Muotoilija Tero Kuituselle mökki on paikka, jossa voi tehdä ja kokeilla. Samalla mieli latautuu. Tero tekee käyttöesineitä ja taidetta keramiikasta sekä tilakonsepteja.

Kesähuone on entinen venevaja. Mökin saa pimennettyä sulkemalla päädyn isot lautaovet. Mökillä on myös toinen, yhä käytössä oleva, venevaja.

Jout­sen­pa­ris­kun­ta li­puu ran­ta­ve­des­sä. Vie­lä het­ki sit­ten iha­nan si­ni­nen tai­vas on peit­ty­nyt epä­mää­räi­seen pil­vi­har­soon.

– Tai­vas näyt­tää kyl­lä nyt sil­tä, et­tä koh­ta voi sa­taa, muo­toi­li­ja Tero Kui­tu­nen sa­noo kat­so­es­saan ho­ri­sont­tiin.

Sa­toi tai pais­toi. Paik­ka on hie­no: Nie­men­kär­ki ai­van Kot­kan kes­kus­tan ku­pees­sa. Kel­tai­sek­si ja pu­nai­sik­si maa­la­tut ta­lot kier­tä­vät pien­tä nie­men­kär­keä. Kes­kel­le jää kal­li­oi­nen pi­ha­maa, jos­sa kas­vaa van­ho­ja män­ty­jä ja niit­tyä. Kau­pun­gis­ta ei mai­se­mas­sa ole muis­tut­ta­mas­sa kuin vas­ta­ran­nal­la nä­ky­vä Su­ni­lan teh­taan sa­vu­piip­pu.

– Tuol­la Su­ni­lan ta­ka­na on Sa­po­kan sa­ta­ma. Ve­neel­lä täs­tä on mat­kaa kes­kus­taan kym­me­nen mi­nuut­tia.

Nyt ei kui­ten­kaan ol­la me­nos­sa yh­tään mi­hin­kään, vaan nau­ti­taan mai­se­mis­ta.

Kattauksessa on Gerardin suunnittelemat ja tekemät lautaset. Gerard oli yhtenä päivänä Teron studiolla ja päätyi testailemaan punasaven ja vaalean mattalasitteen yhdistämistä. Muodosta tulee hieman mieleen pumpernikkeli-pikkuleivät. Pöytäliina löytyi lähellä olevasta Alvar Aallon suunnittelemasta Sunilasta jossa oli eräänä kesänä antiikin pop up -kauppa. Pellava-kankaat miellyttävät, sillä ne vain paranevat käytössä.

LI­SÄÄ OMAA TI­LAA

Van­haan ka­las­ta­ja­ti­laan kuu­luu 1920-lu­vul­la ra­ken­net­tu puu­ta­lo ja sen pa­ri­na pi­ha­ra­ken­nus, jos­sa on sau­na, lii­te­ri ja vers­tas, sekä li­säk­si kak­si ve­ne­va­jaa. Paik­ka on kuin muis­to jos­tain jo men­nees­tä, pal­jon yk­sin­ker­tai­sem­mas­ta ajas­ta.

– Van­hem­pa­ni os­ti­vat tä­män ti­lan 2000-lu­vun alus­sa, kun olin tei­ni-ikäi­nen. Löy­sin it­se tä­män pai­kan uu­del­leen ai­kui­se­na, Tero ker­too.

Pi­ha­ra­ken­nus­ta vas­ta­pää­tä ole­van ve­ne­va­jan ovi on ra­ol­laan.

– Tämä on mi­nun ja puo­li­so­ni Ge­rar­din oma ke­sä­huo­ne, Tero huik­kaa.

On­pas haus­ka tila! Si­sus­tus on mut­ka­ton. Sän­ky, ruo­ka­pöy­tä ja pit­kä työ­ta­so, jon­ka pääl­lä on pie­ni keit­to­le­vy ja sen ka­ve­ri­na mut­te­ri­pan­nu. En­ti­nen ve­ne­va­ja koki muu­tok­sen vuon­na 2020.

– Vie­täm­me ke­säi­sin pal­jon ai­kaa Es­pan­jas­sa Ge­rar­din ko­ti­kau­pun­gis­sa Gi­ro­nas­sa. Ko­ro­nan ta­kia jäim­me koko ke­säk­si Suo­meen. Mie­tim­me, mi­ten sai­sim­me tän­ne mö­kil­le li­sää omaa ti­laa.

Seinälle on koottu omaa ja tuttujen tekemää taidetta. Puinen viinirypäle on Teron siskon lapsena tekemä. Lintutaulu on lahja hyvältä ystävältä Raimo Saariselta. Pieni puureliefi on Teron vaarin tekemä, jota Tero ei koskaan ehtinyt tavata, mutta jonka taiteellisuuden Tero on kuulemma perinyt.

Hyvässä ojennuksessa. Naulakko on kierrätyskeskuksesta. Penkin Teron vanhemmat löysivät käytettynä. Neliöpeili on ylijäämä Teron projektista. Peilin lasin yksi kulma sai pienen osuman, joten sitä ei voinut käyttää myyntituotteissa, joten se sai uuden elämän mökin seinällä. Tila toimi aikaisemmin varastona, joten seinät olivat täynnä vanhoja huonekaluja ja muuta romua, jota kuusihenkiseltä perheeltä vuosien aikana kerääntyi.

TYY­PIL­LIS­TÄ TE­ROA

Ve­ne­va­ja on var­mas­ti ol­lut muo­toi­li­jal­le her­kul­li­nen suun­nit­te­lu­koh­de. Mi­ten muo­ka­ta noin seit­se­män met­riä pit­käs­tä ja noin nel­jä met­riä le­ve­äs­tä lau­ta­ra­ken­nuk­ses­ta ke­sä­huo­ne? Raa­mit ai­na­kin oli­vat sel­ke­ät. Pik­kui­sen ta­lon toi­ses­sa pääs­sä oli­vat alun pe­rin avat­ta­vat lau­ta­o­vet, jois­ta vene ve­det­tiin si­sään. Va­jan vas­tak­kai­ses­sa pää­dys­sä on ovi ja yh­del­lä si­vul­la pit­kä, ma­ta­la ik­ku­na. Ka­ton ra­ken­teet nä­ky­vät yhä alas as­ti.

– Lat­ti­aa muo­kat­tiin, kos­ka se las­ki alun pe­rin jyr­käs­sä kul­mas­sa me­rel­le. Teim­me ik­ku­nan eteen uu­den suo­ran lat­ti­an, jo­hon saim­me pai­kan pöy­tä­ryh­mäl­le.

Ke­sä­huo­neen re­mont­ti oli kuu­lem­ma tyy­pil­lis­tä Te­roa.

– En suun­nit­te­le hir­ve­äs­ti etu­kä­teen. Re­mont­tia teh­tiin ke­sä­kuun alus­sa pari viik­koa yö­tä päi­vää. Kun saan ide­an, se pi­tää to­teut­taa heti.

Ke­sä­huo­neen muo­don­muu­tok­ses­sa ha­lut­tiin säi­lyt­tää ti­lan al­ku­pe­räi­nen luon­ne. Sei­nät lau­doi­tet­tiin si­sä­puo­lel­ta raa­ka­lau­dal­la. Veis­tok­sel­li­nen kat­to­ra­ken­ne sai jää­dä en­nal­leen.

– Sei­niä ei maa­lat­tu. Ne pa­ti­noi­tu­vat ajan kans­sa sa­man­lai­sik­si kat­to­ra­ken­tei­den kans­sa. Ha­lu­sin säi­lyt­tää ker­rok­sel­li­suu­den.

Mus­tal­la sau­na­suo­jal­la kä­si­tel­ty lat­tia ei ni­ti­se ei­kä na­ti­se. Pää­dyn van­hat lau­ta­o­vet ovat yhä pai­kal­laan. Nyt nii­den eteen on ra­ken­net­tu sei­nä, jon­ka kes­kel­lä on kak­si isoa ik­ku­naa me­rel­le.

– Kier­rä­te­tyt ik­ku­nat oli­vat jää­neet yli ton­til­le ai­kai­sem­min nik­ka­roi­mas­ta­ni kas­vi­huo­nees­ta. Ik­ku­nat saa pii­loon sul­ke­mal­la lau­ta­o­vet.

Teron keraamisen kukan kaverina on opiskelutoveri Armi Tevan kasvot. Kukat kiinnostavat Teroa juuri nyt erityisesti, niihin liittyy kiinnostavaa symboliikkaa, rauhan symbolina ja metamorfoosina.

Tasolla on kaksi kynttilänjalkaa, joista toinen on Teron yläasteella puukäsityössä tekemä, ja toinen läheisestä kierrätyskeskuksesta hankittu. Kaksivärinen vati on Teron kuvataidelukioajoilta, jolloin keramiikan tekeminen alkoi toden teolla kiinnostaa. Kynttilät syttyvät erityisesti elokuun pimeinä iltoina.

RUO­KAI­LUA ME­REN PÄÄL­LÄ

Vih­reä-val­koi­nen riip­pu­kei­nu­tuo­li kut­suu is­tu­maan.

– Me­ren ää­rel­lä tuu­lee lä­hes ai­na. Tääl­lä si­säl­lä me­ri­mai­se­mas­ta voi naut­tia tuu­len­suo­jas­sa.

Ik­ku­nan eteen si­joi­te­tus­ta ruo­ka­pöy­däs­tä tu­lee olo, et­tä ol­laan me­ren pääl­lä.

– Tämä ve­ne­va­ja on kui­val­la maal­la, mut­ta me­ri­ve­si voi nous­ta niin ylös, et­tä lat­tia lai­neh­tii.

Ka­tos­ta roik­ku­va tuo­li on tus­kin han­kit­tu tul­van va­ral­le, mut­ta me­ren voi­ma on hur­ja.

– Lä­hes kaik­ki tääl­lä on käy­tet­tyä. Esi­mer­kik­si ta­lon mu­ka­na tul­leet ruo­ka­pöy­dän tuo­lit hain pi­ha­ra­ken­nuk­ses­ta, jos­sa ne oli­vat va­ras­toi­tui­na. Ruo­ka­pöy­tä­kin tai­si ol­la tääl­tä, Tero muis­te­lee.

Mi­kään ei ole niin herk­kää tai ar­vo­kas­ta, et­tei sitä voi­si jät­tää si­joil­leen tal­vek­si.

Tero on kotoisin Kotkasta. Vanhasta venevajasta remontoitiin kesähuone viisi vuotta sitten.

DO­NIT­SE­JA JA KE­RA­MIIK­KAA

Niu­kan ka­lus­tuk­sen pa­ri­na on Te­ron te­ke­mää ke­ra­miik­kaa ja tai­det­ta.

– Tämä on hyvä paik­ka tes­tail­la uu­sia jut­tu­ja.

Ruo­ka­pöy­dän ta­ka­na sei­näs­sä on Te­ron Wavy-lam­pet­ti. Sa­mal­la sei­näl­lä on kak­si eri­vä­ris­tä sa­teen­kaar­ta ja rie­mas­tut­ta­va kel­tai­nen mak­ka­ra.

– Mak­ka­ra ja sa­teen­kaa­ret on alun pe­rin teh­ty en­sim­mäi­seen soo­lo­näyt­te­lyy­ni Ce­ra­mic Deli vuon­na 2021.

Näyt­te­lys­sä oli esil­lä muun mu­as­sa sa­man­lai­sil­la ke­raa­mi­sil­la mak­ka­roil­la ke­hys­tet­ty­jä pei­le­jä sekä kuk­ka­mal­ja­koi­ta. Näyt­te­lyn ruo­ka­tee­ma ei ol­lut sat­tu­ma. Te­ron per­heel­lä oli Kot­kas­sa Do­nit­si­ta­lo-ni­mi­nen lei­po­mo, joka oli luon­nol­li­ses­ti tei­ni-ikäi­sen Te­ron ke­sä­työ­paik­ka.

– Olen tot­tu­nut kä­sit­te­le­mään tai­ki­naa ja te­ke­mään asi­oi­ta tois­ta­mal­la.

Tero sa­noo ta­jun­neen­sa kuin­ka lei­po­mi­ses­sa ja ke­ra­mii­kan te­os­sa on pal­jon yh­tä­läi­syyk­siä.

– Mo­lem­mat val­mis­te­taan ja vai­va­taan kä­sin, ja lo­puk­si ne pais­te­taan uu­nis­sa.

Remonttia on tehty saunassa pikkuhiljaa: Kiuas on uusittu. Alkuperäiset lauteet maalattiin uudelleen. Seinät on uudistettu maalaamalla ne tummaksi saunasuojalla. Saunan saa erittäin kuumaksi, mutta tilan hengittävyys ja kosteus takaavat, ettei löylyistä tule liian purevia.

VÄ­RIÄ JA ILOA

Sa­nat kos­ke­tus ja ilo tois­tu­vat Te­ron pu­hees­sa hä­nen pu­hu­es­saan omas­ta työs­tään.

– Olen kä­det sa­veen -tyyp­pi. Ko­kei­len. Pi­dän kä­sil­lä te­ke­mi­ses­tä.

Tero ker­too, kuin­ka muo­toi­lu on muut­tu­nut rei­lus­sa kym­me­nes­sä vuo­des­sa, jot­ka hän on ol­lut alal­la. Täy­del­li­syys ei enää kiin­nos­ta.

– Nyt ar­vos­te­taan esi­nei­tä, jois­ta nä­kee ja tun­tee, et­tä ne on teh­ty kä­sin. Se on mi­nus­ta hie­noa.

Te­rol­le ilo on kai­ken te­ke­mi­sen yti­mes­sä.

– Ha­lu­an, et­tä te­ke­mis­sä­ni esi­neis­sä on vä­riä ja iloa ja et­tä ih­mi­sil­le tu­li­si hymy huu­lil­le, kun he nä­ke­vät töi­tä­ni.

Juu­ri nyt Te­rol­la on työn al­la Ha­bi­ta­re-mes­sut syys­kuus­sa, jos­sa hän mu­ka­na jo nel­jät­tä vuot­ta. Ha­bi­ta­res­sa esil­lä on ai­na­kin uu­sia Sei­nä­ba­naa­ni-veis­tok­sia. Tam­mi­kuus­sa 2027 Te­rol­la on yk­si­tyis­näyt­te­ly Gum­bost­ran­din Konst & Form -gal­le­ri­as­sa. Näyt­te­lyn tee­ma­na on vesi.

– Yh­teis­näyt­te­lyi­tä mi­nul­la on ol­lut muun mu­as­sa Ka­ro­lii­na Hel­l­ber­gin ja Rai­mo Saa­ri­sen kans­sa, Tero ker­too.

Kasvihuoneessa viihtyvät tomaatit ja yrtit. Tero nikkaroi kasvihuoneen vanhoista ikkunoista. Ikkunoita jäi yli ja nyt kaksi ikkunaa on kesähuoneen päätyseinässä. Teron äiti Sirpa hoitaa kasvihuonetta kesäisin, viime kesänä pieni kasvihuone tuotti kilokaupalla kurkkuja.

Saunan päädyssä on keskipäivän kahvipaikka ja täydellinen vilvoittelupaikka saunan jälkeen. Aavalle aukeavaan maisenaan ei kuulemma kyllästy koskaan. Paikalta voi seurata maiseman vaihtumista pitkin päivää.

HIL­JAI­SUUS TE­KEE HY­VÄÄ

Elä­mä mö­kil­lä on yk­sin­ker­tais­ta. Sa­mat ta­pah­tu­mat tois­tu­vat päi­väs­tä toi­seen.

– Kei­te­tään kah­via. Lu­e­taan kir­jaa. Lai­te­taan ruo­kaa. Ui­daan ja sau­no­taan. Niin päi­vät ku­lu­vat.

Mö­kin hil­jai­suus ja rau­ha te­ke­vät mie­lel­le hy­vää.

– Kai­paam­me mo­lem­mat hil­jai­suut­ta. Ge­rard jopa enem­män kuin minä.

Ke­sä­huo­ne on ni­men­sä mu­kai­ses­ti käy­tös­sä ke­säl­lä, mut­ta mök­ki­se­son­ki ei Te­rol­la ja Ge­rar­dil­la jää sii­hen.

– Asum­me mui­na vuo­de­nai­koi­na pää­mö­kis­sä. Mö­kil­le on ai­na mu­ka­va tul­la, tämä on ir­ti­ot­to ta­val­li­ses­ta ar­jes­ta. Luo­van työn edel­ly­tys on stres­si­tön tila. Sitä kaut­ta ne ide­at al­ka­vat syn­tyä.

Tero ja Gerard uivat avovedessä ympäri vuoden. Talvisin tehdään avanto yhä käytössä olevan venevajan sisälle.