Lem­pi­paik­ko­ja­ni ovat me­ren­ran­nat, stu­di­o­ni sekä mis­sä vaan, kun poi­ka­ni on kai­na­los­sa­ni. Kut­sun stu­di­o­ta­ni myös nais­luo­lak­se­ni, tääl­lä olen sa­tap­ro­sent­ti­ses­ti minä. Joka päi­vä stu­di­on oven ava­tes­sa­ni ajat­te­len: on­nek­si olen tääl­lä. Vii­kon päät­teek­si on vai­kea läh­teä. Saa­tan tii­rail­la vie­lä oven­ra­os­ta kaik­kea mitä olen tai en ole saa­nut ai­kai­sek­si. Ra­kas­tan ti­lan rau­haa, va­loa, tun­nel­maa, ik­ku­noi­den muo­toa ja kaik­kea ins­pi­roi­vaa, mitä olen haa­li­nut ym­pä­ril­le­ni.

Maalaan yleensä öljyväreillä, mutta saatan yhdistää niitä myös musteen, akryylivärien, hiilen ja muiden materiaalien kanssa.

En ha­lu­ai­si luo­pua stu­di­os­ta­ni, mut­ta se­kin ai­ka koit­taa. Alek­san­te­rin te­at­te­ri on myy­ty, ja on vain ajan ky­sy­mys, et­tä jou­dum­me läh­te­mään tääl­tä. Py­rin ole­maan tar­rau­tu­mat­ta lii­kaa ma­te­ri­aan, mut­ta toi­saal­ta olen hy­vin har­mis­sa­ni, et­tä se on ai­na raha, joka lo­pul­ta rat­kai­see. Kau­pun­ki ei ole enää vuo­siin tu­ke­nut ih­mis­läh­töis­tä ke­hi­tys­tä. Ki­vat ajan­viet­to­pai­kat, ma­ta­lan kyn­nyk­sen har­ras­tus­ti­lat ja työ­huo­neyh­tei­söt väis­ty­vät tois­tu­vas­ti ra­ken­nus­hank­kei­den tiel­tä. Toi­voi­sin päät­tä­jien ym­mär­tä­vän, et­tä on an­net­ta­va hap­pea kai­ken­lai­sel­le te­ke­mi­sel­le, jot­ta kau­pun­ki säi­lyy kai­kil­le ki­va­na ja eloi­sa­na paik­ka­na. Täl­lai­sia paik­ko­ja ei voi ra­ken­taa ra­hal­la, nii­tä pi­tää vaa­lia.

Lempipaikka studiossani on ikkunoiden äärellä. Rakastan niiden muotoa ja niistä tulvivaa valoa.

Ren­tou­dun juos­tes­sa­ni, maa­la­tes­sa­ni ja ti­lal­li­ses­sa mie­les­sä tyh­jäs­sä ja sel­ke­äs­sä ti­las­sa. Esi­mer­kik­si py­rin pi­tä­mään ma­kuu­huo­nee­ni tyh­jä­nä ta­va­rois­ta ja vä­reis­tä. Työ­ni puo­les­ta olen te­ke­mi­ses­sä niin pal­jon vi­su­aa­lis­ten är­syk­kei­den kans­sa, et­tä ko­to­na on ol­ta­va tila, jos­sa val­lit­se­vat tyh­jyys ja rau­ha. Äi­ti­nä usein täl­lais­ta ti­laa ei ole tar­jol­la, jo­ten jos­kus rau­ha löy­tyy lenk­ki­po­lul­ta. Juos­tes­sa­ni aja­tuk­set nol­laan­tu­vat ja sa­mal­la myös jä­sen­ty­vät.

Ilahdun kerta toisensa jälkeen kirpparilta löytämästäni hirvipäisestä talous-paperitelineestä.

Si­sus­tus­tyy­li­ni koos­tuu ko­ti­mai­ses­ta vin­ta­ge­muo­toi­lus­ta ja kirp­pu­to­rien oma­laa­tui­sis­ta löy­döis­tä. Tyy­li­ä­ni lei­maa kes­ke­ne­räi­syys. In­ho­an tur­haa ta­va­raa nur­kis­sa, toi­saal­ta ra­kas­tan es­teet­ti­siä asi­oi­ta. Voi­si eh­kä sa­noa, et­tä olen rön­syi­le­vä mi­ni­ma­lis­ti. Esi­mer­kik­si ilah­dun ker­ta toi­sen­sa jäl­keen kirp­pu­to­ril­ta löy­tä­mäs­tä­ni hir­vi­päi­ses­tä ta­lous­pa­pe­ri­te­li­nees­tä. Mi­nus­ta on iha­na aja­tel­la, et­tä jon­kun mie­les­tä on ol­lut hyvä idea teh­dä vir­nui­le­va hir­ven­pää te­li­neen nu­pik­si.

Rakkaimpia esineitäni ovat valokuvat. Muistivihkon ostin Göteborgin taidemuseosta. Kansi on yhden lempi-taiteilijoistani, David Shrigleyn, kädenjälkeä. Rakastan hänen tinkimätöntä sarkasmiaan.

Rak­kaim­pia esi­nei­tä­ni ovat va­lo­ku­vat ja sis­ko­ni ja ys­tä­vie­ni te­ke­mät ke­ra­miik­ka-as­ti­at, kos­ka nii­tä käyt­tä­es­sä­ni tu­lee hyvä mie­li. Su­vus­sa kul­ke­neet maa­lauk­set tuo­vat jat­ku­vuu­den tun­net­ta.

Maljakko on minun ja siskoni Jenni Nybergin yhteisprojekti. Ruudullinen lautanen on ystäväni, sisustusarkkitehti Eliisa Korpijärven tekemä.  Muu keramiikka on siskoni käsialaa. Taustalla kaksi maalaustani.

Si­sus­tus­pa­hee­ni ovat mal­ja­kot, kak­tuk­set sekä es­teet­ti­syy­den pri­o­ri­soin­ti käy­tän­nöl­li­syy­den si­jaan. Mi­nul­la on esi­mer­kik­si hie­no mut­ta epä­mu­ka­va van­ha de­sign­soh­va.

Sie­lun­mai­se­ma­ni on siel­lä mis­sä on pal­mu­ja, aal­to­ja ja ho­ri­sont­ti, mie­lel­lään surf­fi­lau­ta kai­na­los­sa. Surf­faa­mi­ses­sa yh­dis­tyy mon­ta lem­pie­le­ment­ti­ä­ni: fyy­si­syys, aal­to­jen kau­neus ja tie­tyn­lai­nen zen-tila. Meri ei ole it­sel­le­ni luon­nol­li­nen ele­ment­ti, mut­ta pi­dän aja­tuk­ses­ta kau­niis­ta ja tun­te­mat­to­mas­ta val­ta­kun­nas­ta.

Kuvassa näkyy yksi teoksistani, joka on tulossa seuraavaan yksityisnäyttelyyni Galleria Loistiin elokuussa. Kaikki näyttelytyöt ovat pienikokoisia ja puulle maalattuja.

Olen tai­tei­li­ja, ja työs­ken­te­len mo­ni­a­lai­ses­ti ku­va­tai­teen ja vi­su­aa­li­sen alan pa­ris­sa. Maa­laa­mi­nen ja piir­tä­mi­nen ovat työs­ken­te­ly­ni yti­mes­sä, mut­ta teen myös ju­lis­tei­ta, ku­vi­tuk­sia ja teks­tii­li­suun­nit­te­lua. Es­te­tiik­ka ei ole mi­nul­le kos­kaan edus­ta­nut pelk­kää pin­taa. Koen, et­tä par­haim­mil­laan sii­tä hei­jas­tuu jo­tain olen­nais­ta ih­mi­syy­des­tä. Sii­nä mis­sä muil­la eläin­la­jeil­la es­te­tiik­ka liit­tyy sel­viy­ty­mi­seen ja la­jin jat­ku­vuu­teen, ih­mi­sel­lä on kyky naut­tia es­teet­ti­sis­tä asi­ois­ta il­man vä­li­tön­tä hyö­tyä tai tar­koi­tus­ta. Vaik­ka es­te­tiik­kaa on tut­kit­tu laa­jas­ti, us­kon, et­tä tie­däm­me sii­tä lop­pu­pe­leis­sä vas­ta vä­hän. Mi­nua kiin­nos­taa juu­ri tämä tun­te­ma­ton alue. Se mitä em­me voi se­lit­tää. Poh­din näi­tä ky­sy­myk­siä myös tai­tees­sa­ni. 