Pet­ra ja Las­se Kar­ja­lai­nen asui­vat tyy­ty­väi­si­nä Jo­en­suun kes­kus­tas­sa mo­der­nis­sa ko­dis­sa. He kui­ten­kin et­si­vät va­paa-ajan paik­kaa so­pi­van mat­kan pääs­tä. Kut­su­va talo tuli vas­taan Lap­peen­ran­taan kuu­lu­vas­sa Pul­sas­sa, joka on Las­sen syn­nyin­seu­tua.

– Täs­sä ta­los­sa asui pa­ras ys­tä­vä­ni. Ka­deh­din ai­na ton­til­le osu­vaa täy­del­lis­tä il­ta-au­rin­koa. Mut­ta en iki­nä aja­tel­lut muut­ta­va­ni tän­ne ta­kai­sin, Las­se ker­too.

Las­sen ko­ti­ta­lo si­jait­see lam­men toi­sel­la puo­lel­la, mel­kein vas­ta­pää­tä ny­kyis­tä ko­tia. Siel­lä asuu yhä Las­sen äi­ti.

Sii­tä Las­sen lap­suu­den il­ta-au­rin­gos­ta Las­se ja Pet­ra naut­ti­vat nyt suu­rel­la te­ras­sil­la, pää­ta­lon sau­nas­sa tai koko ylä­ker­ran kat­ta­vas­sa, loft-hen­ki­ses­sä ma­kuu­huo­nees­sa.

Sveit­sis­tä Suo­meen ja maa­il­mal­le

Pet­ra on syn­ty­nyt Sveit­sis­sä. Suo­meen hän pää­tyi rak­kau­den pe­räs­sä rei­lut 30 vuot­ta sit­ten.

– Pet­ran ex-mies on maa­han­tuo­ja ja minä maas­sa­pi­tä­jä, Las­se to­te­aa.

Kar­ja­lai­sil­la ei ole yh­tei­siä lap­sia, mut­ta yh­teen­sä heil­lä on use­am­pi lap­si sekä lap­sen­lap­sia.

Ak­tii­vi­nen pa­ris­kun­ta on pal­jon liik­keel­lä. Las­se ajaa noin 60 000 ki­lo­met­riä vuo­des­sa asi­ak­kai­ta ta­paa­mas­sa. Pet­ra pi­tää huol­ta yh­tei­ses­tä yri­tyk­ses­tä.

Sik­si py­säh­ty­mi­nen ko­to­na on eri­tyi­sen tär­ke­ää.

– Van­ha talo luon­non kes­kel­lä on kuin syli, Pet­ra ja Las­se sa­no­vat.

Tam­mi­kuuk­si pa­ris­kun­ta mat­kus­taa yleen­sä ul­ko­mail­le. He kut­su­vat kuu­kaut­ta seik­kai­lu­lo­mak­seen. Koh­teet löy­ty­vät mil­loin mi­ten­kin. Ker­ran he pää­tyi­vät Ugan­daan Las­sen kuu­le­man ra­dio-oh­jel­man ins­pi­roi­mi­na.

– Otin yh­teyt­tä sii­nä haas­ta­tel­tuun ka­ve­riin, ja sit­ten olim­me­kin jo heil­lä ky­läs­sä. Olem­me yhä ys­tä­viä, Las­se ker­too.

Olohuoneen kaunis katto ja hirsiseinä kaivettiin esiin erilaisten kerrosten, muun muassa puolipaneelin, alta. Lattian laminaatti vaihdettiin puulattiaksi. Sohvat ovat Ikeasta. Niiden vaihdettavat ja pestävät päälliset ovat Petran mielestä ylivoimaiset.

Kol­me vuot­ta re­mon­toi­tiin

Ta­lon van­hin osa on 1870-lu­vul­ta, ei­kä tark­ka ra­ken­nus­vuo­si ole tie­dos­sa. 1950-lu­vul­la ra­ken­net­tiin li­sä­sii­pi. Kar­ja­lai­set os­ti­vat ta­lon 2010, jol­loin al­koi kol­mas, kol­me vuot­ta kes­tä­nyt laa­jen­nus­re­mont­ti.

Re­mon­tin Las­se ja Pet­ra te­ki­vät suu­rek­si osak­si it­se, ja lä­hes joka nurk­kaan kos­ket­tiin. On­nek­si lä­hi­pii­ris­tä saa­tiin am­mat­ti­tai­tois­ta apua. Las­sen yk­si veli on säh­kö­a­sen­ta­ja ja toi­nen me­tal­li­mies. Eri­kois­työt ti­lat­tiin ul­ko­puo­li­sil­ta.

Si­säl­lä van­hat hir­si­sei­nät kai­vet­tiin esiin. Keit­ti­ön kat­to oli niin huo­nos­sa kun­nos­sa, et­tä sii­tä oli­si pu­toil­lut ros­kia kat­ti­loi­hin ja lau­ta­sil­le, jo­ten se uu­sit­tiin. Olo­huo­neen ka­tos­ta piti tul­la val­koi­nen, mut­ta pu­re­tun ma­te­ri­aa­lin al­ta löy­tyi hy­vä­kun­toi­nen, tum­ma kat­to.

– En mie­lel­lä­ni maa­laa van­han pääl­le. Jos ti­lan­ne on mah­do­ton tai sil­lä het­kel­lä lii­an työ­läs, pin­noi­tan mie­luum­min. Näin joku toi­nen, tai minä it­se, pää­see myö­hem­min hel­pos­ti kä­sik­si al­ku­pe­räi­seen. Ha­lu­an, et­tä uu­si näyt­tää uu­del­ta ja van­ha van­hal­ta, Pet­ra ker­too.

Em­me malt­ta­neet ol­la muut­ta­mat­ta

Re­mont­tia suun­ni­tel­ta­es­sa tär­kei­tä oli­vat il­man­suun­nat ja valo eli asi­at, joi­ta Las­se oli ai­koi­naan ys­tä­vän­sä luo­na ihail­lut. Re­mon­tin ja muu­tok­set suun­nit­te­li Pet­ra.

– Omaa teh­des­sä voi vaih­del­la suun­ni­tel­mia, hän sa­noo.

Sii­nä on­kin syy, mik­si Kar­ja­lai­set ihas­tui­vat pro­jek­tiin­sa. Talo sai elää re­mon­tin mu­ka­na, ja jo­kai­ses­ta nur­kas­ta teh­tiin omien toi­vei­den mu­kai­nen. Urak­ka ei ol­lut help­po.

– Jos työ pi­täi­si aloit­taa alus­ta, miet­ti­sim­me pari ker­taa. Mut­ta em­me malt­ta­neet ol­la muut­ta­mat­ta tän­ne py­sy­väs­ti.

Muut­toon vai­kut­ti myös se, et­tä Pet­ra sai­ras­tui joi­ta­kin vuo­sia sit­ten rin­ta­syö­pään.

Kii­reen vä­hen­tä­mi­nen tun­tui tär­ke­äl­tä.

– Mut­ta elä­mää ei kan­na­ta mu­reh­tia etu- ei­kä jäl­ki­kä­teen, Pet­ra sa­noo.

Työ­tä, le­poa ja har­ras­tuk­sia

Tar­pees­ta ol­la yh­tä luon­non kans­sa ker­too use­am­pi­kin lat­ti­aan as­ti avat­tu ik­ku­na. Näyt­tä­vin on sau­nas­sa.

– Su­ku­lai­set kau­his­te­li­vat va­lin­taa, mut­ta ei­hän lam­men ran­nal­la asu mui­ta kuin Las­sen äi­ti, hän­kin mat­kan pääs­sä toi­sel­la puo­lel­la, Pet­ra ja Las­se ker­to­vat.

Toi­nen, jut­tua teh­des­sä vie­lä re­mon­tis­sa ole­va sau­na on lam­men ran­nal­la. Mo­lem­mis­sa sau­nois­sa on Las­sen te­ke­mä kau­nis pä­re­sei­nä, ja toi­seen­kin tu­lee ik­ku­na lat­ti­as­ta kat­toon.

Ylä­ker­ras­ta teh­tiin avoin loft. Luon­to tu­lee lä­hel­le siel­lä­kin. Toi­ses­ta pää­tyik­ku­nas­ta avau­tuu nä­ky­mä lam­mel­le, toi­ses­ta met­sään. Loft on var­si­nai­nen mo­ni­toi­mi­ti­la: ma­kuu-, työ- ja olo­huo­ne.

– Työs­ken­te­lem­me omien työ­pis­tei­dem­me ää­res­sä, mut­ta kum­min­kin yh­des­sä. Pa­ras­ta tääl­lä on­kin il­ma­vuus ja se, et­tä voim­me yh­dis­tää työn, le­von ja har­ras­tuk­set, Las­se poh­tii.

Asi­a­kas läh­tee ys­tä­vä­nä

Muu­ta­man ki­lo­met­rin pääs­sä Pet­ran ja Las­sen ko­dis­ta si­jait­see Pul­san his­to­ri­al­li­nen ase­ma. Lap­se­na Las­se kul­ki siel­tä ju­nal­la kou­luun. Kun ju­na­lii­ken­ne lop­pui, ase­mal­la oli eri­lais­ta toi­min­taa ja vä­lil­lä se oli tyh­jä­nä­kin. Sit­ten se tuli myyn­tiin.

– Ase­mas­ta tu­li­kin yl­lät­tä­en työ­paik­ka. Mi­nul­ta jäi tän­ne muut­ta­es­sa työ­paik­ka, ja ai­kaa oli jol­le­kin uu­del­le, ker­too Pet­ra, joka toi­mi Jo­en­suus­sa asu­es­saan Tai­to Poh­jois-Kar­ja­la ry:n toi­min­nan­joh­ta­ja­na.

Las­sel­le ase­ma on tär­keä, ja hän on kir­joit­ta­nut kir­jan sen his­to­ri­as­ta. Ase­man os­to ja iso re­mont­ti oli­vat en­sin puh­das pe­las­tu­so­pe­raa­tio, mut­ta sii­tä on muo­dos­tu­nut myös ajan­viet­to­paik­ka.

Ny­ky­ään Pul­san ase­mal­la on ma­joi­tus­ta, ta­pah­tu­mia, ko­kous­toi­min­taa, kah­vi­la ja si­sus­tus­kaup­pa. Pet­ra pyö­rit­tää toi­min­taa, ja Las­se hää­rii apu­na niin pal­jon kuin ta­lous­kon­sul­tin töil­tään eh­tii. Ase­man si­sus­tus elää jat­ku­vas­ti, ja sin­ne on et­sit­ty van­ho­ja huo­ne­ka­lu­ja ym­pä­ri Suo­mea.

Pa­ras­ta Pul­sas­sa on kui­ten­kin mo­lem­pien mie­les­tä it­se työ.

– Ih­mi­set tu­le­vat asi­ak­kai­na ja läh­te­vät ys­tä­vi­nä.