Eteisen tiilikatto on alkuperäinen, lattia sen sijaan on uusittu edellisten asukkaiden teettämän ison remontin aikana. He asennuttivat tiilien alle lattia­lämmityksen. Iso italialainen kattovalaisin kruunaa sisäänkäynnin.

Eteisessä on vanha leivinuuni, jonka päälle on kaiverrettu risti. Edelliset omistajat olivat teettäneet uuniin uudet metalliluukut. Metalli­runkoinen nahkatuoli on löytö eBaysta. Isot lasi­pullot ovat perinteisiä italialaisia viinipulloja.

Kes­kel­lä rau­hal­lis­ta Tos­ca­nan maa­seu­tua Arez­zos­sa, Ang­hi­a­rin ky­län ul­ko­puo­lel­la mut­kai­sen hiek­ka­tien var­rel­la pil­kot­taa 1500-lu­vun puo­li­vä­lin jäl­keen ra­ken­net­tu Vil­la La Bar­bo­la­na. Ym­pä­ril­lä ole­vat alu­eet ovat kuu­lu­neet tä­hän arez­zo­lai­sen krei­vin ti­laan. An­ne Kyy­rö Quinn ja hä­nen mie­hen­sä Ga­vin os­ti­vat 1860-lu­vul­la pel­to­jen kes­kel­le ra­ken­ne­tun krei­vi Bar­bo­la­nin ti­lan­hoi­ta­jan ta­lon.

Suo­ma­lai­nen, pit­kään Lon­toos­sa asu­nut teks­tii­li­tai­tei­li­ja An­ne Kyy­rö Quinn viet­ti mie­hen­sä kans­sa en­nen Ang­hi­a­riin aset­tu­mis­ta pal­jon ai­kaa Ita­li­as­sa. Mo­lem­mat ovat ai­na ra­kas­ta­neet Ita­li­aa, ja haa­vee­na oli muut­taa Eng­lan­nis­ta läm­pi­mäm­pään ja au­rin­koi­sem­paan paik­kaan.

– Ita­li­a­lai­nen kult­tuu­ri ja sy­dä­mel­li­set, hel­pos­ti lä­hes­tyt­tä­vät ih­mi­set oli­vat hur­man­neet mei­dät. Et­sim­me so­pi­vaa koh­det­ta ne­tis­tä ja lo­pul­ta vuok­ra­sim­me ta­lon pa­rik­si tal­vek­si Umb­ri­as­ta, Mon­te San­ta Ma­ria Ti­be­ri­nas­ta. Siel­lä asu­es­sam­me kä­vim­me kat­so­mas­sa val­ta­van mää­rän myyn­nis­sä ol­lei­ta koh­tei­ta, noin viit­tä­kym­men­tä ta­loa. Sii­tä oli pal­jon hyö­tyä, et­tä jak­soim­me kier­tää niin mo­nes­sa ta­lo­näy­tös­sä ja näim­me eri­lai­sia vaih­to­eh­to­ja. Se aut­toi hah­mot­ta­maan, mil­lai­sen ta­lon ha­lu­sim­me os­taa, ker­too An­ne.

Kosteina ja viileinä talvikuukausina Anne ja Gavin viettävät mielellään aikaa yläkerran olohuoneen takan ääressä, jossa palaa usein tuli. Gavin on tehnyt paljon löytöjä eBaysta, muun muassa molemmat olohuoneen pöydät. Oviaukossa oleva kello sekä peili seinällä ovat Gavinin isoäidin perintöä.

Italiasta ostetun tumman puupöydän ympärillä on kuusi mustaa Vitran Panton-tuolia, jotka tuovat hyvää kontrastia tiiliholvattuun 1800-luvun taloon. Keittiön väri-ilona on 1930-luvun ranskalainen juliste. Liesituuletin on tehty 60-luvun Morris Mainer -auton konepellistä, jonka Gavin maalautti automaalaamossa samanväriseksi kuin Smegin liesi. Konepellin sisään asennettiin liesituulettimen koneisto ja paikallinen muurari muurasi sen paikoilleen.

PIT­KÄ ET­SIN­TÄ KAN­NAT­TI

Oli kyl­mä tal­vi­päi­vä hel­mi­kuun puo­li­vä­lis­sä 2016. Talo oli re­mon­toi­tu hil­jat­tain, re­mont­ti oli val­mis­tu­nut muu­ta­ma vuo­si ai­em­min. An­ne ja Ga­vin et­si­vät koh­det­ta, jos­sa ei tar­vit­si­si teh­dä re­mont­tia. Kun he as­tui­vat kyl­mäs­tä ja ko­le­as­ta sääs­tä si­sään ta­loon, jos­sa oli läm­min­tä, tun­tui paik­ka heti ko­dik­kaal­ta. Ta­loon oli asen­net­tu lat­ti­a­läm­mi­tys ja eri­tyi­ses­ti An­ne osa­si ar­vos­taa sitä. Pe­rin­tei­seen tos­ca­na­lai­seen ark­ki­teh­tuu­riin yh­dis­tyi­vät mu­ka­vuu­det. Tämä talo oli heil­le täy­del­li­nen.

Ta­lon omis­ti­vat ai­em­min eng­lan­ti­lai­nen mies ja ame­rik­ka­lai­nen nai­nen, joka oli am­ma­til­taan si­sus­tus­suun­nit­te­li­ja. Talo oli kun­nos­tet­tu kau­niis­ti van­haa kun­ni­oit­ta­en. Ti­lan pää­ra­ken­nus oli ol­lut asu­ma­ton vuo­des­ta 1965 en­nen kuin edel­li­set asuk­kaat os­ti­vat sen. Pai­kal­li­nen maan­vil­je­li­jä oli pi­tä­nyt ta­los­sa eläi­miä ja säi­lyt­tä­nyt siel­lä maa­ta­lous­ko­nei­taan.

Ang­hi­a­ri oli An­nel­le ja Ga­vi­nil­le en­nes­tään tut­tua alu­et­ta. Ang­hi­a­rin kes­ki­ai­kai­nen kes­kus­ta on va­lit­tu yh­dek­si Ita­li­an kau­neim­mis­ta ky­lis­tä, I Borg­hi piú Bel­li d’Ita­lia. He oli­vat käy­neet kat­so­mas­sa mui­ta­kin ta­lo­ja sa­mal­ta seu­dul­ta. Mo­net niis­tä oli ra­ken­net­tu kuk­ku­lan hui­pul­le, jos­sa tuu­lee ai­na. Quin­nit ha­lu­si­vat kui­ten­kin suo­jai­sam­man pai­kan lä­hel­tä ky­lää, jos­sa ovat pal­ve­lut. He ar­vos­ta­vat omaa rau­haa ja ha­lu­si­vat, et­tei lä­his­töl­lä ole naa­pu­rei­ta.

Keittiössä ei ole yläkaappeja, sillä keskellä keittiötä on iso saareke, jossa on paljon säilytystilaa. Seinälle on asennettu kapea tumma hylly, jossa on Gavinin äidin kuparipannuja ja Annen mummon vanha huhmare.

Avoimen keittiön ja ruokailutilan seinällä on Annen näyttelyyn tehty iso huopatyö Laine.

VAN­HAAN YH­DIS­TET­TYÄ UUT­TA

Edel­li­set asuk­kaat pur­ki­vat ja vei­vät keit­ti­ön men­nes­sään niin kuin Ita­li­as­sa usein on ta­pa­na. An­ne ja Ga­vin hank­ki­vat pi­kai­ses­ti uu­det keit­ti­ö­ka­lus­teet Ike­as­ta, myö­hem­min sitä täy­den­net­tiin vie­lä isol­la saa­rek­keel­la. Nyt lä­hes kym­me­nen vuo­den jäl­keen suun­ni­tel­mis­sa on uu­sia keit­tiö.

He ra­ken­si­vat ylä­ker­ran kir­jas­toon isot kir­ja­hyl­lyt, kos­ka Ga­vin ke­räi­lee muun mu­as­sa van­ho­ja kir­jo­ja ja hat­tu­ja. Kir­jas­ton ta­ka­na on sa­la­huo­ne, jon­ne pää­see työn­tä­mäl­lä va­ro­vas­ti kir­ja­hyl­lyä.

– Si­sus­tus on muok­kau­tu­nut tääl­lä asut­tu­jen vuo­sien ai­ka­na. Aluk­si koti oli väl­jem­pi ja mi­ni­ma­lis­ti­sem­pi, nyt si­sus­tuk­seen on tul­lut pe­rit­ty­jä esi­nei­tä sekä mat­koil­ta tuo­tu­ja ja huu­to­kau­pois­ta löy­ty­nei­tä aar­tei­ta. Ko­dis­sa yh­dis­ty­vät luon­te­vas­ti uu­det ja an­tiik­ki­set esi­neet, ker­too An­ne.

Annen ja Gavinin makuuhuone on ylä­kerrassa olohuoneen vieressä. Metallinen baldakiinisänky on teetetty paikallisella metallisepällä. Anne on ostanut hampusta virkatun ja kovetetun tumman, korkean korin messuilta Pariisista.

Yläkerran päämakuuhuoneen yhteydessä sijaitsevasta kylpyhuoneesta aukeavat näkymät kohti studiorakennusta ja metsämaisemaa. Edelliset asukkaat olivat teettäneet kuparisen kylpyammeen Indonesiassa. Tumman puulattian käsittelyyn käytetään oliiviöljyä ja balsamicoa. Peili on ostettu Englannista.

PI­HA­RA­KEN­NUK­SEN STU­DIO

An­ne ja Ga­vin aloit­ti­vat vuon­na 2019 re­mon­tin sata vuot­ta van­has­sa pi­ha­ra­ken­nuk­ses­sa, jo­hon ra­ken­net­tiin An­nel­le 150-ne­li­öi­nen stu­dio. Se oli on­ni on­net­to­muu­des­sa, sil­lä pian An­ne ei pääs­syt mat­kus­ta­maan Lon­too­seen ko­ro­nan ta­kia. Puo­li­tois­ta vuot­ta kaik­ki täy­tyi hoi­taa etäyh­teyk­sien vä­li­tyk­sel­lä. An­nel­la oli stu­dio Lon­toos­sa vuo­teen 2022 as­ti, kun­nes hän siir­si sen ko­ko­naan Ang­hi­a­riin. Edes­ta­kai­nen mat­kus­te­lu tun­tui ras­kaal­ta.

An­ne suun­nit­te­lee stu­di­ol­laan suu­ria te­ok­sia ym­pä­ri maa­il­maa. Syk­syl­lä 2024 hän oli juu­ri pa­lan­nut mo­nen vii­kon työ­mat­kal­ta Hong Kon­gis­ta. An­ne suun­nit­te­li kak­si isoa akus­toi­vaa sei­nää val­koi­ses­ta huo­vas­ta yh­teis­työs­sä ka­na­da­lai­sen si­sus­tu­sark­ki­teh­ti Pa­o­lo Fer­ra­rin kans­sa Zaha Ha­di­din ark­ki­teh­ti­toi­mis­ton suun­nit­te­le­maan pil­ven­piir­tä­jään.

– Mal­li teh­tiin Ita­li­as­sa ja leik­kau­tin tääl­lä myös huo­van kap­pa­leet. Olen et­si­nyt Ita­li­as­ta pai­kal­li­sia ali­hank­ki­joi­ta. Hong Kon­gis­sa ko­ko­nais­pin­ta-alal­taan 80-ne­li­öi­set huo­pa­te­ok­set vii­meis­tel­tiin ja ri­pus­tet­tiin pai­koil­leen. Täs­sä ran­kas­sa ura­kas­sa oli ly­hyt toi­mi­tu­sai­ka. Seu­raa­va­na vuo­ros­sa on iso akus­toi­va sei­nä­te­os sak­sa­lai­seen pank­kiin.

Studiorakennuksen yläkerta oli aiemmin heinävintti eikä siellä ollut ollenkaan ikkunoita. Erillinen studiotila pihapiirissä on kätevä, koska töitä on mahdollista tehdä milloin tahansa. Tekeillä on värikäs 1,5 x 3 -metrinen tilaustyö Hong Kongiin.

Annella on 150-neliöinen studio 1920-luvulla valmistuneessa piharakennuksessa. Yläkerran tilaan tulee työskentelyyn sopiva valo reikätiilien läpi. Seinän vierustalla pelargonioiden alla on Vitran kirkkaanpunaiset Panton-tuolit.

LEP­POI­SA ITA­LI­A­LAI­NEN ELÄ­MÄ

Ang­hi­a­rin-talo on niin iso, et­tä vä­lil­lä An­ne ja Ga­vin miet­ti­vät, jak­sa­vat­ko pi­tää sii­tä huol­ta, kun ikää tu­lee li­sää. Nyt heil­lä käy pai­kal­li­nen ­Gi­o­van­na apu­na sii­vo­a­mas­sa.

– Paik­ka­na tämä on ai­van iha­na, juu­ri sel­lai­nen mis­tä olem­me ai­na unel­moi­neet. Pa­ras­ta Tos­ca­nas­sa on il­mas­to, ke­vät tu­lee ai­kai­sin. Heti kun au­rin­ko tu­lee esiin, se al­kaa läm­mit­tää. Syk­sy on pit­kä ja kau­nis. Tos­ca­nan maa­seu­tu on upea ym­pä­ri vuo­den. Elä­mä on tääl­lä niin pal­jon ren­nom­paa ja lep­poi­sam­paa, ku­vai­lee An­ne.

An­ne ja Ga­vin asui­vat Lon­toos­sa kau­pun­gin kes­kus­tas­sa, mis­sä oli ikui­nen hä­li­nä ja vi­li­nä. Tos­ca­nas­sa elä­mä on hy­väl­lä ta­val­la hi­das­ta. Heil­lä käy pal­jon ys­tä­viä ky­läs­sä Lon­toos­ta ja Suo­mes­ta. Myös Ang­hi­a­ris­sa he ovat ys­tä­vys­ty­neet mo­nen pai­kal­li­sen sekä muu­al­ta maa­il­mas­ta muut­ta­neen kans­sa. An­nen veli per­hei­neen tu­lee joka kesä noin kuu­kau­dek­si Ang­hi­a­riin. He hoi­ta­vat koi­ria, ja ­An­ne ja Ga­vin pää­se­vät kier­te­le­mään ym­pä­ri Ita­li­aa.

– Tääl­lä riit­tää kat­sel­ta­vaa, Ita­lia on kuin lo­pu­ton mu­seo, An­ne iloit­see.

Pihapiirin varjoisaan nurkkaukseen puiden alle on sijoitettu metallinen ruokapöytä, joka on tilattu paikalliselta sepältä. Aidan takana on villiniitty, josta on kerätty kukat lounaskattausta varten. Pihapiiriin ei näy yhtään naapuritaloa ja siellä kuuluu ainoastaan rauhoittavia luonnon ääniä.

Annen ja Gavinin pihalta aukeavat kauniit ja vehreät näkymät Toscanan kukkuloille. Talo sijaitsee maaseudulla Anghiarin kylän ulkopuolella.