Artikkeli

Tea Hon­ka­sa­lo ku­vat Mart­ti Jär­vi

Jenna Tikkanen: ”Kotona saan olla ihan vain minä"

Kotimaisen kosme­tiik­ka­tek­no­logia-startupin Lavliérin perustaja yhdistää vastuullisuuden, visuaalisuuden ja laadun. Koti on Jennalle rauhan ja levon tyyssija.

” Sie­lun­mai­se­ma­ni on val­koi­ses­sa ta­los­sa me­ren ran­nal­la. Se paik­ka on vie­lä haa­veis­sa­ni, mut­ta jo­kai­nen het­ki tuo sen lä­hem­mäs. ”

Rakastan vaaleita sävyjä. Valkoinen, hiekka ja murrettu sininen toistuvat kotini sisustuksessa. Tunnelman tekevät viltit, tuoreet kukat ja tietysti tuoksukynttilät.

Rakastan vaaleita sävyjä. Valkoinen, hiekka ja murrettu sininen toistuvat kotini sisustuksessa. Tunnelman tekevät viltit, tuoreet kukat ja tietysti tuoksukynttilät.

Lem­pi­paik­ka­ni on ko­ti­ni. Se tun­ne on kor­vaa­ma­ton, kun avaan oven pit­kän päi­vän tai reis­sun jäl­keen ja saan hen­git­tää ko­din tut­tua tuok­sua. Ar­ke­ni ku­luu Hel­sin­gin kes­kus­tas­sa, Lav­lié­rin toi­mis­tos­sa ja myy­mä­läs­sä. Vaik­ka kes­kus­tal­la on oma läm­min paik­kan­sa sy­dä­mes­sä­ni, olen on­nel­li­nen, et­tä koti löy­tyy vä­hän rau­hal­li­sem­mis­ta mai­se­mis­ta. Tääl­lä saan ol­la ihan vain minä.

Rakastan kattaa kauniisti. Hiekansävyiset pellavaiset lautasliinat ovat suosikkejani.

Rakastan kattaa kauniisti. Hiekansävyiset pellavaiset lautasliinat ovat suosikkejani.

Si­sus­tus­tyy­lis­sä­ni nä­kyy poh­jois­mai­nen sel­keys, mut­ta läm­pi­mäl­lä ja ren­nol­la twis­til­lä. Ra­kas­tan vaa­lei­ta sä­vy­jä. Val­koi­nen, hiek­ka ja mur­ret­tu si­ni­nen tois­tu­vat ko­ti­ni si­sus­tuk­ses­sa. Tun­nel­man te­ke­vät vil­tit, tuo­reet ku­kat ja tie­tys­ti tuok­su­kynt­ti­lät. Suo­sik­ki­ni on oman brän­di­ni Se­a­si­de-tuok­su. Se kul­jet­taa aja­tuk­se­ni val­koi­seen ta­loon me­ren ää­rel­lä, sin­ne mis­sä unel­ma­ni asu­vat.

Yksi rakkaimmista esineistäni on vanha entisöity Billnäs-kirjoituspöytä, jonka äitini sai rippilahjaksi.

Yksi rakkaimmista esineistäni on vanha entisöity Billnäs-kirjoituspöytä, jonka äitini sai rippilahjaksi.

Yk­si rak­kaim­mis­ta esi­neis­tä­ni on van­ha en­ti­söi­ty Bil­l­näs-kir­joi­tus­pöy­tä, jon­ka äi­ti­ni sai rip­pi­lah­jak­si. Sen laa­ti­kois­ta lei­jai­le­va tuok­su vie mi­nut suo­raan lap­suu­den­ko­tii­ni Ka­ta­ja­no­kal­le. Pie­ne­nä piir­sin sen ää­res­sä haa­vei­ta­ni, ja nyt saan jat­kaa sa­maa pe­rin­net­tä. Se on kuin konk­reet­ti­nen pa­la­nen muis­to­ja ja su­ku­pol­vien jat­ku­moa.

En luo­pui­si per­hees­tä­ni en­kä myös­kään ys­tä­vis­tä­ni, joi­den kans­sa käy­dyt pit­kät, jos­kus nau­run­täy­tei­set ja jos­kus sy­väl­li­set pu­he­lut kuu­lu­vat jo­kai­seen päi­vää­ni. Mi­nul­la on seit­se­män lä­heis­tä ih­mis­tä, joi­den kans­sa pu­hun lä­hes päi­vit­täin. He tun­te­vat mi­nut eh­kä pa­rem­min kuin it­se tun­nen it­se­ni. Olen joka päi­vä kii­tol­li­nen sii­tä, et­tä saan kul­kea elä­mää näin upei­den nais­ten rin­nal­la.

Puutarhan hoitaminen on henkireikäni. Rentoudun mielelläni omalla suojaisalla pihallani.

Puutarhan hoitaminen on henkireikäni. Rentoudun mielelläni omalla suojaisalla pihallani.

Ren­tou­dun liik­keen ja luon­non kaut­ta. Tans­si on mi­nul­le kuin te­ra­pi­aa. Käyn tans­si­tun­neil­la pari ker­taa vii­kos­sa. Ne ovat het­kiä, jol­loin koko maa­il­ma ym­pä­ril­tä ka­to­aa. Toi­nen hen­ki­rei­kä­ni on puu­tar­han­hoi­to.
Sii­nä on jo­tain me­di­ta­tii­vis­ta, kun kä­det up­po­a­vat mul­taan ja saa seu­ra­ta kas­vien kas­vua. Ja mi­kään ei voi­ta hy­viä, rau­hal­li­sia yö­u­nia.

Sisustuspaheeni ovat sisustustyynyt. Niitä on kertynyt vuosien varrella niin paljon, että välillä istun mieluummin lattialla kuin menisin rikkomaan niiden asetelmaa.

Sisustuspaheeni ovat sisustustyynyt. Niitä on kertynyt vuosien varrella niin paljon, että välillä istun mieluummin lattialla kuin menisin rikkomaan niiden asetelmaa.

Sie­lun­mai­se­ma­ni on val­koi­ses­sa ta­los­sa me­ren ran­nal­la – sel­lai­ses­sa, jos­sa isois­ta ik­ku­nois­ta valo tul­vii si­säl­le. Siel­lä ei tar­vit­se kii­reh­tiä. Voin ku­vi­tel­la it­se­ni is­tu­mas­sa vil­la­su­kat ja­las­sa ja tee­kup­pi kä­des­sä kat­sel­len aal­to­jen lii­ket­tä ja lin­tu­jen len­to­ja. Se paik­ka ei ole vie­lä tot­ta, mut­ta se elää mi­nus­sa vah­vas­ti. Jo­kai­nen het­ki kun haa­vei­len sii­tä, tuo unel­maa­ni hie­man lä­hem­mäs.

Si­sus­tus­pa­hee­ni ovat si­sus­tus­tyy­nyt. Nii­tä on ker­ty­nyt vuo­sien var­rel­la niin pal­jon, et­tä vä­lil­lä is­tun mie­luum­min lat­ti­al­la kuin me­ni­sin rik­ko­maan nii­den ase­tel­maa. Jo­kai­sel­la tyy­nyl­lä on oma paik­kan­sa ja ta­ri­nan­sa, ei­kä mi­kään tuo se­son­gin tai fii­lik­sen vaih­tu­mis­ta ko­tiin yh­tä hel­pos­ti kuin uu­si tyy­ny.

Vastuullisuus ja visuaalisuus ovat minulle tärkeitä asioita Lavlièrin tuotteissa.

Vastuullisuus ja visuaalisuus ovat minulle tärkeitä asioita Lavlièrin tuotteissa.

Työs­ken­te­len yrit­tä­jä­nä ja olen Lav­lié­rin, ko­ti­mai­sen kos­me­tiik­ka­tek­no­lo­gia-star­tu­pin toi­nen pe­rus­ta­ja. Pe­rus­tin yri­tyk­sen vuon­na 2023 yh­ti­ö­kump­pa­ni­ni kans­sa, ja juu­ri nyt eläm­me kii­reis­tä mut­ta ins­pi­roi­vaa vai­het­ta. Olem­me juu­ri lan­see­ran­neet 13 uut­ta luon­non­kos­me­tiik­ka­tuo­tet­ta sekä ke­hi­täm­me jo vuon­na 2026 lan­see­rat­ta­vaa in­no­va­tii­vis­ta ja vä­hä­ke­mi­kaa­lis­ta met­sä­kos­me­tiik­ka­mal­lis­toa. Lav­lié­rin toi­mis­to ja myy­mä­lä si­jait­se­vat Mu­se­o­ka­dul­la, joka on kuin pie­ni pala Pa­rii­sia. Myy­mä­lä on enem­män kuin työ­paik­ka. Se on paik­ka, jos­sa koh­taan ih­mi­siä ja unel­mia joka päi­vä. 

Sielunmaisemani on valkoisessa talossa meren rannalla, sanoo Jenna Tikkanen.

Sielunmaisemani on valkoisessa talossa meren rannalla, sanoo Jenna Tikkanen.

Jen­na Tik­ka­nen on vuon­na 2023 pe­rus­te­tun Lav­lié­rin, ko­ti­mai­sen kos­me­tiik­ka­tek­no­lo­gia-star­tu­pin toi­nen pe­rus­ta­ja ja ma­te­ri­aa­li­tek­no­lo­gia- ja de­signb­rän­di Woo­di­on en­ti­nen brän­di­joh­ta­ja. Jen­na Ins­tag­ra­mis­sa @dot­con­cepts,
Lav­liér Ins­tag­ra­mis­sa @lav­lie­rof­fi­ci­al, lav­lier.fi.

LUE KOTI & KEITTIÖ

LUE KOTI & KEITTIÖ