Rai­ner ja hä­nen puo­li­son­sa oli­vat pit­kään et­si­neet va­paa-aja­na­sun­nok­seen mum­mon­mök­kiä. Tär­ke­ä­nä kri­tee­ri­nä oli mah­dol­li­suus teh­dä puu­tar­ha­töi­tä.

– Olim­me jo päät­tä­neet pi­tää tau­koa, kos­ka olim­me käy­neet niin mon­ta paik­kaa kat­so­mas­sa – tur­haan. Sit­ten erää­nä lo­ka­kui­se­na päi­vä­nä se oi­kea tuli vas­taan. Näim­me heti pai­kan po­ten­ti­aa­lin ja ihas­tuim­me si­jain­tiin rau­hal­li­sen ky­lä­tien pääs­sä. En­sim­mäi­ses­sä näy­tös­sä mo­lem­mat et­sim­me vain vi­ko­ja, mut­ta kum­pi­kaan ei löy­tä­nyt ai­nut­ta­kaan, Rai­ner ker­too.

Rai­ne­ria kieh­to­vat van­hat ta­lot ja pe­rin­ne­ra­ken­ta­mi­nen. Edel­li­nen omis­ta­ja oli pe­las­ta­nut ta­lon. Ta­lon van­hin osa on ar­vi­ol­ta 1840- tai 50-lu­vul­ta, ja itä­pää­dyn för­maa­ki eli seu­rus­te­lu­huo­ne 1900-lu­vun alus­ta. Paik­ka oli ol­lut rap­pi­o­mök­ki­nä 1970-lu­vul­la. Omis­ta­ja oli aja­tel­lut re­piä ta­lon maan ta­sal­le, mut­ta pää­ty­nyt kun­nos­ta­maan, kun hir­ret oli­vat niin hy­väs­sä kun­nos­sa.

– Me olem­me jat­ka­neet pe­las­ta­mis­ta ja tuo­neet ta­loon li­sää van­haa ja pe­rin­teis­tä, ku­ten etei­sen pa­nee­li­sei­nät ja kuis­tin la­si­tuk­sen. Kuis­ti on la­si­tet­tu van­hoil­la kun­nos­te­tuil­la ik­ku­noil­la ja Ruot­sis­ta os­te­tul­la kun­nos­te­tul­la pa­ri­o­vel­la.

Näkymä tuvasta eteisen läpi förmaakiin eli päivähuoneeseen. Tuvan uuni on inventoitu Salon seudun museon toimesta ja todettu yhdeksi vanhimmista käytössä olevista.

Tär­keä puu­tar­ha

Puu­tar­ha oli en­nen pe­ru­na­pel­toa, mut­ta nyt pai­no­pis­te on pe­ren­na­puu­tar­has­sa ja mai­se­moi­dus­sa puis­to­mai­se­mas­sa.

– Mök­ki on meil­le paik­ka, jos­sa saam­me ol­la har­ras­tus­tem­me pa­ris­sa. Puo­li­so­ni har­ras­taa puu­tar­han­hoi­toa ja minä ke­rään an­tiik­kia, yh­des­sä kut­sum­me vie­rai­ta. Meil­lä käy­kin mö­kil­lä enem­män vie­rai­ta kuin kau­pun­ki­a­sun­nos­sa. Mö­kil­lä on myös tär­ke­ää, et­tä ei ole sa­mo­ja mu­ka­vuuk­sia kuin ar­ki­ko­dis­sa. Sii­tä tu­lee ryt­min vaih­to ar­keen. Toi­sin sa­no­en sau­nan läm­mit­tä­mi­seen ja ruo­an­lait­toon me­nee enem­män ai­kaa. Se on osa mö­kin vie­hä­tys­tä, Rai­ner ker­too.

Puutarha oli ennen perunapeltoa, mutta nyt painopiste on perennapuutarhassa ja maisemoidussa puistomaisemassa. Sohvat ovat Ikeasta. Taustalla näkyy suuli.

Re­mon­toin­ti on ol­lut suu­ril­ta osin pin­ta­re­mont­tia. Edel­li­nen omis­ta­ja oli pi­tä­nyt ta­los­ta hy­vää huol­ta, ei­kä mi­tään suu­ria pe­rus­kor­jauk­sia tar­vin­nut teh­dä. Sen si­jaan kaik­ki si­sä­ti­lat on käy­ty läpi: Van­ho­ja ovi­auk­ko­ja avat­tiin ja nyt ala­ker­ran ym­pä­ri pää­see kul­ke­maan. Yk­si pönt­tö­uu­ni on muu­rat­tu li­sää ja alas­las­ket­tu­ja kat­to­ja on pois­tet­tu. Etei­ses­sä saa­tiin al­ku­pe­räi­nen palk­ki­kat­to esiin.

Makuuhuoneesta poistettiin alaslaskettu katto. Seinät on tapetoitu ja katto on maalattu liimamaalilla. Tapetti on William Morrisin Archive-malliston Artichoke-tapetti. Sängyn yläpuolella on Olli Marttilan maalaus.

Jos­sain mää­rin vä­ri­tys­tä on pa­lau­tet­tu al­ku­pe­räi­seen. Ta­loon on li­sät­ty van­ho­ja ja hie­nom­pia ele­ment­te­jä kuin sii­nä alun pe­rin kos­kaan on ol­lut. Esi­mer­kik­si för­maa­kis­sa on nyt lin­tu­ta­pet­ti, ja van­han tyy­li­nen kuis­tin la­si­tus on li­sät­ty ta­loon. Se näyt­tää sil­tä kuin se oli­si ol­lut sii­nä ai­na.

Puu­tar­haan on ra­ken­net­tu ul­ko­keit­tiö ja kä­sien­pe­su­pis­te puu­ceen vie­reen. Sau­na on re­mon­toi­tu ko­ko­naan. Suu­liin eli pi­ha­va­jaan on li­sät­ty pie­ni ke­sä­ruo­kai­lu­ti­la. Tila pa­ne­loi­tiin ja sin­ne asen­net­tiin li­sää ik­ku­noi­ta.

Suuliin eli pihavajaan on lisätty pieni kesäruokailutila. Tila paneloitiin ja sinne asennettiin lisää ikkunoita.

Luon­to kau­pan pääl­le

Vaik­ka paik­ka os­tet­tiin puu­tar­han vuok­si, niin kau­pan pääl­le saa­tiin ym­pä­röi­vä luon­to.

– Kiin­nos­tuk­sem­me luon­toon on kas­va­nut vuo­si vuo­del­ta. Pi­ha­pii­ris­sä on näh­ty su­sia, mäy­riä, hir­viä ja ket­tu­ja. Myös peu­ro­ja nä­kyy pi­ha­pii­ris­sä lä­hes päi­vit­täin, mikä on edel­lyt­tä­nyt huo­lel­li­suut­ta kas­vi­va­lin­nois­sa, kos­ka jot­kut kas­vit me­ne­vät heti pa­rem­piin sui­hin, Rai­ner ker­too.

Lin­tu­bon­gauk­ses­ta on tul­lut uu­si har­ras­tus.

– Os­ta­es­sam­me mö­kin pa­ri­kym­men­tä vuot­ta sit­ten en ku­vi­tel­lut kii­ka­roi­va­ni lin­tu­ja. Tänä ke­sä­nä olen bon­gan­nut pen­sas­sirk­ka­lin­nun, töyh­tö­hyy­pän, kuo­vin ja kil­ju­kot­kan.

Pieni lintujen juottoallas toimii myös puutarhan katseenvangitsijana.

Myös luon­non mo­ni­muo­toi­suus on pa­ris­kun­nal­le tär­keä ar­vo.

– Kun kaa­dam­me polt­to­puut, huo­leh­dim­me, et­tä puu­ta jää myös maas­toon. Yri­täm­me jät­tää nur­mi­kon leik­kaa­mat­ta, jot­ta pör­ri­äi­sil­lä oli­si mah­dol­li­sim­man pal­jon kuk­kia. Lan­noit­tee­na käy­täm­me eko­lo­gis­ta al­pa­kan­lan­taa. Pi­däm­me huol­ta, et­tä meis­tä jää myön­tei­nen jäl­ki maas­toon ei­kä päin­vas­toin, Rai­ner sa­noo.

Vesi san­gol­la kai­vos­ta

Mö­kil­lä vie­te­tään ai­kaa ke­vääs­tä myö­hään syk­syyn, maa­lis­kuul­ta lo­ka­kuul­le. Kai­vo­ve­den saan­ti mää­rit­te­lee, mil­loin ol­laan mö­kil­lä. Tal­vel­la läm­mi­te­tään talo pi­dem­mäk­si ai­kaa ker­ral­laan.

– Keit­ti­ös­sä on van­ha lei­vi­nuu­ni, jota käy­täm­me läm­mit­tä­mi­seen, har­voin ruo­an­lait­toon. Säh­kö­kat­kon ai­ka­na puu­hel­lal­la on kei­tet­ty ruo­kaa.

Mas­sii­vi­nen uu­ni hal­lit­see koko tu­paa ja an­taa sil­le luon­net­ta. Ole­mas­sa ole­va keit­tiö on edel­li­sen omis­ta­jan te­ke­mä, mut­ta toi­mi­va.

Lat­tia maa­lat­tiin, mut­ta kat­to on saa­nut ol­la sel­lai­se­naan. Tu­paan on suun­nit­teil­la lat­ti­a­re­mont­ti, jos­sa vaih­de­taan eris­teet. Pa­ris­kun­nan on myös tar­koi­tus uu­sia keit­tiö.

– Juok­se­vaa vet­tä ei ole. On oma vie­hä­tyk­sen­sä, kun käy ha­ke­mas­sa läh­de­vet­tä te­räs­san­gos­sa omas­ta kai­vos­ta, Rai­ner ku­vai­lee.

Mökki on paikka, jossa Rainer ja hänen puolisonsa saavat olla harrastustensa parissa: ”Puolisoni harrastaa puutarhan-hoitoa ja minä kerään antiikkia, yhdessä kutsumme vieraita” Rainer kertoo.

Ei lii­an muo­dol­lis­ta

Rai­ner pyr­kii sii­hen, et­tä koti oli­si sen ver­ran ren­to, et­tä ”ei tar­vit­se sel­kä jäyk­kä­nä is­tua”. Vaik­ka hän ke­rää an­tiik­kia, sän­gyt ja soh­vat os­te­taan uu­si­na. Koti ei saa ol­la lii­an muo­dol­li­nen, ai­na pi­tää ol­la mah­dol­li­suus lö­hö­tä.

– Vie­ras­tan sitä, et­tä kaik­ki on sa­mal­ta ai­ka­kau­del­ta. Par­haat vuo­ro­pu­he­lut syn­ty­vät, kun on uu­si esi­ne van­han rin­nal­la. Ei si­sus­ta­mi­sen tar­vit­se ol­la lii­an va­ka­vaa. Esi­mer­kik­si soh­va­pöy­tä on lä­hes kitsc­hiä, mut­ta esi­nee­nä haus­ka, Rai­ner sa­noo.

Keit­tiö ja ruo­ka­sa­li on yh­dis­tet­ty olo­huo­neen kans­sa.

– Os­tan an­tiik­kia käyt­töön, esi­mer­kik­si pöy­dän kat­ta­mi­seen. Täy­tyy myön­tää, et­tä var­sin­kin la­se­ja ja lau­ta­sia on yli tar­peen, Rai­ner ker­too.

Ruokailuryhmän vieressä on Kari Södön puureliefi. Sen yläpuolella oleva työ on lahja, jonka taiteilija on tuntematon. Kaapin oikealla puolella on Aki Turusen maalaus. Astiakaappi on ostettu helsinkiläisestä antiikkiliikkeestä. Kaappi on 1800-luvulta, toden-näköisesti ruotsalainen. Pöytä on talonpoikainen pirtinpöytä, tuolit ovat englantilaiset mahonkituolit.

Ta­va­rat ta­sa­pai­nos­sa

Ta­los­sa on sekä omia han­kin­to­ja et­tä pe­rin­tö­ta­va­roi­ta. Si­ni­nen ark­ku on si­joi­tuk­ses­sa, kun­nes omis­ta­ja mah­dol­li­ses­ti ha­lu­aa sen ta­kai­sin.

– Ka­lus­teet ja ta­va­rat vaih­ta­vat paik­kaa. Kun tu­lee uu­si tau­lu, meil­lä on aja­tus, mi­hin se si­joi­te­taan. Mut­ta sit­ten teos sa­noo, et­tä ha­lu­aa­kin ol­la jol­lain muul­la sei­näl­lä ja kaik­ki me­nee uu­sik­si.

Kak­kos­ko­dis­sa­kin on pal­jon tai­det­ta. Rai­ner os­taa vain elä­vien tai­tei­li­joi­den töi­tä, ny­ky­tai­det­ta.

– Ai­ka mo­nis­ta heis­tä on tul­lut ys­tä­viä.

Rai­ner ei ole kiin­ty­nyt esi­nei­siin. Jos ko­tiin ei mah­du, niin ta­va­ra lai­te­taan kier­toon. Vain tai­det­ta hän ei myy eteen­päin.

– Täs­sä har­ras­tuk­ses­sa uu­den ja kiin­nos­ta­van esi­neen löy­ty­mi­nen on se, mis­tä saan tyy­dy­tys­tä. On­nek­si voin kyl­läs­tyä ja tar­vit­ta­es­sa luo­pua esi­neis­tä. Kun en ole mi­ni­ma­lis­ti, tämä on kei­no mil­lä ta­va­ra­mää­rä py­syy hal­lin­nas­sa.

Ta­sa­pai­no löy­tyy sii­tä, et­tä toi­nen haa­lii ja toi­nen vas­tus­taa uu­sia han­kin­to­ja.

– Puo­li­so­ni voi luot­taa sii­hen, et­tä tääl­tä myös läh­tee ta­va­raa. Pi­hal­la ti­lan­ne on toi­nen. Puo­li­so­ni haa­lii jat­ku­vas­ti li­sää kas­ve­ja puu­tar­haan. Minä puo­les­ta­ni ky­syn, mi­hin ih­mee­seen vie­lä yk­si puu mah­tuu, Rai­ner ker­too.

Eteisestä on kulku ullakolle, joka on vain kesäkäytössä. ”Sinne oli alkuun pelkät tikapuut. Teimme portaat ja saimme huikeasti säilytystilaa niiden alle”, Rainer kertoo. Tauluja on tilanpuutteen vuoksi ripustettu myös eteiseen. Vasemmalla Svensk Flora -kasvikuvia. Matto on teetetty.