Samp­pan­ja on ol­lut ai­na ylel­li­syys­tuo­te. Ko­vas­ti väi­tel­lään, kuu­luu­ko la­sin ol­la laa­kea vai ka­pea. Laa­kea lasi miel­le­tään ame­rik­ka­lai­sek­si, mut­ta se esiin­tyy myös van­hois­sa ve­nä­läi­sis­sä kat­tauk­sis­sa. Laa­ke­aan la­siin on hel­pom­pi kaa­taa, jos se on pöy­däs­sä.

Aluk­si samp­pan­ja myy­tiin ir­to­myyn­nis­sä. Sitä ei saa­nut myy­dä pul­lo­tet­tu­na, sil­lä lasi oli heik­ko­laa­tuis­ta ja pul­lot rä­jäh­te­li­vät, vaik­ka alun pe­rin juo­mas­sa ei ol­lut kup­lia niin pal­jon kuin ny­ky­ään. On­nek­si eng­lan­ti­lai­set osa­si­vat teh­dä kes­tä­väm­pää la­sia.

Kel­la­ris­sa ol­lut­ta li­kais­ta samp­pan­ja­pul­loa ei kui­ten­kaan tuo­tu pöy­tään, vaan juo­ma kaa­det­tiin kan­nuun. Pul­lo nou­si pöy­tään vas­ta 1900-lu­vul­ta al­ka­en ja sen myö­tä kek­sit­tiin jää­as­tia vii­nin jääh­dyt­tä­mi­seen.

Vink­ki! La­sien ei suin­kaan tar­vit­se ol­la sa­man­lai­sia, vaan ko­koa juh­laan eri­lai­sia la­se­ja.