Lem­pi­paik­ka­ni ko­dis­sam­me on olo­huo­ne. Kun olen it­sek­se­ni, pää­dyn olo­huo­neen soh­val­le tai lat­ti­al­le te­ke­mään te­ok­si­a­ni. Vai­kea tie­tää, mil­loin te­kee va­paa-ajan töi­tä ja mil­loin töi­tä. Soh­va on lö­köi­ly­paik­ka, jos­sa pe­la­taan myös Pla­ys­ta­ti­o­nia. Koi­ra on myös ai­na mu­ka­na pyy­tä­mäs­sä rap­su­tuk­sia.

Langoistani en luopuisi. Ne ovat suurimmaksi osaksi hankintoja kirpputoreilta. Jos olisi pakko nimetä yksi rakas esine, niin se olisi se lankakerä.

En luo­pui­si mie­hes­tä­ni Ol­lis­ta ja koi­ras­tam­me Mi­ris­tä. En­kä kyl­lä lan­gois­ta­ni­kaan. Olen ai­na pi­tä­nyt ryi­jyis­tä. Ryi­jyis­sä mi­nua vie­hät­tä­vät va­paus, se mi­ten lan­ka liik­kuu teks­tii­lis­sä, sekä eri teks­tuu­rit, ku­ten rou­hea pel­la­va ja silk­ki. Krei­sis­tä ka­sa­ri­lan­gas­ta saa hui­ke­aa efek­tiä. Jos kier­rä­tys­lan­kaa käyt­tää, se lop­puu kun se lop­puu. Sitä ei saa enää li­sää. Sik­si lan­ka­va­ras­to­ni on suu­ri, jot­ta on mis­tä läh­teä te­ke­mään. Tai­de tuo mi­nul­le enem­män va­paut­ta kuin kuo­si­suun­nit­te­lu.

Vanha vilteillä peitelty sohva on sisustuspaheeni. Uuden hankkiminen on ollut pitkään työn alla. String-hyllyille on koottu kaikkea mielenkiintoista ja kaunista.

Ren­tou­dun neu­lo­mal­la ja virk­kaa­mal­la. Käyn myös kes­kus­puis­tos­sa kä­ve­le­mäs­sä koi­ran kans­sa ja Ol­lin kans­sa kun­to­sa­lil­la. Met­sään me­ne­mi­nen tai pai­no­jen nos­te­le­mi­nen saa­vat työ­a­si­at pois mie­les­tä­ni. Käym­me myös kii­pei­le­mäs­sä. Sol­mi­mi­nen on mo­no­to­nis­ta, kä­det te­ke­vät koko ajan sa­maa työ­tä, jo­ten voi hel­pos­ti tul­la jän­ne­tu­pen tu­leh­dus. Kii­pei­lys­sä kä­det saa­vat toi­sen­lais­ta lii­ket­tä, joka te­kee hy­vää.

Makuuhuoneen seinällä on teoksiani. Isoin on Silmu, pienet tuftatut ovat Otus-sarjaa, osa on koneella tehtyjä, osa käsin. Pyöreä pienempi ryijy on Mätäs-sarjaa.

Si­sus­tus­tyy­li­ni on kier­rä­tet­tyä. Olem­me kirp­pa­ri­hul­lu­ja. Suo­sim­me käy­tet­ty­jä ka­lus­tei­ta ja ajan pa­ti­na saa nä­kyä. Vii­mek­si pe­las­tim­me ros­ka­la­val­ta jon­kun min­tun­vih­re­äk­si maa­laa­man puu­pöy­dän. Ai­kaa sen puh­dis­ta­mi­seen meni, mut­ta saim­me hy­vän ke­säp­ro­jek­tin ja hie­non ruo­ka­pöy­dän. Mei­tä mo­lem­pia kiin­nos­ta­vat esi­nei­den ta­ri­nat. Tu­si­na­tuot­teet tun­tu­vat kyl­mil­tä ja tar­peet­to­mil­ta.

Matkateemaisessa hyllyssä on matkamuistoja ja itse tehtyjä juttuja. Karttapallo on isovanhempien jäämistöä. Olli on tehnyt kalan puusta ja piiput savesta. Hyllyllä myös Aarni Aromaan Alkueläin.

Si­sus­tus­pa­hee­ni on soh­vam­me. Soh­vap­ro­jek­ti on kes­tä­nyt vii­ti­sen vuot­ta. On vai­kea löy­tää so­pi­vaa käy­tet­tyä soh­vaa, jon­ka pi­täi­si ol­la mu­ka­va, tosi kes­tä­vä ja käy­tän­nöl­li­nen. Ta­va­ran mää­rä meil­lä myös hie­man ar­ve­lut­taa. Vä­lil­lä käy mie­les­sä, kuin­ka pal­jon ta­va­raa voi hank­kia. Kirp­pa­ri­löy­tö­jä­kin täy­tyy miet­tiä, kun esi­nei­den kans­sa pi­tää pys­tyä elä­mään.

Orthexin ruukut ovat löytö kirpparilta. Avokadon olen kasvattanut itse siemenestä. Tuolit ovat porvoolaisesta koulusta, pöytä on pelastettu roskalavalta.

Sie­lun­mai­se­ma­ni on luon­nos­sa. Olen ko­toi­sin Si­poos­ta, lap­suu­den­ko­ti­ni si­jait­si met­sän vie­res­sä. Lap­se­na on mön­git­ty met­säs­sä ja kai­ken maa­il­man ma­jois­sa. Ha­lu­an tuo­da te­ok­sii­ni sitä löy­tä­mi­sen iloa, mitä kaik­kea iha­naa met­säs­tä voi­kaan löy­tää. Vaik­ka me­ni­sin koi­ran kans­sa met­sään il­man työ­moo­dia, siel­tä saan ai­na ide­oi­ta ja saa­tan miet­tiä näyt­te­ly­kon­sep­ti­a­ni eteen­päin. Saan met­säs­tä ins­pi­raa­ti­on te­ok­sii­ni.

Työs­ken­te­len ko­to­na ja työ­huo­neel­la­ni. Olen ol­lut myös pal­jon re­si­dens­seis­sä. Nyt yri­tin pi­tää en­sim­mäi­sen ker­ran lo­man, jos­sa en koko ajan te­ki­si töi­tä. Teen vä­lil­lä töi­tä myös mö­kil­lä. Kul­je­tan mu­ka­na­ni ai­na hir­ve­än ka­san lan­kaa.

Työhuoneellani on iso installaatiokokonaisuus työn alla.

Teen ryi­jy­jä, joi­ta ei voi teh­dä ko­neel­la. Ai­kaa voi­kin men­nä kuu­kau­si­tol­kul­la. Se on vas­ta­pai­noa tie­to­ko­neil­le ja pu­he­li­mil­le. Mie­tin työs­sä­ni, mi­ten pe­rin­teis­tä tek­niik­kaa voi uu­dis­taa. En ha­lua sul­kea mi­tään tek­nii­koi­ta pois. Ryi­jy ja sen hap­ti­suus kiin­nos­ti mi­nua, kun vaih­doin si­sus­tuk­sen teks­tii­liin.

Ryi­jy tii­vis­tyy sii­hen, mil­tä se tun­tuu. Ryi­jyt ovat konk­reet­ti­sia ja peh­mei­tä. Nii­hin voi upot­taa kä­den ja nii­hin voi kie­tou­tua. En­sim­mäi­seen ryi­jyy­ni, 30 x 30 cm, meni ikui­suus. Nyt suu­rin te­ke­mä­ni ryi­jy on kuu­si ne­li­ö­met­riä. Kär­si­väl­li­syy­te­ni on kas­va­nut ja mi­nul­le on tul­lut halu läh­teä pois sei­näl­tä. Tu­los­sa on kol­miu­lot­tei­sia ryi­jy­jä. Tu­le­vai­suu­des­sa oli­si myös kiin­nos­ta­vaa yh­dis­tää ke­ra­miik­kaa ja teks­tii­liä. Ra­kas­tan mate-
ri­aa­li­ko­kei­lu­ja.