Vanessa työskentelee sisustus- ja tuotevalokuvaajana. Hän on valokuvannut muun muassa Hangon pitsihuviloita esittelevän Huvilaelämää-teoksen kuvat, seuraava sisustukseen keskittyvä kirjakin on jo tekeillä. Edward työskentelee kokkina.

Katettu terassi muuttuu kesäisin ulkoilma-olohuoneeksi. Kiireettömät aamut, kahvikuppi ja lehden lukeminen tekevät siitä koko perheen suosikkipaikan. Myös Ida-kissa nauttii olostaan ulkosalla. Ulkokalusteet ovat löytö Tori.fi:stä, vihreä ruukku on peräisin MattoMatista, sininen ruukku kotiutui ystävän muuttokirppikseltä.

Luon­non­rau­ha ja väl­jem­pi ar­ki oli­vat al­ka­neet ve­tää puo­leen­sa kau­pun­gis­sa asu­nei­ta Va­nes­sa Forsté­nia ja Ed­ward Iva­nof­fia. Loh­jan Virk­ka­las­ta löy­tyi talo, jon­ka hu­vi­la­mai­nen mil­jöö, ym­pä­röi­vä veh­reys ja hil­jai­suus tun­tui­vat juu­ri sil­tä, mitä he oli­vat et­si­neet. Tä­hän ta­loon pa­ris­kun­ta muut­ti tal­vel­la 2025.

– Elim­me hek­tis­tä elä­män­vai­het­ta, ja tämä koti tun­tui il­mes­ty­vän kuin lah­ja­na eteem­me. Vuok­rat­ta­via oma­ko­ti­ta­lo­ja on ny­ky­ään har­vas­sa, suu­rin osa on vain myyn­nis­sä. Oli lä­hes us­ko­ma­ton­ta, et­tä juu­ri tämä paik­ka löy­tyi, pa­ris­kun­ta muis­te­lee.

Talo on maa­doit­ta­nut hei­dät juu­ri si­ten kuin he oli­vat toi­vo­neet. Kai­puu yk­sin­ker­tai­sem­paan elä­mään, ti­laan ym­pä­ril­lä ja eri­lai­siin puu­hai­lu­mah­dol­li­suuk­siin to­teu­tuu nyt ko­ti­ton­til­la. Erik­seen ei tar­vit­se läh­teä mi­hin­kään et­si­mään te­ke­mis­tä, ko­din pi­ha­maal­la­kin riit­tää puu­hail­ta­vaa.

Mo­lem­mil­le on myös tär­ke­ää, et­tä ko­to­na voi pa­lau­tua ja rau­hoit­tua.

– Työ­ni kok­ki­na on fyy­si­ses­ti kuor­mit­ta­vaa. Sen vas­ta­pai­nok­si ko­din pi­tää tun­tua le­vol­li­sel­ta ja rau­hoit­ta­val­ta. Tääl­lä saa ol­la juu­ri sel­lai­nen kuin on, Ed­ward poh­tii.

Olohuoneen lasipöytä toimii kauniiden asetelmien näyttämönä. Iittalan Festivo-kokoelma löytyi Tori.fi:stä, jakkara on Edwardin suvun vanha. Seinällä on Harald Fredriksonin taulu vuodelta 1941.

Olohuoneen kodikas tunnelma syntyy lämpimistä ja pehmeistä sävyistä. Isoäidin vanha lattiavalaisin tuo tilaan ripauksen historiaa. Nahkainen nojatuoli on löytö tuttavan muuttomyynnistä, Edwardin vanha sohva on hankittu aikoinaan Mjukista. Villamatto on peräisin Edwardin lapsuudenkodista, lasipöytä on löytynyt Tori.fi:stä.

In­to­hi­mo si­sus­tuk­seen löy­tyi jo lap­se­na

Si­sus­ta­mi­nen on Va­nes­sal­le pal­jon enem­män kuin oma ala ja har­ras­tus. Se on in­to­hi­mo, joka on kul­ke­nut mu­ka­na lap­suu­des­ta saak­ka.

– Olen kas­va­nut sii­hen. Mei­dän su­vus­sam­me on ai­na ol­lut kau­nii­ta ko­te­ja, ja kiin­nos­tus si­sus­ta­mi­seen on kul­ke­nut su­ku­pol­vel­ta toi­sel­le. Jo pie­ne­nä lei­kin nuk­ke­ko­deil­la ja jär­jes­te­lin huo­ne­ka­lu­ja. Kun muut pe­rus­ti­vat lei­keis­sään per­hei­tä, minä si­sus­tin ko­te­ja, Va­nes­sa nau­rah­taa.

Lu­ki­oi­käi­ses­tä as­ti Va­nes­sa on ko­lun­nut kirp­pu­to­re­ja ja löy­tä­nyt pie­niä aar­tei­ta, jot­ka ovat kul­ke­neet mu­ka­na muu­tos­ta toi­seen.

– Sil­loin al­koi oi­ke­as­taan ra­ken­tua myös oma si­sus­tus­fi­lo­so­fi­a­ni, joka on vah­vas­ti ker­rok­sel­li­nen. Ra­kas­tan sitä, et­tä ko­dis­sa nä­kyy elet­ty elä­mä, eri ai­ka­kau­det ja ta­ri­nat. Mei­dän­kin ko­tim­me on täyn­nä per­he­kal­leuk­sia, kirp­pu­to­ri­löy­tö­jä ja huu­to­kaup­pa-aar­tei­ta. Uut­ta han­ki­taan to­del­la vä­hän, oi­ke­as­taan vain sän­ky on os­tet­tu meil­le uu­te­na, Va­nes­sa ker­too.

Va­nes­san ja Ed­war­din koti on läm­min ja per­soo­nal­li­nen, tääl­lä mo­lem­mil­le rak­kaat esi­neet saa­vat nä­kyä. Tun­nel­ma syn­tyy van­hois­ta ta­va­rois­ta ja kier­rä­tys­löy­döis­tä.

Vaik­ka Va­nes­sa hoi­taa si­sus­tuk­sen käy­tän­nön to­teu­tuk­sen, pää­tök­set teh­dään yh­des­sä.

– Tämä on mei­dän yh­tei­nen ti­lam­me. En toi­si ko­tiin mi­tään, mis­tä Ed­ward ei pi­täi­si. Pie­net esi­neet voi­vat toki jos­kus il­mes­tyä tän­ne ky­sy­mät­tä, mut­ta suu­rem­mat rat­kai­sut so­vi­taan ai­na yh­des­sä, Va­nes­sa sa­noo.

Keittiön kaapinovissa vuokraisäntä halusi säilyttää talon alkuperäisen hengen. Keltainen väri piristää aamuisin.

Keittiön runsaat huonekasvit kasvavat kuin jatkeena ikkunan takana avautuvalle puutarhalle. Kasvitkin kantavat mukanaan tarinoita: ne on kasvatettu molempien sukujen yli satavuotiaiden huonekasvien pistokkaista. Vuokraisännän ullakolta löytynyt emännänkaappi tuo tilaan kerroksellisuutta. Kaapin päällä on Jarmo Ruokokosken vuonna 1924 valmistunut etsaus.

Ker­rok­sel­li­nen tyy­li kan­taa ko­dis­ta toi­seen

Va­nes­sal­le koti on myös jat­ku­va ins­pi­raa­ti­on läh­de ja luo­vuu­den ka­na­va.

– Ha­lu­an, et­tä ko­ti­ni sti­mu­loi ja ins­pi­roi työ­tä­ni va­lo­kuu­vaa­ja­na. Mi­nul­le on ai­na ol­lut tär­ke­ää, et­tä ym­pä­ril­lä on vä­hän enem­män kat­sot­ta­vaa ja ko­et­ta­vaa kuin et­tä kaik­ki oli­si pel­kis­tet­tyä ja mi­ni­ma­lis­tis­ta, Va­nes­sa ku­vai­lee.

Ko­ti­aan hän kut­suu­kin oman elä­män­sä mu­se­ok­si. Ti­lak­si, jos­sa muis­tot, esi­neet ja ele­tyt het­ket kie­tou­tu­vat toi­siin­sa.

– Mi­nul­le on tär­ke­ää, et­tä ko­to­na on esi­nei­tä, joi­hin liit­tyy ta­ri­na – tuo tuo­li on os­tet­tu opis­ke­lu­ai­koi­na, tuo mal­jak­ko löy­tyi sil­loin, kun asut­tiin vie­lä kau­pun­gis­sa. Koti on kuin elä­vä ar­kis­to, Va­nes­sa sa­noo.

Van­hoil­la esi­neil­lä on Va­nes­sal­le eri­tyi­nen mer­ki­tys. Nii­den läs­nä­o­lo luo ko­din tun­nel­man.

Muut­to ny­kyi­seen ko­tiin ei kui­ten­kaan su­ju­nut täy­sin kom­mel­luk­sit­ta.

– Muu­tim­me tup­las­ti isom­mas­ta ta­los­ta. Oli­han sii­nä oma stres­sin­sä poh­tia, mi­ten kaik­ki ta­va­rat mah­du­te­taan tän­ne, ja mah­tuu­ko esi­mer­kik­si suu­ri soh­va olo­huo­nee­seen. Jon­kin ver­ran jou­duim­me kar­si­maan ta­va­raa, mut­ta lo­pul­ta kaik­ki lok­sah­ti pai­koil­leen lä­hes sat­tu­man­va­rai­ses­ti, Va­nes­sa muis­te­lee.

Muut­to oli pa­ris­kun­nal­le hyvä muis­tu­tus sii­tä, kuin­ka ker­rok­sel­li­nen si­sus­tus­tyy­li toi­mii eri­lai­sis­sa ti­lois­sa. Virk­ka­lan-ko­dis­ta­kin löy­tyy nyt esi­nei­tä ja huo­ne­ka­lu­ja, jot­ka ovat ol­leet mu­ka­na jo kol­mes­sa eri asun­nos­sa ja löy­si­vät omat paik­kan­sa tääl­tä­kin.

Vaik­ka juu­ri nyt on hyvä, on Va­nes­sal­la ja Ed­war­dil­la myös asu­mi­seen liit­ty­viä haa­vei­ta.

– Haa­vei­lem­me isom­mas­ta oma­ko­ti­ta­los­ta, jos­sa mei­dän si­sus­tu­su­nel­mam­me voi­si­vat to­del­la to­teu­tua. Tä­hän vuok­ra­ko­tiin em­me voi teh­dä iso­ja muu­tok­sia tai pin­ta­re­mont­te­ja. Unel­mis­sam­me on löy­tää oma py­sy­vä koti, jon­ka sai­sim­me ajan kans­sa ra­ken­taa juu­ri mei­dän nä­köi­sek­sem­me. Haa­vee­seen liit­tyy myös suu­ri puu­tar­ha, jos­sa voi­sim­me kas­vat­taa omia vi­han­nek­sia, Va­nes­sa pal­jas­taa.

Makuuhuone sijaitsee talon yläkerrassa. Vuokraisäntä oli remontoinut asunnon pinnat valmiiksi. Maalina koko talon sisäseinissä on Rustan Nyans-seinämaalin sävy Linen. Rottinkinen sängynpääty löytyi Tori.fi:stä, taulu on Charles Portlinin teos vuodelta 1941.

Yläkerrassa on Vanessan oma työhuone, rauhallinen tila, jossa hän voi keskittyä työhönsä ja inspiroitua kirjojen ja lehtien parissa. Käytännöllinen hylly löytyi Fleastyling-liikkeestä ja matto on isoäidin vanha. Made by Choicen Kolho-tuoli on hankittu yrityksen mallikappalemyynnistä.