Ullman’s Villa on vanhempien työpaikka ja perheen koti.

Mummo Ankan sarjakuvien Villan sisäänkäynnin yhteydessä on katettu terassi, joka on houkutteleva paikka viettää aurinkoista kesäpäivää. Sen huonekalut Laura on ostanut Tori.fi:stä, Bukowskilta ja Stockholms Auktionsverkistä. Kesäkukkia Laura hakee Perniöstä puutarha Lehtiseltä ja talvettaa osan niistä viinikellarissa kukkalampun alla.

Lau­ran ja Jan­nen elä­mä oli va­kiin­tu­nut Pir­kan­maal­le. He asui­vat kol­men lap­sen­sa kans­sa van­has­sa 1930-lu­vun oma­ko­ti­ta­los­saan Ori­ve­del­lä ja pyö­rit­ti­vät idyl­li­siä ja suo­sit­tu­ja kah­vi­loi­taan Tam­pe­reel­la.

Lau­ran mie­les­sä lap­suu­de­nai­kai­nen haa­ve ei kui­ten­kaan hel­lit­tä­nyt. Sama unel­ma oli vuo­sien ku­lu­es­sa muut­tu­nut Jan­nel­le­kin elä­väk­si mie­li­ku­vak­si pik­kui­ses­ta bou­ti­que-ho­tel­lis­ta ja ar­te­saa­ni­her­kuis­ta. Pai­kas­ta, jon­ne kaik­ki oli­si­vat ter­ve­tul­lei­ta hei­dän vie­raik­seen.

Ar­jen ja työn ohes­sa Lau­ra ja Jan­ne huo­ma­si­vat yhä use­am­min sil­mäi­le­vän­sä koh­tei­ta, jos­sa unel­mia voi­si al­kaa to­teut­taa. Kiin­teis­tö­eh­dok­kai­ta tuli ja meni, ai­ka ku­lui, mut­ta oi­ke­al­ta tun­tu­va paik­ka puut­tui.

Sisääntuloaulan alkuperäinen portaikko on vaikuttava näky. Valurautakaiteessa on talon rakennuttajan, Jakob Stunzin monogrammi. Kustavilaistuolin Laura löysi Tori.fi:stä ja hän kunnostutti sen Salon koulutuskeskus Waltissa. Sermin kankaan Laura tilasi Kankaita.comista.

Heti villan eteisaulaan astuttaessa saa maistiaisen vahvasta visualisuudesta, jota riittää jokaisen tilan osalle. Näyttävän William Morrisin tapetin Melsetter Indigo Rose Laura tilasi Seinäruususta. Rottinkisen tarjouluvaunun hän huusi Stockholms Auktionsverkistä.

Mant­te­li­tak­ko­ja ja van­ho­ja tam­mia

Pa­ris­kun­ta al­koi val­mis­tel­la elä­mään­sä si­ten, et­tä he voi­si­vat teh­dä tar­vit­ta­es­sa no­pei­ta­kin siir­to­ja.

– Pää­tim­me myy­dä kah­vi­lam­me uu­sil­le yrit­tä­jil­le. Vii­mei­sen myim­me juu­ri en­nen kuin pan­de­mia al­koi. Yh­täk­kiä koko maa­il­man hil­jen­ty­es­sä meil­lä oli­kin yl­tä­kyl­läi­ses­ti ai­kaa is­tua ko­neen ää­res­sä te­ke­mäs­sä lii­ke­toi­min­ta­suun­ni­tel­maa sekä haa­ru­koi­mas­sa kiin­teis­töä, jos­ta tu­li­si uu­si ko­tim­me ja työ­paik­kam­me, ker­taa Jan­ne vuo­si­tu­han­nen alun ta­pah­tu­mia.

– Ker­ran sit­ten net­tiin il­mes­tyi Taa­lin­teh­taal­la si­jait­se­va fun­kis­hu­vi­lal­ta näyt­tä­vä ra­ken­nus, joka se­kään ei saa­nut mei­tä syt­ty­mään. Kos­ka olim­me et­si­neet jo niin pit­kään, pää­tim­me kui­ten­kin käy­dä kat­so­mas­sa vie­lä tä­tä­kin pai­kan pääl­lä ja to­te­a­mas­sa ti­lan­teen, et­tei talo jäi­si jäl­keen päin mie­ti­tyt­tä­mään, ker­too Lau­ra.

Alue ei sen­tään ol­lut ai­van vie­ras, sil­lä Lau­ra ja Jan­ne oli­vat lap­si­neen vie­rail­leet usei­na ke­si­nä tut­ta­vien­sa luo­na lä­hi­seu­dul­la Ström­mas­sa.

– Kun saa­vuim­me pai­kan pääl­le, vat­san­poh­jas­sa­ni al­koi hyr­rä­tä en­nal­ta ar­vaa­mat­to­mas­ti jo en­nen kuin olin näh­nyt nurk­kaa­kaan ta­los­ta. Van­haa hiek­ka­tie­tä reu­nus­ti­vat sam­ma­loi­tu­neet gra­niit­ti­ki­vet, ja suu­ret tam­met ja saar­net sai­vat mie­li­ku­vi­tuk­se­ni kier­rok­sil­le, Lau­ra ker­too ja jat­kaa:

– Si­sään as­tu­es­sam­me näim­me upe­an huo­ne­kor­keu­den ja van­hat, ai­dot ro­se­tit, pak­sut jal­ka­lis­tat, mant­te­li­ta­kat ja nii­den va­lu­rau­ta­sy­dä­met. Vii­meis­tään keit­ti­ön al­la si­jait­se­vaan vii­ni­kel­la­riin pääs­ty­äm­me olim­me täy­sin hur­maan­tu­nei­ta, ku­vai­lee Lau­ra en­si­tun­nel­mi­aan.

Lau­ra ja Jan­ne yrit­ti­vät kes­kit­tyä tun­teen si­jaan poh­ti­maan asi­aa jär­ke­väs­ti. Si­jain­ti oli kau­ka­na en­ti­ses­tä ko­dis­ta, Lau­ran äi­dis­tä ja ys­tä­vis­tä. Jos he läh­ti­si­vät näin suu­reen pro­jek­tiin, pe­lis­sä oli­si ai­van kaik­ki, epä­on­nis­tu­mi­sen mah­dol­li­suut­ta ei oli­si.

– Tui­jo­tim­me hä­mil­läm­me toi­si­am­me. Em­me kek­si­neet mi­tään muu­ta epä­röi­tä­vää, ai­no­as­taan vain tuon kai­ken. Ja sii­tä huo­li­mat­ta olim­me me­net­tä­neet het­kes­sä sy­dä­mem­me pai­kal­le seis­ten sen puu­tar­has­sa os­to­hou­sut ja­las­sa, ker­too Jan­ne ja nau­raa.

Keittiö oli toimivuudestaan huolimatta myös valmiiksi viihtyisä. Sinne hankittiin vain Lofran kaasuliesi ja kauniit messinkiset lämpölämput Seinäjoen Pk-myynnistä. Laura valmistaa mielellään runsaita salaatteja ja tässä valmistuu halloumi-nektariini-kirsikkatomaattisalaattia.

Juhla- ja edustussalina toimineessa tilassa on ollut aiemmin kaksi kaakeliuunia ja niiden piipun paikat ovat vielä jäljellä. Nykyäänkin sali tuntuu villan sydämeltä. Antiikkilipasto on ostettu Stockholms Auktionsverkistä ja taustan kaappikokonaisuus ystävältä.

Ei mi­kään lä­pi­huu­to­jut­tu

Suu­ren fun­kis­ta­lon his­to­ria osoit­tau­tui mie­len­kiin­toi­sek­si. Sen ra­ken­nut­ti vuon­na 1863 kaup­pi­as, Taa­lin­teh­taan ruu­kin­pat­ruu­na Ja­cob Stünzi ko­dik­si it­sel­leen ja per­heel­leen. Alun pe­rin ko­ris­teel­lis­ta pit­si­hu­vi­laa on re­mon­toi­tu suu­res­ti use­aan ot­tee­seen. Edel­li­set vuo­si­kym­me­net se toi­mi Wärt­si­län omis­ta­ma­na edus­tus­hu­vi­la­na. Täs­tä syys­tä ta­lon toi­min­not oli­vat kuin val­mii­na tar­jot­ti­mel­la Lau­ran ja Jan­nen tar­pei­siin. Nyt hu­vi­la oli pää­tet­ty myy­dä ruu­kin lo­pe­tet­tua toi­min­tan­sa.

Suu­ren kon­ser­nin kans­sa kau­pan­te­ko ei ol­lut mi­kään lä­pi­huu­to­jut­tu. Kaup­paa hie­rot­tiin kuu­kau­sia. Lo­pul­ta Lau­ra ja Jan­ne as­te­li­vat Taa­lin­teh­taan kor­keim­man mäen pääl­le avai­met kou­ras­saan ja muut­to­kuor­ma mu­ka­naan.

– Olim­me in­nois­sam­me ja ih­meis­säm­me. Vuo­sien suun­nit­te­lun jäl­keen pää­sim­me to­teut­ta­maan suun­ni­tel­mi­am­me. Talo oli iäs­tään huo­li­mat­ta ra­ken­teil­taan hy­väs­sä kun­nos­sa, mut­ta ha­lu­sim­me pa­laut­taa si­sä­ti­loi­hin al­ku­pe­räi­sen pit­si­hu­vi­lan ke­veyt­tä. Ta­pe­toim­me ja maa­la­sim­me en­sim­mäi­sen vuo­den ajan si­säl­lä suu­rim­man osan huo­neis­ta ja kä­sit­te­lim­me uu­del­leen ala­ker­ran lat­ti­at. Kuu­los­taa pie­nel­tä, mut­ta kun muis­taa ne­liö- ja huo­ne­mää­rän, saim­me pais­kia töi­tä ura­kal­la, ker­too Jan­ne.

Taru-nimisen huoneen tapetti on Sandbergin Antonia Pink. Vaaleanpunaisen nojatuolin ja puolipyöreän pöydän Laura on ostanut Stockholms Auktionsverkistä. Kokolattiamatto oli huoneessa on ennestään.

Sviitin kylpyhuone henkii vanhaa englantilaistunnelmaa. Tänä kesänä seinät saavat uuden tapetin, mutta kaakelit ja kolmen altaan upea käsienpesuallas olivat talossa ennestään. Tassuammeen Laura osti ystävältään.

Oi­ke­aa odo­te­taan

Lau­ra on ai­na ol­lut vi­su­aa­li­nen ja kiin­nos­tu­nut eri­tyi­ses­ti van­hois­ta esi­neis­tä sekä huo­ne­ka­luis­ta. Niin­pä hän tart­tui­kin re­mon­tin ohes­sa in­nol­la myös sa­to­jen ne­li­öi­den si­sus­tu­su­rak­kaan.

– Aloin ke­rä­tä an­tiik­kia jo kau­an sit­ten edel­li­seen ko­tiim­me. Olen iloi­nen, et­tä kaik­ki aar­tee­ni ovat löy­tä­neet myös pai­kan tääl­tä ny­kyi­ses­tä. So­pi­vaa an­tiik­ki­huo­ne­ka­lua ei vält­tä­mät­tä osu koh­dal­le heti, kun tar­ve on, jo­ten si­sus­tan pik­ku­hil­jaa ja jak­san odot­taa oi­ke­aa esi­net­tä vaik­ka kym­me­nen vuot­ta, ker­too Lau­ra.

Hän pi­tää tär­ke­ä­nä myös eko­lo­gi­suut­ta ja os­taa uut­ta niin har­voin kuin mah­dol­lis­ta.

Lau­ra ja Jan­ne ar­vos­ta­vat sitä, et­tä suu­ris­ta re­mon­teis­ta huo­li­mat­ta ai­em­mat omis­ta­jat ovat säi­lyt­tä­neet huo­mat­ta­van pal­jon van­ho­ja, ar­vok­kai­ta ra­ken­nu­so­sia ja teh­neet muu­tok­set laa­duk­kaas­ti ja ra­ken­nuk­sen iän edel­lyt­tä­mäl­lä tyy­lil­lä. Keit­ti­ö­kin oli re­mon­toi­tu vuon­na 2012 niin kau­niis­ti, et­tä Lau­ra on täy­den­tä­nyt si­sus­tus­ta vain omil­la as­ti­oil­laan.

– Luon­nol­li­ses­ti me olem­me myös re­mon­toi­neet sääs­tä­en, ja esi­mer­kik­si ma­kuu­huo­nei­den ta­pe­tit on va­lit­tu so­pi­maan yh­teen van­ho­jen, laa­duk­kai­den ko­ko­lat­ti­a­mat­to­jen kans­sa, jot­ka toi­mi­vat myös oi­vi­na ää­nie­ris­tyk­si­nä, sa­noo Lau­ra.

Kahdenistuttavan antiikkisohvan Laura huusi Bukowskilta. Tekstiilit hän löysi paikallisesta Tavaratalo Wahlstenista. Laura käyttää mielellään leivonnassa sitruunoita. Maukkaimpina hän pitää amalfilaisia. Istutusuurnat ovat Affarin mallistoa.

Vauh­dik­kai­ta vuo­sia

En­sim­mäi­set vuo­det Taa­lin­teh­taal­la ovat ol­leet koko per­heel­le vauh­dik­kai­ta. Ko­din, per­heen ja työ­pai­kan yh­teen so­vit­ta­mi­nen on su­ju­nut yl­lät­tä­vän mut­kat­to­mas­ti.

– Mei­dät on otet­tu iha­nas­ti vas­taan tii­vii­seen yh­tei­söön, ja lap­set ovat viih­ty­neet eri­no­mai­ses­ti uu­des­sa kou­lus­saan. Sää ete­läi­ses­sä Suo­mes­sa on ma­kuum­me täy­del­li­nen. Kesä on pit­kä mut­ta ei lii­an kuu­ma ja luon­to on re­he­vän leh­ti­puu­pai­not­tei­nen. Tal­vi taas on on­nek­si ly­hyt ja har­vem­min lu­mi­nen, ker­too Lau­ra.

Vaik­ka ta­los­sa on ta­pah­tu­mia ym­pä­ri vuo­den, tal­vi­sin elä­mä on rau­hal­li­sem­paa ja Lau­ra ja Jan­ne eh­ti­vät la­da­ta ak­ku­jaan. Sil­loin he eh­ti­vät myös hie­man kun­nos­taa paik­ko­ja. Vil­las­sa on vie­rai­den käy­tös­sä nyt kym­me­nen vie­ras­huo­net­ta sekä sa­le­ja ja au­la­ti­lo­ja.

– Olem­me saa­neet hi­ot­tua tän­ne mei­dän nä­köi­sem­me ja hel­pos­ti lä­hes­tyt­tä­vän kon­sep­tin, jota yhä ke­hi­täm­me, he iloit­se­vat.

Entinen toimitusjohtajan makuuhuone on nyt Ullman’s Villan sviitti. Sinivalkoinen sisustus sain alkunsa siellä olleesta paperinarumatosta. Laura valitsi mattoon sopivan näyttävän Sandbergin Kenrokuen-tapetin. Valaisimet ja osa tekstiileistä olivat ennestään huoneessa ja sängynpääty on löytö Tori.fi:stä.

Aa­mu­cap­puc­ci­not ja öi­set ro­seet

Vaik­ka Lau­ra ja Jan­ne ovat va­ran­neet it­sel­leen pie­nen yk­si­tyi­sen alu­een ta­los­ta, hil­jai­sem­pia het­ki­nä per­he-elä­mä val­taa mo­nes­ti koko huus­hol­lin.

– Lap­sis­ta on haus­kaa va­li­ta mo­nis­ta ma­kuu­huo­neis­ta so­pi­va peti, ja vä­lil­lä nu­kum­me Lau­ran kans­sa eri huo­neis­sa, kum­mal­la­kin osa lap­sis­ta kai­na­los­sam­me, hy­myi­lee Jan­ne.

Ke­säi­sin tun­nel­ma on eu­roop­pa­lai­sen vil­kas ja ener­gi­nen. Ih­mi­siä tu­lee ja me­nee ja ta­los­sa on myös usei­ta per­heen ul­ko­puo­li­sia työn­te­ki­jöi­tä.

– Kos­ka kaik­ki ti­lat ovat osa ko­ti­am­me mut­ta myös yri­tys­toi­min­taam­me, vilk­kai­na se­son­kei­na­kin tääl­lä on läm­min tun­nel­ma. Vä­lil­lä lap­set naut­ti­vat aa­mu­pa­laa keit­ti­ös­sä, kun minä loih­din työn­te­ki­jöi­den kans­sa il­lan ruo­ka­lis­taa. Sii­nä sa­mal­la lap­set ime­vät luon­nos­taan kok­kaa­mi­sen ja yrit­tä­mi­sen sa­lo­ja, Lau­ra ker­too.

Kes­kel­lä se­son­ki­a­kin Lau­ra ja Jan­ne löy­tä­vät omat het­ken­sä rau­hoit­tua. Aa­mu­vii­den ai­kaan, kun talo vie­lä nuk­kuu, he mo­nes­ti hip­si­vät au­rin­gon en­sim­mäis­ten sä­tei­den ai­kaan te­ras­sil­le, naut­ti­vat tuo­reet cap­puc­ci­not ja kuun­te­le­vat al­haal­ta ran­nas­ta kuu­lu­via me­ren ja lok­kien ää­niä. Hei­nä­kuun lo­pul­ta al­ka­en läm­pi­mät ke­säy­öt ja sirk­ko­jen si­ri­tys saat­ta­vat hou­ku­tel­la hei­dät töi­den jäl­keen het­kek­si pa­ti­ol­le is­tu­maan ja naut­ti­maan la­sin ro­see­ta.

– Yk­si kau­neim­mis­ta muis­tois­ta tääl­lä on, kun olin tul­lut syn­ny­tyk­sen jäl­keen pie­nen Leo-nar­do-vau­vam­me kans­sa ko­tiin ja hän nuk­kui Taru-ni­mi­ses­sä huo­nees­sam­me yö­u­ni­aan. Me kä­ve­lim­me Jan­nen kans­sa omas­sa ko­ti­puis­tos­sa it­ku­hä­ly­tin mu­ka­nam­me ja kuun­te­lim­me sa­ta­kie­len lau­lan­taa.

Kauniina kesäpäivinä Laura kattaa usein vierailleen pöydän vanhan saarnen alla olevalle terassille. Kattaukset ovat vanhojen astioiden ja aterinten ansiosta inspiroivia. Mukana kattamassa Charlotta.

Laura on löytänyt puutarhaan sopivia patsaita ja ruukkuja kirpputoreilta ja antiikin nettihuutokaupoista.