Säänpieksemä julkisivu kunnostettiin korjausrakentamisosuuskunnan avustuksella. Alimpia hirsikertoja vaihdettiin, laudoitusta uusittiin ja talo sai uuden, Uulan perinnevärikartasta tutun mintunvihreän värin.

Teil­lä on kau­nis koti – niin kau­nis, et­tä ha­lu­ai­sim­me os­taa sen.” Näil­lä sa­noil­la al­ka­van mai­nos­leh­ti­sen löy­si use­am­pi tur­ku­lai­sen puu­ta­lo­a­lu­een asu­kas pos­ti­laa­ti­kos­taan ke­vääl­lä 2021. Asi­al­la oli­vat Ada Ave­nius ja Alek­si Tyn­jä­lä, jot­ka et­si­vät en­sim­mäis­tä yh­teis­tä ko­ti­aan. Nuo­ren­pa­rin aja­tuk­se­na oli en­si­si­jai­ses­ti löy­tää puu­ta­lo-osa­ke, jos­ta löy­tyi­si­vät van­hal­le ta­lol­le tär­ke­ät omi­nai­suu­det, ku­ten na­ri­se­vat lat­ti­at ja kaa­ke­liu­u­ni.

– Vii­le­tim­me säh­kö­pot­ku­lau­doil­la ym­pä­ri Tur­kua, ja la­put­ta­mi­nen tuot­ti­kin yl­lät­tä­vän hy­vin tu­los­ta. Kä­vim­me kat­so­mas­sa usei­ta koh­tei­ta, jois­ta jo­kai­ses­ta opim­me jo­tain. Sa­mal­la omat toi­veet kir­kas­tui­vat, Ada ker­too.

Ai­no­an la­pu­te­tun oma­ko­ti­ta­lon koh­dal­la sat­tui jo­tain yl­lät­tä­vää.

– Ta­lon omis­ta­ja vi­hel­si pe­rääm­me ja ker­toi, et­tä it­se ei ol­lut myy­mäs­sä, mut­ta kan­nat­tai­si käy­dä jät­tä­mäs­sä lap­pu myös lä­hei­sen rän­sis­ty­neen ta­lon laa­tik­koon. Sen omis­ta­ja kun oli kuu­lem­ma vain pari päi­vää ai­kai­sem­min il­mais­sut suun­nit­te­le­van­sa ta­los­taan luo­pu­mis­ta.

Vai­vih­kaa Ada ja Alek­si ti­put­ti­vat la­pun ky­sei­seen laa­tik­koon.

– Ai­em­min pu­nai­sen vä­ri­tyk­sen oman­neen tor­pan omis­ta­ja soit­ti­kin meil­le muu­ta­maa päi­vää myö­hem­min, Ada ker­too.

Ada nauttii esteetikkona kaikesta kauniista. Kissakotiin sopivia tekokukkakimppuja hän bongailee Finnmarilta ja Living Deauvillestä.

Ruokailuhuoneen viehättävän rouhea tyyli syntyy kirppiksiltä ja Tori.fi:stä löydetyistä eriparisista tuoleista. 1800-luvun lankkupöydän on Adan äidin isoisä ostanut aikoinaan huutokaupasta. Yhteensopivista valaisimista kaksi on vanhaa ja yksi uusi. Boråstapeterin Skogsparken-tapetti tasapainottaa ilmeen hienostuneisuudellaan. Sukulaisen valmistama ja Adan isotädiltä saatu kaappikello pääsi oikeuksiinsa vanhassa talossa. Kello toimii tällä hetkellä vain koristeena, mutta koneistokin sille löytyy.

Ta­lon hyvä hen­ki

En­sim­mäi­nen ta­paa­mi­nen so­vit­tiin muu­ta­man vii­kon pää­hän. Lä­hes koko elä­män­sä ta­los­sa asu­nut mies kier­rät­ti Adaa ja Alek­sia huo­nees­ta toi­seen.

– Jo ul­ko­na mei­tä ihas­tut­ti van­han pi­ha­pii­rin tun­nel­ma, vaik­ka puu­tar­has­ta ei ol­lut jak­set­tu­kaan pi­tää huol­ta ja kaik­ki oli pääs­syt vil­liin­ty­mään, Ada sa­noo.

Si­säl­lä val­lit­si hyvä ja rau­hal­li­nen hen­ki. Rat­kai­se­va het­ki oli, kun nuo­ret nä­ki­vät ta­lon upe­at kaa­ke­liu­u­nit.

– Vaih­doim­me vai­vih­kaa kat­sei­ta, joi­den sa­no­ma oli sel­vä. Tämä se oli, meil­le tar­koi­tet­tu, Ada ker­too.

Seu­ra­si lä­hes koko ke­sän kes­tä­vä raas­ta­va odo­tus. En­sin pel­ko­na oli, et­tä omis­ta­jan hin­ta-ar­vio ei mah­tui­si­kaan bud­jet­tiin. Kun tämä es­te oli yli­tet­ty, jän­ni­tet­tiin vie­lä kun­to­tar­kas­tus­ta. Lo­pul­ta syk­syl­lä 2021 Ada ja Alek­si sei­soi­vat tyh­jyyt­tään ku­mi­se­vas­sa, re­mont­tia kai­paa­vas­sa ta­los­sa, joka oli nyt hei­dän.

Näkymä olohuoneesta ruokailuhuoneeseen. Billnäsin varaosapankista hankituista pariovista poistettiin maalit. Aikaa meni kahdeksan tuntia ovea kohti. Maalin alta löytyneet kultahippuset viittaavat ovien joskus olleen ehkä kartanossa.

Avoi­min mie­lin

Kun­to­tar­kas­ta­ja mu­kaan poh­ja ta­los­sa oli hyvä, mut­ta pal­jon töi­tä oli­si edes­sä.

– Läh­dim­me pro­jek­tiin avoi­min sil­min ja mie­lin. Hir­si­run­ko loi tur­val­li­sen tun­teen, sil­lä se oli kes­tä­nyt jo sata vuot­ta ja mah­dol­li­set vau­ri­ot oli­si­vat kor­jat­ta­vis­sa. Edel­li­sen ker­ran re­mont­tia oli luul­ta­vas­ti teh­ty jos­kus 90-lu­vul­la, mut­ta ta­loa ei kai­kek­si on­nek­si ol­lut kui­ten­kaan muo­vi­tet­tu kaut­taal­taan, Alek­si ker­too.

Sei­nät oli­vat mel­ko hen­git­tä­vät. Kol­men muo­vi­ma­ton ja li­no­leu­min al­ta löy­tyi­vät lank­ku­lat­ti­at, jot­ka hi­o­mi­sen ja pin­ta­kä­sit­te­lyn jäl­keen oli­vat sel­lai­se­naan käyt­tö­val­miit.

– Keit­ti­ön lat­ti­an ava­sim­me ja to­te­sim­me eris­tee­nä toi­mi­van hie­kan ja sam­ma­leen ole­van kui­vaa ja ha­ju­ton­ta. Enem­pää tut­ki­mis­ta ei ol­lut tar­peen teh­dä. Hir­si­pin­to­ja ha­lu­sim­me esiin, jo­ten jon­kun ver­ran pois­tim­me kui­tu­le­vy­jä, Alek­si ker­too.

Hir­ret kuu­rat­tiin ve­del­lä ja juu­ri­har­jal­la, keit­ti­ös­sä vä­li­nee­nä toi­mi nai­lon­kup­pi­har­ja.

Korunkauniita kaakeliuuneja lämmitetään talvella tiheään. Kustavilaiskaapissa säilytetään Adan isotädiltä perittyjä apteekkipulloja. Taulu on kauniisiin kehyksiin kiinnitetty Samsung The Frame-televisio.

Apteekin vanha laatikosto löytyi Tori.fi-vahdin avulla pitkän etsinnän jälkeen. Laatikko oli seissyt autotallissa vuosikymmeniä. Lepakko-tuoli on Aleksin ja kissojen suosikkipaikka. Tuoli haettiin maalaistalosta Tori.fi-ilmoituksen perusteella.

Te­ke­mäl­lä op­pii

Ko­ke­mus­ta re­mon­toin­nis­ta ei nuo­ril­la juu­ri ol­lut. Roh­ke­as­ti he opet­te­li­vat, ja te­ke­mi­sen tu­ek­si löy­tyi Yo­u­Tu­bes­ta run­saas­ti oh­je­vi­de­oi­ta. Myös ne­tin pe­rin­ne­ra­ken­nus­ryh­mät ja ai­hee­seen liit­ty­vä kir­jal­li­suus tu­li­vat heil­le tu­tuik­si.

Mer­kit­tä­vä apu oli tai­ta­vas­ta lä­hi­pii­ris­tä, jos­ta löy­tyi sekä put­ki- et­tä säh­kö­mies ja mui­ta re­mont­ti­ko­ke­mus­ta omaa­via. Pe­rin­ne­kor­jaa­mi­sen op­pe­ja nou­da­tet­tiin niin pit­käl­le kuin mah­dol­lis­ta, mut­ta ei or­jal­li­ses­ti. Pie­niä pai­kal­li­sia ja jo kui­vu­nei­ta kos­teus­vau­ri­oi­ta­kin tuli vas­taan, mut­ta niis­tä­kin sel­vit­tiin.

Sei­nien si­säl­tä tuli vas­taan kas­si­kau­pal­la ruot­sin­kie­li­siä sa­no­ma­leh­tiä en­sim­mäi­sen maa­il­man­so­dan kyn­nyk­sel­tä.

– Nar­nia-het­ki ko­et­tiin, kun yh­täk­kiä sei­näs­tä tör­röt­ti van­ha avain. Pin­taa kuo­ri­mal­la löy­tyi pie­ni ovi, jos­ta luul­ta­vas­ti on kul­jet­tu kyl­mä­ko­me­roon, Alek­si ker­too.

Erään­lai­nen löy­tö oli se­kin, kun ma­kuu­huo­nees­sa ha­vait­tiin ole­van pe­rä­ti 23 pis­to­ra­si­aa!

Pitkänomaisessa keittiössä kaikki tila on hyödynnetty. Ylimääräisestä oviaukosta tehtiin hauska tarjoiluaukko, jonka kautta kokki voi seurustella vieraiden kanssa tai katsoa vaikka tv:tä. Puukaappi löytyi Loviisan Wanhat Talot -tapahtuman antiikkimessuilta. Huomaa koristeelliset D-Corin kattolistat, jotka on yllättäen tehty styroxista! Toisen oven takana pilkistävä vino ovi vie ”Potter-komeroon”, jossa säilytetään talvitakkeja.

Kat­tok­ruu­nu pe­rin­nök­si

Ta­lon edel­li­nen omis­ta­ja oli jät­tä­nyt ta­loon joi­ta­kin aar­tei­ta jat­ka­maan elä­mää nuor­ten kans­sa.

– Olo­huo­neen upea, Tu­run kris­tal­lin val­mis­ta­ma kris­tal­lik­ruu­nu on oi­kea hel­mi ja sai jää­dä omal­le pai­kal­leen. Minä ilah­duin eri­tyi­ses­ti van­hois­ta kul­tai­sis­ta ke­hyk­sis­tä, jot­ka to­sin oli­vat hil­kul­la pää­tyä kaa­to­pai­kal­le Alek­sin in­nos­tut­tua rai­vaa­maan pois van­haa ros­kaa, Ada muis­te­lee.

Ta­lon his­to­ri­as­ta pa­ris­kun­ta ei ole vie­lä löy­tä­nyt ko­vin pal­jon tie­toa, mut­ta sen he tie­tä­vät, et­tä ti­lat oli ja­et­tu kah­teen asun­toon, jol­loin ylä­ker­ras­sa asui­vat vuok­ra­lai­set.

– Ta­los­sa vuon­na 1923 asu­neel­la mie­hel­lä oli tääl­lä puu­se­pän­vers­tas, luul­ta­vas­ti kel­la­ri­ti­lois­sa. Oli­si­pa jän­nit­tä­vää tie­tää, mil­tä tääl­lä on noi­hin ai­koi­hin näyt­tä­nyt, Ada poh­tii.

Betonislammauksen alta nakuteltiin esiin aivan täydellisen rustiikkinen tiiliseinä. Sähköremontin yhteydessä panostettiin Renovan vanhanaikaisiin yksityiskohtiin. Vanha vaaka on kihlajaislahja Aleksin äidiltä. Lautaset löytyivät SPR:n Kontti-kirppikseltä.

Rus­tiik­kia ol­la pi­tää

Pari on löy­tä­nyt oman tyy­lin­sä. Ins­pi­raa­ti­on­läh­tei­nä ovat toi­mi­neet Rans­kan ja Ita­li­an maa­seu­tu­jen asu­muk­set. Lat­ti­ois­sa saa nä­kyä ku­lu­nei­suus, sa­moin ko­ris­teis­sa ja huo­ne­ka­luis­sa. Pin­to­jen ai­tous vie­hät­tää eri­tyi­ses­ti. Ko­dis­ta löy­tyy­kin niin puu­ta, ki­veä kuin tiil­tä. Teks­tuu­ri ajaa vä­rien edel­le, ja eri­lai­sil­la pin­noil­la luo­daan vaih­te­le­vuut­ta.

Pa­ris­kun­nan sy­dän­tä lä­hel­lä ole­vat kaa­ke­liu­u­nit ovat an­ta­neet suun­ta­vii­vaa vä­ri­va­lin­noil­le. Rus­ke­an uu­nin vih­reä ko­ris­te­vii­va in­noit­ti hank­ki­maan ruo­kai­lu­huo­nee­seen vih­re­ää ta­pet­tia. Kul­lan­vä­ri­sin kuk­ka­kou­ke­roin ko­ris­tel­tu val­koi­nen uu­ni puo­les­taan vei aja­tuk­set kus­ta­vi­lais­tyy­liin.

So­pi­via ka­lus­tei­ta mal­te­taan odot­taa, ja Tori.fi:n ha­ku­vah­ti on ko­vas­sa käy­tös­sä.

– Lem­pi­paik­ko­ja­ni aar­re­jah­dil­le ovat ke­sä­kirp­pik­set, jois­sa par­haat löy­döt usein odot­ta­vat ait­to­jen ja ul­la­koi­den pe­rim­mäi­sis­sä nur­kis­sa, Ada ker­too.

Myös ul­ko­mail­ta ko­tiu­du­taan yleen­sä lau­kut pul­lol­laan. Iha­nim­pien kirp­pis­ten jou­kos­ta Ada ja Alek­si nos­ta­vat yk­si­ää­ni­ses­ti esiin Roo­man lai­ta­mil­la ole­vat Mer­can­ti­not, jot­ka ovat kuin kier­rä­tys­kes­kus­ten ja an­tiik­ki­kaup­po­jen ris­tey­tyk­siä. Kau­nii­ta esi­nei­tä on saa­tu myös lah­jak­si, sil­lä pa­ris­kun­nan mie­les­tä kier­rä­tys­lah­jat ovat per­heen­jä­sen­ten kes­ken ai­van par­hai­ta.

Oman ko­din re­mont­ti ja si­sus­ta­mi­nen ovat vaa­ti­neet lu­ke­mat­to­man mää­rän pää­tök­siä, ja rat­kai­se­van sa­nan on saa­nut sa­noa kum­pi­kin vuo­rol­laan. Lop­pu­tu­lok­seen ovat mo­lem­mat tyy­ty­väi­siä.

– Meil­lä on ai­ka sel­keä työn­ja­ko. Ada on vi­su­a­lis­tim­me, minä li­hak­set. Kirp­pis­reis­suil­la käym­me mie­lel­läm­me yh­des­sä, mut­ta minä jar­rut­te­len han­kin­to­ja. Ada to­sin on op­pi­nut, et­tä jos idea myy­dään mi­nul­le tar­peek­si tai­ta­vas­ti, saa­tan muut­taa mie­le­ni. On kui­ten­kin kak­si asi­aa, joi­den kii­kut­ta­mis­ta ko­tiin en edel­leen­kään ym­mär­rä: tuo­lit, joil­la ei voi is­tua ja pei­lit, jois­ta ei näe it­se­ään kun­nol­la, Alek­si ker­too ja nau­raa.

Wc oli aiemmin kuorrutettu katosta lattiaan sinisellä muovilla. Koko tila purettiin ja pieni vesivahinko korjattiin samalla. Uusien pintojen myötä tila noudattelee kodin rouheaa henkeä. Vanhasta puukaapista muokattiin allastaso, allas hankittiin Ekomatilta. Hana Tapwellin, peili on kirppikseltä ja valaisin rompetorilta Lamppu-Lasselta, jolla on Adalle aina erityisiä löytöjä.

Py­sy­väs­ti pai­koil­laan

Ta­lon pi­ha­pii­riin Ada ja Alek­si vas­ta tu­tus­tu­vat. Suun­ni­tel­ma on kui­ten­kin jo ai­ka sel­ke­ä­nä mie­les­sä.

– Mi­tään työ­lei­riä em­me täs­tä ha­lua, em­me­kä ha­lua juos­ta ruo­hon­leik­ku­rin pe­räs­sä koko ke­sää. Vä­hän vil­liä saa ol­la ja eri­tyi­ses­ti pör­ri­äi­sys­tä­väl­lis­tä. Eh­kä meil­le ko­tiu­tuu ulos­kin vi­vah­tei­ta ul­ko­mail­ta, sil­lä Ete­lä-Eu­roo­pan puu­tar­hat pat­sai­neen ja suih­ku­läh­tei­neen ovat ai­ka iha­nia, Ada ja Alek­si poh­ti­vat yh­des­sä.

Yk­si ko­din par­hai­ta puo­lia on sen rau­hal­li­nen si­jain­ti.

– Olem­me vä­hän kuin maal­la, vaik­ka vain pa­rin ki­lo­met­rin pääs­sä Tu­run kes­kus­tas­ta. Tääl­lä nä­kyy sii­le­jä ja ora­via. Peu­rat­kin nä­em­me sil­loin täl­löin tal­lus­ta­mas­sa pit­kin tie­tä kuin ne oli­si­vat ruo­ka­kaup­paan me­nos­sa, Ada ku­vai­lee.

Pa­ris­kun­ta on kun­nos­ta­nut ta­lon­sa py­sy­väk­si ko­dik­seen.

– Em­me luul­ta­vas­ti läh­de tääl­tä ku­lu­mal­la­kaan pois. Jos jo­nain päi­vä­nä al­kaa re­mont­ti­var­pai­ta taas ku­tit­taa, han­kim­me eh­kä ke­sä­mö­kin pro­jek­tik­si. Mut­ta nyt meil­le riit­tää, kun voim­me tääl­lä ih­me­tel­lä, mitä kaik­kea olem­me­kaan saa­neet yh­des­sä ai­kaan, Ada ja Alek­si to­te­a­vat.

Almalla ja Kiumiulla (kuvassa) on kissanpäivät pörröisten taljojen syleilyssä. Vinokattojen alla on koko porukan mukavaa ja lokoisaa nukkua.