Katariina, Niko ja Matilda kotitalonsa kuistilla. Perhe on kotiutunut Mustioon mainiosti.

Sa­lo­lai­sel­le Niko Tuo­mi­sel­le ja Iis­tä ko­toi­sin ole­val­le Ka­ta­rii­na Tuo­mi­sel­le oli jo nuo­res­ta pi­tä­en sel­vää, et­tä per­heen pe­rus­ta­mis­vai­hees­sa he asui­si­vat maa­seu­dul­la.

Elä­mä kul­jet­ti mo­lem­mat opis­ke­le­maan Tart­toon, jos­sa he ta­pa­si­vat 90-lu­vul­la. Ka­ta­rii­na opis­ke­li psy­ko­lo­gi­aa ja Niko vi­ron kiel­tä. Kun pa­ris­kun­ta oli muut­ta­mas­sa ta­kai­sin Suo­meen, he poh­ti­vat, mis­sä voi­si­vat jat­kaa opis­ke­lui­taan. Ni­kol­la oli Vi­ros­sa vie­tet­ty­jen vuo­sien ai­ka­na he­rän­nyt halu opis­kel­la ko­kik­si. Kuin ih­meen kau­pal­la kävi niin, et­tä he pää­si­vät mo­lem­mat Tur­kuun opis­ke­le­maan.

Tu­rus­ta pa­ris­kun­nan mat­ka jat­kui kah­dek­si vuo­dek­si Hel­sin­kiin Laut­ta­saa­reen ja Ete­lä-Haa­gaan.

Ruokailutilan seinät maalattiin valkoisiksi. Perinteisen kirjahyllyn sijaan haluttiin pitkät hyllyt ovien yläpuolelle. Niissä on Tarton vuosina teetetyt hyllynpidikkeet. Sivupöytä on lasten kummisedältä lainassa. Samettipäällysteinen tuoli on Katariinan kunnostama ja verhoilema. Riikka Niittosen Ruusunkukkia-taulu on kastelahja Matildan kummisedältä.

Keittiökaappien ovet ovat täyspuiset. Vetimiä on alettu valmistaa uudelleen. Muovilattian alta paljastui ponttilautalattia, jolle ei tehty mitään. Keittiön ruokapöydän Katariina osti kirjoituspöydäksi opiskeluaikoinaan Tartossa. Katossa oleva koriste on löytynyt läheisestä metsästä. Samanoloisia valmistaa siuntiolainen Rautaharakka.

Tässä keittiössä kaikki saavat kokata ja perheen nuorillakin on omat bravuurinsa.

Harp­pi­tek­nii­kal­la Mus­ti­oon

Kun en­sim­mäi­nen lap­si syn­tyi, is­tuu­tui­vat Niko ja Ka­ta­rii­na pöy­dän ää­reen. He piir­si­vät har­pin avul­la 80 ki­lo­met­rin sä­teen, jon­ka si­säl­tä voi­si kul­kea töi­hin Hel­sin­kiin.

Sil­miin osu­nut Hel­sin­gin Sa­no­mien il­moi­tus Mus­ti­os­sa si­jait­se­vas­ta ta­lon­puo­lik­kaas­ta kuu­los­ti hou­kut­te­le­val­ta: va­jaat 100 met­riä Mus­ti­on lin­nal­ta, tam­mien suo­jas­sa, he ihas­te­li­vat.

Kun he saa­pui­vat pe­ril­le, he nä­ki­vät lä­hes kor­ke­an luon­non­ki­vi­ja­lan, iki­van­hat tam­met ja pa­ti­noi­tu­neen pu­na­mul­tai­sen ta­lon, jos­sa oli iso piha.

– Si­säl­lä näim­me tu­li­si­jat, lei­vi­nuu­nin ja puu­hel­lan, sekä val­ta­van ko­koi­set kä­sin­veis­te­tyt hir­ret, eli kai­ken sen mitä omal­ta ko­dil­ta ha­lu­sim­me, Ka­ta­rii­na ja Niko ker­to­vat.

Es­teet­ti­sen sil­män omaa­va Niko näki boor­dien, tii­li­ta­pet­tien ja 70-lu­vun muo­vi­mat­to­jen läpi ja tie­si heti, et­tä ta­los­ta sai­si re­mon­toi­mal­la kau­niin.

Ta­lon si­sus­tuk­ses­sa on vuo­sien var­rel­la aut­ta­nut toi­nen­kin es­tee­tik­ko, las­ten kum­mi­se­tä ja per­heen lä­hei­nen ys­tä­vä Jou­ko Ki­vi­rin­ta, joka toi­mii Mus­ti­on lin­nan op­paa­na.

Niko ja Katariina ostivat naapurustossa asuvan kuvataiteilija Katja Juholan öljyvärimaalauksen heti, kun he olivat muuttaneet Mustioon. Kukallinen kangaspäällysteinen jakkara on Fasaani Antiikista Lohjalta. Se kätkee sisäänsä villasukat, jotka ovat vanhassa talossa tarpeen. Nikon vanhempien suvussa kulkenut matka-arkku on paitsi rakas, myös käytännöllinen säilytyspaikka. Kuviolliset tyynyt ja tikkitäkki ovat Mokosta, kuten myös tupsutyyny.

Ve­ne­ret­kiä ja ju­na­päi­vä­u­nia

Ka­ta­rii­na ja Niko ha­lu­si­vat mo­lem­mat, et­tä lap­set sai­si­vat kas­vaa maal­la. Niin kä­vi­kin. Per­heen po­jat ovat har­ras­ta­neet ve­ne­ret­kiä, puu­ma­jo­ja ja met­säs­sä haa­hui­lua pie­nes­tä pi­tä­en.

Niko kävi yh­dek­sän vuo­den ajan töis­sä Hel­sin­gis­sä ra­vin­to­la Sa­vo­ys­sa.

Ajo­mat­ka In­koo­seen oli ly­hyt, ja siel­tä lä­hi­ju­na­mat­kan ai­ka­na Hel­sin­kiin hän saat­toi ihas­tel­la ora­pih­la­ja-ai­to­ja ja nuk­kua ly­hyi­tä päi­vä­u­nia.

Esi­kois­po­jat Len­nart ja Al­var ovat nyt 18- ja 16-vuo­ti­ai­ta. Ala-as­teen he kä­vi­vät Mus­ti­ol­la ja ylä­as­teen Kar­jaal­la. Pi­hal­la leik­kii nyt per­heen kuo­pus, il­ta­täh­ti Ma­til­da, joka on 6-vuo­ti­as.

Seinien seesteiset värit löytyivät perinnevärikartasta. Elämää nähnyt nahkatuoli on ostettu ystäviltä. Matkalaukut ovat roskalavalöytöjä ja kirpputoreilta. Lasten kummisetä on lahjoittanut lapsille tauluja ja veistoksia merkkipäivinä. Osan tauluista on maalannut Katariinan äiti Ulla-Maija Välikangas.

Havunvihreä seinä on sielua hoitava värisävy. Pullea kaappi on Karjaan kierrätys-keskuksesta. Kaapin päällä on Nikon hymypoika-patsas vuodelta 1982 ja Lennartin pikkupoikana saama Oiva Gillsténin kaunis veistos. Kannu on Viron vuosilta ja öljyvärimaalaus flaamilaisella tekniikalla Ulla-Maija Välikankaan teos.

Avo­vin­tin asu­tus

Pa­ris­kun­nan aja­tus avo­vin­tin re­mon­toin­nis­ta he­rä­si vuon­na 2004. Ti­laan vei­vät por­taat naa­pu­rien kans­sa yh­tei­sen kyl­män rap­pu­käy­tä­vän kaut­ta. Vint­ti toi­mi­kin al­ku­vai­hees­sa yh­tä suur­ta ti­laa ole­va­na 80-ne­li­öi­se­nä yk­si­ö­nä, jo­hon ra­ken­nus­vai­hees­sa teh­tiin keit­ti­ö­va­raus.

Si­sä­kat­to ra­ken­net­tiin uu­del­leen, ja al­ku­pe­räi­nen pä­re­kat­to jä­tet­tiin ul­ko- ja si­sä­ka­ton vä­liin. Ka­ton ja vint­ti­ker­rok­sen kaik­ki puu­o­sat ra­ken­si raa­se­po­ri­lai­nen Kim Isaks­son, joka hal­lit­see pe­rin­ne­ra­ken­ta­mi­sen. Myös lat­tia on hä­nen kä­den­jäl­ke­ään. Se kä­si­tel­tiin Os­mo Co­lo­rin puu­va­hal­la.

Vin­tin wc:hen Ka­ta­rii­na ja Niko ha­lu­si­vat ylä­ve­si­säi­li­öi­sen Simp­lex-merk­ki­sen wc-is­tui­men.

– Mon­ta olen näi­tä pur­ka­nut, mut­ten vie­lä kos­kaan en­nen asen­ta­nut, to­kai­si ky­län van­ha put­ki­mies sitä asen­ta­es­saan, Ka­ta­ri­na ker­too.

Avovintillä haluttiin kunnioittaa talon ikää ja jätettiin kattohirret näkyviin. Päätyseinä on tehty käsinveistetyistä hirsistä, jotka on tilkitty pellavariveellä. Ystävältä saadut sohva ja tuolit verhoiltiin Karjaan Möbel-Fixissä.

Vel­jes­ten val­ta­kun­ta

Kun re­mont­ti val­mis­tui, per­he vuok­ra­si vint­tiä ke­sä­te­at­te­rin näyt­te­li­jöi­den ke­sä­a­sun­nok­si.

Vuon­na 2010 Niko ra­ken­si keit­ti­ös­tä vint­tiin me­ne­vän puu­por­tai­kon, ja poi­kien vart­tu­es­sa ylä­ker­ta muun­tui hei­dän val­ta­kun­nak­seen.

Vel­jes­ten mie­les­tä mah­ta­vin­ta omas­sa ava­ras­sa ylä­ker­ras­sa oli se, et­tä sin­ne pys­tyi ra­ken­ta­maan le­go­ra­ken­nel­mia, mut­ta sil­ti hi­pan leik­ki­mi­nen­kin on­nis­tui. Vin­til­lä pys­tyi am­pu­maan il­ma­ki­vää­ril­lä huo­neen pääs­tä pää­hän. Myö­hem­min poi­kien tila va­rus­tet­tiin kau­ko­put­kel­la, nyrk­kei­ly­sä­kil­lä sekä bil­jar­di- ja po­ke­ri­pöy­däl­lä.

Matildan huoneen päästävedettävä ja ajan patinoima sänky on löytö Muurlasta vanhain tavarain liikkeestä. Mustion lapsiperheet kierrättävät aktiivisesti lasten vaatteet, nämäkin kaikki mekot ovat kierrätettyjä. Torkkupeitto ja pellavaiset tyynyt ovat Mokosta.

Kaunis leikkimökki on ahkerassa käytössä.

Kät­ket­ty­jä vies­te­jä ja sa­la­luuk­ku­ja

Lat­ti­an al­le per­he ra­ken­si re­mont­tien yh­tey­des­sä sa­la­luuk­ku­ja. Kun pa­ris­kun­ta re­mon­toi Ma­til­dan huo­net­ta, he pii­lot­ti­vat sen lat­ti­an al­le päi­vän leh­den ja ker­to­muk­sen Tuo­mi­sen per­hees­tä ilah­dut­ta­maan tu­le­via su­ku­pol­via.

Per­he to­teut­ti toi­sen keit­ti­ö­re­mont­tin­sa vuon­na 2010. Niko kok­kaa mie­lel­lään avo­tu­lel­la. Tal­vel­la eten­kin lei­vi­nuu­nia käy­te­tään lä­hes päi­vit­täin. Ke­säi­sin hän val­mis­taa ruo­an pi­han hii­lig­ril­lis­sä.

Keit­ti­ön saa­rek­keel­la on lä­hin­nä so­si­aa­li­nen syy, jot­tei ko­kin tar­vit­si­si ol­la sel­kä per­hee­seen tai ys­tä­viin päin. Ko­dis­sa on kaap­pi­ti­laa tie­toi­ses­ti vä­hän, jot­ta ta­va­raa ei ker­tyi­si lii­kaa.

Vanha puusauna remontoitiin muutama vuosi sitten. Kylpyhuoneeseen haluttiin kuusikulmaiset lattiakaakelit. Kylpyamme ostettiin paikallisen talon takapihalta lojumasta. Niko pinnoitti sen Jaeger-emalilla. Lauteet on rakennettu tuppeensahatusta haavasta.

Hin­ta ei rat­kai­se

Ka­ta­rii­nan ja Ni­kon si­sus­tus­fi­lo­so­fia on se, et­tei huo­ne­ka­luis­sa ja esi­neis­sä pidä nä­kyä nii­den hin­ta. Mo­net huo­ne­ka­luis­ta ovat osu­neet vas­taan il­mai­sek­si tai ai­na­kin hy­vin edul­li­ses­ti. Jois­sa­kin toi­sis­sa taas on näh­ty pal­jon vai­vaa ja mak­set­tu niis­tä rei­lum­min­kin. Näin on saa­tu esi­mer­kik­si kor­jat­tua pie­tee­til­lä jo­kin ra­kas huo­ne­ka­lu, re­mon­toi­tu oman aja­tuk­sen tai ta­lon hen­gen mu­kai­ses­ti joku huo­ne, tai saa­tu kau­an ai­kaa haa­veil­tu tuo­te.

Harp­pi­tek­niik­kaan on ol­tu tyy­ty­väi­siä lä­hes kak­si­kym­men­tä vuot­ta, toi­han se per­heen rau­hal­li­seen pi­ha­pii­riin tam­mien suo­jaan.

Läntisellä Uudellamalla sijaitsevassa Mustion ruukissa on vanhaa rakennuskantaa ja laajoja puistoalueita.