TEA HONKASALO KUVAT MARTTI JÄRVI
Talon nykyinen sisäänkäynti vie suoraan tupaan.
" Rakastuin talon identiteettiin. En voinut kävellä tällaisen mahdollisuuden ohi", Karoliina sanoo.
Karoliina Vilander asui vuosia omakotitalossa Espoossa. Kun perhetilanne muuttui, hän lähti etsimään pientä mökkiä, jossa olisi vain kaikkein välttämättömin. Tätä on hieman vaikea uskoa, kun katselee peltojen ympäröimää suurta keltaista maalaistaloa.
Karoliina törmäsi taloon sattumalta vuonna 2023, kun hän toi autonsa korjattavaksi tuttunsa suosittelemalle paikalliselle autonkorjaajalle.
– Kun pyöräilin takaisin Espooseen, iskin silmäni pihasaunaan. En edes tiennyt, että se oli sauna. Ajattelin, että tuossa olisi sopivan kokoinen mökki minulle. Hain retkeilevänä ihmisenä itselleni ”pientä autiotupaa”, kertoo Karoliina.
Hän jutteli autonkorjaajalle elämäntilanteestaan ja näkemästään mökistä. Vuoden kuluttua autonkorjaaja soitti ja kertoi, että paikka oli vuokrattavana, mutta ei sauna, vaan päärakennus.
Tuvassa vanha höyläpenkki toimii tilanjakajana ja työtasona. Tupa oli elokuvateatteri miehityksen aikaan.
Näkymä läpi neljän huoneen, talon nykyisestä tutkijan huoneesta olohuoneeseen. Seinällä on Karoliinan opiskeluaikainen harjoitelma.
Luovuus ja ihmiset kohtaavat
Karoliina työskentelee freelancerina yhteissuunnittelun ja palvelumuotoilun asiantuntijana kestävyysmurrokseen liittyen. Miettiessään miten olisi mahdollista muuttaa yksin näin isoon taloon, Karoliina keksi, että paikka voisi toimia myös kokoontumispaikkana taide- ja tiedealojen asiantuntijoille ja siellä voisi järjestää työpajoja.
– Aluksi uskottelin itselleni, että olisi aivan mahdotonta vuokrata yksin tällainen iso, vanha talo. Mutta asiat ovat vain loksahtaneet paikoilleen yksi kerrallaan.
Nykyään talossa vierailee paljon eri alojen tutkijoita ja taiteilijoita, jotka tekevät työtään kestävän tulevaisuuden hyväksi.
– Tiede- ja taide kohtaavat täällä. Tämä aika tarvitsee eri näkökulmien yhteentuomista ja ihmisten välistä kanssakäymistä. Tämä talo saa ihmisistä jälleen luovuuden esiin kaikilla aloilla.
Tutkijan huone. Sängyn katos tuo lisälämpöä koleilla keleillä. Vanha suksi kannattelee katosta. Pöytä on vanhaa Aallon designia.
Fasetin talonpoikaislipasto, Karoliina Tuovisen keramiikka, Mosa Interiorin tarjotin ja Ikean vanha lamppu muodostavat kauniin kokonaisuuden. Vihreä maalaus on Karoliinan oma teos.
MUOTOPUUTARHOJA JA KERHOTILOJA
Tilan historia ulottuu 1500-luvulle. Nykyinen päärakennus on 1880-luvulta. Alun perin tilaan on kuulunut peltoja ja metsiä. Nyt jäljellä on vain pihapiiri.
Koska omistajia on vuosisatojen saatossa ollut monta, talon historia on mitä rikkain. Loistoaikoina talon edessä oli iso muotopuutarha suihkulähteineen ja omenapuutarhoineen. Nykyiselle omistajasuvulle tila siirtyi vuonna 1935. Porkkalan vuokra-ajan päärakennus toimi venäläisten merisotilaiden kerhotalona ja elokuvateatterina vuoteen 1956 asti.
Makuuhuoneessa on lintuteema. Perhosen siivet -päiväpeite löytyi Oopperan kirppikseltä Madam Butterflyn produktiosta. Taustalla näkyvät 50-vuotislahjaksi saatu punarintatyö, Marimekon vanerirasia ja tyttären tekemä merikotkapuuveistos alaluokalta.
– Rakastuin talon identiteettiin. En voinut kävellä tällaisen mahdollisuuden ohi. Inspiroiduin pienen ja suuren välisestä jännitteestä.
AUTIOTALOSTA KODIKSI
Talo peruskorjattiin 15 vuotta sitten. Sitä ennen se oli vuosikymmenet autiotalona.
– Ulkomailla asuva omistaja halusi korjata talon vanhaa kunnioittaen. Korjaus kesti viisi vuotta. Siinä purettiin muun muassa talon seitsemän tulipesää ja muurattiin ne uudelleen. Lattiat nostettiin ylös ja eristettiin, Karoliina kertoo.
Moderni talotekniikka piilotettiin mahdollisuuksien mukaan. Myös kaikki mahdollinen vanha haluttiin säilyttää. Esimerkiksi kuluneet kynnykset ja lattialankut on säilytetty siellä, missä se vain oli mahdollista.
– Remontissa haluttiin säilyttää myös venäläisten merkkejä, kuten pikku vessan sininen peltikatto, koska sekin aika on osa paikan historiaa. Pellit oli asennettu suojaamaan kattoa elokuvaprojektorin kuumuudelta.
Talon kokonaispinta-ala on 440 neliötä, josta puolet on lämpimässä asuinkäytössä. Kylmänä tilana olevaan yläkertaan johtavat portaat ovat hiertyneet. Elämän jälkiä ei ole yritetty piilottaa, sillä ne kertovat talon entisistä asukkaista.
– Kun astuu kuopalle kuluneen kynnyksen yli, tuntee, että muutkin ovat astuneet tästä. Tuntee olevansa osa jatkumoa. Jatketaan siitä mihin edellinen jäi, mutta paikan hengessä.
Kirkkonummella kyläily- ja pistäytymiskulttuuri on voimissaan ja naapureita pistäytyy usein kylään.
– Elämä on spontaanimpaa ja vuorovaikutteisempaa. Olen kiinnostunut ympäristöstäni ja tietoinen siitä, että olen astunut vanhaan kyläyhteisöön, Karoliina sanoo.
Lähellä on Wiknerin tilan itsepoimintapelto, josta Karoliina kerää kukkia.
VUODENAJAT RYTMITTÄVÄT ELÄMÄÄ
Maalla elämä rytmittyy vuodenaikojen mukaan ja olemista leimaa ennakoiva elämäntapa.
– Suurin valmistautuminen on talveen. Polttopuita pitää tehdä vuosi ennakkoon ja vanha lato on täynnä eri kuivumisvaiheessa olevia puukasoja. Puilla lämmittäminen rytmittää elämää puolet vuodesta. Se milloin voi sulkea pellit määrittelee milloin voi lähteä kotoa, Karoliina kuvailee.
Entinen ryhmäliikuntakortti onkin vaihtunut käytännön askareisiin ja pihatöihin, joita riittää vuoden ympäri.
Talvella tuvan lattiaan ja oviin joutuu laittamaan ovipeitot ja tupaan paksummat villamatot. Myös villasukat ja -paidat kuuluvat vakiovarustukseen.
– On unohdettu, miksi ennen on ollut paksuja raanuja. Täällä tekstiileillä on tärkeä tehtävä pitää kylmä loitolla. Sametti ja paksut matot tuovat lämpöä.
Talvella lämpötila talossa on 18 astetta ja se on epätasaisesti jakautunut toisin kuin kaukolämmitteisissä taloissa.
– Entisenä vaatetussuunnittelija suunnittelemani villapaidat ja hameet ovat vihdoinkin täydessä käytössä täällä. Kaupungissa asuessani ne olivat aivan liian kuumia pidettäväksi sisätiloissa, Karoliina kertoo.
Kylpyhuone lämpenee pönttöuunilla. Allaskaappi on tehty tilalta löytyneistä laudoista.
ELÄMÄÄ PLANETAARISISSA RAJOISSA
Maalla oppii myös ennakoimaan. Bussi tulee neljä kertaa aamulla ja neljä kertaa illalla kilometrin päähän.
– Kun kylälle on matkaa 13 kilometriä, on pakko tehdä naapurien kanssa yhteistyötä. Kysyä, pääseekö samalla kyydillä, tai voiko vastavuoroisesti tuoda jotain. Täällä asuminen altistaa yhteisölliselle elämälle. Täällä lainataan klapikonetta, pidetään talkoita ja autetaan peltotöissä.
Talon huonekalut ja tekstiilit ovat värikäs yhdistelmä historiaa, perintöä ja pelastettuja esineitä. Talossa oli valmiiksi muutamia talon historiaan kuuluvia huonekaluja. Lisäksi Karoliina toi mukanaan omia ja oman sukunsa tavaroita.
– Naapurin tädiltä sain räsymattoja. Lisäksi täällä on autiotalosta luvan kanssa pelastettuja tavaroita ja kirpputorilöytöjä. Kaikki ovat kerrostumia minun elämästäni. Ja kun esineitä huolletaan, kaiken elinkaari pidentyy.
Karoliinalle on tärkeää elää hyvää elämää planetaarisissa rajoissa. Hänelle tämä tarkoittaa yhteisöllisyyttä ja jakamista sekä ennakoivaa rinnaneloa yhteisön ja luonnon kanssa.
– Täällä oppii tarttumaan hetkeen, kun esimerkiksi jumalaisen kaunis usva saapuu pellolle tai ilta-aurinko värjää taivaanrannan hehkuvaksi. Täällä pystyy toimimaan elonkirjon myötäisesti, Karoliina sanoo.
Ladon ylisillä on kesällä vierasmaja ja tallikirppis.
KOTI
Kirkkonummella
1880-luvulla rakennettu puutalo, noin 440 m².
ASUKKAAT
Muotoilija Karoliina Vilander nuorimman lapsensa kanssa.
LUETUIMMAT
KATSO RESEPTIT
YHTEISTYÖSSÄ
LUETUIMMAT
KATSO RESEPTIT
YHTEISTYÖSSÄ