Keittiö uusittiin vuonna 2024. Kaapit ovat Ikean ja valaisin on löytö kirpputorilta. Jyskistä löytynyt tarjoiluvaunu toimii lisähyllynä. Marjapuuronpunainen pyyhe on Mokon ja keltainen savikannu on H&M Home -alelöytö. Matto on Annon mallistoa.

Kun tal­vi tait­tuu maa­lis­kuu­hun ja pi­meä vuo­de­nai­ka on lo­puil­laan, al­kaa Fiia Åkerb­lo­min mul­ta­sor­mia kut­kut­taa. Ke­vään ede­tes­sä ei mök­ki­kau­den al­kua malt­tai­si enää odot­taa.

Puu­tar­has­ta ja pie­nes­tä siir­to­la­puu­tar­ha­mö­kis­tä on tul­lut Fii­al­le ja hä­nen ja 13-vuo­ti­aal­le po­jal­leen Ra­fa­e­lil­le tär­keä osa elä­mää. Mo­lem­mil­le mök­kie­lä­mäl­lä on oman­lai­sen­sa an­ti. Sii­nä mis­sä Fiia pää­see to­teut­ta­maan it­se­ään puu­tar­has­sa, saa Rafu naut­tia ke­säs­tä mök­ki­naa­pu­reis­ta syn­ty­neen ka­ve­ri­po­ruk­kan­sa kans­sa.

– Kun kä­ve­len hiek­ka­tie­tä park­ki­pai­kal­ta koh­ti mök­kiä, tun­nen, kuin­ka syk­kee­ni las­kee ja hen­gi­tys rau­hoit­tuu, Fiia huo­kaa.

Toi­saal­ta siir­to­la­puu­tar­ha­e­lä­mä tar­koit­taa myös su­kel­lus­ta sa­man­hen­kis­ten yh­tei­söön. Sen par­hai­ta puo­lia on Fii­an mu­kaan lä­hel­tä saa­ta­va tur­va ja apu. Jos säh­köt kat­ke­a­vat, tar­vi­taan vain pu­he­lin­soit­to ja jo mi­nuu­teis­sa joku on apu­na su­la­ke­tau­lua tut­ki­mas­sa.

– Pari vuot­ta sit­ten ke­vääl­lä pu­to­sin ome­na­pui­ta lei­ka­tes­sa­ni pa­has­ti ti­ka­puil­ta. Naa­pu­ri kuu­li huu­to­ni ja kii­ruh­ti sa­man tien apuun, Fiia kiit­te­lee.

Kesäkeittiö rakennettiin syksyllä 2023. Tuttu remonttiapu Pakuna Oy:stä rakensi keittiön Facebookista löytyneen allastason ja Tori.fi:stä löytyneen hanan mittojen mukaan. Allastason alla on irrotettavat hyllyt. Niiden ansiosta vesiliitoksiin pääsee helposti käsiksi, kun ne kauden alussa kytketään ja syksyllä taas irrotetaan. Parhaaksi kuivaustelineeksi on osoittautunut ystävän rikkimenneestä astianpesukoneesta saatu alakori, johon mahtuu monta lautasta ja lasia.

Katos on Tori.fi-löytö. Ihanasti tuoksuva ruotsinköynnös-kuusama saa pikkuhiljaa peittää katoksen rakenteet. Kuusaman tuoksu on vahvimmillaan iltaisin, auringon laskettua.

Mök­ki­haa­vei­ta oli muil­la­kin

Siir­to­la­puu­tar­ha­mök­ki oli ol­lut Fii­an haa­vee­na jo pa­ri­kym­men­tä vuot­ta. Sil­ti to­del­li­sen sy­säyk­sen haa­veen to­teut­ta­mi­seen sai ai­kaan ko­ro­na. Maa­il­ma sul­keu­tui ja mat­ka­suun­ni­tel­mat pe­ruun­tui­vat.

Pa­ki­lan siir­to­la­puu­tar­ha-alue oli Fii­al­le jo en­tuu­des­taan tut­tu. Alu­een his­to­ria ja si­jain­ti miel­lyt­ti­vät hän­tä. Li­säk­si hou­kut­te­li­vat mök­ki­läis­ten käy­tös­sä ole­va sau­na ja uin­ti­mah­dol­li­suus.

Ke­vääl­lä 2020 mök­ki­haa­vei­ta oli myös muil­la, ei­kä va­pail­ta mark­ki­noil­ta löy­ty­nyt myyn­nis­sä ole­vaa mök­kiä. Niin­pä Fiia eh­dot­ti, et­tä alu­eel­ta jo mö­kin omis­ta­va ys­tä­vä kä­vi­si lait­ta­mas­sa hä­nen os­toil­moi­tuk­sen­sa il­moi­tus­tau­lul­le. Mut­ta sa­man oli­vat kek­si­neet muut­kin haa­vei­li­jat: ys­tä­vän vas­taus­vies­ti­nä saa­pui vi­deo il­moi­tus­tau­lul­ta, jos­sa os­toil­moi­tuk­set le­pat­ti­vat tuu­les­sa.

Oli kek­sit­tä­vä toi­nen tapa. Fiia pää­tyi lait­ta­maan os­toil­moi­tuk­sen Tori.fi:hin. Jo muu­ta­mas­sa päi­väs­sä hän sai yh­tey­de­no­ton. Mut­ta oli toi­mit­ta­va no­pe­as­ti. Fiia sopi myy­jän kans­sa sa­man tien ta­paa­mi­sen. Mö­kil­le mu­kaan hen­ki­sek­si tu­ek­si ja ma­ku­tuo­ma­rik­si läh­ti Fii­an ys­tä­vä.

– Pää­tös piti teh­dä sa­man tien, sil­lä seu­raa­vat kat­so­jat oli­vat tu­los­sa heti jäl­keem­me. On­nek­si tar­jouk­se­ni hy­väk­syt­tiin. Hie­man sii­nä piti hen­gi­tel­lä puo­lin ja toi­sin, kun kaik­ki kävi niin no­pe­as­ti, Fiia ker­too ja nau­raa.

Tyynyt ovat peräisin Mokosta, Ikeasta ja kirpputoreilta. Puuvillaiset päälliset on helppo pestä. Kirpputorilta löytynyt Ikean levitettävä sohva tarjoaa myös nukkumapaikan. Nojatuoli on niin ikään kirpputorilöytö. Sen on verhoillut aikoinaan ystävä, jonka mökillä täällä samalla alueella vierailtiin paljon ennen kuin Fiia löysi oman mökkinsä. Peili on Søstrene Grenestä ja hylly Bauhausista. Sorsa oli Fiian vanhempien mökillä ja löysi uuden kodin täältä. Maalaus on Fiian maalaama. Lintu on saatu ystävältä. Hattuja on tarttunut mukaan vuosien varrelta. Korikassissa säilytettään uimakamppeita silloin harvoin, kun ne eivät ole päällä tai narulla kuivumassa. Maalauksen Rafael on tehnyt koulussa.

Kaapin Fiia osti kirpputorilta jo ennen mökin löytymistä. Taulu on Fiian isovanhempien peruja ja keltainen kulho sekä sarjaan kuuluva kannu H&M Homen valikoimaa. Kynttilänjalat ovat kulkeneet mukana jo pari vuosikymmentä. Tyyny on Rustasta.

Sö­pöys löy­si ko­din

En­ti­nen omis­ta­ja oli re­mon­toi­nut mök­kiä sen ver­ran, et­tä en­nen muut­toa Fiia pää­tyi vain maa­laa­maan si­sä­sei­nät.

Eri­tyi­sen ilah­tu­nut Fiia oli kuis­tia ko­ris­ta­vas­ta, hur­maa­vas­ta Pip Stu­di­on kel­tai­ses­ta lin­tu­ta­pe­tis­ta. Se tun­tui koh­ta­lol­ta, sil­lä sa­man sar­jan as­ti­as­to oli vuo­sien var­rel­la kart­tu­nut Fii­an omas­sa ko­ko­el­mas­sa. En­nen mö­kin löy­ty­mis­tä as­ti­as­to oli ol­lut säi­lös­sä kel­la­ris­sa, kos­ka se oli tun­tu­nut lii­an sö­pöl­tä sen­het­ki­seen mie­len­mai­se­maan ja kau­pun­ki­ko­tiin.

Sa­mal­la mää­rit­tyi koko mö­kin si­sus­tus. Fiia oli en­nak­koon poh­ti­nut si­sus­ta­van­sa mö­kin skan­di­naa­vi­sen peh­meil­lä sä­vyil­lä. Lo­pul­ta mö­kis­tä tu­li­kin kai­ken kaap­pei­hin vuo­sien var­rel­la ker­ty­neen sö­pön esi­neis­tön tyys­si­ja.

Muu­ten­kin suu­rin osa mö­kin huo­ne­ka­luis­ta, esi­neis­tä ja teks­tii­leis­tä oli Fii­al­la jo val­miik­si ole­mas­sa. Osa on han­kit­tu käy­tet­ty­nä, osa taas on pe­rit­tyä, ku­ten iso­van­hem­pien van­ha ruo­ka­pöy­tä.

– Mö­kil­le on tuo­tu kaik­kea van­haa, vaik­ka kam­mok­sun sitä, et­tä par­haat päi­vän­sä näh­neet ju­tut raa­ha­taan mö­kil­le. Olen ai­ka tark­ka sii­tä, et­tä mi­tään ro­mua tän­ne ei tuo­da. Ti­laa on ra­jal­li­ses­ti, jo­ten kai­kil­la esi­neil­lä pi­tää ol­la funk­tio. Toki se voi ol­la myös mie­li­hy­vää tuo­va kau­neus.

Puolipaneelit olivat mökissä valmiina ja saivat jäädä. Mintunvärinen yöpöytä jäi mökin edellisiltä omistajilta. Lukulamppu on kirpputorilta. Maljakkoon löytyy helposti aina uusi kukka omalta pihalta. Hyllyllä on yksi useammasta mökillä olevasta keraamisesta kukkasammakosta eli reiällisestä telineestä, jonka voi laittaa maljakkoon kukkien tueksi. Fiia käyttää niitä maljakoiden sijaan koristeina. Tyynyt ovat Mokon, pelikaaniaiheisen taulun Fiia on maalannut itse.

13-vuotiaan Rafaelin valtakunta sijaitsee talon yläkerrassa. Harjakaton alla nukkuu usein kolmekin kaverusta, päivisin hengaamaan mahtuu jopa viiden ystävyksen porukka. Vuosia Fiian muutoissa mukana kulkenut turkoosi pikkujakkara toimii yöpöytänä.

Vä­rit kuin va­hin­gos­sa

Si­sus­tus­suun­nit­te­li­ja­taus­tan­sa an­si­os­ta vä­rit ja si­sus­tus ovat Fii­al­le tär­kei­tä.

– Vä­rik­kyys tuli mök­kiin täs­sä mit­ta­kaa­vas­sa vä­hän va­hin­gos­sa. Mut­ta näin jäl­keen­päin aja­tel­len pel­kis­tet­ty vä­ri­kart­ta ei oli­si tääl­lä toi­mi­nut. Yleis-il­me säi­lyy sees­tei­se­nä, kun poh­ja­na on val­kois­ta ja vaa­le­an­har­maa­ta. Mus­ta toi­mii ak­sent­ti­vä­ri­nä ja mu­ka­na on muu­ta­mia pas­tel­li­sä­vy­jä. Vaik­ka vä­re­jä on pal­jon, ne ovat kaik­ki sä­vyil­tään utui­sia, ei­vät lii­an kirk­kai­ta, Fiia to­te­aa.

Pari ke­sää sit­ten Fiia maa­la­si mö­kin ul­ko­sei­nät. Alu­een mök­kien ul­ko­sei­nä­sä­vyis­tä on mää­ri­tel­ty tar­kat oh­jeet, joi­ta asuk­kai­den tu­lee nou­dat­taa. Kuin si­net­ti­nä Fii­an vä­ri­maa­il­maan sal­li­tuis­ta vä­reis­tä löy­tyi iha­na vaa­le­an­kel­tai­nen, ai­van ra­par­pe­rin­kuk­kaa muis­tut­ta­va sävy.

Wieniläistuolit ovat Fiian lapsuudesta, joten niillä on iso tunnearvo. Ikean Aröd-valaisin on kirpputorilta, samoin 1950-luvun kaappi, jonka Fiia jo vuosia sitten maalasi valkoiseksi ja vaihtoi vetimet.

Keit­tiö muut­ti kuis­til­le

Mö­kin pie­ni keit­to­ko­me­ro oli ah­das ja han­ka­la käyt­tää. Useim­mat ate­ri­at syö­tiin heti en­sim­mäi­ses­tä ke­säs­tä al­ka­en ul­ko­na, jo­ten as­ti­oi­den kan­ta­mis­ta edes­ta­kai­sin riit­ti. Reit­ti keit­ti­ös­tä ulos oli kui­ten­kin niin sok­ke­loi­nen, et­tä joka vuo­si use­am­pi as­tia ha­jo­si, kun Fiia tä­pö­täy­si­ne tar­jot­ti­mi­neen tör­mä­si mö­kin ka­pei­siin ovi­auk­koi­hin.

Sa­maan ai­kaan Fiia to­te­si mö­kin kuis­tin toi­mi­van lä­hin­nä kas­sien ja ta­va­roi­den säi­ly­tys­paik­ka­na. Muu­tos­töi­den poh­din­taan Fiia käyt­ti pal­jon ai­kaa, ja lo­pul­ta uu­si keit­tiö pää­tet­tiin ra­ken­taa van­han kuis­tin pai­kal­le. Re­mon­tin teki tut­tu re­mont­ti­tai­tu­ri, Pa­ju­nan Jus­si Saa­re­la, joka on teh­nyt kaik­ki mö­kin re­mon­tit.

Sa­mal­la vaih­det­tiin van­hat ik­ku­nat. Al­ku­pe­räi­set ik­ku­nat oli­vat hie­not, mut­ta var­sin huo­nos­sa kun­nos­sa. Ik­ku­na­re­mon­tin an­si­os­ta mö­kin ener­gi­a­te­hok­kuut­ta saa­tiin pa­rem­mak­si, ei­kä läm­mi­tet­ty il­ma enää kar­kaa ulos.

Mökkinaapuri tietää Fiian ihastuksen erilaisiin sitruuna-aiheisiin aarteisiin. Löytäessään kirpputorikierroksiltaan sitruuna-astioita, saa Fiia häneltä kuvia kysymyksellä: ”Sulle?” Sitruunakannu on reissutuliainen samalta mökkinaapurilta.

Aurinko hellii kesäpäivän kokkaajaa. Lempeän turkoosi, keraaminen kori on isovanhempien peruja.

Tis­ki­paik­ka ja pi­ka­suih­ku

Jo en­nen keit­ti­ö­re­mont­tia tut­tu re­mont­ti­a­pu oli aut­ta­nut ke­sä­keit­ti­ön ra­ken­ta­mi­ses­sa. Sen­kin suun­ni­tel­maa Fiia hau­dut­te­li pari vuot­ta, jot­ta tie­täi­si mitä ha­lu­aa.

Aja­tus oli, et­tä ul­ko­keit­tiö on en­nen kaik­kea yh­tei­siä ruo­kai­lu­het­kiä var­ten. Tar­ve oli myös ka­te­tul­le tis­ki­pai­kal­le suu­rem­man­kin as­ti­a­mää­rän kä­sit­te­lyyn, sil­lä mö­kil­lä ei juu­ri­kaan käy­te­tä ker­ta­käyt­tö­as­ti­oi­ta. Li­säk­si ti­laa piti saa­da ul­ko­käy­tös­sä ole­vien as­ti­oi­den ke­sä­säi­ly­tyk­seen.

Ke­sä­keit­ti­ön yh­tey­teen teh­tiin sa­mal­la läm­min­ve­si­va­raa­jal­la toi­mi­va pi­ka­suih­ku, jos­sa voi tar­vit­ta­es­sa no­pe­as­ti huuh­del­la it­ses­tään pois päi­vän mul­lat. Pää­a­si­as­sa pe­sey­ty­mi­nen mök­ki­päi­vi­nä ta­pah­tuu alu­een huol­to­ra­ken­nuk­ses­sa si­jait­se­vis­sa suih­kuis­sa tai mök­ki­ky­län yh­teis­sau­nas­sa. Se läm­pe­nee kol­me ker­taa vii­kos­sa, nai­sil­le ja mie­hil­le on omat vuo­ron­sa.

Pari kesää sitten Fiia malasi mökin ulkoseinät. Sävyksi löytyi raparperinkukka muistuttava vaalea keltainen.

Yh­tei­söl­lis­tä puu­tar­han­hoi­toa

Siir­to­la­puu­tar­ha­vä­keä yh­dis­tää in­to muo­ka­ta mök­ki­tont­ti­aan. Mök­ki­läis­ten Fa­ce­book-ryh­mäs­sä on lä­hes päi­vit­täin il­moi­tuk­sia ja­et­ta­vis­ta pe­ren­na­paa­kuis­ta. Sa­mas­sa ryh­mäs­sä voi myös ky­sel­lä tie­tyn kas­vin pe­rään.

Fiia ker­too aset­ta­van­sa it­sel­leen vä­lil­lä kiel­to­ja, et­tei saa ha­kea ton­til­le yh­tään kas­via, kun edel­li­si­ä­kin is­tu­tet­ta­via on niin pal­jon.

– Pian joku kui­ten­kin il­moit­taa ryh­mäs­sä jos­tain iha­nuu­des­ta, ja mi­nun on ihan pak­ko läh­teä kot­ti­kär­ryn kans­sa ha­ku­mat­kal­le, hän nau­raa.

Toi­saal­ta Fiia myön­tää, et­tei pa­rem­paa ke­sä­jump­paa ole­kaan kuin la­pi­on kans­sa puu­tar­has­sa hei­lu­mi­nen. Hi­keä ja mul­taa voi on­nek­si läh­teä tar­vit­ta­es­sa huuh­te­le­maan myös vie­rei­seen Van­taan­jo­keen.

– Usein kuu­mim­pi­na päi­vi­nä por­til­ta kuu­luu ai­ka ajoin ”nyt ui­maan” -hu­hui­lu. Näin pi­ha­hom­mat­kin tau­ot­tu­vat so­pi­vas­ti.

Säilytystilat pienessä mökissä ovat niukat. Siksi entiseen keittokomeroon tehty pukeutumishuone tuntuu luksukselta. Pinkki mekko on peräisin kirpputorilta ja sopii lähes kaikkiin kesän juhliin. Keltainen korikassi löytyi alennusmyynnistä. Juuttisessa printtikassissa kulkevat maitopurkit lähikauppaan pyöräillessä. Se on mökkinaapurin tuliainen Ranskasta. Vitriinikaappi on rakennettu vinttiin vievien portaiden alle.

Etä­töi­tä ja naa­pu­ruut­ta

Fii­an ny­kyi­nen työ graa­fi­sen alan yrit­tä­jä­nä mah­dol­lis­taa etä­työs­ken­te­lyn. Al­kuun hän poh­ti, ha­lu­aa­ko tuo­da töi­tä mö­kil­le. Lo­pul­ta etä­työ­mah­dol­li­suus tun­tui tuo­van mu­ka­naan pal­jon enem­män po­si­tii­vi­sia kuin ne­ga­tii­vi­sia puo­lia. Työ­päi­viä voi hel­pos­ti tau­ot­taa puu­tar­han­hoi­dol­la, ja osa työs­tä on joka ta­pauk­ses­sa ajat­te­lua vaa­ti­vaa luo­vaa suun­nit­te­lua, jota var­ten ei tar­vit­se is­tua tie­to­ko­neen ää­res­sä.

Kuu­mim­pi­na ke­sä­päi­vi­nä voi pa­la­ve­rien vä­lis­sä pii­pah­taa pi­kau­in­nil­le. Se tun­tuu luk­suk­sel­ta. Toi­saal­ta isom­man pa­la­ve­ri­po­ru­kan voi kut­sua myös mö­kil­le ko­kouk­siin.

– Tämä mök­ki on tuo­nut meil­le val­ta­vas­ti hy­vää. On suur­ta va­paut­ta va­el­taa naa­pu­riin kah­vi­pöy­tään tai skum­pal­le ja sii­tä jou­he­vas­ti ta­kai­sin omal­le ton­til­le pe­se­mään pe­ru­noi­ta päi­väl­lis­pöy­tään. Oman lap­suu­te­ni mök­ki­muis­tois­sa mi­nul­le tär­kei­tä oli­vat va­paus ja yh­des­sä­o­lo ys­tä­vien kans­sa. Nyt voin tar­jo­ta sa­maa myös omal­le lap­sel­le­ni.

Mök­ki­läis­ten lap­sil­la on­kin tou­hu kuin van­hois­sa las­ten­kir­jois­sa. Eri-ikäi­set liik­ku­vat isos­sa po­ru­kas­sa ja tou­hu­a­vat kes­ke­nään, pe­laa­vat jal­ka­pal­loa, leik­ki­vät ros­voa ja po­lii­sia, tut­ki­vat lä­hi­a­lu­ei­ta ja käy­vät jo­es­sa ui­mas­sa.

– Tääl­lä lap­set saa­vat tul­la ja men­nä aa­mus­ta yö­hön. Mök­ki­a­lue on ol­lut tosi tur­val­li­nen ym­pä­ris­tö ope­tel­la it­se­näi­syyt­tä, Fiia poh­tii kii­tol­li­se­na.

Coco-koira on jo 16-vuotias. Sen lempipuuhaa on pötköttää mökin pihalla auringossa. Välillä Coco tosin etsii pienen raon tonttia kiertävästä aidasta ja lähtee omille reissuilleen. Silloin kuuron koiran etsintäpartioon pitää valjastaa isompi porukka.