa.

Ei­kä Lo­vii­sa ole kie­to­nut pik­ku­sor­men­sa ym­pä­ril­le ai­no­as­taan Reet­taa.

– Tie­dän sen, sil­lä Nipa ei enää suos­tu tu­le­maan tääl­tä ol­len­kaan ta­kai­sin kau­pun­kiin, Reet­ta nau­raa.

REE­TAN ME­NO­VIN­KIT LO­VII­SAAN

Si­sus­tus­liik­keitä & kirp­pu­to­re­ja

Krin­ti

Ins­tag­ra­mis­sa @krin­ti_lo­vi­sa

Lo­vii­san suur­kirp­pis

Ins­tag­ra­mis­sa @lo­vii­san_suur­kirp­pis

Lo­vii­san An­ti­que Vin­ta­ge

Ma­ri­an­ka­tu 31

Rai­kun kaup­pa

Ma­ri­an­ka­tu 20

Ra­vin­to­loi­ta & kah­vi­loi­ta

1600-lu­vul­ta saak­ka kie­va­ri­na toi­mi­nut De­ger­by Gil­le, de­ger­by­gil­le.fi.

Ke­säi­sin van­has­sa tul­li­ma­ka­sii­nis­sa pal­ve­le­va kah­vi­la-ra­vin­to­la Salt­bo­dan, salt­bo­dan.fi.

Fa­vo­rit Cafe & Te­as­hop, Ins­tag­ra­mis­sa @ca­fe­fa­vo­rit.

Tu­han­nen tus­kan kah­vi­la, tu­han­nen­tus­kan­kah­vi­la.fi.salt­bo­dan

Ta­pah­tu­mia

Salt­Fest-fes­ti­vaa­li 30.7.–2.8., salt­fest.fi.

Lo­vii­san Wan­hat Ta­lot 29.–30.8.,

lo­vii­san­wan­hat­ta­lot.fi.

Kurk­kaa myös Ree­tan tuot­ta­ma Hel­sin­gin oop­pe­ra­ke­sä

27.8.–6.9., oop­pe­ra­ke­sa.fi.