Yrjö Kukkapuron Saturnus-tuolit ja pöytä ovat peräisin Katin lapsuudenkodista Jyväskylästä. Ne ovat kulkeneet useaan kertaan Jyväskylän ja Hampurin väliä sekä vaihtaneet verhoilua. Kaksi tuoleista pääsi Katin uuteen Pohjoisesplanadilla sijaitsevaan liikkeeseen. ”Meillä oli suuri tehdasrakennus Jyväskylässä, missä mahtui myös säilyttämään kalusteita. Mitään ei koskaan heitetty pois, vaan tavarat kiersivät kodista ja myymälästä toiseen. Ensimmäisen oman kotini lasinen ruokapöytä on nykyään Hampurissa myymälässämme.” Bretzin sohva ostettiin tähän kotiin, koska vanha näytti pikkuruiselta suuressa olohuoneessa. Kati ja Romeo eivät kuitenkaan koskaan istu turhan syvässä sohvassa, vaan valitsevat mieluummin Kukkapuron nojatuolit.

Kati Kar­vi­nen tu­lee avaa­maan Ham­pu­rin veh­re­äl­lä Als­ter­ta­lin alu­eel­la si­jait­se­van ko­ti­ta­lon­sa oven. Vas­tas­sa on gal­le­ri­a­mai­nen eteis­hal­li, jon­ka la­si­o­vis­ta tul­vii va­loa. Sil­miin osuu suo­ma­lai­sia klas­sik­ko­ka­lus­tei­ta – kel­tai­nen Pas­til­li-tuo­li ja Yr­jö Kuk­ka­pu­ron suun­nit­te­le­ma is­tuin­ryh­mä.

Naa­pu­rin ol­ki­kat­toi­nen ta­lo­kau­no­tar saa vii­meis­tään ta­ju­a­maan, et­tem­me ole Suo­mes­sa. Poh­jois-Sak­san mai­se­mat hur­ma­si­vat Ka­tin en­si ker­taa jo 36 vuot­ta sit­ten.

– Olin teh­nyt dip­lo­mi­työn Hel­sin­gin Kaup­pa­kor­ke­a­kou­luun ja sain sti­pen­din, jol­la pää­sin vuo­dek­si ul­ko­mail­le. Olin ai­na ha­lun­nut op­pia sak­san kie­len, jo­ten suun­ta oli sel­vä – läh­din Kie­lin yli­o­pis­toon, me­ren ran­nal­le. Mi­nul­la oli ai­van iha­na vuo­si, en­kä oli­si ha­lun­nut läh­teä ta­kai­sin Suo­meen, Kati muis­te­lee.

Sa­maan ai­kaan Ka­tin äi­ti, pop­pa­na­vaat­teis­taan tun­net­tu teks­tii­li­tai­tei­li­ja ja vaa­te­suun­nit­te­li­ja An­nik­ki Kar­vi­nen, oli jo tun­nus­tel­lut Sak­san mark­ki­noi­ta. Kun Kati il­mai­si ha­lun­sa jää­dä maa­han, päät­ti per­he, et­tä Kati pe­rus­taa Ham­pu­riin agen­tuu­rin ja ryh­tyy myy­mään An­ni­kin ko­ko­el­maa Sak­sas­sa.

– Agen­tuu­rin pe­rus­ta­mi­nen oli unel­mie­ni täyt­ty­mys. Mi­nul­la ei ol­lut mi­tään vaa­te­a­lan kou­lu­tus­ta, mut­ta olin tie­tys­ti lap­ses­ta läh­tien näh­nyt äi­ti­ni työs­ken­te­lyä ja ol­lut aut­ta­mas­sa hän­tä myy­mä­läs­sä ja mes­suil­la. Eko­no­mi­na mark­ki­noin­ti oli sy­dän­tä­ni lä­hel­lä ja ha­lu­sin mat­kus­tel­la ja op­pia kie­liä. Oli kiva esi­tel­lä ja myy­dä An­ni­kin tuot­tei­ta ja pääs­tä mes­suil­le ym­pä­ri Eu­roop­paa, Kati ker­too.

Nojatuoli löytyi Bielefelder Werstättenin mallikappalemyynnistä. Pöydällä Jonathan Adlerin suunnittelema lasiesine. Oikealla hollantilaisen Bram Reijndersin teos.

Koti ja sy­dän Ham­pu­ris­sa

Vuo­det vie­ri­vät, ja Kati pe­rus­ti An­nik­ki Kar­vi­sen tuo­tan­toa myy­viä liik­kei­tä niin Ham­pu­riin, Syl­tin lo­ma­saa­rel­le kuin Stut­t­gar­tiin­kin. Vä­lil­lä elä­mä vei hä­net New Yor­kiin saak­ka.

Vuo­des­ta 2007 as­ti Kati on luot­san­nut omaa yri­tys­tään. Ham­pu­ris­sa, Syl­tis­sä sekä Hel­sin­gis­sä myy­dään pää­o­sin Ka­tin omaa vaa­te­mal­lis­toa, mut­ta myös ul­ko­mai­sia brän­de­jä, ku­ten Is­sey Miy­a­kea. Kaik­ki nämä vuo­det Ka­tin koti ja sy­dän ovat kui­ten­kin ol­leet Ham­pu­ris­sa.

– Asuim­me ai­em­min tä­män sa­man Als­ter-joen var­rel­la, lä­hem­pä­nä kau­pun­kia. Asun­tom­me si­jait­si Bau­haus-tyy­li­ses­sä mo­der­nis­sa pa­ri­ta­los­sa, jos­sa oli nel­jä asuin­ker­ros­ta. Koti oli tyy­lil­li­ses­ti meil­le ai­van täy­del­li­nen, mut­ta vä­syim­me ki­pu­a­maan por­tai­ta edes­ta­kai­sin. Kii­ve­tä nyt kol­me ker­ros­ta kat­to­te­ras­sil­le, ja unoh­taa vii­ni­pul­lo ala­ker­ran keit­ti­öön! Kati sa­noo ja nau­raa.

Edel­li­nen koti oli myös hy­vin epä­so­si­aa­li­nen. Keit­tiö ja olo­huo­ne sekä ma­kuu­huo­neet oli­vat kaik­ki eri ker­rok­sis­sa. Nik­las-poi­ka eris­täy­tyi omaan ker­rok­seen­sa pe­laa­maan, ja kaik­ki per­heen­jä­se­net viet­ti­vät ai­kaa eri puo­lil­la asun­toa. Ei aut­ta­nut muu kuin ru­ve­ta et­si­mään uut­ta ko­tia.

– Kun ajoim­me pol­ku­pyö­ril­lä kat­so­maan tätä asun­toa, vas­taan tuli sel­lai­nen rau­han ja yk­si­tyi­syy­den tun­ne, jota em­me ol­leet ai­em­mis­sa ko­deis­sam­me tun­te­neet. Asun­non si­sus­tus va­lais­tui­ne kat­to­lis­toi­neen ja joka paik­kaan upo­tet­tui­ne kai­ut­ti­mi­neen ei teh­nyt mei­hin vai­ku­tus­ta, mut­ta suuri ja ava­ra oles­ke­lu­ti­la ja sii­tä au­ke­a­va iha­na oma piha vei­vät sy­dä­mem­me, Kati ker­too.

Taide on Katille tärkeä asia, ja siksi koti muistuttaakin galleriaa. Eero Aarnion Pastilli-tuoli on Katin lapsuudenkodista. Lattialla oleva suuri savikulho on Katin hyvän ystävän valmistama. Katin isää kuvaavan pronssiveistoksen on tehnyt englantilainen kuvanveistäjä Ed Jenkins. Hän asuu Etelä-Ranskassa lähellä Katin vanhempien silloista kakkoskotia.

Takassa palaa tuli talvisin. Gae Aulentin 1965 suunnitteleman Pipistrello-valaisimen Kati sai äidiltään. Lattialla oleva kynttelikkö kannettiin New Yorkista käsimatkatavaroissa vaatteiden suojaamana. ”Matkustamme paljon ja tuomme usein matkoilta tuliaisiksi taidetta ja esineitä.”

Re­mont­ti ko­ro­na­vuo­si­na

Per­heen oli tar­koi­tus re­mon­toi­da koti kai­kes­sa rau­has­sa. He ha­lu­si­vat pur­kaa kat­to­jen lis­toi­tuk­set ja uu­dis­taa kyl­py­huo­neen. He sai­vat avai­met maa­lis­kuun en­sim­mäi­se­nä päi­vä­nä vuon­na 2020. Muu­ta­man vii­kon ku­lut­tua sii­tä pan­de­mia sul­ki Sak­san lä­hes täy­sin.

– Em­me saa­neet edes muut­to­fir­maa, vaan mei­dän piti omal­la ja ys­tä­viem­me pa­ket­ti­au­tol­la muut­taa ta­va­rat van­has­ta ko­dis­tam­me uu­teen. Puo­li­sol­la­ni Ro­me­ol­la on ol­lut ai­koi­naan ra­ken­nus­fir­ma, ja hän teki it­se suu­ren osan re­mon­tis­ta. Asuim­me re­mon­tin kes­kel­lä ja nu­kuim­me pat­joil­la. On­nek­si ke­vät oli to­del­la kau­nis. Vie­tim­me pal­jon ai­kaa pi­hal­la ja val­mis­tim­me ruo­an gril­lil­lä, Kati muis­te­lee.

Piha on edel­leen Ka­tin ja Ro­me­on lem­pi­paik­ka, ja he juo­vat kah­vit ul­ko­na läpi vuo­den. Edes pie­ni sade ei hait­taa, sil­loin ve­de­tään mar­kii­sit suo­jak­si. Ko­din avoin ja yh­te­näi­nen ti­la­ja­ko on koko per­heen mie­leen.

– Täs­sä ko­dis­sa on help­po kom­mu­ni­koi­da – ti­las­ta nä­kee toi­seen ja voim­me kes­kus­tel­la, vaik­kem­me oli­si­kaan ihan lä­hek­käin. Pi­dän sii­tä, et­tä kun is­tun työ­huo­nees­sa­ni, voin näh­dä Ro­me­on te­ke­mäs­sä puu­tar­ha­töi­tä.

Pöytä valmistettiin Romeon suunnitelman pohjalta. Se oli jo pariskunnan edellisessä kodissa. Pöytä on niin painava, että tarvitaan neljä miestä kantamaan sitä. Teos vasemmalla on Karvisten perheystävän, Etelä-Ranskassa asuvan kuvataiteilija Carita Savolaisen käsialaa. Se muistuttaa talon läheisyydessä virtaavaa Alster-jokea ja jokea ympäröivää luontoa.

Kati luotsaa KARVINEN-vaatemallistoa: ”Suurin lahja, minkä olen Annikilta saanut, on hyvä värisilmä ja se, että osaan järjestellä asiat harmoniseksi kokonaisuudeksi. Minulla ei ole vaatealan koulutusta. Suunnitteluni alkaa aina kankaasta. Saan inspiraatiota matkoilta sekä taidenäyttelyistä. Kun menen kangasmessuille, etsin kankaita, joissa on jotain jännittävää. Sitten istun pöydän ääreen ja kokoan mood boardin. Siitä se kokoelma lähtee muotoutumaan.”

Esi­neis­sä asu­vat muis­tot

Olo­huo­neen kes­ki­pis­te on Yr­jö Kuk­ka­pu­ron 60-lu­vul­la suun­nit­te­le­ma Sa­tur­nus-is­tuin­ryh­mä. Ka­lus­teet ovat pe­räi­sin Ka­tin lap­suu­den­ko­dis­ta Jy­väs­ky­läs­tä. Ne oli­vat al­ku­jaan tum­man­rus­ke­at, mut­ta kul­je­tet­tu­aan ne en­sim­mäi­sen ker­ran Ham­pu­riin 90-lu­vun alus­sa Kati ver­hoi­lut­ti ne tum­man­si­ni­sel­lä na­hal­la. Sen jäl­keen ne mat­kus­ti­vat ta­kai­sin Jy­väs­ky­lään, kun­nes ne kul­je­tet­tiin ta­kai­sin Ham­pu­riin ja sil­loin väri vaih­tui har­maak­si.

– Se, et­tä joku os­taa ker­ral­la koko olo­huo­neen si­sus­tuk­sen ne­tis­tä tau­lui­neen päi­vi­neen, ei mah­du aja­tus­maa­il­maa­ni. Koti on mi­nul­le paik­ka, jos­sa nä­kyy kuka minä olen ja mis­tä tu­len. Ko­dis­sa täy­tyy nä­kyä elet­ty elä­mä, muis­tot ja juu­ret, Kati sa­noo.

Hä­nel­lä on edel­leen isän­sä Ka­tin en­sim­mäi­seen asun­toon hank­ki­mat tai­ki­na­kul­hot.

– Joka ker­ta kun teen kak­kua, muis­te­len nuo­ruut­ta­ni. Eteis­hal­lin soh­va taas on van­hem­pie­ni en­sim­mäi­nen yh­tei­nen huo­ne­ka­lu, jon­ka he os­ti­vat Raa­hen sa­ta­mas­ta jol­tain me­ri­kap­tee­nil­ta. Mi­nul­la on ku­via, mis­sä opet­te­len kä­ve­le­mään tuon soh­van ää­res­sä. Kun meis­tä ai­ka jät­tää, olen ai­ka var­ma, et­tä poi­ka­ni ot­taa soh­van mu­kaan­sa, Kati ker­too.

Kylpyhuoneen lipasto on Katin isovanhempien perua. Siihen laitettiin marmorilevy päälle suojaamaan pintaa kosteudelta.

Alster-joen vehreät maisemat ja alueen kauniit talot tekivät Katiin ja Romeoon vaikutuksen. Pihalla vietetään aikaa perheen ja ystävien kanssa ympäri vuoden.

Pa­luu Suo­meen?

Kati on vii­me syk­sy­nä avan­nut liik­keen Hel­sin­kiin Poh­joi­sesp­la­na­dil­le lä­hes sa­mal­le pai­kal­le, mis­sä ai­koi­naan oli An­nik­ki Kar­vi­sen lii­ke. Kati ja Ro­meo ovat lei­ki­tel­leet aja­tuk­sel­la, et­tä he jos­sain vai­hees­sa luo­pui­si­vat Ham­pu­rin-ko­dis­taan.

– Em­me tar­vit­se kah­des­taan näin suur­ta asun­toa. Vuok­raam­me Syl­tin saa­rel­la pien­tä ruo­ho­kat­tois­ta ta­loa, jon­ka ala­ker­ras­sa meil­lä on lii­ke. Voi­sim­me asua siel­lä ke­sät ja hank­kia Hel­sin­gis­tä pie­nen asun­non, jos­ta nä­ki­sim­me me­ren. Olen ai­na haa­veil­lut asu­va­ni ve­den ää­rel­lä, Kati ker­too.

Katin myymälä sijaitsee Hampurin keskustassa, Neuer Wallilla. Helsingissä Katin myymälä sijaitsee Pohjoisesplanadilla.