Kodista huokuvat hurmaavasti asiat, jotka ovat pariskunnalle tärkeitä: rakkaus autoihin, värit ja diy-projektit. Ne kulkevat jatkumona läpi kodin. Kotiin on tehty persoonallisia löytöjä niin antiikkimarkkinoilta kuin isovanhempien kätköistäkin.Ukin tekemä kullanvärinen pöytä on ollut pitkään Annan suvussa. Takit ripustetaan eteisessä hauskaan kissanaulakkoon. Jakkara on Artekista, matto Made.com-verkkokaupasta.

Mökin kellarista tuli vastaan pikkuautokokoelma Riston lapsuudesta. Pariskunta keksi tehdä autoille hyllykön akryylilevyistä.

Vain ki­ven­hei­ton pääs­sä Münche­nin ydin­kes­kus­tas­ta si­jait­see koti, jos­sa elä­mä ja si­sus­ta­mi­nen on en­nen kaik­kea haus­kaa. An­na ja Ris­to Tal­vi­tie pää­tyi­vät muut­ta­maan Münche­niin kym­me­nen vuot­ta sit­ten, kun Ris­tol­le tar­jou­tui mie­len­kiin­toi­nen työ­mah­dol­li­suus. An­na pys­tyi yrit­tä­jä­nä ot­ta­maan työt mu­kaan­sa uu­teen maa­han ja pää­tös muu­tos­ta teh­tiin ai­kai­le­mat­ta.

En­nen muut­to­kuor­man läh­töä pa­ris­kun­ta päät­ti men­nä vie­lä Suo­mes­sa nai­mi­siin. Hää­juh­lat­kin ha­lut­tiin jär­jes­tää, mut­ta nii­den ai­ka oli­si hie­man myö­hem­min ja eri maas­sa. Elä­mä uu­des­sa maas­sa al­koi tun­tua no­pe­as­ti yl­lät­tä­vän luon­te­val­ta. Ase­tut­tu­aan aloil­leen uu­teen ko­tiin lä­hei­set kut­sut­tiin iki­muis­toi­siin tu­paan­tu­li­ai­siin. Täs­tä seu­raa­va­na päi­vä­nä oli vih­doin ai­ka juh­lis­taa pa­ris­kun­nan rak­kaut­ta hää­juh­lis­sa Itä­val­las­sa, jon­ne mat­kat­tiin koko po­ru­kal­la yh­des­sä bus­sil­la. An­na ja Ris­to ovat ja­ka­neet yh­teis­tä elä­mää nyt jo vii­den­tois­ta vuo­den ajan.

Suuri maisemataulu on teetetty Riston Sveitsissä ottamasta valokuvasta. Sohvapöytä on tehty Eurolavasta. Sohva ja lattiavalaisin hankittiin paikallisesta Kare-sisustusliikkeestä. Veneen pienoismalli pylvään päällä oli somisteena salzburgilaisessa sisustusliikkeessä ja pariskunta löysi itsensä vene kainalossa matkalla kotiin. Veneen vaurioituneet pinnat on lakattu uudelleen ja puuttuvat osat Anna on tehnyt hopeasta. ”Vene on pienoismalli 60-luvun Riva Aquarama -moottoriveneestä, jota Risto maakrapuna on kauan ihaillut.” Roomalaistyylinen pylväs on ostettu müncheniläisestä lavastevuokraamosta. Eero Aarnion klassikkotuoli oli pitkäaikainen haave, joka toteutettiin yhdessä.

HAUS­KUUS RIIT­TÄÄ

Vuok­ral­la asu­mi­nen aset­taa tie­tyt raa­mit, mut­ta luo­val­le ja ko­kei­lun­ha­lui­sel­le pa­ris­kun­nal­le koti on haus­ka leik­ki­kent­tä. Neut­raa­li vuok­ra-asun­to koki pi­ris­tä­vän muo­don­muu­tok­sen saa­tu­aan yl­leen vä­re­jä ja yl­lä­tyk­sel­li­syyt­tä.

Jo Suo­mes­sa asu­es­saan An­na ja Ris­to huo­ma­si­vat al­ka­van­sa hul­laan­tua vä­reis­tä si­sus­tuk­ses­sa.

– Kun aloim­me si­sus­ta­maan en­sim­mäis­tä yh­teis­tä ko­ti­am­me Hel­sin­gis­sä, en­sim­mäi­set huo­ne­ka­lu­han­kin­tam­me oli­vat vä­reil­tään vih­rei­tä ja vi­o­let­te­ja, An­na ker­too.

Ja in­nos­tus ei ole laan­tu­mas­sa – päin­vas­toin.

– Yh­tei­nen lem­pi­vä­rim­me on kel­tai­nen. Ei mur­re­tun kel­tai­nen, vaan iloi­nen ja hy­vän mie­len sit­ruu­nan­kel­tai­nen.

Pa­ris­kun­nan lem­pi­vä­ri pi­ris­tää ko­din jo­kai­ses­sa ti­las­sa. Ja kun oli­si tur­val­li­sin­ta va­li­ta ko­tiin jo­kin asia har­maa­na, An­na ja Ris­to va­lit­se­vat sen si­jaan li­men­vih­re­än. Kier­rä­tys­löy­döt saat­ta­vat saa­da pin­taan­sa pink­kiä maa­lia. Läpi ko­din jat­kuu myös hel­lyt­tä­vä eläin­tee­ma. Pu­pun voit bon­ga­ta niin tau­lus­ta kuin pöy­tä­va­lai­si­mes­ta­kin.

– Ko­tim­me on leik­ki­sä. Tyk­kääm­me mo­lem­mat sö­pöis­tä asi­ois­ta ja nau­tim­me sii­tä, kun ko­to­na näyt­tää ja tun­tuu iloi­sel­ta. Läh­tö­koh­ta si­sus­ta­mi­ses­sa on se, et­tei kai­ken tar­vit­se so­pia yh­teen. Meil­le riit­tää, et­tä tääl­lä on haus­kan nä­köis­tä, An­na ker­too.

Svenskt Tennin 50-luvun lipasto perittiin Riston isovanhemmilta. Anna on maalannut itse lipaston yläpuolella olevan taulun opiskellessaan Alfa Art -taidekoulussa. Tehtävänantona oli maalata jäljitelmä jonkin vanhan suomalaisen taiteilijan teoksesta ja Anna inspiroitui Väinö Blomstedtin Francesca-maalauksesta.

PAI­KAL­LI­SET PE­RIN­TEET KUN­NI­AAN

An­na on in­to­hi­moi­nen ruo­an­lait­ta­ja, ja An­nal­le ja Ris­tol­le on muo­dos­tu­nut tär­ke­äk­si kun­ni­oit­taa pai­kal­li­sia pe­rin­tei­tä eri­tyi­ses­ti ruo­kaan liit­ty­en. Pai­kal­lis­ten toi­mi­joi­den tu­ke­mi­nen sekä tuo­reet raa­ka-ai­neet ovat pri­o­ri­teet­ti, joi­den eteen ol­laan val­mii­ta nä­ke­mään vai­vaa.

– Käyn usein ha­ke­mas­sa vi­han­nek­set, he­del­mät ja mar­jat vie­rei­sel­tä to­ril­ta. Tuo­ret­ta lei­pää ha­e­taan suo­raan lä­hei­sis­tä lei­po­mois­ta ja li­hat os­te­taan li­ha­kau­pas­ta, An­na ker­too.

Kau­pat ovat Münche­nis­sa sun­nun­tai­sin kiin­ni. Sen vuok­si en­na­koin­ti ruo­ka­os­tok­sil­la on tär­ke­äm­pää kuin Suo­mes­sa. Jo­ten jos vaik­ka­pa mai­to lop­puu, sitä os­te­taan sit­ten taas maa­nan­tai­na.

Anna rakastaa suomalaista designia, ja sen huomaa niin kodin tekstiileistä kuin astioistakin. Pöytä katetaan kauniiksi Arabian Paratiisi-sarjan astioilla. Ruokailutilan tuolit ovat Hayn mallistoa.

Kauniisti kattaminen ja läheisille kokkaaminen ovat Annalle tärkeitä asioita. ”Taikinaterapia toimii aina, jos on ollut kökkö päivä ja kiukuttaa”, Anna kertoo.

Pirteän oranssi, 50-luvun retrotunnelmaa huokuva jääkaappi on Smegiltä. Jääkaappia koristavat reissuista kerätyt postikortit.

AR­KEA JA AS­KAR­TE­LU­PÄI­VIÄ

Ar­ki­sin työ­päi­vät saat­ta­vat usein ve­nyä. Il­tai­sin int­ro­vert­ti­luon­tei­sen kak­si­kon on ai­ka ve­täy­tyä soh­val­le oman ko­din rau­haan. Ar­ki-il­to­jen pe­rin­teek­si on muo­dos­tu­nut il­ta­pa­lan syö­mi­nen yh­des­sä sa­mal­la telk­ka­ria kat­sel­len. Il­ta­tee­tä juo­des­saan An­nal­la on to­den­nä­köi­ses­ti kä­sis­sään suo­sik­ki­kup­pin­sa, jota ko­ris­taa ke­raa­mi­nen pupu.

Pa­ris­kun­nal­le on Münche­nis­sa asu­es­saan muo­dos­tu­nut haus­ka kon­sep­ti vii­kon­lo­puil­le.

– Olem­me vä­hän täl­lai­sia elä­ke­läi­siä. Vii­kon­lop­pui­sin läh­dem­me toi­se­na päi­vä­nä las­ket­te­le­maan tai va­el­ta­maan vuo­ril­le. Toi­sen päi­vän vie­täm­me rau­has­sa ko­to­na as­kar­te­lu­päi­vän mer­keis­sä, jol­loin edis­täm­me ko­din pro­jek­te­ja. Mut­ta te­ke­mi­sen pi­tää ol­la ai­na haus­kaa ja ki­vaa! An­na sa­noo.

Per­hees­tä löy­tyy Ris­tol­le tär­ke­än au­to­har­ras­tuk­sen myö­tä kol­me har­ras­te­au­toa, joil­la teh­dään ro­adt­rip­pe­jä niin va­el­lus­reis­suil­le kuin naa­pu­ri­mai­hin­kin. München si­jait­see lä­hel­lä usei­ta vuo­ria. Se on vuo­ris­to­mai­se­mis­sa viih­ty­väl­le pa­ris­kun­nal­le iso plus­sa asuin­paik­kan­sa si­jain­nis­sa.

– Kym­me­nen vuo­den asu­mi­sen ai­ka­na em­me ole vie­lä ker­taa­kaan kul­ke­neet sa­maa va­el­lus­reit­tiä. Mah­ta­vat nä­ky­mät on­nis­tu­vat yl­lät­tä­mään joka ker­ta, Ris­to ker­too.

Anna työstää kierrätyshopeasta osia seuraavaan koruunsa.

Perinteiset kultasepän käsityötekniikat ovat Annan työn kulmakiviä. Koruja valmistetaan myös valamalla.

KO­RU­MUO­TOI­LI­JAN KÄ­SIN

An­na on muo­toi­lun mais­te­ri ja teh­nyt koko työ-uran­sa ko­ru­muo­toi­lun pa­ris­sa. Suo­mes­sa asu­es­saan hä­nel­lä oli Pu­na­vuo­res­sa De­sign Dist­ric­til­lä oma kul­ta­se­pän­lii­ke kym­me­nen vuo­den ajan.

Rak­kaus omaa alaa koh­taan nä­kyy eri­tyi­ses­ti ko­din vie­ras­huo­nees­sa, sil­lä siel­lä on yh­des­sä vel­jen kans­sa val­mis­tet­tu pui­nen työ­pis­te. An­nal­la on vie­rei­ses­sä kort­te­lis­sa myös työ­huo­ne. Työ­huo­neel­la työs­ken­te­lee vii­den ko­ru­a­lan am­mat­ti­lai­sen kan­sain­vä­li­nen yh­tei­sö. An­nan ja­lo­me­tal­leis­ta val­mis­tet­tu­ja ko­ru­ja myy­dään verk­ko­kau­pas­sa. An­na käy myy­mäs­sä ko­ru­jaan myös eri­lai­sil­la mes­suil­la ja myy­jäi­sis­sä.

– Mi­nul­le tär­kein­tä on, et­tä ko­rut ovat muun­nel­ta­via ja yh­teen­so­pi­via. Näin ei tar­vit­se omis­taa kuin yh­den­lai­sia ko­ru­ja, An­na ker­too.

Saksalaisen Werkhausin värikkään yöpöydän päällä valaisee Heicon Bunny-valaisin. Suloinen puputeema jatkuu myös kodin tauluissa.

Saksalaiset rakastavat ammeita. Laskettelureissujen jälkeen Ristolla on tapana mennä kylpyyn lukemaan Asterixia. Ammeen reunalle kokoontuneet kylpyankat ovat peräisin hotellista, jossa pariskunnalla oli hääjuhlat.

KEL­TAI­SEN MÖ­KIN KAI­PUU

Vaik­ka ar­ki ja elä­mä uu­des­sa maas­sa on­kin tun­tu­nut omal­ta, Ris­to kai­paa mö­kil­le. Per­heet ja ys­tä­vät asu­vat Suo­mes­sa, mut­ta ky­läi­ly­kult­tuu­ria on yl­lä­pi­det­ty ak­tii­vi­ses­ti puo­lin ja toi­sin. Ti­la­vas­sa ko­dis­sa pys­tyy on­nek­si ma­joit­ta­maan Münche­nis­sa vie­rai­le­via lä­hei­siä. An­na ja Ris­to käy­vät Suo­mes­sa muu­ta­man ker­ran vuo­des­sa.

Sak­sa tu­lee di­gi­ta­li­soi­tu­mi­ses­sa huo­mat­ta­vas­ti Suo­mea jäl­jes­sä. Kä­teis­tä on­kin syy­tä löy­tyä lom­pa­kos­ta, sil­lä kor­tit ei­vät käy mo­nis­sa pie­nem­mis­sä liik­keis­sä. Eri­lais­ten vi­ras­to­a­si­oi­den hoi­ta­mi­nen tun­tuu ajoit­tain pa­luul­ta 80-lu­vul­le.

Münche­nis­sa on vuo­de­na­jas­ta riip­pu­mat­ta pal­jon tu­ris­te­ja. En­sim­mäi­nen ero, jon­ka huo­maa Hel­sin­gin ja Münche­nin vä­lil­lä, on­kin ih­mis­ten mää­rä. Ih­mi­set ta­paa­vat toi­si­aan enem­män ul­ko­na kuin Suo­mes­sa ja ra­vin­to­loi­hin on syy­tä teh­dä ar­ki-il­tai­sin­kin va­raus.

Koti sijaitsee keskeisellä paikalla, aivan Münchenin Isartorin porttien kupeessa. Baijerin alue on Etelä-Saksassa oma osavaltionsa ja München on sen pääkaupunki. Saksan eri osavaltioiden välillä on huomattavia kulttuurieroja, etenkin luterilaisen pohjoisen ja katolisen etelän välillä.