Anna-Stiina Korhosen Picnic-maalaus sopii hienosti ruokapöydän viereen. Se tuli vastaan Instagramissa sen jälkeen, kun pari oli hankkinut Korhoselta pienemmän teoksen Vapaan Taidekoulun myyntinäyttelystä. Vanhat Arabian lautaset viehättävät Anua. 1970-luvun kattovalaisin on Ateljé Lyktanin tuotantoa. Pöytäliina on ommeltu itse Marimekon Meriheinä-kankaasta, jonka on suunnitellut Kustaa Saksi.

Eteisen sivupöytä on Askon tuotantoa 1950- tai 60-luvulta. Se löytyi Antiikkimessuilta. Vihreä malja on Kaj Franckin Sargasso-sarjaa, keltainen maljakko on Tamara Aladinin. Kulho on Rörstrandin Entré. Seinällä Karoliina Hellbergin teos Forest carpet and horses.

Tom­mi Toi­jan purk­ka­pal­loa pu­hal­ta­vas­ta po­jas­ta se läh­ti. Kun Anu Mus­to­nen ja Juk­ka Fors­ten me­ni­vät nai­mi­siin ke­vääl­lä 2015, Anu kek­si hank­kia Ju­kal­le huo­men­lah­jak­si tai­de­te­ok­sen. Ku­va­tai­tei­li­jan kou­lu­tuk­sen saa­neen Ju­kan opis­ke­lu­ka­ve­ri Tom­mi Toi­ja oli veis­tok­sil­laan teh­nyt vai­ku­tuk­sen mo­lem­piin. Niin­pä Anu ot­ti Toi­jaan yh­teyt­tä ja kävi hä­nen työ­huo­neel­laan va­lit­se­mas­sa lah­jan.

Purk­ka­pal­lo­poi­ka oli pa­ris­kun­nan en­sim­mäi­nen oi­kea tai­de­han­kin­ta. Tänä päi­vä­nä heil­lä on jo vii­si Toi­jan veis­tos­ta. Yh­teen­sä tai­de­te­ok­sia on ker­ty­nyt usei­ta kym­me­niä.

– Olen ai­na pi­tä­nyt tai­tees­ta ja ha­lun­nut os­taa sitä, mut­ta olen ko­ke­nut, et­tä sii­hen on ol­lut vai­kea ryh­tyä. Tai­teen os­ta­mi­sel­la on eli­tis­ti­nen mai­ne ja kyn­nys aloit­taa on ol­lut kor­ke­al­la, Anu poh­tii.

Olohuoneen paraatipaikalla oleva vitriini on myöhemmin Askoksi muuttuneen Lahden Puuseppätehtaan valmistama. Se löytyi helsinkiläisestä Fasaani Antiikista. Alahyllyllä on Anu Penttisen lasilintuja, keskellä Katja Tukiaisen tytöt Laura ja Pinja. Tommi Toijan patsaat löytyvät ylähyllyltä ja hyllyn päältä – isompi on nimeltään Bad bad boy, pienempi Pinokkio. Keraaminen Bitossin valaisin löytyi huutokaupasta.

Kirjastohuone on luovan toiminnan keskus. Siellä syntyy muun muassa syntikkamusiikkia ja musiikkivideoita. Jukka bongasi Lundian kirjahyllyt ystävänsä jakamasta asunnon myynti-ilmoituksesta. Hän otti yhteyttä asunnon välittäjään, sai myyjän yhteystiedot ja teki kaupat hyllystä. Kokonaisuus maalattiin Anun kanssa valkoiseksi. Kirjojen lisäksi esillä on paljon keramiikkaa ja veistoksia. Vasemmalla alhaalla on Tommi Toijan Purkkapoika, josta taiteen keräily alkoi. Seinällä Katja Tukiaisen teos Bud, joka on Anun ja Jukan viimeisimpiä hankintoja Tukiaisen tuotannosta.

Hää­päi­viä juh­lis­te­taan tai­teel­la

En­sim­mäi­se­nä hää­päi­vä­nään pari hank­ki yh­tei­sek­si hää­päi­vä­lah­jak­seen Au­ra Ka­jak­sen ke­ra­miik­ka­veis­tok­sen. Sen jäl­keen tai­de­te­ok­sia on han­kit­tu jo­kai­se­na hää­päi­vä­nä. Jos­sain vai­hees­sa tai­det­ta al­koi il­mes­tyä ko­tiin pit­kin vuot­ta.

– Olen in­ten­sii­vi­nen luon­ne. Kun pää­sin tai­teen os­ta­mi­sen ma­kuun, se läh­ti no­pe­as­ti la­pa­ses­ta. Lä­hes kaik­ki ra­ha­ni me­ne­vät­kin tai­tee­seen, Anu myön­tää.

Tai­de on kui­ten­kin lop­pu­e­lä­män han­kin­ta – se ei kulu, vaan py­syy ai­na hy­vä­nä. Moni lait­taa tu­han­sia eu­ro­ja de­sign­soh­vaan, mut­ta soh­va ei ole ikui­nen.

– Jos va­lit­set tai­de­te­ok­sen, jos­ta oi­ke­as­ti pi­dät, se tu­lee kul­ke­maan mu­ka­na­si ai­na, Anu sa­noo.

Anu ja Juk­ka ker­to­vat os­ta­van­sa tai­de­te­ok­sia esi­mer­kik­si Hel­sin­gin Kaa­pe­li­teh­taal­la jär­jes­tet­tä­vis­tä ny­ky­tai­teen myyn­ti­ta­pah­tu­mis­ta. Sa­mal­la ne ovat hyvä tapa näh­dä, mil­lais­ta tai­det­ta Suo­mes­sa on tar­jol­la. Toi­nen hyvä kei­no hank­kia tai­det­ta on ot­taa yh­teyt­tä suo­raan kiin­nos­ta­viin tai­tei­li­joi­hin ja vie­rail­la hei­dän työ­ti­lois­saan.

Pa­ris­kun­nan suo­sik­ki­tai­tei­li­joi­ta ovat Tom­mi Toi­jan li­säk­si Ka­ro­lii­na Hel­l­berg ja Kat­ja Tu­ki­ai­nen, jon­ka te­ok­sia ko­dis­ta löy­tyy usei­ta. Vii­mei­sin niis­tä pää­tyi Anun ja Ju­kan omis­tuk­seen il­man var­si­nais­ta en­nak­ko­suun­ni­tel­maa.

– Olin me­nos­sa ys­tä­vie­ni kans­sa syö­mään, mut­ta tu­lin Hel­sin­gin kes­kus­taan vä­hän tur­han ajois­sa. Pää­tin pii­pah­taa Tai­de­lai­naa­mos­sa ja ky­syin, sat­tui­si­ko heil­lä ole­maan Tu­ki­ai­sen töi­tä. Löy­tyi yk­si maa­laus, mut­ta se oli va­rat­tu. Lii­tyin jo­noon, ja alun pe­rin te­ok­sen va­ran­nut hen­ki­lö pe­rui kau­pat. Si­ten tuo hur­maa­va työ pää­tyi meil­le, Anu ku­vai­lee on­ne­kas­ta yh­teen­sat­tu­maa.

Takka lämpiää usein talvisin. Takan päällä istuvat Tommi Toijan patsaat Mökö ja Buddha. Niiden seurana on Aura Kajaksen keramiikkaveistos Jotta kuulisin paremmin. Sen pari hankki toisilleen lahjaksi ensimmäisenä hääpäivänään. Swedesen Lamino-tuoli on hankittu Vepsäläiseltä. Matto on löytö nettihuutokaupasta. Sivupöydällä oleva Haades-veistos hankittiin Italian-matkalta Anulle syntymäpäivälahjaksi. Sinisen valaisimen jalka on mysteeri, se ei ilmeisesti ole Bitossi. Varjostin on hankittu Svenskt Tenniltä.

Olohuoneen yhteydessä on keittiö. Sen kaapistot ovat edellisten asukkaiden valitsemat, mutta Anun ja Jukan mielestä on turha lähteä remontoimaan toimivaa.

Lä­hi­puis­to on eläin­ten val­ta­kun­ta

Anun ja Ju­kan tai­teen täyt­tä­mä koti löy­tyi pan­de­mi­an ai­ka­na. Pari al­koi et­siä oma­ko­ti­ta­loa, ku­ten niin mo­net muut­kin tuo­hon ai­kaan. Kun ko­tia ei sil­loi­sil­ta ko­ti­kul­mil­ta Es­poos­ta löy­ty­nyt, he laa­jen­si­vat et­sin­tö­jään Van­taan puo­lel­le.

– Ku­vis­sa tämä talo ei näyt­tä­nyt kum­moi­sel­ta. Mut­ta kun ajoim­me pol­ku­pyö­ril­lä pi­haan en­sim­mäis­tä ker­taa, tun­tui heti sil­tä, et­tä tämä koti odot­ti mei­tä, Anu ja Juk­ka ker­to­vat.

He ei­vät kui­ten­kaan ol­leet ai­no­at ta­los­ta kiin­nos­tu­neet. Al­koi tiuk­ka tar­jous­kil­pai­lu, jos­sa toi­sen os­ta­ja­eh­dok­kaan tar­jous oli lo­pul­ta Anun ja Ju­kan tar­jous­ta kor­ke­am­pi.

– Sil­ti ta­lon sil­loi­set omis­ta­jat ha­lu­si­vat myy­dä ko­din meil­le. Us­kom­me, et­tä heil­lä oli tä­hän ta­loon vah­va tun­ne­si­de. Kos­ka lu­pa­sim­me jät­tää ylä­ker­ran avo­nai­sek­si ti­lak­si, he va­lit­si­vat mei­dät, Juk­ka muis­te­lee.

Talo si­jait­see tii­viis­ti ra­ken­ne­tul­la asui­na­lu­eel­la, mut­ta sen ta­kaa al­kaa kau­pun­gin puis­to. Puis­to on jää­nyt ta­lo­jen vä­liin, ja sin­ne on kul­ku vain ta­lo­jen pi­hoil­ta. Sen kum­mem­min vi­he­ra­lu­et­ta ei hoi­de­ta tai yl­lä­pi­de­tä. Pu­si­koi­tu­nut alue on­kin eri­lais­ten eläin­ten, ku­ten kau­rii­den, ket­tu­jen ja jä­nis­ten mie­leen.

– Kun tu­lim­me tou­ko­kuun alus­sa kun­to­tar­kas­tuk­seen, näim­me ik­ku­nas­ta met­sä­kau­riin syn­nyt­tä­vän nii­tyl­lä. Tän­ne muu­tet­tu­am­me olen in­nos­tu­nut ku­vaa­maan eläi­miä, kun sitä voi teh­dä kä­te­väs­ti omal­la pi­hal­la, va­lo­ku­vaus­ta ai­na har­ras­ta­nut Juk­ka ker­too.

Kelim-matto on peräisin Afganistanista. Anun ystävä työskenteli siellä ja toi muutaman maton Anulle matkalaukussa. Lamino-tuoli on Jukan vanhempien perua. Swedesen sivupöytä on hankittu Vepsäläiseltä, maatuskat ovat Salakaupasta. Keraaminen ilves on Josef Manuelin. Bitossin pöllövalaisimeen on vaihdettu uusi varjostin. Bukowskisilta hankittu Venetsia-taulu on peräisin 1970-luvulta. Askon Salvador-sohvapöytä on antiikkikaupasta.

Yläkerta on yhtä avaraa tilaa. Myös edelliset omistajat olivat lapsettomia koiraihmisiä ja arvostivat sitä, että Anu ja Jukka lupasivat säilyttää tilan avoimena. Seinällä oleva maalaus on itsekin kuvataiteilijan koulutuksen saaneen Jukan käsialaa. Yöpöytä on Jyskin keraaminen jakkara. Pöytälamput löytyivät huutokaupasta ja ovat todennäköisesti ruotsalaista alkuperää 1960–70-luvuilta.

Val­koi­nen sei­nä an­taa ti­laa tai­teel­le

Asun­non re­mon­tin suh­teen pa­ris­kun­ta pää­si vä­häl­lä. Kym­me­nen vuot­ta ai­em­min ra­ken­net­tu talo oli var­sin hy­väs­sä kun­nos­sa, ai­no­as­taan pois­toil­ma­läm­pö­pump­pu piti uu­sia. Ta­lon al­ku­pe­räi­nen kork­ki­lat­tia tun­tui miel­lyt­tä­väl­tä ja­lan al­la ja keit­tiö toi­mi hy­vin.

– Kor­ke­a­kiil­toi­set kaa­pi­no­vet ei­vät ole mei­dän jut­tum­me, mut­ta oli­si tuh­lai­le­vaa re­mon­toi­da toi­mi­vaa keit­ti­ö­tä pel­kän ul­ko­nä­ön ta­kia. Em­me eh­kä it­se oli­si va­lin­neet täl­lai­sia kaa­pis­to­ja, mut­ta voim­me hy­vin elää nii­den kans­sa, Anu miet­tii.

Ko­din sei­nät oli­vat os­to­het­kel­lä ta­pet­tien pei­tos­sa. Olo­huo­nees­sa oli rai­dal­lis­ta ta­pet­tia, ylä­ker­ras­sa ku­kal­lis­ta. Kos­ka vä­rik­käi­tä ja ku­vi­oi­tu­ja ta­pet­te­ja on han­ka­la yh­dis­tää tai­de­te­os­ten kans­sa, kaik­ki sei­nät maa­lat­tiin val­koi­sik­si.

– Val­koi­set sei­nät toi­mi­vat hy­vin vä­rik­käi­den tai­de­te­os­ten taus­ta­na. Meil­lä on myös kir­ja­via mat­to­ja, si­ni­nen soh­va ja kai­kis­ta ik­ku­nois­ta nä­kyy vih­re­ää. Joku sei­nä oli­si kiva maa­la­ta vä­rik­kääk­si, mut­ta sävy täy­tyi­si va­li­ta to­del­la tar­kas­ti tau­lu­jen mu­kaan, Anu suun­nit­te­lee.

Tai­de­te­os­ten li­säk­si pari ke­rää muun mu­as­sa ita­li­a­lai­sen Bi­tos­sin ke­ra­miik­kaa, Anu Pent­ti­sen lin­tu­ja, suo­ma­lais­ta la­sia sekä esi­nei­tä mui­nai­sen Gand­ha­ran alu­eel­ta. Ko­dis­ta löy­tyy myös muis­to­ja yh­tei­sil­tä mat­koil­ta sekä ka­lus­tei­ta, jot­ka ker­to­vat ta­ri­noi­ta su­ku­pol­vien ta­kaa.

– Pi­däm­me kau­niis­ta asi­ois­ta. Mie­les­tä­ni pa­ras­ta, mitä voi tuo­da omaan eli­nym­pä­ris­töön­sä ovat kau­niit, pu­hut­te­le­vat esi­neet, jois­sa sil­mä le­pää. Mo­niin ko­tim­me te­ok­siin ja esi­nei­siin on muo­dos­tu­nut vah­va tun­ne­si­de. Tämä koti hei­jas­te­lee yh­tei­siä vuo­si­am­me, elet­tyä elä­määm­me ja ker­too, kei­tä me olem­me, Anu sum­maa.

Yläkertaan johtava portaikko on kuin galleria. Esillä on muun muassa kaksi Petteri Aaltolaisen teosta, Vapaan Taidekoulun myyjäisistä löytynyt Eevi Oittisen teos, Matti Pikkujämsän Helsingin Sanomiin tekemä alkuperäiskuvitus Pakote, Ilona Cuttsin maalaus sekä Matti Kurjen grafiikkaa.

Kesäaamuisin aamiainen syödään usein ulkona. Pihalla myös grillataan ja vietetään aikaa ystävien kanssa hyvän ruoan äärellä. Talon ympäri juokseminen on Millin ja Hipun suosikkiharrastus.