Her­kul­li­sis­ta mar­ja­pen­sais­ta ei tar­vit­se tin­kiä pie­nel­lä­kään pi­hal­la. Syö­tä­viä mar­jo­ja tuot­ta­via pen­sai­ta voi käyt­tää ai­dan­teis­sa, pen­sas­ryh­mis­sä ja pe­ren­na­pen­keis­sä. Jos va­loa on riit­tä­väs­ti, pie­neen pi­haan saa is­tu­tet­tua vaik­ka per­he­pen­saan. Per­he­pen­sas tar­koit­taa lä­hek­käin, jopa sa­maan is­tu­tus­kuop­paan, is­tu­tet­tu­ja eri­la­ji­sia pen­sai­ta, jot­ka kas­va­vat lo­mit­tain.

Mar­jo­vat pen­saat tar­vit­se­vat mel­ko run­saas­ti va­loa. Myös maan on ol­ta­va hy­väs­sä kas­vu­kun­nos­sa: mul­ta­vaa ja hy­vin lä­päi­se­vää. Elo­pe­räi­sel­lä hu­muk­sel­la ri­kas­tet­tu hiek­ka- ja mo­ree­ni­maa on hyvä kas­vu­a­lus­ta mar­ja­pen­sail­le. Jos pen­saat is­tu­te­taan ri­viin, on kä­te­vää kai­vaa yh­te­näi­nen is­tu­tu­so­ja, jo­hon li­sä­tään tuo­ret­ta mul­taa ja kom­pos­tia. Va­paas­ti kas­va­vaan ai­dan­tee­seen voi is­tut­taa eri la­je­ja luon­non­mu­kai­ses­ti se­kai­sin, kun­han va­lit­see lä­hes sa­man­kor­kui­sia la­je­ja.

Elo–syys­kuus­sa is­tu­te­tut pen­sa­sai­dat läh­te­vät heti ke­vääl­lä vauh­dik­kaa­seen kas­vuun, jo­ten syk­sy on ihan­teel­li­nen is­tu­tu­sai­ka.

Par­haat mar­jo­vat pen­saat

MAR­JA­TUO­MI­PIH­LA­JA

Kai­kil­la tuo­mi­pih­la­jil­la on syö­tä­vät mar­jat, mut­ta yleen­sä ne kel­paa­vat ai­no­as­taan lin­nuil­le. Ih­mi­sil­le kel­paa­via mar­jo­ja tuot­taa sas­ka­too­ni­na tun­net­tu mar­ja­tuo­mi­pih­la­ja, joka me­nes­tyy mai­ni­os­ti Suo­mes­sa. Sas­ka­too­nin mar­jat ovat mo­ni­käyt­töi­siä ja so­vel­tu­vat muun mu­as­sa hil­loi­hin, me­hui­hin, mar­me­la­dei­hin ja ko­ti­vii­nin val­mis­tuk­seen. Maku muis­tut­taa mus­tik­kaa, ja vi­ta­mii­nien ja an­ti­ok­si­dant­tien pi­toi­suus on­kin hy­vin lä­hel­lä sitä.

Mar­ja­tuo­mi­pih­la­ja on lois­ta­va ai­dan­ne­kas­vi. Se kas­vaa suo­ra­na ja ryh­dik­kää­nä ei­kä le­viä hol­tit­to­mas­ti. Al­ku­ke­sän ku­kin­ta on upea, sil­lä val­koi­sia kuk­kia au­ke­aa run­saas­ti. Mar­ja­tuo­mi-pih­la­ja tar­vit­see au­rin­koi­sen kas­vu­pai­kan ja lä­päi­se­vän maa­pe­rän.

MAR­JA-ARO­NIA

Mar­ja-aro­nia on lois­ta­va ko­ris­te­pen­sas kau­nii­ne ku­kin­toi­neen ja upe­an syys­vä­rin­sä an­si­os­ta. Li­säk­si se on sa­toi­sa mar­ja­kas­vi. Yk­si­kin pen­sas riit­tää sa­don saa­mi­seen. Mar­ja-aro­nia on täy­sin it­se­pö­lyt­ty­vä. Mar­jat so­vel­tu­vat hy­vin vii­nik­si ja me­huk­si. Niis­sä on pal­jon eri vi­ta­mii­ne­ja. Tan­nii­nit mais­tu­vat kie­lel­lä, mut­ta kar­vaus ka­to­aa se­koit­ta­mal­la jouk­koon mui­ta mar­jo­ja ja sit­ruu­na­hap­poa.

JA­PA­NIN­RUU­SUK­VIT­TE­NI

Ruu­suk­vit­te­ni kuk­kii upe­as­ti ke­sä­kuun alus­sa heh­ku­van tii­len­pu­nai­sin ku­kin. Se tuot­taa kel­tai­sia, suu­ria he­del­miä ja heh­kuu syk­syl­lä kel­tai­se­na. Help­po­hoi­toi­nen pen­sas ei kas­va ko­vin suu­rek­si ja on vaa­ti­ma­ton kas­vu­pai­kan suh­teen. Se so­pii hy­vin se­kais­tu­tuk­siin mui­den mar­ja­pen­sai­den kans­sa; ko­kei­le yh­dis­tää kar­vi­ai­nen ja ruu­suk­vit­te­ni. Ai­no­an mii­nuk­sen se saa il­ma­van kas­vu­ta­pan­sa vuok­si, min­kä vuok­si se ei pys­ty tais­te­le­maan rik­ka­ruo­ho­ja vas­taan.

Ruu­suk­vit­te­nin he­del­mät tuok­su­vat iha­nil­ta. He­del­mät kyp­sen­ne­tään en­nen käyt­töä, sil­lä tuo­re he­del­mä on kova ja kir­peä kuin sit­ruu­na. Kvit­te­ni­val­mis­tei­den maku on tai­vaal­li­nen, ja sii­tä on help­po teh­dä hyy­te­löä tai mar­me­la­dia run­saan pek­tii­nin an­si­os­ta.

TYR­NI

Tyr­nin mar­jois­sa on val­ta­vas­ti vi­ta­mii­ne­ja ja an­ti­ok­si­dant­te­ja. Myös sie­men­ten öl­jy vah­vis­taa yleis­kun­toa. Kas­vi on ko­mea ho­pe­an­har­mai­ne leh­ti­neen. Tyr­niä voi is­tut­taa eten­kin me­ren lä­hei­syy­teen mo­ree­ni­mail­le au­rin­koon.

Tyr­ni on kova te­ke­mään juu­ri­ver­so­ja ja le­vi­ää nii­den avul­la. Ko­ti­pi­hal­le kan­nat­taa va­li­ta ma­ta­la­kas­vui­sia la­jik­kei­ta ku­ten Ru­dolf tai Mary. Tyr­nit ovat kak­si­ko­ti­sia, mikä tar­koit­taa sitä, et­tä pi­tää muis­taa is­tut­taa ai­na­kin yk­si poi­ka­pen­sas (he­de­pen­sas) ty­töil­le (emi­pen­sail­le).

Tyr­ni on sa­toi­sa, mut­ta sen ke­rää­mi­nen on hi­das­ta. Mar­jat kan­nat­taa ke­rä­tä kyp­si­nä mel­ko myö­hään syk­syl­lä, jol­loin nii­hin on tul­lut hie­man enem­män ma­keut­ta. Mar­jo­jen hy­vää te­ke­vät ai­neet tu­le­vat par­hai­ten hyö­dyk­si, kun mar­jois­ta pu­ris­taa tuo­re­me­hua.

MAR­JA­SI­NI­KUU­SA­MA

Mar­ja­si­ni­kuu­sa­man kas­vu­ta­pa on mu­ka­van ti­heä ja se so­vel­tuu hy­vin nä­kö­suo­jak­si. Sitä voi yh­dis­tää myös mui­den pen­sai­den kans­sa va­paas­ti kas­va­viin se­ka­la­ji­ai­dan­tei­siin. Se viih­tyy myös hie­man var­joi­sas­sa pai­kas­sa. Pen­sas on kes­tä­vä ja me­nes­tyy koko maas­sa. Ku­kin­ta on ai­kai­nen, ja sa­toa al­kaa saa­da ete­läs­sä jo ke­sä­kuus­sa. Mar­jo­jen maku on mie­to, mus­tik­ka­mai­nen, ja nii­tä voi käyt­tää tuo­rei­na, hil­lois­sa, kui­vat­tui­na, pa­kas­taa tai keit­tää me­huk­si esi­mer­kik­si ra­par­pe­rin kans­sa. Kas­vi on ris­ti­pö­lyt­tei­nen, jo­ten use­am­pi pen­sas var­mis­taa sa­don.

HE­RU­KAT

Iha­nia he­ru­koi­ta saa pu­nai­se­na, vaa­le­an-pu­nai­se­na, val­koi­se­na, mus­ta­na ja vih­re­ä­nä. Kai­kis­sa on hie­man eri­lai­nen, hie­no maku. He­ru­kat ovat help­po­ja kas­va­tet­ta­via. Sa­toi­sin ja kau­nein pen­sas kas­vaa au­rin­koi­sel­la pai­kal­la. Pie­neen pi­haan voit is­tut­taa esim. kol­men pen­saan ryh­män tai ai­dan­teen. Pu­na­he­ru­kat kas­va­vat mus­ta­he­ru­koi­ta suu­rem­mik­si. He­ruk­ka-pen­sai­ta pi­tää muis­taa lei­ka­ta ajoit­tain joko ke­vääl­lä tai sa­don­kor­juun jäl­keen. Leik­kauk­ses­sa pois­te­taan noin 5 van­hin­ta ver­soa ja jä­te­tään sa­man ver­ran uu­sia kas­va­maan. Kan­nat­taa pois­taa myös lii­an la­mo­a­vat ok­sat pen­saan reu­noil­ta, el­lei ha­lua var­ta vas­ten juur­rut­taa tai­vu­kas­ta, jos­ta saa uu­den pen­saan. Mal­til­li­nen lan­noi­tus; varo an­ta­mas­ta lii­kaa typ­peä. He­ru­kat so­pi­vat kaik­keen, mi­hin mar­jo­ja yli­pää­tään voi käyt­tää.

KAR­VI­AI­NEN

Pii­ki­käs kar­vi­ai­nen on sie­vä ja sa­toi­sa pen­sas esi­mer­kik­si ma­ta­laan pe­ren­na­ryh­mään is­tu­tet­tu­na. Se ei pys­ty tais­te­le­maan

rik­ka­ruo­ho­ja vas­taan yk­sin, jo­ten juur­ten ym­pä­ryk­set kan­nat­taa kat­taa esi­mer­kik­si kuo­ri­kat­teel­la. Kar­vi­ai­sis­ta lei­ka­taan vuo­sit­tain yli vii­si­vuo­ti­aat ok­sat. Kan­nat­taa pi­tää va­ran­sa la­mo­a­vien ok­sien kans­sa, sil­lä ne juur­tu­vat her­käs­ti maa­han. Täl­lai­sen luon­tai­sen pis­to­kas­li­säyk­sen tu­lok­se­na syn­ty­vän tai­men voit ir­rot­taa emos­taan ja is­tut­taa muu­al­le puu­tar­haan. Kar­vi­ai­nen an­taa par­haan sa­don au­rin­gos­sa, jo­ten se so­pii esi­mer­kik­si ete­lä­si­vul­le puu­tar­han reu­na­kas­vik­si.

PEN­SAS­MUS­TIK­KA ja KA­NA­DAN­MUS­TIK­KA

Pen­sas­mus­ti­koi­den vil­je­ly ei ole vai­ke­aa, jos puu­tar­ha si­jait­see met­säi­sel­lä ton­til­la. Ku­ten ta­val­li­nen mus­tik­ka, myös nämä ame­rik­ka­lai­set ser­kut tar­vit­se­vat hap­pa­man, kos­te­an ja kuoh­ke­an maan. Run­sain sato ja kau­nein syys-väri saa­vu­te­taan riit­tä­vän va­loi­sas­sa ja tuu­lil­ta suo­jai­sas­sa pai­kas­sa. Is­tu­ta pen­sas­mus­ti­koi­ta ai­na usei­ta yk­si­löi­tä, sil­lä ne kai­paa­vat vie­reen

ka­ve­ria, joka var­mis­taa pö­ly­tyk­sen. Pen­sas-mus­ti­koi­den vil­je­lyä voi ko­keil­la havu- ja ro­do­mul­las­sa myös isos­sa ruu­kus­sa par­vek­keel­la, sil­lä ne ovat hy­vin kyl­män­kes­tä­viä (esim. la­ji­ke Norths­ky).

AME­RI­KAN­HEI­SI

Ame­ri­kan­hei­si on ko­mea ko­ris­te­pen­sas, joka kas­vaa 2–4 met­riä kor­ke­ak­si ja mel­ko le­ve­äk­si. Ai­van pie­neen pi­haan pen­sas ei sovi, mut­ta isom­mil­la pi­hoil­la se is­tuu sa­maan ai­dan­tee­seen esi­mer­kik­si mar­ja­tuo­mi­pih­la­jan kans­sa. Mar­jo­ja voi käyt­tää hyy­te­löis­sä, me­huis­sa ja hil­lois­sa. Sie­me­net kan­nat­taa sii­vi­löi­dä kar­vau­den vä­hen­tä­mi­sek­si.

Ame­ri­kan­hei­si kas­vaa kau­neim­mak­si pai­kas­sa, jos­sa on ta­sai­nen kos­teus. Sa­vi­maa on­kin sil­le oi­kein so­pi­vaa. Jos kas­vi al­tis­tuu kui­vuus­st­res­sil­le, se saa hel­pos­ti tu­ho­lais­vi­oi­tuk­sia ja kas­vi­tau­te­ja.