Anki ja Filip olivat juuri ostaneet rivitalokodin, kun tämä talo tuli myyntiin ensimmäisen kerran. Talo tuli myyntiin toisen kerran 10 vuotta myöhemmin, jolloin pariskunta päätti tarttua remonttihaasteeseen. Nyt lapsilla on serkkuja ja isovanhemmat samassa pihapiirissä.

Val­koi­sek­si maa­lat­tu puu­ta­lo näyt­tää so­mal­ta ome­na­pui­den kes­kel­lä. Ta­lon jul­ki­si­vun kes­kel­lä on pää­ty­kol­mio, jota ko­ris­ta­vat puu­leik­kauk­set. Mie­leen tu­le­vat ruot­sa­lai­set 1800-lu­vun lo­pun snic­karg­läd­je-puu­ta­lot, joi­den pit­si­mäi­sis­sä ko­ris­teis­sa tai­ta­vat kir­ves­mie­het esit­te­li­vät tai­to­jaan. An­ki Vikst­röm nos­taa kä­ten­sä au­rin­koa vas­ten ja osoit­taa toi­sel­la kä­del­lä ylös pää­ty­kol­mi­oon.

– Nuo ko­ris­teet ovat mei­dän li­säyk­sem­me ta­loon. Ne ovat mi­nus­ta tosi kau­niit.

Ol­laan kes­kel­lä poh­ja­lais­ta maa­lais­mai­se­maa Äh­tä­väl­lä. Paik­ka on hie­no. Ihan vie­res­sä vir­taa pie­ni joki omas­sa uo­mas­saan. Val­koi­sen ta­lon ka­ve­ri­na on pie­nem­piä pu­nai­sek­si maa­lat­tu­ja pi­ha­ra­ken­nuk­sia. Pi­ha­tien toi­sel­la puo­lel­la sei­soo nät­ti pu­na­val­koi­nen maa­lais­ta­lo ja sen vie­res­sä mo­der­nim­pi 1970-lu­vun ra­ken­ta­mi­sen hel­mi. Kai­kes­ta nä­kee, et­tä täl­lä pai­kal­la on asut­tu pit­kään ja paik­kaa on vaa­lit­tu.

– Mie­he­ni Fi­lip Vikst­rö­min suku on asu­nut tääl­lä ”ai­na”. Fi­li­pin veli asuu tuos­sa pu­nai­ses­sa ta­los­sa ja van­hem­mat tien toi­sel­la puo­lel­la omas­sa ta­los­saan, An­ki ker­too.

Uudesti syntynyt. Viiden vuoden urakan tulos on silmiä hivelevän kaunis. Kaksikerroksinen kuisti on kokonaan uusi. Päätykolmion koriste­leikkaukset ovat Ankin ja hänen vanhempiensa käsialaa.

VII­ME MET­REIL­LÄ VE­SI­VA­HIN­KO

An­ki kier­tää ta­lon toi­sel­le puo­lel­le ja avaa ul­ko-oven. Oven­ra­os­sa on vas­tas­sa ute­li­as kuo­no.

– No niin Aki­ra, men­nään me si­säl­le, An­ki sa­noo ja si­lit­tää mat­kal­la myös per­heen tois­ta koi­raa Loo­laa ja jat­kaa:

– Täs­sä ko­din­hoi­to­huo­neen vie­res­sä on tek­ni­nen tila, jos­sa ta­pah­tui ve­si­va­hin­ko, kun olim­me saa­neet re­mon­tin mel­kein val­miik­si. Ta­loa piti kui­vat­taa sen ta­kia puo­li vuot­ta.

Kuu­den kuu­kau­den mit­tai­nen yli­mää­räi­nen kui­vat­te­lu-urak­ka kuu­los­taa kar­mi­val­ta epä­on­nel­ta vii­si vuot­ta kes­tä­neen re­mon­tin pääl­le.

– Meil­lä oli on­nek­si tut­tu ve­si­lai­tok­sel­la töis­sä, joka soit­ti Fi­li­pil­le, kun hän huo­ma­si, et­tä meil­lä oli yh­täk­kiä men­nyt 26 kuu­ti­o­ta vet­tä yön ai­ka­na.

Huo­nos­ta put­ki­lii­tok­ses­ta joh­tu­nees­ta on­net­to­muu­des­ta lo­pul­ta sel­vit­tiin ja per­he pää­si muut­ta­maan uu­teen ko­tiin­sa ju­han­nuk­se­na 2022.

Kahdeksanvuotias Tipzy on äidin lellikki. Remontissa olohuoneen ja keittiön välinen seinä avattiin. Seinässä oli aiemmin kaksi ovea, koska nykyisen keittiön paikalla oli kaksi makuuhuonetta: ”Kahdesta aukosta tuli yksi iso”, Anki kertoo. Lattiat ovat kuusilankkua.

Bordercollie Loola on ottanut mukavan asennon Sharp-merkkisellä sohvalla. Puolipaneeli antaa huoneelle ryhtiä. Villamatto on Rustasta. Samettityynyt on ostettu Ikeasta. Kattokruunu on Filipin isoäidin vanha.

POH­JA­RAT­KAI­SU UU­SIK­SI

Oli vuo­si 2017, kun An­ki ja Fi­lip sai­vat mah­dol­li­suu­den hank­kia 1800-lu­vul­la ra­ken­ne­tun hir­si­ta­lon it­sel­leen.

– Tämä talo oli ol­lut jo kym­me­nen vuot­ta ai­kai­sem­min myyn­nis­sä, mut­ta olim­me juu­ri hank­ki­neet ko­din ri­vi­ta­los­ta. Nyt kun talo tuli uu­del­leen myyn­tiin, pää­tim­me toi­mia.

Talo oli siir­ret­ty ny­kyi­sel­le pai­kal­leen 1920-lu­vul­la sa­mas­ta pi­ha­pii­ris­tä.

Ta­lon hir­ret oli­vat suh­teel­li­sen siis­tis­sä kuo­sis­sa, mut­ta kor­jat­ta­vaa oli pal­jon. Sel­kei­tä kor­jaus­koh­tei­ta oli­vat ai­na­kin kuis­ti ja yk­si ta­lon nur­kis­ta, joka oli ajan saa­tos­sa not­kah­ta­nut. Ta­lon hir­si­run­gon ar­vi­oin­tia hel­pot­ti ul­ko­ver­houk­sen puut­tu­mi­nen.

– Tie­sim­me et­tä talo pi­tää ken­git­tää, eli vaih­tai­sim­me alim­mat hir­ret, jot­ka oli­vat saa­neet kos­teut­ta be­to­ni­ses­ta ki­vi­ja­las­ta, An­ki ker­too

Alus­ta al­ka­en oli sel­vää, et­tä van­ha hir­si­run­ko oli­si ai­hio, jos­ta muo­kat­tai­siin per­heel­le unel­mien koti. Van­has­ta hyö­dyn­net­täi­siin ai­na­kin al­ku­pe­räi­set T-mal­li­set ik­ku­nat.

– Aloi­tim­me miet­ti­mäl­lä poh­ja­rat­kai­sun uu­sik­si.

Van­han ta­lon poh­jas­sa ei oi­kein mi­kään ol­lut oi­ke­al­la pai­kal­la.

– Ala­ker­ras­sa isoin muu­tos oli keit­ti­ön siir­tä­mi­nen en­tis­ten ma­kuu­huo­nei­den pai­kal­le ta­lon pää­tyyn.

Sa­mal­la en­ti­ses­tä keit­ti­ös­tä tuli ko­din olo­huo­ne.

– Poh­jas­sa oli kum­mal­li­sia pie­niä etei­siä, jot­ka pois­tet­tiin, An­ki ker­too.

Sa­mal­la van­ho­ja ovi­auk­ko­ja suu­ren­net­tiin ja osa siir­ret­tiin uu­del­le pai­kal­le.

– Ta­voit­tee­na oli saa­da toi­mi­va, ava­ra ja va­loi­sa koti.

Ta­lon pää­jul­ki­si­vun kes­kel­lä ol­lut van­ha, kyl­mä ve­ran­ta pu­ret­tiin ja sen ti­lal­le teh­tiin uu­si, tal­vi­läm­min kuis­ti. Ta­lon ul­ko-ovi ja kuis­til­la ol­leet vin­tin­por­taat siir­ret­tiin uu­sil­le pai­koil­le.

Shaker-tyylinen keittiö sopii vanhaan taloon. Keittiö on tilattu Ruotsista Kulladalilta ja se on maalattu itse Ottossonin pellava­öljy­maalin sävyllä 48. Nurkassa on skafferi eli ruokakomero.

Keittiön ilme on kevyt ja ilmava, kiitos avo­hyllyjen. Liesituuletin on integroitu AEG-merkkiseen induktiotasoon. Hyllyjen alapinnassa on ledivalot.

TET­RIS­TÄ KAN­TA­VIEN SEI­NIEN KANS­SA

Re­mont­ti aloi­tet­tiin pur­ka­mal­la si­sä­sei­nien le­vy­tyk­set ja avaa­mal­la lat­ti­at.

– Teim­me en­sim­mäi­set kol­me vuot­ta re­mont­tia vain ke­säi­sin, An­ki muis­te­lee.

Be­to­ni­sel­le ki­vi­ja­lal­le pe­rus­te­tus­sa ta­los­sa oli yl­lät­tä­vän pe­rin­tei­nen ala­poh­ja. Ki­vi­ja­lan si­sä­puo­lel­la oli mul­ta­penk­ki, jon­ka teh­tä­vä­nä oli ol­lut pi­tää ta­lon al­la ole­va ros­si­poh­ja läm­pi­mä­nä. Fi­lip ja An­ki vaih­toi­vat mul­ta­pen­kin mo­der­niin vaah­to­la­sie­ris­tee­seen. Sa­mal­la ki­vi­jal­ka kor­vat­tiin uu­del­la ja pe­rus­tuk­sia vah­vis­tet­tiin.

– Saim­me ala­poh­jan ja hir­si­kor­jauk­set teh­tyä kah­te­na en­sim­mäi­se­nä ke­sä­nä.

Re­mon­tis­sa oli­vat mu­ka­na myös An­kin ja ­Fi­li­pin isät Lars-Hå­kan ja Dage.

Hir­si­ta­los­sa sei­nien siir­tä­mi­nen ei ole ihan yk­sin­ker­tais­ta, sil­lä jo­kai­nen sei­nä on kan­ta­va. An­ki ku­vaa sei­nien ja pe­rus­tus­ten miet­ti­mis­tä ­Tet­rik­sen pe­laa­mi­se­na.

– Sei­nän pai­kan vaih­ta­mi­nen vaa­ti tu­en­nan ala­poh­jaa myö­den.

Nyt ta­lon al­la on kuu­si met­riä pit­kät lat­ti­a­va­sat, jot­ka on tu­et­tu al­ta be­to­ni­tol­pil­la.

– Va­sat me­ne­vät sa­mas­sa koh­das­sa kuin kur­ki­hir­si yl­hääl­lä ka­tos­sa, An­ki osoit­taa ylös olo­huo­neen pa­nee­li­kat­toon.

Suihkukoppi jäsentää tilaa. Geberitin seinä-wc:n yläpuolella on tyylikäs lasiovinen lääkekaappi. Kaapinoven koristeellinen lasi on tilattu Glasdekore Teufelilta Saksasta. Suihkukopin ovi on Hietakarilta. Seinälaatat ovat K-Raudan valikoimista. Tiililadottu laatta on ajaton valinta vanhaan taloon.

KOR­KE­AM­PI KAT­TO

Olo­huo­neen nur­kas­ta nou­se­vat por­taat ei­vät ni­ti­se tai na­ti­se.

– Van­hat por­taat oli­vat kuis­til­la. Ne oli­vat sel­lai­set to­del­la jyr­kät vin­tin­por­taat, An­ki muis­te­lee.

Ta­lon ylä­ker­ras­sa oli al­ku­jaan vain yk­si eris­tet­ty huo­ne, nyt koko ylä­ker­ta ha­lut­tiin ot­taa asuin­käyt­töön. Ti­lan tun­tua ylä­ker­taan saa­tiin nos­ta­mal­la ul­ko­kat­toa. Hur­jal­ta kuu­los­ta­va idea oli sel­keä to­teut­taa sa­mal­la, kun ta­lon ul­ko­kat­to vaih­det­tiin uu­teen ko­ne­sau­mat­tuun.

– 30 sent­ti­met­rin nos­tol­la vint­tiin saa­tiin mo­lem­piin pää­tyi­hin va­loi­sat ma­kuu­huo­neet ja kes­kel­le ti­la­va ar­ki­o­lo­huo­ne.

Re­mon­tis­sa ei men­ty hel­poim­man kaut­ta. Mie­lei­siä ma­te­ri­aa­le­ja et­sit­tiin lä­hel­tä ja kau­kaa. Juu­ri oi­ke­an­lais­ta sisä- ja jul­ki­si­vu­lis­taa saa­tiin Dahls­ko­gin ja Kå­lan sa­hoil­ta. Täys­pui­nen keit­tiö ti­lat­tiin Ruot­sis­ta Kul­la­da­lil­ta.

– Mit­ta­ti­laus­keit­ti­öi­tä ei yleen­sä os­te­ta ne­tis­tä. Mut­ta kaik­ki su­jui hel­pos­ti. Keit­tiö oli poh­ja­maa­lat­tu. Asen­sim­me sen pai­koil­leen ja maa­la­sim­me sen Ot­tos­so­nin pel­la­va­öl­jy­maa­lil­la.

Lat­ti­aan ha­lut­tiin pe­rin­tei­ses­ti kuu­si­lank­kua, joka suo­pa­kuu­rat­tiin vii­si ker­taa en­nen kuin ta­loon muu­tet­tiin. An­kin isä kun­nos­ti ta­lon van­ho­jen ik­ku­noi­den puu­o­sat, ja An­ki maa­la­si ne pel­la­va­öl­jy­maa­lil­la nel­jään ker­taan.

Uu­det ul­ko-ovet ja por­ras ti­lat­tiin mit­to­jen mu­kaan Fur­mar­cil­ta Kov­jo­el­ta.

– Ha­lu­sim­me teh­dä pit­käi­käi­siä ja kes­tä­viä rat­kai­su­ja, An­ki sum­maa.

Elisen eli Ellin huoneessa on Boråstapeterin Magic Forest -tapetti. Vanha puinen sänky on hankittu Filipin työkaverilta ja se on maalattu Ottossonin pellavaöljymaalin Pärlgrå-sävyllä. Herstalin kattovalaisimen Anki löysi kirppikseltä. Lastenkalusto on Minituden mallistoa.

Lempeitä sävyjä. Makuuhuoneen sävymaailma on hentoja pastelleja ja ruskean eri sävyjä. Kattovalaisin on Northlight-merkkinen ja hankittu Clas Ohlsonilta.Makuuhuoneeseen paistaa aamuaurinko. Vanha klaffi­lipasto on ensimmäinen taloon hankittu huonekalu. Lipaston myyjä kertoi sen olleen joskus häälahja.

TA­LON TYY­LI EDEL­LÄ

An­ki on si­sus­ta­nut ko­tia ta­lon tyy­li edel­lä.

– Mi­nul­la on poh­jim­mil­taan mo­der­ni si­sus­tus­tyy­li, mut­ta se ei sovi tä­hän ta­loon. Olen yh­dis­tä­nyt si­sus­tuk­seen nyt uut­ta ja van­haa.

Pää­o­sa ko­din huo­ne­ka­luis­ta on han­kit­tu käy­tet­tyi­nä, osa on tul­lut su­ku­lai­sil­ta, ja osa on os­tet­tu.

An­kin lem­pi­paik­ka ko­to­na on kuis­til­la ole­va puu­soh­va.

– El­sa Mö­bel oli saa­nut soh­van kun­nos­tet­ta­vak­si. Kun en­ti­sen omis­ta­jan etäi­nen su­ku­lai­nen kuu­li, et­tä re­mon­toim­me tä­män ta­lon, hän soit­ti ja ker­toi, et­tä soh­va löy­tyy siel­tä. Soh­va oli pak­ko os­taa ta­kai­sin ta­loon.

Myö­hem­min An­ki löy­si vie­lä van­han va­lo­ku­van, jos­sa soh­va nä­kyi osa­na ta­lon si­sus­tus­ta.

– Soh­val­la on kiin­nos­ta­va his­to­ria. Ark­ki­piis­pa John Vikst­röm on syn­ty­nyt täl­lä soh­val­la. On sa­no­mat­ta­kin sel­vää, et­tä soh­van paik­ka on täs­sä ta­los­sa.

Kuisti on kokonaan uusi, sillä vanha kuisti oli niin huonossa kunnossa, että se jouduttiin rakentamaan uudelleen. Lasiovet olivat alun perin nykyisen olohuoneen ja keittiön välisessä seinässä. Ruokapöytä on Filipin vanhemmilta. Pöydän jalat ja kansi on hiottu. Lopuksi jalat on maalattu ja kansi suopakuurattu. Keveät ja mukavat tuolit on hankittu Jyskistä. Puisella sohvalla on kiinnostava historia. Sohva palasi taloon Ankin ja Filipin myötä.