Tervetuloa meille! Eteisen huikea kaappi on alun perin todennäköisesti Intiasta. Seinällä on kaksi Unto Koistisen tekemää lyijykynäpiirrosta isovanhemmista. Pikkuruinen jakkara on hankittu Granitista. Vanha pöytälamppu löytyi Oranki Vintage & Untiques -verkkokaupasta.

Par­vek­keen ovi ko­lah­taa kiin­ni. San­na las­kee Po­pin kai­na­los­taan par­vek­keen lat­ti­al­le ja is­tuu­tuu me­tal­li­sel­le tait­to­tuo­lil­le. 9-vuo­ti­as se­ka­ro­tui­nen Popi kat­se­lee ih­meis­sään – mis­sä minä nyt olen? Het­ken em­pi­mi­sen jäl­keen koi­ra tun­nis­taa par­vek­keen tu­tuk­si ja tur­val­li­sek­si päi­vä­kah­vi­pai­kak­si.

Munk­ki­nie­me­läi­sen pien­ker­ros­ta­lon par­ve­ke on kuin teh­ty il­ta­päi­vän pie­nel­le hap­pi­hyp­pe­lyl­le. Graa­fi­se­na suun­nit­te­li­ja­na työs­ken­te­le­vä San­na kaa­taa kah­via kup­piin­sa ja an­taa kat­seen­sa va­el­taa pit­kin tam­mien reu­nus­ta­maa ka­tua.

San­nan ja hä­nen puo­li­son­sa Jo­e­lin koti si­jait­see vuon­na 1927 ra­ken­ne­tun ki­vi­ta­lon ylim­mäs­sä ker­rok­ses­sa. Nel­jän­nen ker­rok­sen por­ras­ta­san­teel­ta on käyn­ti vain kah­teen asun­toon.

– Muu­tim­me Munk­ki­nie­meen Hel­sin­gin kes­kus­tas­ta. Asuim­me pa­ri­kym­men­tä vuot­ta Ul­lan­lin­nas­sa isos­sa yk­si­ös­sä, San­na ker­too.

Muut­to uu­siin mai­se­miin kes­kus­tan ul­ko­puo­lel­le oli San­nan idea. Tii­viis­ti ra­ken­net­tu Ul­lan­lin­na ei tun­tu­nut hä­nes­tä enää oi­ke­al­ta.

– Poh­joi­sen ih­mi­se­nä kai­pa­sin jal­ko­je­ni al­le maa­ta ja nur­mik­koa. Olin jo näh­nyt ki­ven, as­fal­tin ja be­to­nin.

Sanna ja Popi ottavat rennosti kotitalon tuuletusparvekkeella. Sanna ihastui Maija Heikinheimon kahvikannuun Designmuseon näyttelyssä. Oman kannunsa hän löysi Helanderin huutokaupasta.

Kauniita näkymiä. Olohuoneen pariovet ovat aina auki. Sanna ei ole tapetti-ihminen, vaan hän elävöittää seiniä mieluummin taiteella. Lasten korituoli on alun perin kuulunut Sannan ystävälle lapsena 60-luvulla. Tuolit ikkunaseinällä ovat Yrjö Kukkapuron suunnittelemat. Teos seinällä Jussi Goman, Repaired, 2021.

Tam­mien ke­hys­tä­mä ky­län­rait­ti

Uu­si koti tun­tui heti omal­ta. Syy­nä ei ol­lut niin­kään uu­sit­tu keit­tiö, vaan jo­kin, joka oli säi­ly­nyt asun­nos­sa muut­tu­mat­to­ma­na jo 100 vuot­ta.

– Kiin­ni­tin heti huo­mi­o­ta al­ku­pe­räi­siin pu­hal­let­tui­hin ik­ku­na­la­sei­hin, jois­ta valo ja var­jot sii­vi­löi­ty­vät si­säl­le to­del­la kau­niis­ti ja elä­väs­ti, San­na ker­too.

Van­han ta­lon vie­hä­tys ja tun­nel­ma syn­ty­vät pie­nis­tä yk­si­tyis­koh­dis­ta. Ko­din al­ku­pe­räi­nen puu­lat­tia on kun­nos­tet­tu, pin­nat on ehos­tet­tu.

– Pi­dän van­ho­jen ta­lo­jen tun­nel­mas­ta. En voi­si edes har­ki­ta uut­ta asun­toa, ne ovat lii­an tek­ni­siä, en­kä pidä ny­ky­a­jan ra­ken­nus­ma­te­ri­aa­leis­ta.

Pää­ty­a­sun­nos­sa on ik­ku­noi­ta kol­meen suun­taan, ja jo­kai­ses­ta vii­des­tä ik­ku­nas­ta avau­tuu eri­lai­nen nä­ky­mä.

– Keit­ti­ön ik­ku­nas­ta nä­kyy naa­pu­ri­ta­lo, jos­sa on kau­nis la­pe­kat­to van­han tam­men ta­ka­na. Ruo­kai­lu- ja työ­huo­neen ik­ku­nois­ta avau­tu­vat nä­ky­mät puu­tar­haan. Niis­tä voi ihail­la myös au­rin­gon­nou­sua.

Olo­huo­neen mai­se­mia San­na ku­vai­lee tam­mien ke­hys­tä­mäk­si ky­län­rai­tik­si.

– Olen ko­toi­sin van­han ajan oma­ko­ti­a­lu­eel­ta. Pie­ni­muo­toi­set ky­län­rai­tit, jois­sa on eri­nä­köi­siä ja eri-ikäi­siä ta­lo­ja, miel­lyt­tä­vät mi­nua tun­nel­mal­taan, San­na sa­noo.

Popin paikka. Olohuoneen keskipiste on Sannan itse tekemä sohvapöytä: mäntylevystä on sahattu runko ja kivinen pöytälevy on hankittu erikseen. Tummanvihreä Howard-sohva on MeliMelin. Marokkolainen paimentolaismatto on ostettu Etsyn kautta Marokosta. Sohvan yllä on Jukka Mäkelän ja Marika Mäkelän teoksia.

Kurkistus työhuoneeseen. Olohuone jatkuu pienellä mutta toimivalla työhuoneella. Artekin Mademoiselle-nojatuolin yllä on Sannan maalaamat akvarellit. Kukkapuron tuolin yläpuolella on Saara Piispan teos.

Tai­de yh­tei­nen har­ras­tus

Popi on pa­lan­nut va­ki­o­pai­kal­leen kes­kel­le olo­huo­neen mat­toa. San­na is­tuu työ­pöy­tän­sä ää­reen. Paik­ka on stra­te­gi­ses­ti va­lit­tu: sa­mas­ta pis­tees­tä voi tark­kail­la vie­reis­tä työ­huo­net­ta, eteis­tä ja jopa keit­ti­ö­tä.

– Täs­sä asun­nos­sa pa­ras­ta on se, et­tä kaik­ki ti­lat liit­ty­vät toi­siin­sa.

Huo­nei­den vä­lil­lä on sekä pit­kiä et­tä ly­hy­em­piä sei­nän­pät­kiä, jot­ka ryt­mit­tä­vät ti­laa.

– Tyk­kään si­sus­taa niin, et­tä jo­kai­ses­ta koh­das­ta huo­neis­tos­sa on kau­nis nä­ky­mä eri suun­tiin ja vie­rei­siin ti­loi­hin, San­na ku­vai­lee.

Ko­din si­sus­tus syn­tyi jo ole­mas­sa ole­vis­ta esi­neis­tä. Pa­ris­kun­nal­le oli ker­ty­nyt ka­lus­tei­ta ja tai­de­te­ok­sia va­ras­toon tu­le­vai­suu­den väl­jem­pää asu­mis­ta sil­mäl­lä pi­tä­en. San­na oli mie­les­sään si­sus­ta­nut ko­din jo en­nen muut­toa.

– Mie­li­ku­va oli jo ai­ka sel­keä, kun kaik­ki ka­lus­teet ja tai­de saa­tiin asun­toon.

Tai­de on San­nan ja Jo­e­lin yh­tei­nen har­ras­tus.

– Ko­tim­me tai­de on se­koi­tus it­se teh­tyä, su­vun tai­det­ta, maa­lauk­sia ja gra­fiik­kaa. Tai­teen ri­pus­tuk­sel­la voi luo­da si­sus­tuk­seen kont­ras­te­ja. Yh­del­lä sei­näl­lä voi ol­la esi­mer­kik­si rans­ka­lai­sit­tain huo­li­mat­to­mas­ti ri­pus­tet­tu ko­ko­nai­suus. Toi­sel­le sei­näl­le voi ri­pus­taa vain yh­den te­ok­sen, joka saa voi­maa ym­pä­röi­väs­tä tyh­jäs­tä ti­las­ta, San­na ker­too.

Ruokailuhuone jatkuu alkovina. Erillisen makuuhuoneen puuttuminen ei haittaa Sannaa ja Joelia. Sängyn päällä on Sannan Pariisista interraililla hankkima kaunis vintagekangas. Yöpöydät ovat itse tehdyt: Sanna on kaakeloinut kalustelevykuutiot mosaiikkilaatoilla. Pöytälamput on hankittu Sisustusliike S.A.L.I:sta. Raidalliset pellavatyynyt ovat löytö kirpputorilta.

Vas­ta­koh­tien voi­ma

San­nal­le kont­ras­tit ovat si­sus­tuk­ses­sa tär­kei­tä. Yk­si si­sus­tuk­sen kan­ta­vis­ta tee­mois­ta on mo­ni­muo­toi­suus. Van­ha, jä­reä, his­to­ri­al­li­nen ja ro­soi­nen yh­dis­ty­vät mo­der­niin, ke­vy­een ja uu­teen. Vi­su­aa­li­sen alan am­mat­ti­lai­se­na San­na on tot­tu­nut miet­ti­mään har­mo­ni­aa ja sitä, mi­ten se ri­ko­taan tai­ten.

– Ka­lus­tuk­se­ni on se­koi­tus kaik­kea van­haa ja uut­ta. Saa­tua, löy­det­tyä tai har­ki­ten os­tet­tua, San­na sum­maa.

Esi­mer­kik­si ruo­kai­lu­huo­neen ik­ku­na­sei­näl­lä on kiin­nos­ta­va ko­ko­nai­suus: Os­to- ja myyn­ti­liik­kees­tä han­kit­tu uus­re­nes­sans­si­nen kah­vi­pöy­tä sor­vat­tui­ne jal­koi­neen yh­dis­tyy Vuok­ko ja Ant­ti Nur­mes­nie­men mi­ni­ma­lis­ti­seen Wire Chair -tuo­liin vuo­del­ta 1982. Ko­ko­nai­suu­den täy­den­tä­vät van­has­ta sei­nä­vaat­tees­ta teh­ty kau­ris­ku­vi­oi­nen tyy­ny sekä Rau­ha Mä­ki­län mo­der­ni gra­fii­kan­ve­dos.

On help­po ol­la yh­tä miel­tä San­nan kans­sa sii­tä, kuin­ka kont­ras­tit luo­vat si­sus­tuk­seen jän­ni­tet­tä ja mie­len­kiin­toa.

– Mi­nul­la ei ole vah­vaa, yh­tä tyy­liä. Kai­ken se­koit­ta­mi­ses­ta juu­ri so­pi­vas­ti syn­tyy oma tyy­li­ni.

San­na ihai­lee ko­te­ja, jois­sa val­lit­see har­mo­nia, ai­ka­kau­sien yh­te­näi­syys tai tar­koin mie­tit­ty vä­ri­maa­il­ma.

– Mut­ta it­se en lo­pul­ta pys­ty nou­dat­ta­maan yh­tä tiet­tyä tyy­liä.

Tapiovaaran Hongisto-tuolit muodostavat hienon parin vanhan klaffipöydän kanssa. Pöytä on isovanhempien peruja 1920-luvulta. Puutyö seinällä on Paul Osipowin tekemä teos. Kulmittain sen viereisellä seinällä on Marika Mäkelän grafiikanvedos.

Keittiön shaker-tyyliset kaapit ja vaalea laminaattitaso sopivat talon tunnelmaan. Keittiön kuparinen lampetti on Antiikkiliike J. Lammista. Heppa-taulu on Sannan itse ottama kuva lomamatkalla. Punainen peltirasia on hankittu Fasaanista. Rasiassa säilytetään mausteita.

Veh­reys saa viih­ty­mään

Munk­ki­nie­me­läis­kol­mi­os­sa moni asia lok­sah­ti pai­koil­leen.

– Alue on hil­jai­nen, ja pien­ta­reil­la kas­vaa luon­non­kuk­kia. Munk­ka on kui­ten­kin vain 4,5 ki­lo­met­rin pääs­sä Hel­sin­gin kes­kus­tas­ta.

San­na iloit­see puis­to­mai­ses­ta asui­nym­pä­ris­tös­tä ja oman ta­lo­yh­ti­ön veh­re­äs­tä pi­ha­maas­ta.

– Mi­nul­le myös ko­din ym­pä­ris­tö on tär­keä. Kau­nis ja vih­reä ym­pä­ris­tö on iso osa asu­mis­viih­ty­vyyt­tä. Tämä koti ja sen ym­pä­ris­tö tuot­ta­vat hy­vää miel­tä joka päi­vä.

Keittiönpöytä on Magiksen X23. Roskalavalta pelastetuissa Domus-tuoleissa on hieno patina. Matto on marokkolainen vintagematto Etsyn kautta. Vanhan puupenkin Sanna teki mökin pihapiiristä löydetyistä lankuista.

Raikkaita yhdistelmiä. Sorvattujalkaisen pöydän päällä on vanha alabasterinen pöytälamppu, johon varjostin on ostettu erikseen. Maljakko joka on noin 50-luvulta, on saatu äidiltä. Tuoli on Nurmesniemen designia. Sen yllä on Marika Mäkelän teos ja vasemmalla Rauha Mäkilän grafiikkaa.