Artikkeli

Teks­ti MIRA JA­LO­MIES

Ku­vat PEP­PE MAN­CU­SO

Koti ja keit­tiö 3/2014

Miten löydät Provencen mukavimman kylän?

Etelä-Ranskassa, Provencen sydämessä, odottavat sievät, kiireettömän oloiset pikkukylät, jotka tuntuvat säilyneen ennallaan vuosikymmeniä. Joka kylässä on oma tunnelmansa ja viehätyksensä. Mikä niistä on kaikkein kiehtovin?

Maa­seu­tu­tien ym­pä­ril­lä vuo­rot­te­le­vat kir­sik­ka­puut, vii­ni­vil­jel­mät ja pie­tee­til­lä kun­nos­te­tut maa­lais­ta­lot. Pen­ke­rei­tä pil­kut­ta­vat sa­dat tu­li­pu­nai­set uni­kot. Laak­son kes­kel­lä ko­ho­aa kuk­ku­la, jon­ka rin­teil­lä le­pää Méner­bes mai­to­kah­vin vä­ri­si­ne ki­vi­ta­loi­neen.

Pe­ril­lä ero­tan ky­län yk­si­tyis­koh­dat: ka­tok­si­na te­ras­sien yl­lä re­hot­ta­vat vil­li­vii­nit ja tun­ne­lik­si ku­jan pääl­le kaar­tu­van ruu­su­pen­saan. Ylim­mäl­lä pai­kal­la ko­mei­le­vat 1500-lu­vul­la ra­ken­ne­tun lin­noi­tuk­sen jään­teet.

Tus­kin voi rans­ka­lai­nen maa­lai­si­dyl­li täs­tä enää pa­ran­tua.

Olen Lu­be­ro­nis­sa, Pro­ven­cen ydin­mail­la. Seu­tu on tun­net­tu Méner­be­sin kal­tai­sis­ta pit­to­res­keis­ta kuk­ku­la­ky­lis­tä, joi­den juu­ret ulot­tu­vat tu­han­nen vuo­den taa.

Méner­be­sis­sä asu­nut brit­ti­kir­jai­li­ja Pe­ter Ma­y­le toi ky­län mat­kai­li­joi­den kar­tal­le. Méner­be­sis­sä on muu­ta­mia mu­ka­via kah­vi­loi­ta ja ra­vin­to­loi­ta. Ym­pä­ril­lä le­vit­tyy veh­reä laak­so vil­jel­mi­neen ja maa­lais­ta­loi­neen.

UNE­LI­AS­TA ELÄ­MÄN­ME­NOA

Méner­bes on va­lit­tu yh­dek­si alu­een kau­neim­mis­ta ky­lis­tä. Se on var­mas­ti myös tun­ne­tuin. Oli­han se 1980–90-lu­ku­jen tait­tees­sa suo­si­tun brit­ti­kir­jai­li­jan, Pe­ter Ma­y­len, ko­ti­paik­ka, jon­ka jo­kai­nen nurk­ka on ikuis­tet­tu mat­kai­li­joi­den va­lo­ku­viin.

Vie­rai­li­ja­vir­rat ovat vuo­sien saa­tos­sa laan­tu­neet. Saan tut­kia kork­ki­ruu­vi­mu­se­on aar­tei­ta – sa­to­ja eri­lai­sia vii­ni­pul­lo­na­vaa­jia – ai­van yk­sik­se­ni. Tryf­fe­li- ja vii­ni­mu­se­os­sa on liki yh­tä tyh­jää. Siel­lä jär­jes­te­tään vii­nin mais­te­lui­ta lou­nas­tar­joi­lui­neen, mut­ta vain ke­sä­ai­kaan.

Tou­ko­kui­se­na päi­vä­nä asuk­kaat toi­mit­ta­vat ar­ki­as­ka­rei­taan. He poik­kei­le­vat pos­tiin ja ap­teek­kiin, li­ha­kaup­paan ja elin­tar­vi­ke­puo­tiin. Il­lan tul­len ra­vin­to­lat ja kah­vi­lat vir­ko­a­vat eloon, mut­ta seu­raa­va­na aa­mu­na, sa­teen vih­mo­es­sa, ei näy juu­ri ke­tään. Pu­heen­so­ri­na kan­tau­tuu vain lei­po­mos­ta, jos­ta tul­vii huu­maa­va sit­ruu­na­kek­sien tuok­su.

Pa­ke­nen lo­pul­ta sa­det­ta Café du Progrè­siin. Sen ik­ku­nois­ta piir­tyy nä­ky­mä alas veh­re­ään laak­soon. Tut­kin kart­taa ja saan tar­joi­li­jat­ta­ren in­nos­tu­maan. Hän ke­huu vuo­ron pe­rään liki jo­kais­ta Lu­be­ro­nin ky­lää.

KUIN SIL­LOIN EN­NEN

Mu­ka­vim­man ky­län met­säs­tys on rat­toi­saa puu­haa. Ke­sä­se­son­ki on vas­ta edes­sä­päin ja lii­ken­ne on hil­jais­ta. Mai­se­mat ovat le­vol­li­sia ja vä­li­mat­kat ly­hyi­tä. Jo pa­ris­sa päi­väs­sä en­nä­tän mo­neen pie­neen ky­lään.

Lu­kee­pa ni­mi­kyl­tis­sä Gor­des, Bon­nie­ux tai Saig­non, kaik­ki näyt­tä­vät so­mil­ta ja van­ha­nai­kai­sil­ta, sil­lä ta­lo­jen jul­ki­si­vu­ja ei sovi muu­tel­la, ei­kä uu­dis­ra­ken­nuk­sia juu­ri sal­li­ta.

Kii­ree­tön il­ma­pii­ri tart­tuu. Sa­moi­len to­reil­la mais­te­le­mas­sa juus­to­ja, vii­ne­jä ja ai­na­kin kym­me­nel­lä eri ta­val­la maus­tet­tu­ja olii­ve­ja – pien­tuot­ta­jat saa­pu­vat herk­kui­neen kul­le­kin paik­ka­kun­nal­le vä­hin­tään ker­ran vii­kos­sa. Ve­te­leh­din kah­vi­lois­sa ja an­nan ate­ri­oi­den ve­näh­tää mil­tei yh­tä pit­kik­si kuin pai­kal­li­sil­la.

Ta­lois­sa nä­ky­vät kel­ta- ja pu­na­ok­ran sä­vyt.  Olii­vi­puun tai­met ko­ris­ta­vat mat­ka­muis­to-puo­tia.

NÄYT­TÄ­VÄ ROUS­SIL­LON

Koh­taan mo­nia hert­tai­sia mil­jöi­tä, mut­ta en tois­ta ai­van Méner­be­sin ve­rois­ta. Sit­ten saa­vun Rous­sil­lo­niin. Sitä eri­koi­sem­paa ja ko­me­am­paa ky­lää on seu­dul­ta tur­ha ha­es­kel­la.

Pu­na­heh­kuis­ten rot­ko­jen ym­pä­röi­mä, har­jul­le ra­ken­net­tu ta­lo­ry­kel­mä säih­kyy orans­sin­kel­tai­se­na, pink­ki­nä ja pu­na­rus­ke­a­na. Sä­vy­jen sy­vyys vaih­tuu va­lon ja var­jo­jen mu­kaan.

Alun pe­rin vä­ri­pig­ment­ti saa­tiin lä­hei­sis­tä, jo käy­tös­tä pois­te­tuis­ta ok­ra­lou­hi­mois­ta. Väi­te­tään, et­tä ta­lois­ta voi yhä löy­tää liki pa­ri­kym­men­tä eri­lais­ta kel­ta- ja pu­na­ok­ran va­ri­aa­ti­oi­ta.

Rous­sil­lon on val­ta­van ku­vauk­sel­li­nen. Va­li­tet­ta­vas­ti en ole ai­noa, joka sen on hok­san­nut. Ret­ki­bus­sit tuk­ki­vat ka­pe­at ka­dut, ja va­paa­ta park­ki­paik­kaa saa et­siä pit­kään.

Ruuh­ka yl­tää myös mai­se­ma­pai­koil­le, tai­de­myy­mä­löi­hin ja mat­ka­muis­to­puo­tei­hin, mut­ta si­vu­ku­jil­la on väl­jem­pää. Kis­sat kur­kis­te­le­vat pit­si­ver­ho­jen ta­kaa ja avo­nai­ses­ta ik­ku­nas­ta lei­juu pais­te­tun val­ko­si­pu­lin tuok­su. La­ven­te­lin­si­ni­set ik­ku­na­luu­kut lonk­su­vat tuu­les­sa.

Hie­noin­ta Rous­sil­lo­nis­sa on sen ku­pees­ta läh­te­vä kä­ve­ly­reit­ti. Pol­ku mut­kit­te­lee män­ty­met­si­kön ja sy­vän pu­na­kel­tai­si­na nou­se­vien rin­tei­den suo­jis­sa. Vas­taan ki­pit­tää tyy­ty­väi­sen oloi­nen pie­ni, val­koi­nen ter­rie­ri tas­sut, vat­sa ja kuo­no­kar­vat hie­no­ja­koi­ses­ta pu­na­ok­ras­ta vär­jäy­ty­nei­nä.

OS­TOK­SIL­LA LOUR­MA­RI­NIS­SA

Kuk­ku­la­seu­tu on jää­nyt taak­se, kun pää­dyn Lour­ma­ri­niin. Tai­dan ihas­tua sii­hen jo sil­loin, kun näen ky­län ym­pä­ril­lä le­vit­ty­vät vii­ni­vil­jel­mät ja tei­den var­sia ko­ris­ta­vat olii­vi- ja man­te­li­puut.

Tuok­suu syp­res­seil­le. Kak­si aa­sia nyh­tää ruo­hoa suu­rel­la nur­mi­nii­tyl­lä, mah­ti­pon­ti­sen re­nes­sans­si­lin­nan vie­res­sä.

Va­el­te­len ai­ka­ni lin­nan pi­ha­mail­la ja kol­kon­ko­meis­sa, ko­rut­to­mis­sa huo­neis­sa. Kaik­ki on res­tau­roi­tu huo­lel­la. Osa ti­lois­ta on va­rat­tu vaih­tu­vil­le tai­de­näyt­te­lyil­le, toi­set on si­sus­tet­tu van­han ajan tyy­liin. Ke­säl­lä lin­nas­sa pi­de­tään kon­sert­te­ja.

Lour­ma­ri­nin par­haat pai­kat ovat kui­ten­kin au­tot­to­mil­la, pu­tiik­kien val­taa­mil­la ku­jil­la. Esil­lä on si­fon­gin­ke­vei­tä ke­sä­vaat­tei­ta ja kä­sin teh­ty­jä ko­ru­ja, ol­ki­hat­tu­ja, gour­met-tuot­tei­ta ja maa­lais­ro­mant­tis­ta ko­din­ta­va­raa.

Mu­kaa­ni tart­tuu muh­kea kim­pa­le vaa­le­an­pu­nais­ta Mar­seil­len saip­pu­aa, pus­sil­li­nen man­te­li­kek­se­jä ja olii­vi­öl­jyä, joka on pa­kat­tu ko­ris­teel­li­seen pul­loon.

Lour­ma­ri­nin ku­pees­sa ko­ho­aa huo­lel­la en­ti­söi­ty re­nes­sans­si­lin­na.

RI­VIE­RAN TYY­LIIN

Pää­dyn si­vu­ku­jal­le ja pie­nen pa­ti­on kaut­ta hert­tai­seen si­sus­tus­liik­kee­seen, Rose de Ba­ga­tel­leen. Kau­pan omis­ta­ja, Na­nou, pal­jas­tuu to­del­li­sek­si Lour­ma­rin-fa­nik­si.

– Tun­nel­ma on kuin Saint-Tro­pez’ssa 1960-lu­vul­la, hän heh­kut­taa.

– Ih­mi­set pu­keu­tu­vat ja käyt­täy­ty­vät ele­gan­tis­ti, ja tääl­lä on pal­jon ra­vin­to­loi­ta, tai­de­gal­le­ri­oi­ta ja tyy­lik­käi­tä pik­ku­liik­kei­tä.

Il­ma­pii­ri on kes­ki­ver­to­ky­lää huo­li­tel­lum­pi ja vau­raam­pi. Ka­tu­ku­va on myös ta­val­lis­ta kan­sain­vä­li­sem­pi, sil­lä mo­net ul­ko­maa­lai­set ovat hank­ki­neet tääl­tä lo­ma­ko­din. Pe­ter Ma­y­le­kin asus­te­lee ny­ky­ään näil­lä nur­kil­la.

Na­nou ker­too, et­tä Lour­ma­rin on myös eloi­sa lä­hes koko vuo­den; maa­lis­kuus­ta ai­na jou­luun as­ti – toi­sin kuin vaik­ka­pa Rous­sil­lon ja Gor­des, jois­sa on vä­keä vain muu­ta­man kuu­kau­den vuo­des­sa.

– Lour­ma­rin on pa­ras­ta Pro­ven­cea, rans­ka­lais­nai­nen ylis­tää.

– Ne kaik­ki ero­a­vat tun­nel­mal­taan ja ole­muk­sel­taan, ja toi­set si­jait­se­vat poik­keuk­sel­li­sen kau­niil­la pai­koil­la, hän ker­too.

– Jo­kai­sel­la on oma suo­sik­kin­sa. Kun kier­te­let seu­tua au­tol­la, löy­dät var­mas­ti oma­si.

Kun muu­ta­ma päi­vä paik­ka­kun­nal­la on hu­ven­nut, us­kal­lan ol­la sa­maa miel­tä. So­maa­kin so­mem­pi Méner­bes vai­kut­ti tur­han hil­jai­sel­ta ja vä­hän tyl­säl­tä, näyt­tä­väs­sä Rous­sil­lo­nis­sa oli sitä vas­toin vä­keä ai­van lii­kaa. Lour­ma­ri­nis­sa pa­lat lok­sah­ta­vat koh­dal­leen. Se ei ole kau­nein ei­kä oma­pe­räi­sin, mut­ta viih­tyi­sin ja mu­ka­vin.

HYVÄ TIE­TÄÄ

• Pro­ven­cen sy­dä­mes­sä si­jait­se­va Lu­be­ron on luon­non­puis­toa ja Unes­con bi­os­fää­ri­a­lu­et­ta, jos­sa on usei­ta kym­me­niä ky­liä. Kau­neim­pien ky­lien lis­tal­le nos­te­taan ta­val­li­ses­ti Ségu­ret, Ve­nas­que, Méner­bes, Rous­sil­lon, Gor­des, Lour­ma­rin ja An­sou­is.

• To­rit ovat olen­nai­nen osa pai­kal­lis­ta elä­män­ta­paa. Niil­tä han­ki­taan tuo­re­tuot­tei­ta ja pal­jon muu­ta tar­peel­lis­ta, ta­va­taan tut­tu­ja ja vie­te­tään kii­ree­tön­tä ai­kaa. Méner­be­sis­sä ja Rous­sil­lo­nis­sa on tori tors­tai­na aa­mu­päi­väs­tä, Lour­ma­ri­nis­sa per­jan­tai­na. Seu­dun yli­voi­mai­ses­ti suu­rin ja suo­si­tuin tori on lau­an­tai­sin alu­een pää­kau­pun­gis­sa Ap­tis­sa.

• Seu­tua voi kier­rel­lä au­tol­la tai pol­ku­pyö­räl­lä. Pyö­räi­ly­reit­te­jä on eri­pi­tui­sia ja -ta­soi­sia, kart­to­ja saa mat­kai­lu­toi­mis­tois­ta. ve­lo­loi­sir­lu­be­ron.com

• Miel­lyt­tä­vim­mil­lään seu­tu on tou­ko­kuus­sa ja syys­kuus­sa, jol­loin on läm­min­tä, mut­ta tu­ris­te­ja on vain vä­hän.

• Suo­mes­ta kan­nat­taa len­tää Mar­seil­leen tai Niz­zaan ja vuok­ra­ta au­to. Fin­nai­ril­la on ke­sä­kau­del­la suo­ria len­to­ja Niz­zaan, Mar­seil­leen pää­see yh­del­lä vä­li­las­kul­la. Mar­seil­les­ta ajaa esi­mer­kik­si Lour­ma­ri­niin rei­lus­sa tun­nis­sa, Niz­zas­ta kes­tää vä­hän yli kak­si tun­tia.

• Lue li­sää: pro­ven­ce­gui­de.com, vi­sitp­ro­ven­ce.com, the­lu­be­ron.com

LUE KOTI & KEITTIÖ

LUE KOTI & KEITTIÖ