Toimittanut KAIKA POHTOKARI
Kuvat HANNA LINNAKKO
Koti ja keittiö 1–2/2015
MIKÄ: Yhdistetty koti ja ateljee 1960-luvulla valmistuneen talon alakerrassa, 2 h + k. Koko talo valimoineen 240 m². MISSÄ: Espoon Tuomarilassa. TÄÄLLÄ ASUVAT: Muotitoimittaja, taiteilija Kaija Rosma sekä norwichinterrierit Willy ja Jedi.
Kodikkaan keittiön sydän on tulisija, johon kuuluu leivinuunin ja takan lisäksi puuhella. Takassa palaa tuli harva se päivä, mutta leivinuunia Kaija ei ole käyttänyt neljäntoista vuoden aikana kertaakaan. Oikealla näkyy valkoinen saareke. Kaijan sylissä on kolmikuukautinen Jedi, lattialla yhdeksänvuotias Willy.
Kaija Rosma on elämänsä aikana asunut monenlaisissa kodeissa pikkukämpistä kartanolukaaleihin. Yksi mielenkiintoisimmista oli Rooman muurissa sijainnut tornikoti. Neljätoista vuotta sitten, avioeron jälkeen, Kaija ei osannut päättää, ostaako pienen asunnon Helsingistä vai Roomasta.
Keittiön saareke toimii kätevästi ruokapöytänä. Kattovalaisimet ovat Ikeasta. Vanha samovaari on isän peruja ja antiikkilipasto Kaijan omia löytöjä. Seinällä on nykyisin lääkekaappina toimiva, kuvanveistäjä Sakari Tohkan vanha pieni viinakaappi. Saarekepöydällä näkyy Kaijan ja hänen sisarensa Eila Hutrin tekemää keramiikkaa. Oviaukko vie olohuone-ateljeetilaan.
– Isä teki päätöksen puolestani. Hän ei halunnut, että jään maailmalle. Yhtenä päivänä vain kirjoitettiin paperit, ja huomasin asuvani täällä isossa talossa isän tavaroiden keskellä, Kaija kertoo.
Isä, kuvanveistäjä-professori Armas Hutri, muutti kakkoskotiinsa Perniön vanhaan pappilaan, jonka kunnostaminen oli hänellä työn alla. Nykyisin pappilan yläkerrassa ja vanhassa vilja-aitassa on sopivat tilat näyttelyiden pitämiseen.
Olohuoneen nurkkauksessa on kaunis sommitelma vanhaa ja uutta. Isän, Armas Hutrin, vanhalle pöydälle ja tinaisille kynttilänjaloille pitävät seuraa Kaijan kehystetyt kuvitukset ja Ikean lasiset kynttilänjalat.
Pääosassa pilarit
Kaksikerroksisen talon on piirtänyt arkkitehti Aulis Blomstedt. Hän suunnitteli talon Armas Hutrille kodiksi ja työtilaksi. Yhdessä ystävykset päättivät valon suunnat ja muut taiteilijatyössä oleelliset yksityiskohdat. Kuvanveistäjän työstä rakennuksessa muistuttaa edelleen erillinen valimo.
Oleskeluryhmät ja takaosan ateljee sulautuvat toisiinsa. Korkealla ikkunaseinällä näkyvät talon kehikkoa tukevat parrut. Valo siivilöityy pehmeästi ohuiden verhojen läpi. Takaseinällä on keltaiseen ja pinkkiin sävytetty, valokuvaukseen suunniteltu taustakangas, joita Kaija maalaa valokuvaajille tilaustyönä. Aidot vanhat matot olivat täällä jo isän aikana.
Aulis Blomstedt on kuuluisa moduulisysteemistään, johon tämäkin talo perustuu. Talo seisoo tiheään asennettujen tukipilareiden muodostaman kehikon ympärillä. Tummiksi maalatut puupilarit ovat näkyvissä sisätiloissakin. Yhtä seinustaa hallitsee laaja, lähes kymmenen metriä korkea ikkunapinta.
Seinällä on runsas ripustus Gloria-lehden sivuilta tuttuja Kaijan originaalikuvituksia. Tason päällä seisovat valkoiset, kipsistä valetut naishahmot ovat myös Kaijan luomuksia. Pellavasta ja harsomaisesta puuvillasta muotoillut vaatteet on kasteltu kipsiseokseen ja puettu nopeasti veistosten päälle ennen kovettumista. Kirjapinon päällä näkyvä värikäs vati on Kaijan tuoreimpia keramiikkatöitä.
Ulko-ovesta tullaan suoraan keittiöön, jonka sydän on valkoiseksi maalattu leivinuuni-takka. Se tosin on harvoin kokkauskäytössä.
– Osaan tietysti tehdä kaikki arkiruoat, joita söimme poikani Ilkan ollessa pieni. Lihapullat, perunamuusi, makaronilaatikko, karjalanpaisti ja leipominen onnistuvat kyllä vieläkin, kun oikein keskityn. Mieluiten syön kuitenkin ulkona, Kaija kertoo.
Ateljeeosan nurkassa ovat tärkeät taiteilijatarvikkeet: isän tekemä maalausteline ja sivellinpöytä, joka toimi isällä veistosten muovailutelineenä. Peilistä heijastuu yläkerran kaide.
Minimalisti sopeutui
Keittiöstä aukeaa näkymä korkeaan, avaraan tilaan, jossa oleskeluryhmät ja ateljee sulautuvat saumattomasti toisiinsa. Kaijan tilava makuuhuone on talon toisella puolella matalassa osassa. Keskellä rakennusta portaat vievät ylös avaraan, parvimaiseen tilaan, jossa graafikkopoika Ilkka aina välillä asuu.
Talo oli täynnä taiteilijatavaroita Kaijan isän asuessa ja tehdessä töitä siellä. Siveltimiä ja värejä on ateljeessa edelleen, sillä myös Kaija tekee taidetta, esimerkiksi pienoisveistoksia, keramiikkaa ja muotikuvia.
Kaija kertoo sopeutuvansa helposti erilaisiin tiloihin ja tilanteisiin. Hänen mottonsa on: Minne heitän hattuni, siellä on kotini.
– Jos saisin itse sisustaa kodin alusta alkaen, se olisi hyvin minimalistinen – ehkä. Mutta ihmeen hyvin kyllä sopeuduin tänne isän vanhojen kalusteiden, mattojen ja veistosten keskelle, vaikka aluksi kauhistuttikin. Onneksi isä vei seinillä olleet maalaukset ja työpiirroksensa pois ja pelasti täältä aarteitaan, kun uhkasin heittää ne pois.
Oleskeluryhmän pöytänä toimii elävän mallin alustana käytetty pyörivä puulava. Sohva ja kangaspäällysteiset tuolit löytyivät Ikeasta, korituolit on ostettu aikoinaan Papagenasta. Kaappikello on isän peruja, kuten lähes kaikki matotkin. Parruilla tuetun kehikon päällä on yläkerta.
Kaija ei asunut lapsena nykyisessä kodissaan, mutta kävi siellä lähes päivittäin tekemässä taidetta isänsä ja sisarensa Eila Hutrin kanssa.
– Sisareni kanssa meillä on aina ollut maalaus- ja keramiikkasessioita, ja tapa jatkuu edelleen, Kaija kertoo.
Kiehtovassa asetelmassa on isän veistämä seitsemänvuotiaan Kaijan pää, Kanadasta tuotu intiaanien seremoniaruukku, Markku Keräsen maalaus, Sakari Tohkan pronssinen torso ja Synnove von Dickhoffin pieniä taidekirjoja.
Patsaita ja dekkareita
Vuosien mittaan Kaijan omat hankinnat ja oma taide ovat mukautuneet osaksi isän vanhaa sisustusta. Ystävien mukaan koti muuttui melko nopeasti Kaijan näköiseksi, vaikka paljon entistä onkin jäljellä.
Yläkertaan vievän portaikon värikkäässä maailmassa yhdistyvät monet tehdasmaiset materiaalit. Seinä on käsittelemätöntä betonia, punainen lattia on tehty kulutusta kestävistä vanerilevyistä. Tarjoiluvaunun päällä on Harri Koskisen Lantern-kynttilälyhty.
Muotitoimittajana ja muotikuvittajana tunnettu Kaija on viime vuosina keskittynyt entistä enemmän taiteen tekemiseen ja pitänyt eri teemoista tehdyillä pienoisveistoksillaan useita näyttelyitä. Viimeisin niistä oli Perniössä yhdessä isän ja valokuvaaja Kira Gluschkoffin kanssa. Ensi kesänä Per-niöön on tulossa näyttely miniatyyrihahmoista.
– Korkea ateljeetila, jossa on kaunis valo ja kaikki työvälineet koko ajan esillä, sopii minulle. Täällä maalaan ja teen keramiikkaa, patsaita ja koruja.
Makuuhuoneeseen mahtuu nukkumatilan lisäksi siirtomaatyylinen sohvaryhmä. Täälläkin on isot ikkunat, ja talokehikkoa tukevat parrut näkyvät selvästi. Ovi takana johtaa kuistille.
Kaijan uusin innostus on kirjoittaminen.
– Tekeillä on muotimaailmaan ja taidevarkauksiin keskittyvä omakohtainenkin dekkari, hän paljastaa.
Arkkitehti Aulis Blomstedt teki alkuperäiset piirrokset Armas Hutrin talosta jo vuonna 1959. Se valmistui kuitenkin vasta lähes 10 vuotta myöhemmin, sillä Blomstedt ja Hutri hioivat talon yksityiskohtia, esimerkiksi ikkunaseinää, jotta se sopisi mahdollisimman hyvin taiteilijan työhön.
Tärkeä osa Kaijan elämää ovat koirat, joita hänellä on ollut aina. Niiden kanssa puuhaileminen ja ulkoilu tuovat sopivasti vaihtelua taiteen tekemiseen. Koirat ovat oppineet odottamaan rauhassa, kun Kaija työskentelee ateljeessa.
– Koirat ovat kuin elämänkumppaneita. Muuten yksin eläminen on mielestäni luksusta.
LUETUIMMAT
LUETUIMMAT
Fokus Media Finland Oy
Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
Y-tunnus 3157774-2
Fokus Media Finland Oy
Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
Y-tunnus 3157774-2