Sisustuksen pitää sopia kodin arkkitehtuuriin. Ben af Schulténin safarituoli 1970-luvulta on samaa aikakautta kuin talomme. Vaarniin sohvapöytä on designduo Soft Baroquen suunnittelua. Svenskt Tennin maljakko on ollut vaimoni haave pitkään.

Lem­pi­paik­ko­ja­ni ovat Lon­too ja Hong­kong. Mi­nul­la oli ilo kut­sua mo­lem­pia paik­ko­ja ko­dik­se­ni yh­teen­sä 12 vuo­den ajan, en­nen kuin muu­tin ta­kai­sin Suo­meen vuon­na 2019. Suur­kau­pun­gin ener­gi­aa on vai­kea ku­vail­la. Tun­tuu, et­tä joka kul­man ta­ka­na saat­taa ol­la jo­kin mah­dol­li­suus, mitä et osan­nut odot­taa.

En luo­pui­si luon­non­lä­hei­syy­des­tä. Saan vaih­tu­vis­ta vuo­de­na­jois­ta ja kas­veis­ta val­ta­vas­ti ins­pi­raa­ti­o­ta ja voi­maa. Nuo­rem­pa­na en juu­ri pi­tä­nyt tal­ves­ta, mut­ta ny­ky­ään nau­tin suu­res­ti ajas­ta, jol­loin on eri­tyi­sen mu­ka­vaa ol­la ko­to­na per­heen kans­sa. Lu­mi­sa­tees­sa ja kirk­kais­sa pak­kas­päi­vis­sä on ai­van eri­tyi­nen fii­lis. En luo­pui­si myös­kään muu­mi­mu­kis­ta­ni, jon­ka sain vai­mol­ta­ni lah­jak­si, kun asuin ul­ko­mail­la.

En luopuisi muumimukistani, jonka sain vaimoltani lahjaksi, kun asuin ulkomailla.

Tom Dixonin valaisimet muistuttavat minua siitä, kun työskentelin yrityksessä. Meillä on kotona on myös Cecilie Manzin Vaarniille suunnittelemat Kolmio-ruokapöytä ja -penkki. Wishbone-tuolit ovat Carl Hansenilta.

Ren­tou­dun par­hai­ten ul­ko­mail­la. Vaik­ka mat­kus­tai­si lä­hel­le­kin, on ai­na ren­tout­ta­vaa ol­la eros­sa ta­val­li­ses­ta ar­jes­ta. Nuo­rem­pa­na mi­nul­la kävi tuu­ri ja pää­sin asu­maan ul­ko­mail­la. Mi­nul­la oli usein tar­ve ol­la liik­kees­sä, mat­kal­la jon­ne­kin. Nyt oman per­hee­ni myö­tä nau­tin myös val­ta­vas­ti ol­la vaan ko­to­na ja var­si­nai­ses­ti te­ke­mät­tä mi­tään.

Si­sus­tus­tyy­li­ni on skan­di­naa­vi­nen. Pi­dän maan­lä­hei­sis­tä vä­reis­tä ja ma­te­ri­aa­leis­ta. Pi­dän tie­tys­ti myös puus­ta, tam­mes­ta ja koi­vus­ta, mut­ta eri­tyi­ses­ti män­nys­tä. Ka­lus­tees­ta tu­lee näh­dä, mitä ma­te­ri­aa­lia se on. Työn­ku­va­ni vuok­si pi­dän ko­vas­ti myös de­signk­las­si­kois­ta, mut­ta mie­lel­lä­ni ym­pä­röin ne pe­ri­tyil­lä tai vuo­sien saa­tos­sa mat­kaan tart­tu­neil­la esi­neil­lä.

Rakkain esineeni on isoäidiltäni peritty Tauno Wirkkalan suunnittelema Humppilan Lasin hedelmäkulho.

Rak­kain esi­nee­ni on Tau­no Wirk­ka­lan suun­nit­te­le­ma Hump­pi­lan La­sin he­del­mä­kul­ho, jon­ka pe­rin iso­äi­dil­tä­ni. Muis­tan kat­so­nee­ni kul­hoa ai­na, kun olin mum­mo­las­sa. Kul­ho muis­tut­taa mi­nua iso­äi­dis­tä­ni. Ku­kaan muu ei sitä ei ha­lun­nut iso­äi­din jää­mis­tös­tä, jo­ten ky­syin, sai­sin­ko sen.

Vaarniin Baarituolit kotikeittiössämme ovat mukava paikka katsella pihamaalle.

Kun on työk­seen myy­nyt de­sign­ka­lus­tei­ta lä­hes koko uran­sa, on ta­va­roi­den os­ta­mi­nen it­sel­leen ajoit­tain han­ka­laa. Yleen­sä juu­ri nii­tä tuot­tei­ta mitä ha­lu­aa, ei ole ai­na saa­ta­vil­la tai sit­ten oma bud­jet­ti ei il­man sääs­tä­mis­tä rii­tä kaik­kiin toi­vot­tui­hin han­kin­toi­hin. Tämä joh­taa sii­hen, et­tä me­nee ai­na joi­ta­kin vuo­sia en­nen kuin saa si­sus­tuk­sen edes lä­hel­le val­mis­ta. Va­li­tet­ta­vas­ti sama pä­tee koh­dal­la­ni usein myös tai­tee­seen.

Kasvit ja luonto ovat minulle tärkeitä. Sutipuu löytyi Plantagenin konkurssipesän loppuunmyynnistä. Vaarniin Norppa-keinuhylje on Studiomaman suunnittelema.

Vaik­ka pi­dän suu­ris­ta kau­pun­geis­ta, on sie­lun­mai­se­ma­ni suo­ma­lai­nen män­ty­met­sä. Pi­dän eri­tyi­ses­ti kal­li­oi­sis­ta mai­se­mis­ta, jois­sa on pal­jon sam­mal­ta, vet­tä ja rai­kas­ta il­maa. Niis­sä pai­kois­sa mie­le­ni ren­tou­tuu.

Fredrik Paulsenin designia oleva tuoli oli Vaarniin ensimmäinen tuote. Numeroimme tuotteet lineaarisesti. Vaarniin ensimmäinen tuote on 001 ja toinen 002. Seinällä Norppa-keinun suunnittelijan tekemä seinävaate.

Työs­ken­te­len vä­hin­tään kol­me päi­vää vii­kos­sa toi­mis­tol­la ja pari päi­vää vii­kos­sa ko­to­na. On tär­ke­ää, et­tä ko­to­na on työ­huo­ne, niin ikään kuin me­nee töi­hin, mut­ta sääs­tää tun­nin päi­väs­sä aja­mis­ta. Toi­mis­to­ni on var­mas­ti yh­des­sä Hel­sin­gin ru­mim­mis­ta ra­ken­nuk­sis­ta. Kut­sum­me ta­loa bunk­ke­rik­si. Kut­sun ti­laam­me stu­di­ok­si, mut­ta to­del­li­suu­des­sa se on va­ras­to, mis­sä on muu­ta­ma työ­pis­te tii­mil­lem­me. Saan val­ta­vas­ti iloa sii­tä, et­tä tuot­teem­me näyt­tä­vät kiin­nos­ta­vil­ta niin stu­di­om­me las­taus­lai­tu­ril­la kuin kan­sain­vä­li­sis­sä ar­vo­koh­teis­sa.

Meil­tä on ky­syt­ty ai­na vä­re­jä män­ty­ka­lus­tei­siim­me. Ha­lu­am­me, et­tä män­ty näyt­tää män­nyl­tä. Lan­see­ra­sim­me lo­ka­kuus­sa en­sim­mäi­sen vä­rim­me, kuul­ta­van mus­tan. Mus­ta on brän­diim­me so­pi­va väri. Se saat­taa hel­pot­taa män­ty­tuot­teen han­kin­taa. Ha­lu­am­me teh­dä vain tuot­tei­ta, joil­la on syy ol­la ole­mas­sa. 

Toimistomme sijaitsee Herttoniemessä. Työpöytäni yläpuolella on Vaarniin Hans Pendant XL -riippuvalaisin. 1960-luvun alkuperäinen Hans-Agne Jakobsonin pöytävalaisin on huutokaupasta.