Heidi on aina työskennellyt sisustuksen ja vaatetuksen parissa. Viime vuodet hän on toiminut keittiöliikkeen myymälävastaavana.

Heidi ei halunnut talosta modernin näköistä. Väliovet löytyivät Haminan rakennuspuoti -nimisestä, vanhaa tavaraa myyvästä liikkeestä. Kaikki ovet ovat samasta vanhasta talosta, ja niissä on nykyisiin standardeihin sopiva leveys.

Ti­laa täy­tyy ol­la ai­na­kin nel­jäl­le au­tol­le ja pa­ril­le moot­to­ri­pyö­räl­le, päät­ti­vät Hei­di ja Jani Kal­ju­nen. Van­ho­ja ame­rik­ka­lai­sia au­to­ja ja prät­kiä har­ras­ta­va pa­ris­kun­ta oli al­ka­nut poh­tia uu­den ko­din han­kin­taa. Ne­li­hen­ki­nen per­he tar­vit­si li­sää ti­laa, sil­lä sen­het­ki­sen ko­din au­to­tal­li ei har­ras­tuk­seen enää riit­tä­nyt. Niin­pä Pon­tuk­sen kau­pun­gi­no­sas­sa Lap­peen­ran­nas­sa asu­nut per­he ryh­tyi vuon­na 2011 et­si­mään isom­paa ko­tia.

– Toi­voin, et­tä oli­sim­me löy­tä­neet van­han ta­lon. Täs­sä muu­ta­man ki­lo­met­rin pääs­sä oli iha­na van­ha talo, jo­hon olin täy­sin ihas­tu­nut. Se oli­si ol­lut unel­ma­ni. Mut­ta kaik­ki täh­det ei­vät ol­leet koh­dil­laan, ei­kä kaup­pa on­nis­tu­nut. Sit­ten pää­tim­me, et­tä ra­ken­nam­me it­se, ku­ten edel­li­sel­lä­kin ker­ral­la, Hei­di muis­te­lee pro­jek­tin al­ku­vai­hei­ta.

So­pi­va rin­ne­tont­ti löy­tyi Ja­nin su­vun omis­ta­mil­ta mail­ta Sai­maan ran­nal­ta, Ilot­tu­lan ky­läs­tä. Sen per­he sai vuok­rat­tua. Ta­lon suun­nit­te­lu läh­ti ti­la­vas­ta au­to­tal­lis­ta. Piti miet­tiä, min­kä­lai­nen talo so­pi­si sii­hen pääl­le ja mi­ten ti­lat si­joi­tel­tai­siin.

Juk­ka­ta­lol­ta löy­tyi mie­lui­nen, van­haan tyy­liin suun­ni­tel­tu Mil­jöö-mal­lis­to. Se toi­mi Hei­din ins­pi­raa­ti­o­na ta­lon suun­nit­te­lus­sa.

– Rin­tees­tä on kau­nis jär­vi­nä­ky­mä Sai­maal­le. Ha­lu­sim­me si­joit­taa oles­ke­lu­ti­lat jär­ven puo­lel­le. Van­has­ta ta­los­ta, jo­hon ihas­tuim­me, kek­sin ide­an pit­ku­lai­ses­ta la­si­kuis­tis­ta. Sii­tä ta­lon poh­ja läh­ti ra­ken­tu­maan. Juk­ka­ta­lo toi­mit­ti suu­re­le­men­tit, suun­nit­te­lin it­se kaik­ki si­sä­ti­lat, Hei­di sa­noo.

Vihreä tuoli on Janin paikka, Heidi istuu sohvalla. Samalla kun katsellaan televisiota, Heidi neuloo muun muassa villasukkia, kaulaliinoja, lapasia ja pipoja. Syksyllä valmistui neuletakki. Tuoli löytyi Käpälämäki-nimisestä vintagemyymälästä Lappeenrannasta. ”Tykkään yhdistellä vanhoja ja uusia kalusteita ja esineitä keskenään. Näin tilaan tulee jännitettä. Jos kaikki olisi hankittu kerralla samasta kuvastosta, se olisi tylsää.”

Senkki löytyi pihamökistä, se on mökin edellisten omistajien perua. Pääskys-ryijy on tilausteos, sen on valmistanut Anna-Stina Kangas. Senkin päällä olevalla veistoksella on liikuttava tarina. ”Pirkko Heinonen, joka oli tehnyt itsestään tämän muotokuvan, oli tuttavani ystävä. Ihastuin teoksen rauhalliseen olemukseen ja niinpä sain tämän tuttavaltani lahjaksi, kun Pirkko oli poistunut keskuudestamme.”

Van­ha kaa­ke­liu­u­ni ja pur­ku­ta­lon hir­ret

Vaik­ka talo on ver­rat­tain uu­si, sii­nä on van­han ta­lon tun­nel­maa. La­si­kuis­tin li­säk­si mo­net muut­kin ele­men­tit viit­taa­vat men­nee­seen. Pui­set vä­li­o­vet Hei­di löy­si ha­mi­na­lai­ses­ta van­haa ta­va­raa myy­väs­tä liik­kees­tä. Keit­ti­ön nur­kas­sa on van­han tyy­li­nen ruo­ka­ko­me­ro, ja keit­ti­ön sei­nät ovat hel­mi­pa­nee­lia. Ruo­kai­lu­ti­lan sei­nää ko­ris­ta­vat van­hat hir­ret, ja olo­huo­neen kruu­naa kaa­ke­liu­u­ni.

– En ha­lun­nut, et­tä talo näyt­täi­si uu­del­ta ja mo­der­nil­ta. Olin haa­veil­lut kaa­ke­liu­u­nis­ta, ja sel­lai­nen löy­tyi van­has­ta pur­ku­ta­los­ta Pu­ka­ros­ta. Löy­sim­me eläk­keel­le jää­neen muu­ra­rin, joka pur­ki uu­nin vai­mon­sa kans­sa, kul­jet­ti sen ba­naa­ni­laa­ti­kois­sa tän­ne ja ka­sa­si sen, Hei­di ku­vai­lee.

Hir­si­sei­nä löy­tyi van­has­ta, Kuu­tos­tien laa­jen­nuk­sen al­ta pu­ret­ta­vas­ta ta­los­ta. Koko ta­lon run­ko tuo­tiin Kal­jus­ten pi­haan. Ky­läl­tä löy­tyi sa­hu­ri, joka sa­ha­si hir­sis­tä vii­si sent­ti­met­riä pak­sua hir­si­pa­nee­lia. Niis­tä ra­ken­nusp­ro­jek­tin tim­pu­ri ra­ken­si sei­nän.

Heidi olisi halunnut taloon toimivan puuhellan, mutta kahden piipun rakentaminen olisi ollut sekä hankalaa että kallista. Sen sijaan vanhaan puuhellaan upotettiin uusi induktioliesi. ”Onneksi Jani on suostunut erikoisiinin ideoihini”, Heidi sanoo ja hymyilee.

Tim­pu­ri pe­las­ti pro­jek­tin

Per­heen po­jat oli­vat ra­ken­nu­sai­kaan pie­niä, jo­ten Hei­din ai­ka ku­lui pit­käl­ti hei­dän kans­saan. Hä­nen teh­tä­väk­seen jäi rat­koa suun­nit­te­lul­li­sia pul­mia. Jani sen si­jaan työs­ken­te­li ra­ken­nuk­sel­la ah­ke­ras­ti Hei­din isän sekä tu­tun tim­pu­rin kans­sa.

Hei­di myön­tää ra­ken­nus­ke­sän ol­leen ras­kas. Ra­ken­ne­suun­nit­te­li­jan te­ke­män pie­nen vir­heen vuok­si lat­tia tuli vii­si sent­tiä kor­ke­am­mal­le kuin oli tar­koi­tus. Sen seu­rauk­se­na jou­dut­tiin te­ke­mään mon­ta sää­töä. Nor­maa­li­kor­kui­set ka­lus­teet ei­vät mah­tu­neet ik­ku­noi­den al­le, jo­ten nii­tä ma­dal­let­tiin. Myös toi­nen keit­ti­ön ik­ku­nois­ta piti vaih­taa pai­kan pääl­lä.

– Tim­pu­rim­me oli koko pro­jek­tin pe­las­ta­va en­ke­li, kaik­ki meni lop­pu­jen lo­puk­si hy­vin, Hei­di ker­too.

Ruokapöytä on ostettu aikoinaan Heidin ystävältä. Heidi vaihtoi pöytään Ikean modernimmat jalat. Hän haaveilee tilaan Artekin ruokapöydästä, muttei vielä ole raaskinut hankkia sellaista. Mustat Yrjö Kukkapuron tuolit ovat peräisin Heidin äidin vanhalta työpaikalta. Ne olivat ensin äidillä, josta ne päätyivät äidin ystävättärelle. Kun tämä halusi luopua niistä, tarjosi hän niitä takaisin Heidin äidille, ja silloin ne päätyivät tähän taloon.

Keittiö on edelleen Heidin unelmakeittiö, vaikkei hän sitä suunnitellessaan vielä työskennellyt keittiösuunnittelijana. Jos jotain pitäisi vaihtaa, vaihtaisi hän laminaattitasot puu- tai kivitasoihin. Keittiö on Nixi-keittiöiden mallistosta. Helmipaneeliseinät sekä nurkassa oleva ruokakomero tuovat keittiöön vanhan talon tunnelmaa. Saarekkeen tavoin toimiva tiski on luultavasti peräisin vanhasta myymälästä. Heidi osti sen tutulta hierojalta, jonka toimitiloissa Lappeenrannan linnoituksella tiski oli. Heidi maalasi ja tuunasi tiskin.

Ker­rok­sel­li­set, mo­ni­muo­toi­set tyy­lit

Si­sus­tus- ja keit­ti­ö­suun­nit­te­li­ja­na työs­ken­te­le­vä Hei­di piti aja­tuk­ses­ta, et­tä pää­see taas suun­nit­te­le­maan uut­ta ja to­teut­ta­maan vi­si­oi­taan. Ko­din si­sus­tus on muo­tou­tu­nut vuo­sien saa­tos­sa ja eh­ti­nyt myös muut­tua. Ihan aluk­si tyy­li oli maa­lais­ro­mant­ti­nen ja sei­niä ko­ris­ti­vat ku­vio- ja kuk­ka­ta­pe­tit. Sit­tem­min sei­niä on maa­lat­tu val­koi­sek­si ja tyy­li on sel­kiy­ty­nyt.

– Si­sus­tus elää koko ajan, en edes muis­ta tar­kal­leen, mis­sä mi­kä­kin ka­lus­te al­ku­jaan oli. Ta­va­roi­ta ja nii­den paik­ko­ja tu­lee venks­lat­tua huo­nees­ta toi­seen, en tyk­kää heit­tää asi­oi­ta pois, Hei­di poh­tii.

Hän to­te­aa tyy­lin­sä ole­van mo­ni­muo­toi­nen ja ker­rok­sel­li­nen. Edel­leen ta­los­ta löy­tyy maa­lais-ro­mant­ti­sia ele­ment­te­jä, mut­ta nii­den oheen on tul­lut mo­der­nim­pia esi­nei­tä.

– Ja esi­mer­kik­si pah­ka­pöy­tä, joka on­kin sit­ten jo­tain ihan muu­ta, Hei­di nau­raa.

Yläkerran työhuoneen kanssa samassa tilassa Heidillä ja Janilla on pieni kotikuntosali. Heidi on etenkin viime vuosina halunnut panostaa omaan hyvinvointiinsa, ja säännöllinen treeni on tärkeä osa sitä.

Helmipaneeliseinä tuo alakerran vessaan vanhan talon fiilistä. Vanhassa seinäkaapissa säilytetään hajuvesiä. Kaapin päällä olevassa juustoraastimessa roikkuvat kauneimmat korvakorut.

Ei ryp­py­ot­sais­ta tou­hua

Hei­dil­le ko­din lait­ta­mi­nen ei ole va­ka­vaa ei­kä ryp­py­ot­sais­ta tou­hua. Hän tie­tää, et­tä koti ja ym­pä­ris­tö vai­kut­ta­vat ih­mi­sen hy­vin­voin­tiin. Sik­si hän pi­tää tär­ke­ä­nä, et­tä ih­mi­set si­sus­tai­si­vat ko­tin­sa si­ten, et­tä se toi­si mah­dol­li­sim­man pal­jon iloa ja hy­vää oloa vä­lit­tä­mät­tä sii­tä, mitä muut sa­no­vat.

Kal­jus­ten ko­dis­sa nä­kyy­kin huu­mo­ria ja haus­ko­ja oi­val­luk­sia, jot­ka tuo­vat asuk­kail­le iloa.

– Pi­dän sii­tä, et­tä ko­dis­sa on jo­tain yl­lät­tä­vää. Tyk­kään haas­taa it­se­ä­ni miet­ties­sä­ni, mi­ten sai­sin eri­lai­set esi­neet näyt­tä­mään ki­val­ta yh­des­sä. Ko­tim­me on oma tem­mel­lys­kent­tä­ni, tääl­lä voin yh­dis­tel­lä hul­vat­to­mas­ti­kin kaik­kea sel­lais­ta, mitä en asi­a­kas­koh­teis­sa­ni eh­kä ko­kei­li­si, Hei­di sum­maa.

Heidi kutsuu huonetta palmuhuoneeksi. Se toimii sekä vierashuoneena että Heidin rentoutumispaikkana. Palmutapetti on Cole & Sonin Palm. Vanha kampaamon hiustenkuivaaja löytyi Ollin Onni -nimisestä vanhan tavaran liikkeestä Kotkasta.

Makuuhuoneen vanha vaatekaappi on Romuritarista. Vanhoissa matkalaukuissa Heidi säilyttää lankoja.

Talo seisoo komeassa rinteessä Saimaan rannalla. Heidin salainen toive on, että jompikumpi aikuisista pojista haluaisi muuttaa taloon asumaan, kun Heidi ja Jani eivät enää jaksa tehdä kaikkia piha- ja huoltotöitä.