Anna ja Nico ehtivtä haaveilla puutalosta maalla pitkään. Ulkomaaliksi valittiin Virtasen neljän öljyn maali, sävy Okra. Edellinenkin sävy oli tummankeltainen, mutta se oli jo hyvin haalistunut.

Lieden takana oleva hirsiseinä jätettiin remonttia tehdessä odottelemaan, että Anna ja Nico keksivät, mitä sille haluavat tehdä. Lopulta he kuitenkin totesivat, että seinä on kaunis ja tuo sopivaa kontrastia rosoisuudellaan.

An­na Leh­to­nen ja Nico Ös­ter­lund haa­vei­li­vat kau­an van­haan ta­loon muut­ta­mi­ses­ta ja et­si­vät­kin sitä oi­ke­aa kym­me­nen vuo­den ajan. Vuon­na 2014 An­na huo­ma­si Tori.fi:ssä Pa­rai­sil­la myyn­nis­sä ole­van van­han ta­lon. Se vai­kut­ti juu­ri so­pi­val­ta, ja he läh­ti­vät kat­so­maan sitä. Mut­kai­sen tien pääs­sä hei­tä odot­ti to­den­nä­köi­ses­ti 1800-lu­vun lo­pul­la ra­ken­net­tu puu­ta­lo na­vet­toi­neen ja pi­ha­ra­ken­nuk­si­neen.

Talo oli kai­kin puo­lin iha­na ja per­heel­le so­pi­va, mut­ta re­mont­ti­ku­lut oli­si­vat ol­leet sil­loin ai­van lii­an suu­ret. An­na ja Nico läh­ti­vät sil­tä näy­töl­tä il­man ta­loa, mut­ta haa­ve sai li­sää pont­ta.

Pa­ris­kun­ta päät­ti lait­taa sii­tä läh­tien kai­ken yli­mää­räi­sen ra­han tal­teen, jot­ta seu­raa­va unel­mien talo ei jäi­si ai­na­kaan re­mont­ti­kus­tan­nuk­sis­ta kiin­ni.

Naulakko löytyi navetasta ja penkki on Nicon tekemä. Eteisen seinissä on savirappaus, jota ei ole sävytetty. Tämä osa talosta on otettu käyttöön aivan hiljattain. Kauniit vanhat ikkunat olivat tässä osassa onneksi vielä paikoillaan.

Anna kertoo, että leivinuunissa paistuvat ihan parhaat pizzat. ”Uuni on 150 cm syvä, joten kapasiteettia olisi paistaa vaikka koko kylän leivät.”

MITÄ JOS KUI­TEN­KIN

Ku­lui mel­kein vii­si vuot­ta en­nen kuin An­na ja Nico ajoi­vat jäl­leen tu­tun ta­lon ohi. Näyt­ti sil­tä, et­tä talo oli en­ti­sel­lään. Eh­kä ku­kaan ei ol­lut­kaan os­ta­nut sitä? On­nek­si An­nal­la oli omis­ta­jan nu­me­ro vie­lä tal­les­sa.

Yh­tey­de­no­ton jäl­keen sel­vi­si, et­tä vaik­ka ta­los­ta kiin­nos­tu­nei­ta oli ai­em­min ol­lut pal­jon, oli kor­jat­ta­vien ra­ken­tei­den mää­rä tain­nut säi­käyt­tää useim­mat os­ta­ja­eh­dok­kaat.

An­na ja Nico pää­si­vät kat­so­maan ta­loa uu­del­leen ja kes­kus­te­le­maan sen os­tos­ta. Omis­ta­jaa jän­nit­ti, kuin­ka he re­a­goi­si­vat suu­reen työn mää­rään ja van­han ta­lon kun­toon. An­naa ja Ni­coa ei re­mon­toi­mi­nen pe­lot­ta­nut, päin­vas­toin. Lo­pul­ta yli puo­len vuo­den kau­pan­te­on jäl­keen van­ha talo vaih­toi vih­doin omis­ta­jaa.

Leh­to­sen per­he oli vii­mein saa­pu­nut ko­tiin.

Keititön matot Anna muistelee ostaneensa Tori.fi:stä tai kirpputorilta, kuten talon kaikki muutkin matot. Vanhat villamatot ovat kauniita, käytännöllisä sekä lämpimiä. Ruokapöydän vihreät tuolit ja kattovalaisin ovat kirpputorilta. Pöydän pitsiliina on sukuperintönä saatu. Kulman skafferissa eli ruokakomerossa säilyvät kuiva-aineet ja kierrätyslaatikot.

Tiskiallas on Ikeasta ja hanan Anna muistelee ostaneensa netin syövereistä. Seinän koristelautaset on keräilty kirpputoreilta, yksi löytyi navetasta ja yksi on Annan isovanhempien vanhasta kodista muistoksi otettu.

VAN­HAT IK­KU­NAT TA­KAI­SIN

An­na on am­ma­til­taan maa­la­ri ja Nico säh­kö­a­sen­ta­ja sekä it­se­op­pi­nut re­mon­toi­ja. Mo­lem­mil­la on omat yri­tyk­sen­sä, ja alus­ta as­ti oli­kin aja­tuk­se­na re­mon­toi­da talo omin voi­min.

Edel­li­nen asu­kas oli on­nek­si uu­si­nut ta­lon ison ka­ton ja vie­mä­röin­nin. Työ­tä riit­ti sil­ti. En­sin re­mon­toi­tiin ta­lon toi­nen pää­ty, jo­ten per­he asui rei­lun vuo­den ajan pie­nis­sä ti­lois­sa ta­lon toi­ses­sa puo­lik­kaas­sa.

Si­sä­sei­niin lai­tet­tiin uu­det pin­ko­pah­vit ja ne ta­pe­toi­tiin.

Edel­li­nen asu­kas oli vaih­ta­nut ta­loon myös ik­ku­nat, mut­ta nii­den mo­der­ni il­me ei is­tu­nut 1800-lu­vun lo­pul­la ra­ken­net­tuun ta­loon ko­vin hy­vin. On­nek­si van­hat ik­ku­nat oli­vat kui­ten­kin vie­lä tal­les­sa. An­na ja Nico kun­nos­ti­vat ne, ja kau­niit van­hat ruu­tuik­ku­nat pää­tyi­vät ta­kai­sin omil­le pai­koil­leen.

La­hot lat­ti­a­lan­kut ja eris­te­pu­rut vaih­det­tiin ja hy­vä­kun­toi­set lat­ti­a­lan­kut pan­tiin ta­kai­sin pai­koil­leen.

Oman ta­lon re­mon­toi­mi­nen oli mie­lui­saa puu­haa. Nico on re­mont­ti­hom­mis­sa pe­dant­ti ja An­na kat­soo asi­oi­ta vi­su­aa­li­sel­ta kan­til­ta, jo­ten yh­teis­työ toi­mii ai­na hy­vin.

– Toki tääl­lä riit­tää edel­leen te­ke­mis­tä, mut­ta täl­lä het­kel­lä on hyvä näin. Ei elä­mä saa ol­la vain yh­tä re­mont­tia ja pro­jek­tia, An­na poh­tii.

Anna ihastui olohuoneeseen valittuun Pihlgren & Ritolan Kultakrysanteemi-tapettiin heti nähtyään sen. ”Kultaa ei voi olla koskaan liikaa!” Kaikki olohuoneen huonekalut, taulut ja matot on ostettu kirpputoreilta. Ainoastaan divaani oli talossa jo valmiina. Olohuoneen lankkulattia on alkuperäinen. Anna ja Nico avasivat lattiat ja vaihtoivat eristeet, mutta palauttivat vanhat lankut paikoilleen ja käsittelivät ne suopakuuraamalla. Uunin maalipinta oli hilseillyt pahoin, joten Anna maalasi sen uudelleen.

Anna ja Nico tekivät allaskalusteen itse vanhasta kaapista. Peilin Anna sai tuttavaltaan ja maalasi sen kehyksen messinginväriseksi. Seinien punaiset pinnat on savirapattu. Anna kertoo, että savirappaus on todella vanhaa tekniikkaa, joka on omiaan vanhoihin hirsitaloihin. Suveka Kymäläinen Savimestarit Oy:ltä kävi opettamassa Lehtosille tekniikan. Punainen on Hangon Värin ”Hangon Extra” ja vihreä puolipaneeli on maalarin eli Annan omia sekoituksia.

FII­LIS­POH­JA ON HYVÄ POH­JA

An­nan ja Ni­con koti on läm­min­hen­ki­nen. Sitä ei ole si­sus­tet­tu tren­dien mu­kaan tai vii­mei­sim­pien vil­li­tys­ten lail­la. Huo­ne­ka­luis­ta ja esi­neis­tä suu­rin osa on kier­rä­tys­löy­tö­jä, mut­ta tär­kein­tä on ai­na tun­ne sii­tä, et­tä huo­ne­ka­lu on juu­ri oi­kea tä­hän paik­kaan.

– Si­sus­tan täy­sin fii­lis­poh­jal­ta. Huo­ne­ka­lu­jen ei kaik­kien tar­vit­se ol­la kier­rä­tys­löy­tö­jä, vaan en­nem­min­kin haen juu­ri sitä oi­ke­aa fii­lis­tä. Kier­rä­tys toki on ai­na plus­saa ja lä­hel­lä sy­dän­tä­ni, An­na poh­tii.

An­nal­la on ol­lut jo pie­nes­tä läh­tien aja­tus ja haa­ve van­has­sa ta­los­sa asu­mi­ses­ta. Haa­veen to­teu­tu­mi­sen jäl­keen ko­tia voi siis rau­has­sa lai­tel­la­kin. An­nan mie­les­tä van­hat esi­neet ja huo­ne­ka­lut ovat mo­nes­ti unii­kin nä­köi­siä.

– On­han niil­lä oma ta­ri­nan­sa­kin en­nen kuin ne hyp­pää­vät per­heem­me ta­ri­naan.

Makuuhuoneen seinillä kiipeilee Pihlgren & Ritolan Juhannusruusu-tapetti. Sänky on tehty vanhasta sivusta-vedettävästä puusohvasta. Yölamppu on Nicon edesmenneen isän.

Vanhemmat antoivat poikien valita itse tapetit huoneisiinsa. Benjamin innostui kovasti meriaiheesta. Merensininen tapetti löytyi Photowall.fi:stä. Sänky on Tori.fi:stä.

MAAL­LA ON HYVÄ OL­LA

An­na ku­vai­lee maal­la asu­mis­ta kau­niis­ti. Siel­lä on hyvä ol­la ja hen­git­tää.

– Tääl­lä on se jo­kin fii­lis, tiet­ty yk­sin­ker­tai­suus vie­hät­tää.

Pi­ha­pii­riin kuu­luu myös na­vet­ta, jos­sa asus­te­le­vat nel­jä lam­mas­ta, ka­nat ja kuk­ko.

– On­han se vä­hän niin kuin pa­luu pe­ru­sa­si­oi­den ää­rel­le, kun teem­me puu­hom­mia ja huo­leh­dim­me eläi­mis­tä. Lap­set op­pi­vat sii­nä sa­mal­la tär­kei­tä seik­ko­ja elä­mäs­tä, vas­tuu­ta ja huo­leh­ti­mis­ta. Mut­ta eläi­met tuo­vat meil­le myös puh­das­ta iloa, An­na sa­noo.

Tu­vas­sa on suu­ri lei­vi­nuu­ni, jon­ka käyt­tö on kau­sit­tais­ta. Esi­läm­mi­tys vie muu­ta­man päi­vän, kun läh­de­tään kyl­mil­tään läm­mit­te­le­mään.

– Kun uu­ni on saa­tu läm­pi­mäk­si, se on to­del­li­nen ko­din sy­dän ja pi­tää läm­pöä yl­lä mon­ta päi­vää. Sil­loin käy­tän sitä myös ruo­an­lai­tos­sa, An­na ker­too.

Jou­lu­na he us­kal­si­vat pais­taa lei­vi­nuu­nis­sa jo kin­kun­kin. Vie­res­sä ole­val­la puu­hel­lal­la tu­lee teh­tyä no­pei­ta ruo­kia ku­ten lät­ty­jä.

An­nan ja Ni­con per­heel­lä kes­ti yh­teen­sä mel­kein vii­si­tois­ta vuot­ta pääs­tä unel­mien­sa ko­tiin. Mut­ta odo­tu­sa­jal­la ei ole lo­pul­ta mer­ki­tys­tä, kun he saa­vat asua toi­veet täyt­tä­väs­sä ta­los­sa, maa­seu­dul­la.

Anna ja Nico paimentavat lammaskatrasta. Hertta, Liisa, Orvokki ja Anni tulivat perheelle keväällä 2021.