Sisustusarkkitehtuurin opiskelija, puuseppä Arttu Jälkö löysi vuosi sitten kodin kimppakämpästä Kruununhaasta. Artun omat tilat muodostuvat suuresta olohuone-ruokailuhuonetilasta ja makuuhuoneesta. Vihreä samettiverhoiltu Togo-sohva on Skannosta.

Vuon­na 1904 val­mis­tu­neen jyh­ke­än ju­gend­ta­lon, niin kut­su­tun Wilk­ma­nin ta­lon ylim­män ker­rok­sen pa­ri­o­vien ta­kaa pal­jas­tuu yl­lät­tä­vä ko­ko­nai­suus, kol­men ys­tä­vyk­sen ja­ka­ma 180-ne­li­öi­nen asun­to.

Si­sus­tu­sark­ki­teh­tuu­rin opis­ke­li­ja Art­tu Jäl­kö asut­taa asun­non suur­ta olo­huo­net­ta, ja hä­nen ma­kuu­huo­neen­sa on sen jat­kee­na. Olo­huo­ne on niin suu­ri, et­tä Art­tu sai si­joi­tet­tua sin­ne myös ava­ran ruo­kai­lu­ti­lan. Ko­din muut ti­lat, keit­tiö, au­la ja kyl­py­huo­ne sekä kol­me wc:tä, ovat asuk­kai­den yh­teis­käy­tös­sä.

Asunnon vanhat parkettilattiat saivat ylleen lukuisia mattoja, jotka tuovat lämpöä tilaan. Asunnon alkuperäinen kakluuni toistaa sisustuksen värejä. Suuri maalaus on Artun. Superellipsi-pöytä ja Seiska-tuolit ovat Artun vintagelöytöjä Tori.fi:stä. Puukehyksinen peilinkehys on Artun oman yrityksen Ilme Helsingin tuotantoa.

Alkuperäisen kasettikaton viininpunainen sävy toistuu sattumalta Artun jo aiempaan kotiin hankituissa Arne Jacobsenin vintagetuoleissa ja kakluunissa. Kattokruunut ovat asunnon omistajan. Vaalea matto on Beni Ourain, keltainen matto on Gabbeh. Taustalla näkymä Artun makuuhuoneeseen. Musta Virtaus-peili on oman Ilme Helsingin tuotantoa.

Mikä mah­dol­li­suus!

Ko­din yl­lä­tyk­sel­li­nen si­sään­tu­lo val­ta­vi­ne kul­ta­pei­lei­neen ja suu­ri­ne pat­sai­neen saa si­sään­tu­li­jan hauk­ko­maan hen­ke­ään. Kun kul­je­taan eteen­päin Ar­tun asuin­ti­loi­hin, las­keu­du­taan ta­sa­pai­noi­seen, mut­ta per­soo­nal­li­seen ja sil­miä hy­väi­le­vään ti­laan. Suu­res­ta au­las­ta on kul­ku kaik­kien kol­men asuk­kaan omiin ti­loi­hin.

– Pa­ras ka­ve­ri­ni asui ny­kyi­ses­sä asun­nos­sa, kun kuu­lin mah­dol­li­suu­des­ta muut­taa it­se tän­ne. Sat­tu­mal­ta sa­maan ai­kaan myös toi­nen ai­em­mis­ta asuk­kais­ta muut­ti pois. Näin myös edel­li­sen ko­ti­ni kämp­pä­ka­ve­ri sai vuok­rat­tua huo­neen tääl­tä. Asun­to tun­tui sel­lai­sel­ta ta­val­ta asua, et­tei sil­le voi­nut sa­noa ei, Art­tu ker­too.

Art­tu muut­ti ko­tiin­sa rei­lu vuo­si sit­ten. Hän on viih­ty­nyt Kruu­nun­haas­sa lois­ta­vas­ti: Meri on lä­hel­lä, ja kes­kus­tan lä­hei­syys hel­pot­taa ar­kea. Alu­eel­la on rau­hal­lis­ta, ja pal­ve­lut ovat vai­vat­to­mas­ti kul­man ta­ka­na.

– Kruu­nun­ha­ka on kau­pun­ki­suun­nit­te­lul­li­ses­ta nä­kö­kul­mas­ta mie­len­kiin­toi­nen, ja van­has­sa ta­los­sa asu­mi­nen on ins­pi­roi­vaa. Ra­ken­nus edus­taa ju­gen­dia, ja kaik­ki on pie­nim­piä yk­si­tyis­koh­tia myö­ten har­kit­tu huo­lel­la, Art­tu sa­noo.

Täyspuinen Kanto-sohvapöytä on Ilme Helsingin valmistama. Seinään nojaavat puuraamiset peilit ovat Artun puuseppäopintojen aikaisia teoksia. Keltainen villamatto on Tori.fi-löytö.

Vä­reil­lä voi­maa ja per­soo­naa

Van­han ta­lon huo­ne­kor­keus tuo ava­ruut­ta, jo­ten Ar­tun olo­huo­ne-ruo­kai­lu­ti­la tun­tuu vie­lä ne­li­öi­tään­kin suu­rem­mal­ta. Van­ha par­ket­ti­lat­tia, näyt­tä­vä kak­luu­ni ja hui­kea ka­set­ti­kat­to tuo­vat ti­laan läm­pöä. Al­ku­pe­räi­nen ka­set­ti­kat­to on saa­nut jos­sain vai­hees­sa vä­riä pin­taan­sa, ja vii­nin­pu­nai­nen maa­li­sä­vy tois­tuu sat­tu­mal­ta myös Ar­tun ka­lus­teis­sa.

– Ha­lu­an, et­tä ko­dis­sa­ni on vä­riä. Ja koen on­nis­tu­nee­ni vä­rien käy­tös­sä, vaik­ka suu­ret pin­nat ovat­kin vaa­lei­ta. Han­kin jo ai­em­paan ko­tii­ni suu­ren kel­tai­sen vil­la­ma­ton, vih­re­än Togo-soh­van ja vii­nin­pu­nai­set Ar­ne Ja­cob­se­nin suun­nit­te­le­mat Seis­ka-tuo­lit. Tääl­lä ne kuin sat­tu­man kaut­ta yh­dis­ty­vät ti­lan ole­mas­sa ole­viin vä­rein, jot­ka tois­tu­vat ka­tos­sa ja ta­kas­sa, Art­tu sa­noo.

Art­tu haa­vei­li oles­ke­lu­ti­laan en­sin tup­la­soh­vis­ta ja da­y­be­dis­tä, mut­ta suun­ni­tel­miin tuli muu­tos.

– Oi­val­sin, et­tä jos si­sus­tan ti­lan si­ten, em­me voi ys­tä­vien kans­sa viet­tää yh­tei­siä elo­ku­vail­to­ja, kos­ka rat­kai­su ei toi­mi­si si­ten, et­tä voim­me aset­tua sa­maan suun­taan is­tu­maan. Es­teet­ti­syy­den ja funk­ti­o­na­lis­min yh­dis­tä­mi­nen on mie­len­kiin­toi­nen haas­te, Art­tu sa­noo.

Makuuhuoneeseen Arttu sijoitti ainoastaan vuoteen ja pienen työpisteen.

Vin­ta­ge­löy­tö­jä ja se­cond han­dia

Kaik­ki ai­ka­kau­det pu­hut­te­le­vat Art­tua, ja suun­nit­te­li­ja­na va­lin­nat teh­dään ai­na koh­teen mu­kaan. Omas­sa ko­dis­sa ka­lus­teet ovat pää­o­sin vin­ta­gea ja se­cond hand -löy­tö­jä, jot­ka Art­tu on hank­ki­nut jo ai­em­paan ko­tiin­sa. Hän ko­kee, et­tä on­kin on­nis­tu­nut ka­lus­tei­den va­lin­nas­sa, kos­ka ne muun­tui­vat myös tä­hän ny­kyi­seen ti­laan so­pi­vik­si.

– Ko­tia si­sus­ta­es­sa ei ole kii­re mi­hin­kään, ei­kä si­sus­ta­mi­sen tu­li­si ol­la­kaan iki­nä val­mis­ta. Jos kaik­ki oli­si val­mis­ta, mie­len­kiin­toa ja ke­hi­tys­tä ei syn­ny, poh­tii Art­tu.

Ar­tun nä­ke­myk­sen mu­kaan vie­lä joi­tain vuo­sia sit­ten oli hel­pom­pi teh­dä hy­viä löy­tö­jä huu­to­kau­pois­ta ja vin­ta­ge­liik­keis­tä, mut­ta nyt va­li­koi­ma on pie­nen­ty­nyt ja hin­nat nous­seet. Eri­tyi­sen tyy­ty­väi­nen hän on Tori.fi:n kaut­ta hank­ki­miin­sa vii­nin­pu­nai­siin Seis­ka-tuo­lei­hin ja Su­pe­rel­lip­si-pöy­tään.

– Han­kin ne ai­kaan, jol­loin hin­nat oli­vat koh­tuul­li­sia, ja ne oli­vat hy­viä löy­tö­jä. Soh­van suh­teen har­kit­sin tark­kaan sen mal­lin ajat­to­muut­ta ja ma­te­ri­aa­lien laa­duk­kuut­ta ja pää­dyin Skan­non Togo-soh­vaan vih­re­äl­lä sa­me­til­la ver­hoil­tu­na.

Vaik­ka soh­van hin­ta hui­ma­si opis­ke­li­jan pää­tä ja vaa­ti tark­kaa bud­je­toin­tia, on Art­tu tyy­ty­väi­nen pää­tök­seen­sä.

– Us­kon soh­van kul­ke­van mu­ka­na­ni ko­dis­ta toi­seen.

Makuuhuoneen työpisteen äärellä Arttu työstää luonnoksiaan tulevista kalusteista ja sisustuksista kohteisiin.

Oma kä­den­jäl­ki nä­kyy

Mo­net ka­lus­teis­ta ovat Ar­tun omaa suun­nit­te­lua ja kä­si­työ­tä­kin, sil­lä en­nen si­sus­tu­sark­ki­teh­tuu­rin opin­to­ja hän val­mis­tui puu­se­päk­si.

– Pe­rus­tin jo puu­sep­pä­o­pin­to­jen ai­kaan ys­tä­vä­ni Je­ter Ho­tin kans­sa Il­me Hel­sin­ki -yri­tyk­sen, joka voi val­mis­taa uniik­ke­ja puu­ka­lus­tei­ta. Koen, et­tä si­sus­tu­sark­ki­teh­din työ­tä­ni vah­vis­taa se, et­tä voin suun­ni­tel­la ja val­mis­taa yk­si­löl­li­siä ka­lus­tei­ta asi­ak­kail­le ti­laus­työ­nä, Art­tu sa­noo.

Mas­sii­vi­pui­nen Kan­to-soh­va­pöy­tä sekä näyt­tä­vät puu­ke­hyk­si­set Vir­taus-pei­lit ovat Il­me Hel­sin­gin mal­lis­toa. Senk­ki ja si­vu­pöy­tä sekä olo­huo­neen lat­ti­al­la ik­ku­na­lau­toi­hin no­jaa­vat pei­lit ovat Ar­tun opis­ke­lu­ai­kai­sia töi­tä. Kaik­kien ma­te­ri­aa­li­na on puu eri laa­duis­saan.

– Pei­lit ins­pi­roi­vat mi­nua si­sus­ta­mi­ses­sa ja suun­nit­te­lus­sa. Poh­din näi­den soh­va­ryh­män taus­tal­la no­jaa­vien puu­ke­hyk­sis­ten pei­lien kaut­ta sitä, mik­si pei­lin pi­täi­si ai­na ol­la sei­näl­lä ja kor­ke­am­mal­la, kun sen si­jaan ne voi­si­vat hei­jas­taa ti­laa lat­ti­an ta­sol­la, Art­tu ker­too.

Kimppakodin yhteisiin tiloihin kuuluu keittiö, jota kolmikko käyttää yhteisesti. Pöytä on Ilme Helsingin valmistama. Fritz Hansenin valmistamat ja Arne Jacobsenin suunnittelemat Myran-tuolit ovat vintagelöytöjä. Vuokra-kodin keittiö muodostuu vanhemmasta ja uudemmasta kaapisto-osuudesta.

Sat­tu­maa ja roh­keut­ta

Ar­tun lem­pi­vä­rei­hin lu­keu­tu­vat kel­tai­sen li­säk­si vii­nin­pu­nai­nen ja vih­reä. Teks­tii­leis­sä tum­man­rus­kea ins­pi­roi hän­tä. Vä­rei­hin Art­tu yh­dis­tää neut­raa­le­ja puun sä­vy­jä, ku­ten tam­mea, kuus­ta ja tiik­kiä.

– Olo­huo­neen lat­ti­al­la on val­ta­van kau­nis­ta de­tal­jiik­kaa, kun van­ha tam­mi­nen par­ket­ti­lat­tia, kel­tai­nen mat­to ja vih­reä soh­va yh­dis­ty­vät.

Si­sus­tuk­sen pu­nai­sia lan­ko­ja on kak­si: sat­tu­ma ja roh­keus. Art­tu on yh­dis­tä­nyt ole­mas­sa ole­via esi­nei­tään ja ka­lus­tei­taan huo­ma­tak­seen, et­tä nii­den sä­vyt tois­tu­vat ti­lan vä­reis­sä. Soh­van sävy tois­tuu van­han kak­luu­nin vä­ri­maa­il­mas­sa, vii­nin­pu­nais­ten tuo­lien sävy tois­tuu niin kel­tai­sen ma­ton ku­vi­oin­nis­sa kuin ka­set­ti­ka­ton vä­ris­sä. Kont­ras­tit ja tois­tu­vuus pu­hut­te­le­vat hän­tä.

– Olo­huo­ne on oman luo­mis­työ­ni kent­tä, ma­kuu­huo­nees­sa on oi­ke­as­taan vain vuo­de sekä pie­ni työ­pis­te. Olen si­joit­ta­nut kai­ken mie­len­kiin­toi­sen kat­sot­ta­van tä­hän suu­reen olo­huo­nee­seen, Art­tu poh­tii.

Kruununhaka on sisustusarkkitehtuurin opiskelijalle kaupunkisuunnittelullisesta näkökulmasta mielenkiintoinen asuinpaikka.

Wilkmanin talo Helsingin Kruununhaassa valmistui vuonna 1904. Sen on suunnitellut arkkitehti Vilho Penttilä (1868—1918).