MIKÄ: 1950-lu­vun oma­ko­ti­ta­lo, 10 h + k + s, noin 180 m2 MIS­SÄ: Tam­pe­reen Pirk­ka­las­sa TÄÄL­LÄ ASUU: Kai­ja Myl­ly­mä­ki, 60

Elä­män­sä voi suun­ni­tel­la niin tark­kaan kuin ha­lu­aa, mut­ta jos­kus ta­pah­tuu asi­oi­ta, jot­ka muut­ta­vat kai­ken. Kai­ja Myl­ly­mä­en elä­mä py­säh­tyi kuu­si vuot­ta sit­ten, kun hän me­net­ti mie­hen­sä. He oli­vat asu­neet kah­den sen jäl­keen, kun kaik­ki kol­me las­ta oli­vat muut­ta­neet omil­leen. Ta­loa oli re­mon­toi­tu yh­des­sä vai­he vai­heel­ta vuo­sien mit­taan. Sit­ten Kai­ja oli yh­täk­kiä isos­sa ta­los­sa yk­si­nään.

– En­sim­mäi­sen vuo­den ai­ka­na en nuk­ku­nut kun­nol­la. Mut­ta tyh­jään ta­loon oli to­tut­ta­va tai muu­tet­ta­va pois, Kai­ja sa­noo.

Kol­mi­sen vuot­ta sit­ten hä­nes­tä al­koi tun­tua, et­tä si­sus­tu­sa­lan am­mat­ti­lai­sen apu voi­si ol­la tar­peen. Kai­ja ha­lu­si ko­dis­taan viih­tyi­sän pai­kan it­sel­leen, lap­sil­leen ja las­ten­lap­sil­leen. Hän ot­ti yh­teyt­tä si­sus­tus­suun­nit­te­li­jaan.

– Ihas­tuin Hen­na Aho­sen työs­ken­te­lyyn jo te­le­vi­si­on Tila-oh­jel­mas­sa. Pyy­sin hän­tä aut­ta­maan mi­nua vie­mään si­sus­tuk­sen lop­puun.

Mie­tit­tä­väk­si tuli esi­mer­kik­si eri huo­nei­den huo­ne­ka­lu­jär­jes­tys, teks­tii­lien ja pin­ta­ma­te­ri­aa­lien uu­si­mi­nen ja etei­sen suun­nit­te­lu.

– Olim­me Hen­nan kans­sa koko ajan sa­mal­la aal­to­pi­tuu­del­la. Hän ot­ti in­nol­la vas­taan myös mi­nun eh­do­tuk­si­a­ni, Kai­ja ker­too.

Tii­li­kuor­ma me­ren ta­kaa

Aluk­si kat­sas­tet­tiin vuon­na 1991 si­sus­tet­tu kel­la­ri­ker­ros. Kai­ja ja Hen­na suun­nit­te­li­vat yh­des­sä wc:n uu­dis­tuk­sen. Sen jäl­keen siir­ryt­tiin kes­ki­ker­rok­seen. Tak­ka­huo­nee­seen tuli uut­ta ta­pet­tia ja por­tai­kon sei­nät maa­lat­tiin. Olo­huo­nee­seen va­lit­tiin uu­det ver­hot ja ruo­kai­lu­ti­laan soh­va.

Etei­seen Kai­jal­la oli lois­ta­va idea.

– Näin eng­lan­ti­lai­ses­sa leh­des­sä ku­van kier­rä­tys­tii­lis­tä la­do­tus­ta lat­ti­as­ta. Yri­tin löy­tää Suo­mes­ta van­ho­ja tii­liä, mut­ta en on­nis­tu­nut, jo­ten ti­la­sin ne lo­pul­ta Eng­lan­nis­ta. Kul­je­tuk­sen hoi­ti suo­ma­lai­nen fir­ma.

Oles­ke­lu­ti­lo­jen lau­ta­lat­ti­at oli tar­koi­tus hioa ja la­ka­ta uu­del­leen. Vii­mei­sen hi­o­mis­ker­ran jäl­keen Kai­ja päät­ti­kin toi­sin.

– Olin kat­sel­lut puun­vä­ris­tä lat­ti­aa 20 vuot­ta. Olin ha­lun­nut maa­la­ta sen jo ai­kai­sem­min, mut­ta epäi­lin ai­na maa­li­pin­nan kes­toa. Nyt pää­tin ot­taa ris­kin. Pi­dän har­maas­ta lat­ti­as­ta ko­vas­ti, muu­ta­mis­ta kol­huis­ta huo­li­mat­ta.

Keit­ti­ön osal­ta riit­ti, et­tä ylä­kaa­pit vaih­det­tiin avo­hyl­lyi­hin. Wc:t ovat 1950-lu­vun ta­paan pie­niä ja saa­vat Kai­jan puo­les­ta ol­la­kin.

Mil­lai­nen oli Kai­jan mie­li­a­la, kun han­ke ete­ni ja al­koi val­mis­tua?

Kel­la­ri­ker­rok­sen kaa­pit ovat Kai­jan luot­to­re­mont­ti­mie­hen te­ke­mät. Soh­va on han­kit­tu Brigh­to­nis­ta.

– Pro­jek­tia teh­des­sä pys­tyin kes­kit­tä­mään mie­le­ni re­mon­tin ajat­te­luun. Ai­kaa täs­sä meni. Usein mie­tin, et­tä mi­tä­hän mie­he­ni tä­hän sa­noi­si ja oli­si­ko tyy­ty­väi­nen, Kai­ja sa­noo.

Vils­ket­tä mum­mi­las­sa

Nyt kun koti on val­mis, Kai­ja voi viet­tää yh­teis­tä ai­kaa las­ten­las­ten kans­sa. Leik­ki-ikäi­sil­lä on mum­min luo­na ti­laa tem­mel­tää, ja pi­has­sa on leik­ki­mök­ki.

Kym­me­nen huo­neen ta­lon ja pi­han hoi­ta­mi­nen kuu­los­taa työ­lääl­tä. Mut­ta Kai­ja eh­tii kyl­lä pi­la­tek­seen, tans­si­maan ja la­dul­le­kin.

– Mi­nus­ta ei ole kos­kaan tun­tu­nut sil­tä, et­tä meil­lä on kym­me­nen huo­net­ta, on vain mon­ta pien­tä sop­pea.

Kai­ja naut­tii ko­dis­taan niin pal­jon, et­tei ole ai­na­kaan vie­lä ai­keis­sa muut­taa muu­al­le.

– Läm­mi­tän sau­nan puil­la sil­loin kun ha­lu­an, ja voin is­tua omil­la rap­pu­sil­la yö­pai­ta pääl­lä aa­mu­kah­vil­la, mitä sitä muu­ta tar­vit­see!