Artikkeli

Teks­ti Jaa­na Ki­vi­pel­to-Tulk­ki

Ku­vat Mari Lah­ti

Sisustamisen ammattilainen Maija Lukkari-Nyman: "En ole lainkaan Kon Mari -tyyppi"

Nuoruuden haaveet arkkitehdin ammatista vaihtuivat juristin opintoihin, mutta nyt Maija on lähellä haavettaan asumisen sekatyöläisenä, kuten hän itseään kutsuu.

Mai­ja Luk­ka­ri-Ny­man, 45, on va­ra­tuo­ma­ri, LKV, si­sus­tus­suun­nit­te­li­ja ja -toi­mit­ta­ja, joka tun­ne­taan Mai­jan maa­il­ma -blo­gis­taan. Mai­ja suun­nit­te­lee si­sus­tuk­sia ko­tei­hin ja kir­joit­taa si­sus­tus­leh­tiin.

Mis­tä Mai­jan tyy­li muo­dos­tuu?

Ranskalainen pyykkipalju on Casuarinasta. Siinä asuu sutipuu, kuten floristiveljeni minulle kertoi. Minä en kasveja tunne.

Ranskalainen pyykkipalju on Casuarinasta. Siinä asuu sutipuu, kuten floristiveljeni minulle kertoi. Minä en kasveja tunne.

– Lem­pi­paik­ka­ni ko­to­na on keit­ti­ön val­koi­nen no­ja­tuo­li. Kei­tän kah­vit, kä­per­ryn kan­net­ta­van tie­to­ko­neen kans­sa tuo­liin ja aloi­tan työt aa­mu­vii­del­tä. Tuo­li on han­kit­tu en­sim­mäi­seen yh­tei­seen ko­tiim­me ai­ka­na en­nen lap­sia.

– En luo­pui­si Du­a­li­tin kuu­si­paik­kai­ses­ta lei­vän­paah­ti­mes­tam­me. Kun aloi­tin opin­not oi­keus­tie­teel­li­ses­sä vuon­na 1995, han­kin it­sel­le­ni ne­li­paik­kai­sen lei­vän­paah­ti­men. Kun per­he kas­voi, tar­vit­tiin isom­pi paah­din. Paah­din on kä­te­vä myös ra­pu­juh­lis­sa.

Vanha sohva on minulle rakas, sillä se on mummini vanha. Sohva on verhoiltu sametilla ja pellavasekoitekankaalla.

Vanha sohva on minulle rakas, sillä se on mummini vanha. Sohva on verhoiltu sametilla ja pellavasekoitekankaalla.

– Rak­kain esi­nee­ni on edes­men­neen mum­mi­ni van­ha soh­va. Soh­va on en­ti­söi­ty. Sii­nä on sa­met­tia sel­kä­no­jas­sa ja is­tui­no­sas­sa pel­la­va­se­koi­te­kan­gas. Nyt ajat­te­len, et­tä oi­ke­as­taan se oli kau­nein al­ku­pe­räi­ses­sä kuo­sis­saan hen­non vaa­le­an­si­ner­tä­väl­lä, ku­kik­kaal­la kan­kaal­la ver­hoil­tu­na. Kaik­kea ei tar­vit­se mo­der­ni­soi­da.

– Si­sus­tus­pa­hee­ni on, et­tä en ole lain­kaan Kon Mari -tyyp­pi. Ta­va­rat sei­laa­vat kau­pun­ki­ko­tim­me ja Raa­se­po­ris­sa si­jait­se­van va­paa-ajan ko­tim­me vä­liä.

– Rak­kain mai­se­ma­ni on kau­pun­gis­sa, kun il­lat hä­mär­ty­vät ja va­lot syt­ty­vät. Kä­ve­len me­ren­ran­to­ja ja poik­ke­an ka­duil­le. On haus­kaa leik­kiä aja­tuk­sel­la, kuka asuu mis­sä­kin, ja mitä ih­mi­set ko­deis­saan te­ke­vät.

Lue myös:

Si­sus­tus­suun­nit­te­li­ja Mil­la Alf­tan tyy­lis­tään: ”Ins­pi­roi­dun ki­vien muo­dois­ta ja vä­reis­tä”

Anu Pen­tik: ”Täl­lai­nen on unel­ma­ko­ti­ni”

Si­sus­tusb­log­gaa­ja Jo­han­na Hörk­kö: ”Ko­dis­sa­ni tär­kein­tä on per­he”