Pa­rii­si on Re­bec­ca Wat­so­nin suu­ri rak­kaus. Se nä­kyy hä­nen kau­niis­ti si­sus­ta­mas­saan ko­dis­sa Hel­sin­gin Etu-Töö­lös­sä.

Re­be­cal­la on pit­kä his­to­ria kau­pun­gi­no­sas­sa: Hän asui alu­eel­la jo opis­ke­lu­vuo­si­naan. Mie­hen­sä And­rew’n hän ta­pa­si vaih­to-op­pi­las­vuon­na Lon­toos­sa, ja pa­ris­kun­nan en­sim­mäi­nen oma Suo­men-koti si­jait­si niin ikään Töö­lös­sä.

– Kun toi­nen lap­sem­me syn­tyi, ha­lu­sim­me ko­keil­la elä­mää van­has­sa oma­ko­ti­ta­los­sa kau­em­pa­na kes­kus­tas­ta, mut­ta kai­pa­sim­me kau­pun­kiin, Re­bec­ca ker­too.

Näkymä työhuoneesta olohuoneeseen. Sits-merkkinen sohva on hankittu Boknäsista, marmoripöytä eBaysta. Andrew’n rakentama valkoinen kaappi kätkee television. Antiikkisohva on Facebook-markkinapaikkalöytö.

Ta­kai­sin Töö­löön

Kau­pun­ki-ikä­vää po­te­va per­he pää­tyi Hel­sin­gin kes­kus­tas­sa si­jait­se­vaan asun­to­näyt­töön.

– Sil­lä ker­ral­la se ei ol­lut se oi­kea, mut­ta vä­lit­tä­jä vih­ja­si, et­tä tämä asun­to on tu­los­sa myyn­tiin, Re­bec­ca ker­too.

And­rew oli työ­mat­kal­la, mut­ta Re­bec­ca tuli kat­so­maan asun­toa las­ten kans­sa.

– Ko­din tun­nel­ma oli iha­na nuh­jui­suu­des­ta huo­li­mat­ta, ja ava­ra poh­ja ja al­ku­pe­räi­set ele­men­tit vie­hät­ti­vät sa­moin kuin si­jain­ti hil­jai­sen, mu­ku­la­ki­vil­lä pääl­lys­te­tyn ka­dun var­rel­la. Pää­tim­me os­taa asun­non sil­tä sei­so­mal­ta, Re­bec­ca ker­taa en­si­koh­taa­mis­ta.

Rat­kai­su tun­tuu yhä oi­ke­al­ta.

– Täs­sä on ol­lut iha­na asua. Kos­ka asuim­me en­nen Lon­toos­sa, kes­kus­ta tun­tuu meil­le ko­dik­kaal­ta. Hel­sin­ki on ai­ka pie­ni kau­pun­ki maa­il­man mit­ta­kaa­vas­sa, kaik­ki on kä­ve­ly­e­täi­syy­del­lä.

Haus­ka yk­si­tyis­koh­ta asun­non his­to­ri­as­sa on myös se, et­tä ta­lon suun­ni­tel­lut ark­ki­teh­ti Väi­nö Toi­vio asui sa­mas­sa asun­nos­sa kol­me vuot­ta heti ra­ken­nuk­sen val­mis­tut­tua 1926.

Makuuhuoneen Kulmaus on Rebecan lempipaikka kotona. Andrew’n nikkaroima kirjahylly toimii myös vaihtuvana näyttelytilana. Eteisen mustavalkoruutulattia on saanut inspiraationsa Rebecan lempipaikasta, Rodin-museon aulasta Pariisissa. Lattia tuo sopivaa kontrastia vaaleuden keskelle ankkuroiden aulasta aukeavat tilat. Nojatuoli Furninova, kattovalaisin PR Home.

Ateljee-työhuone on lohkaistu alkuperäisestä isosta keittiöstä. Vanhat kylmäkaapit toimivat ylimääräisenä säilytystilana. Kuvassa näkyy Rebecan museolaatuisia Pariisi-aiheisia taideprinttejä.

Asunnon tilat avautuvat avarasta aulasta. Kattovalaisin Mark Eden Schooley, Studio Koushi. Vanha peili on tuliainen antiikkimarkkinoilta Loiren jokilaaksosta. Rykelmä kirkkokynttilöitä on saanut inspiraationsa pariisilaiskodeista, joissa niitä monesti näkee takan koristuksena. Mustavalkoruutuinen lattia on klassinen valinta.

Lat­ti­oi­hin li­peä- ja suo­pa­kä­sit­te­ly

Al­ku­pe­räis­kun­toi­ses­sa asun­nos­sa teh­tiin mit­ta­va re­mont­ti. Poh­ja muo­kat­tiin toi­mi­vak­si ne­li­hen­ki­sel­le per­heel­le. Iso keit­tiö ja niin kut­sut­tu pal­ve­li­jan käy­tä­vä ja­et­tiin kah­dek­si ti­lak­si, jot­ta mo­lem­mil­le lap­sil­le saa­tiin omat huo­neet.

Keit­ti­ön ja ny­kyi­sen työ­huo­neen vä­li­ses­sä sei­näs­sä on puo­li­kaa­ren mal­li­nen, Ra­ken­nu­sap­tee­kis­ta han­kit­tu ik­ku­na. Se tuo pa­rii­si­lais­tun­nel­maa ja luon­non­va­loa keit­ti­öön.

Van­hat huo­no­kun­toi­set kork­ki­ma­tot pois­tet­tiin ja al­ta pal­jas­tu­neet lan­kut hi­ot­tiin ja kä­si­tel­tiin li­pe­äl­lä, val­ko­öl­jyl­lä sekä suo­val­la. Lat­tia oli hi­ot­ta­va, kos­ka van­han kork­ki­lat­ti­an al­la ol­leet lan­kut ei­vät ol­leet tar­koi­te­tut sel­lai­se­naan lat­ti­a­käyt­töön. Au­lan lat­ti­aan maa­lat­tiin klas­si­nen mus­ta­val­koi­nen vi­no­ruu­du­tus.

Keittiön ja nykyisen työhuoneen välisessä seinässä on puolikaaren mallinen, Rakennusapteekista hankittu ikkuna. Andrew nikkaroi itse kaapinovet Ikean runkoihin. Taso on kvartsia, Diapol. Pesuallas Ikeasta, hana Tapwellin mallistosta. Betoninen kynttilänjalka on Tove Admanin designia. Antiikkiastiat ovat tuliaisia Ranskasta, taulu löytö antiikkimarkkinoilta Tanskasta. Kaapistot on maalattu sävyllä Cornforth White, Farrow & Ball.

Asunnon vanhassa alkuperäisessä keittiössä oli käytössä kaasuhella ja suora kaasunjakelu oli jo olemassa, joten tuntui luontevalta pitäytyä kaasuhellassa myös remontin jälkeen. Uuni toimii sähköllä. Kodissa näkyy muistutuksia Pariisista siellä täällä, kuten suodatinpussit säilössä lempikahvila Verlet’n juuttipusissa.

Olohuone on kalustettu ilmavasti. Halutessaan kalusteiden paikat on helppo muuttaa.

Uut­ta van­haan mal­liin

Vii­ti­sen vuot­ta sit­ten ta­lo­yh­ti­ös­sä teh­tiin put­ki­re­mont­ti, ja sa­mal­la uu­sit­tiin al­ku­pe­räi­nen kyl­py­huo­ne. Asun­to os­tet­tiin 90-vuo­ti­aal­ta rou­val­ta, joka oli pe­ri­nyt asun­non van­hem­mil­taan. Kyl­py­huo­nees­sa oli al­ku­pe­räi­nen, pie­ni, huo­no­kun­toi­nen ja to­del­la pai­na­va va­lu­rau­ta-am­me. Sen ti­lal­le han­kit­tiin uu­si ja ke­vy­em­pi am­me. Vä­ri­maa­il­ma py­syi kui­ten­kin sa­ma­na kuin en­nen ja sei­nät pääl­lys­tet­tiin mik­ro­se­men­til­lä. Lat­ti­aan va­lit­tiin tyy­liin so­pi­va mat­ta­pin­tai­nen ke­raa­mi­nen laat­ta.

Pe­su­tor­ni kät­ket­tiin tai­ta­vas­ti pel­la­va­ver­ho­jen taak­se. Kos­ka kyl­py­huo­neen hulp­pea, lä­hes kol­men met­rin huo­ne­kor­keus on säi­ly­tet­ty, tor­nin pääl­le mah­tuu hyl­ly, jo­hon saa muun mu­as­sa pe­su­ai­neet pii­loon. Kyl­py­huo­nees­sa ei ole lat­ti­a­läm­mi­tys­tä, vaan ko­mea van­ha­nai­kai­nen pat­te­ri. Pik­ku­ves­sas­sa ei ol­lut kä­sien­pe­su­al­las­ta, mut­ta se li­sät­tiin re­mon­tis­sa.

Kylpyhuoneen Seinissä on mikrosementtiä. Pesutorni ja säilytystila kätkeytyvät pellavaverhon taakse. Burlington-suihku ja -hanat on hankittu Domus Classicasta. Kylpyamme Bathlife, marmoripöytä Trésorie. Lattialaatat ovat Laattapisteestä. Patteri on alkuperäinen. Se sai ylleen hopeisen maalikerroksen.

Val­koi­sen kaik­ki sä­vyt

Re­bec­ca on tar­koi­tuk­sel­la ha­lun­nut pi­tää ko­din isot pin­nat vaa­lei­na. Koko hen­gäs­tyt­tä­vän kau­nis si­sus­tus koos­tuu­kin val­koi­sen eri sä­vyis­tä. Vä­riä si­sus­tuk­seen Re­bec­ca tuo fii­lik­sen mu­kaan ku­kil­la.

– Nau­tin sitä, et­tä ym­pä­ril­lä­ni on ti­laa ja sel­keyt­tä.

Si­sus­tus­ta yh­dis­tää myös tiet­ty klas­si­suus. Suu­rin osa ka­lus­teis­ta on ol­lut jo per­heen use­am­mas­sa ko­dis­sa. Si­sus­ta­mi­nen on­kin Re­be­cal­le enem­män hie­no­sää­töä.

Re­bec­ca ra­kas­taa van­ho­ja mas­sii­vi­puu­ka­lus­tei­ta, sil­lä nii­tä on help­po hioa tai maa­la­ta uu­des­taan. Eri­pa­ri­suus­kin vie­hät­tää hän­tä. And­rew puo­les­taan on ra­ken­ta­nut it­se ko­din kaik­ki kiin­te­ät ka­lus­teet, ku­ten kaa­pis­tot ja kir­ja­hyl­lyn. Keit­ti­ös­sä on Ike­an kaap­pien run­got. And­rew teki ovet nii­hin it­se.

– Hel­sin­gis­sä suo­sik­ki­paik­ko­ja­ni ovat Fa­saa­ni ja Fi­dat. Pie­nem­piä asi­oi­ta olem­me tuo­neet ul­ko­mail­ta an­tiik­ki­mark­ki­noil­ta. Van­hat kaa­pit ovat he­rä­te­os­tos Vi­ros­ta. Rans­kas­ta olem­me tuo­neet pal­jon aar­tei­ta, kun olem­me ol­leet au­tol­la pi­dem­mäl­lä lo­ma­reis­sul­la, Re­bec­ca ker­too.

– Vaik­ka ka­lus­teis­ta vain soh­vat ja sän­gyt ovat ko­dis­sam­me uu­sia, em­me asu mu­se­os­sa.

Makuuhuone on rauhallisen sisäpihan puolella. Rebecan kuvaustaustaksi maalaama teos oli sen verran rauhoittava, että se päätyi vuoteen yläpuolelle. Kattovalaisin PR Home, lukuvalaisin Astier de Villatte. Päiväpeiton virkaa toimittaa ranskalainen antiikkilakana, pellavaverhot ovat Granitista.

Anemonet lukeutuvat Rebecan lempikukkiin. Nämä ilahduttavat yöpöydällä.

Ins­pi­raa­ti­o­na pa­rii­si­lais­ko­dit

Re­be­can taus­ta on suo­ma­lais-eng­lan­ti­lai­nen. Hän mat­kus­taa usein Pa­rii­siin ja myös per­heen lo­ma­mat­kat suun­tau­tu­vat usein jo­hon­kin päin Rans­kaa. Pa­rii­si­lais­ten niin kut­sut­tu­jen haus­man­ni­lais­ta­lo­jen ker­rok­sel­li­suus ja tiet­ty leik­ki­mie­li­syys ovat hur­man­neet Re­be­can.

– Ra­kas­tan Pa­rii­sia ja sen elä­män­tyy­liä.

Mu­se­ot, tai­de ja kir­jat, kau­neu­den vaa­li­mi­nen ja sii­tä naut­ti­mi­nen nä­ky­vät ko­dis­sa, sil­lä Re­bec­ca ha­lu­aa ym­pä­röi­dä it­sen­sä asi­oil­la, joi­ta ra­kas­taa ja jot­ka muis­tut­ta­vat tär­keis­tä het­kis­tä ja ih­mi­sis­tä.

Kun esi­koi­nen muut­ti pois, tyt­tä­ren huo­nees­ta tuli Re­be­can työ­huo­ne ja ty­tär peri iso­vel­jen­sä huo­neen. Nyt Re­be­cal­la on ko­to­na työ­huo­ne: Re­bec­ca on am­ma­til­taan va­lo­ku­vaa­ja. Hä­nel­lä on ver­kos­sa toi­mi­va tai­dep­rint­ti­kaup­pa, ja hä­nen pa­rii­si­lai­suu­des­ta ker­to­va kir­jan­sa il­mes­tyi vii­me vuon­na.

Oma koti ins­pi­roi hän­tä myös luo­vas­sa työs­sä.

– Si­sus­tuk­sen ei tar­vit­se ol­la niin har­kit­tu. Olem­me hank­ki­neet sitä mikä on miel­lyt­tä­nyt omaa sil­mää ja mitä on tul­lut vas­taan. Asi­oi­den ei tar­vit­se so­pia täy­del­li­ses­ti yh­teen. Pie­net ris­ti­rii­dat tai yl­lä­tyk­sel­li­syys te­ke­vät asi­ois­ta mie­len­kiin­toi­sia.

Rebecca rakastaa astioita. Astiakaappi löytyi aikoinaan Fasaanista. Keittiö on pieni mutta toimiva, ja kaappi toimii lisäsäilytystilana olohuoneen puolella. Kaapin päällä oleva taulu on Janine Miettusen käsialaa.

Näkymä olohuoneesta työhuoneeseen. Pöytä löytyi sattumalta aiemmin Helsingissä olleesta Noa Noa -myymälästä, joka uusi myymäläsisustustaan ja poisti samalla somisteitaan. Inspiroivimmat kirjat vaeltelavat kodissa fiiliksen mukaan. Maljakko on Rocaille-niminen, Astier de Villatte. Työt ovat Rebecan taideprinttejä.

Neva Masquerade -rotuinen Amandine on käpertynyt makuuhuoneen nojatuolille.