Mikä: Ri­vi­ta­lo­a­sun­to,  4 h + k + s + khh, 120 m². Mis­sä: Es­poon Ola­ris­sa. Tääl­lä asu­vat: Va­lo­ku­vaa­ja An­ne Saa­re­no­ja, tei­ni-ikäi­set lap­set El­len ja Amos  sekä Sisu-koi­ra.

Annen makuuhuoneessa taulut, tyynyt ja sängynpeitto ovat Mokosta. Puusepän tekemät laatikkomaiset yöpöydät on kiinnitetty seinään.

Yk­si tär­keim­mis­tä va­lin­tak­ri­tee­reis­tä uu­den ko­tim­me va­lin­nas­sa oli se, et­tä ti­lat vas­taa­vat kah­den tei­nin toi­vei­ta. En­ti­ses­sä ko­dis­sam­me las­ten huo­neet oli­vat ylä­ker­ras­sa, vi­no­jen kat­to­jen al­la, mikä tun­tui pit­kis­tä nuo­ris­ta han­ka­lal­ta. Li­säk­si he haa­vei­li­vat omas­ta rau­has­ta, myös sil­loin kun ka­ve­rei­ta oli yö­ky­läs­sä.

Eteisen kierrätyspuinen lipasto ja tuoli on hankittu Pentikistä. Lipaston päällä oleva astia on Annen rakastamaa gotlantilaista keramiikkaa.

Mei­dän ei on­nek­sem­me tar­vin­nut et­siä kau­an, kun löy­tyi ri­vi­ta­lon pää­ty­huo­neis­to, jon­ka poh­ja sopi mai­ni­os­ti koko per­heen tar­pei­siin. Ala­ker­ras­sa ovat kak­si ma­kuu­huo­net­ta, sau­na, kyl­py­huo­ne ja ti­la­va ko­din­hoi­to­huo­ne. Ker­ros on py­hi­tet­ty ko­ko­naan nuo­ri­sol­le. El­len-ty­tär iloit­si jo en­si nä­ke­mäl­tä huo­neen­sa ik­ku­nan al­la kuk­ki­vas­ta vaa­le­an­pu­nai­ses­ta köyn­nös­ruu­sus­ta. Amos-poi­ka taas oli tyy­ty­väi­nen, kun sai huo­neen sau­nan vie­res­tä: siel­lä oli­si hyvä viet­tää poi­kien sau­nail­to­ja.

Keittiön pöytälevy veistettiin turkulaisessa Nollanolla-liikkeessä. Levy on reunoista ohuempi, joten pöydän vaikutelma on kevyt. Liitutaulu maalattiin suoraan kiviseinään. Antiikkituolit tuovat vanhaa henkeä muuten moderniin kokonaisuuteen.

VAN­HAT KA­LUS­TEET KIER­TOON

En­nen muut­toa oli kui­ten­kin edes­sä re­mont­ti. Asun­to oli vain kym­me­nen vuot­ta van­ha, mut­ta keit­tiö ja mär­kä­ti­lat oli­vat ma­kuum­me tur­han kru­me­luu­rit. Toi­saal­ta oli sää­li heit­tää pois niin hy­vä­kun­toi­sia ka­lus­tei­ta.

Re­mont­ti­mies eh­dot­ti, et­tä ka­lus­teet lai­tet­tai­siin net­tiin myyn­tiin. Ei­kä ai­kaa­kaan, kun niil­le löy­tyi os­ta­ja Kes­ki-Suo­mes­ta. Mies ajoi kuor­ma-au­tol­la pi­haan ja ir­rot­ti kiin­to­ka­lus­teet kyy­tiin. Tun­tui luk­suk­sel­ta, et­tä van­hat ka­lus­teet ha­et­tiin pois ja ne pää­si­vät  uu­del­leen käyt­töön. Sa­mal­la saa­tiin pie­ni lisä re­mont­ti­kas­saan.

Keittiö.netin vähäeleinen keittiö on erotettu vain pienellä seinällä olohuoneesta. Matalien yläkaappien päälle jäi mukavasti tilaa keittokirjoille.

KEIT­TIÖ KOKI VAL­KO­PE­SUN

Suun­nit­te­lin keit­ti­ön, jos­sa ei ol­lut mi­tään yli­mää­räis­tä. So­pi­va mal­li löy­tyi Keit­ti­ö­ne­tin va­li­koi­mis­ta. Hin­ta­kin oli koh­tuul­li­nen. Ovis­ta tuli him­me­än val­koi­set, sa­moin ala­laa­ti­koi­den vä­hä­e­lei­sis­tä ve­ti­mis­tä. Ylä­kaa­pit ty­pis­tet­tiin vain seit­se­mään­kym­me­neen sent­tiin, ja niis­tä ve­ti­met jä­tet­tiin ko­ko­naan pois. Pel­kis­tet­ty ja täys­val­koi­nen keit­tiö on rau­hal­li­nen tila, mis­sä ko­ris­te-esi­neet ja vä­rik­käät keit­to­kir­jat pää­se­vät oi­keuk­siin­sa.

Olohuoneesta purettiin takka ja sen tilalle rakennettiin kevyt sermi, joka peittää näppärästi työpöydällä olevan sälän mutta jättää näkymän avaraksi. Kirjat, jotka eivät mahtuneet hyllyyn, aseteltiin seinän viereen pinoksi.

Ste­re­ot jem­mat­tiin keit­ti­ön ylä­kaap­piin, ja kai­ut­ti­met saa­tiin pii­lo­tet­tua kaa­pis­ton pääl­lä ole­vaan van­haan rans­ka­lai­seen ome­na­laa­tik­koon.

Ha­lu­sin keit­ti­öön ohut­le­vyi­sen, val­koi­sen pöy­dän. Pöy­tä­le­vyn tee­tin tur­ku­lai­ses­sa Nol­la­nol­la-puu­se­pän­vers­taas­sa. Näp­pä­rä puu­sep­pä viis­to­si muu­ta­man sen­tin pak­sui­sen pöy­tä­le­vyn niin, et­tä se ka­pe­nee reu­no­ja koh­den vain sen­tin pak­sui­sek­si. Näin pöy­dän vai­ku­tel­mas­ta saa­tiin mah­dol­li­sem­man ke­vyt, mut­ta sil­ti kes­tä­vä. Hayn ne­rok­kaat Loop Stand -puk­ki­ja­lat so­pi­vat hy­vin si­ron pöy­dän ja­loik­si. Muu­ta­ma an­tiik­ki­tuo­li tuo läm­pöä muu­ten val­koi­seen ko­ko­nai­suu­teen.

Olohuoneen valkoinen nahkasohva on Ikeasta. Riitta Souranderin valokuvateos seinällä on kuin toinen ikkuna.

Muu­ton yh­tey­des­sä kar­sim­me ta­va­rat mi­ni­miin. Oli hel­pot­ta­vaa luo­pua tur­his­ta as­ti­ois­ta ja muus­ta kaap­pei­hin vuo­sien var­rel­la ker­ty­nees­tä sä­läs­tä. Kaik­ki ta­va­rat, joil­la oli tun­ne­ar­voa tai his­to­ri­aa, kui­ten­kin sääs­tet­tiin. Niil­le löy­tyi paik­ka ala­ker­ran va­ras­tos­ta.

Yläkerrassa olohuone jatkuu mukavasti parvekkeelle, johon paistaa aurinko koko päivän.

TAK­KA VAIH­TUI TYÖ­PIS­TEE­SEEN

Tak­ka on tie­tys­ti tal­vel­la tun­nel­mal­li­nen, mut­ta se oli ker­ta kaik­ki­aan vää­räs­sä pai­kas­sa. Tak­ka val­loit­ti olo­huo­nees­tam­me yh­den koko sei­nän. Pit­kään mie­tit­ty­äm­me pää­tim­me luo­pua sii­tä. Ti­lal­le ra­ken­net­tiin pie­ni työ­nurk­kaus, jon­ka met­rin kor­kui­set ser­mit erot­ta­vat olo­huo­nees­ta.

Parvekkeen kevyet bambukalusteet ovat Indiskasta.

Is­tun päi­vi­sin työ­pöy­dän ta­ka­na mel­ko pal­jon, jo­ten pää­tin hank­kia ilok­se­ni ylä­ker­ran par­vek­keel­le lin­tu­lau­dan. Näin voin tie­to­ko­neen ta­kaa ihas­tel­la pik­ku­lin­tu­jen tou­hu­ja ja an­taa sa­mal­la aja­tuk­sen va­el­taa.

Annen makuuhuoneen talonpoikaislipasto käsiteltiin Osmocolorin värivahalla, johon on sekoitettu harmaata ja valkoista. Buddha-patsas on Thaimaasta, astia gotlantilaista keramiikkaa ja lamppu Egyptin-tuliainen.

KOI­RAN KES­TÄ­VÄ LAT­TIA

Ylä­ker­ran tam­mi­par­ke­tin ti­lal­le ha­lut­tiin jo­tain vaa­le­aa. Val­koi­sek­si maa­lat­tu lau­ta­lat­tia hou­kut­te­li, mut­ta Sisu-koi­ran ta­kia pää­dyim­me la­mi­naat­tiin. Toin ko­tiin mon­ta näy­te­pa­laa lä­hes val­koi­sia la­mi­naat­te­ja, ja nii­den sä­vy­jä tut­kis­kel­tiin päi­vän­va­los­sa. Vaik­ka kau­pan kei­no­va­los­sa la­mi­naat­ti näyt­ti lä­hes sä­vyt­tö­mäl­tä, olo­huo­neen päi­vän­va­los­sa se saat­toi tait­taa orans­siin, li­laan tai vih­re­ään.

Amos-pojan huone on alakerrassa. Sängyn lisäksi huoneessa on avattava sohva, johon yökyläläiset mahtuvat nukkumaan. Yöpöydän virkaa toimittaa Pentikistä ostettu jakkara. Suuri maailmankartta on Ikeasta.

Vaa­lea la­mi­naat­ti on to­det­tu käy­tös­sä hel­pok­si ja huo­let­to­mak­si lat­ti­a­ma­te­ri­aa­lik­si. Ei­kä se ole ol­lut mok­sis­kaan Si­sun te­rä­vis­tä kyn­sis­tä.

Re­mon­tin jäl­keen uu­si koti tun­tuu toi­mi­val­ta, ja siel­lä on kaik­kien mie­les­tä hyvä ja rau­hal­li­nen hen­ki. Tei­nit saa­vat mels­ka­ta rau­has­sa ala­ker­ras­sa, ja ylä­ker­ta on äi­din val­ta­kun­taa.