Sata vuot­ta sit­ten unel­ma oli oma pu­nai­nen tupa ja pe­ru­na­maa. Tänä päi­vä­nä edel­leen moni haa­vei­lee sa­mas­ta. Puu­tar­hu­rit Tom­mi ja Mi­ka­el ovat teh­neet unel­mis­ta trip­las­ti tot­ta ja vaa­li­vat kol­men ta­lon ym­pä­ril­le le­vit­täy­ty­vää puu­tar­haa.

– Ko­ti­ta­lom­me on pe­räi­sin vuo­del­ta 1880, ja sen puu­tar­has­sa on­kin run­saas­ti van­ho­ja pui­ta ja joi­ta­kin al­ku­pe­räi­siä puu­tar­ha­kas­ve­ja. Nel­jä vuot­ta sit­ten os­tim­me myös naa­pu­ris­ta huo­no­kun­toi­sen, Rii­kan tu­vak­si kut­su­tun pu­nai­sen tor­pan, joka kai­pa­si ki­pe­äs­ti en­ti­söin­tiä, ker­too Tom­mi.

– Muu­ta­ma vuo­si on­kin men­nyt Rii­kan tu­van kun­nos­tuk­ses­sa ja sen pi­han vil­liin­ty­nyt­tä kas­vus­toa rai­va­tes­sa. Kol­mas kuk­ku­lal­la si­jait­se­va ta­lom­me toi­mii va­ras­to­na ja odot­taa kun­nos­tus­ta. Em­me kui­ten­kaan ota puu­tar­han­hoi­dos­ta pai­nei­ta, jat­kaa Mi­ka­el.

Puutarha on Tommille ja Mikaelille työ ja elämäntapa. Oleiluun ja puutarhasta nauttimiseen riittää tekemisen ohessa aikaa.

Tuu­len­suun puu­tar­has­sa

Tuu­len­suuk­si kut­su­tun pää­ta­lon ym­pä­ril­lä ko­ho­a­vat ma­jes­tee­til­li­si­na val­ta­vat vaah­te­rat ja tam­met. Ne ker­to­vat men­neis­tä vuo­si­sa­dois­ta ja tuo­vat puu­tar­haan ryh­tiä ja kor­keut­ta. Van­hat ome­na­puut ovat kas­va­neet elä­vik­si veis­tok­sik­si tuo­den kieh­to­van tun­nel­man. Pi­ha­tiel­tä as­tel­les­sa saa ihail­la pe­rin­ne­la­jien run­saut­ta laa­jas­sa is­tu­tu­sa­lu­ees­sa.

– Täl­lä pai­kal­la on ol­lut asu­tus­ta jo sa­to­jen vuo­sien ajan en­nen tä­män ta­lon ra­ken­ta­mis­ta. Muis­tan lap­suu­des­ta­ni ta­lon ala-as­teen opet­ta­ja­ni lap­suu­den­ko­ti­na. Ihai­lin jo sil­loin pai­kan tun­nel­maa. Vuo­sien mit­taan puu­tar­ha kui­ten­kin pää­si rän­sis­ty­mään ja vil­liin­ty­mään, ker­too Tom­mi.

Tom­mi ja Mi­ka­el ovat vä­hi­tel­len kar­si­neet yli­kas­va­nei­ta pen­sai­ta ja kun­nos­ta­neet puu­tar­haa. Ora­pih­la­ja-ai­ta oli kas­va­nut nel­jä–vii­si­met­ri­sek­si kas­vus­tok­si ja kai­pa­si ki­pe­äs­ti leik­kaus­ta. Vil­liin­ty­nyt ry­teik­kö on vä­hi­tel­len tai­pu­nut puu­tar­hu­rei­den kä­sis­sä tun­nel­mal­li­sek­si ja ku­kois­ta­vak­si puu­tar­hak­si.

– Kas­vus­toa rai­va­tes­sa löy­sim­me muun mu­as­sa van­hois­ta pi­o­neis­ta is­tu­te­tun pi­o­ni­ku­jan. Sen ha­lu­sim­me sääs­tää.

Kym­me­nien pi­o­nien li­säk­si puu­tar­has­ta on löy­ty­nyt van­ho­ja pe­rin­ne­pe­ren­no­ja, ku­ten sah­ra­mi­lil­jaa, rus­ko­lil­jaa, ky­lä­kur­jen­pol­vea ja har­ja­nei­li­koi­ta. Nämä kas­va­vat nyt näyt­tä­väs­sä etu­pi­han pe­ren­na-alu­ees­sa.

Pitkässä pionipenkissä kasvaa pionien lisäksi myös muita perennoja, kuten nukkapähkämöä, maksaruohoja ja balkaninkohokkia, joka houkuttelee hyvin päiväperhosia.

Ter­vei­set sa­dan vuo­den ta­kaa

Nel­jä vuot­ta sit­ten os­tet­tu pie­ni torp­pa, Rii­kan tupa, ja sen ym­pä­ril­lä ole­va piha ovat ko­ke­neet suu­ren myl­ler­ryk­sen. Tor­pan kun­nos­tuk­sen rin­nal­la Tom­mi ja Mi­ka­el ovat kar­si­neet van­haa puus­toa, vil­liin­ty­nei­tä luu­mu­ja, kir­si­koi­ta ja ve­sak­koa.

Nyt ve­sa­kon ti­lal­la on huo­lel­la hoi­det­tu pe­rin­tei­nen keit­ti­ö­puu­tar­ha. Sa­laa­tit, leh­ti­kaa­lit, pe­ru­nat, si­pu­lit, pork­ka­nat ja muut vi­han­nek­set ja juu­rek­set kas­va­vat sän­til­li­ses­ti ja­o­tel­lun kas­vi­maan ruu­tui­na ja loh­koi­na. Käy­tä­viä ja mul­los­ta peit­tää kun­non ol­ki­ker­ros. Kes­ki­o­sas­sa on sym­met­ri­ses­ti oma ruu­tu, jon­ka kes­kel­lä kas­va­vat kää­pi­ö­sa­met­ti­ku­kat ja lat­va-ar­ti­so­kat. Ylä­puo­lel­le ko­ho­aa sal­ko­pa­vuil­le teh­ty köyn­nö­so­be­lis­ki. Keit­ti­ö­puu­tar­han vil­je­ly­a­lal­le on teh­ty loh­kot ko­ho­penk­kei­nä, joi­den al­la on he­vo­sen­lan­taa, pääl­lä is­tu­tuk­sia ja kyl­vö­jä var­ten kun­nol­la mul­taa.

– Olem­me va­lin­neet vil­je­lyyn eri­tyi­ses­ti van­ho­ja pe­rin­ne­la­je­ja ja -la­jik­kei­ta. Ne so­pi­vat hy­vin myös aloit­te­li­jal­le, kun niil­lä yleen­sä on­nis­tuu, jat­kaa Tom­mi.

Riikan tuvan päädyssä on pari viljelylavaa, joissa Tommi ja Mikael kasvattavat perinteistä Evakko-tomaattia. Tästä perinnelajikkeesta saa mainion sadon avomaalla myös huonona kesänä.

Tom­mis­ta ja Mi­ka­e­lis­ta on tär­ke­ää, et­tä pit­kän vil­je­ly­his­to­ri­an omaa­vat van­hat kas­vi­la­jik­keet säi­ly­vät. Pe­rin­ne­la­jik­kei­den gee­ni­pe­ri­mä on so­peu­tu­nut mei­dän olo­suh­tei­siim­me. Rii­kan tu­van puu­tar­ha on­kin pie­ni­muo­toi­nen pe­rin­ne­la­jien gee­ni­pank­ki. Tar­koi­tuk­se­na on ke­rä­tä pai­kal­li­sia van­ho­ja vil­je­ly- ja ko­ris­te­kas­ve­ja, daa­li­oi­ta, ra­par­pe­ria ja ome­na­pui­den vart­tei­ta.

– Uu­det ja­los­te­tut la­jik­keet ei­vät vält­tä­mät­tä kes­tä il­mas­ton­muu­tok­sen vaih­te­lui­ta. Nii­den gee­ni­pe­ri­mä on usein ka­pe­am­pi. Pe­rin­ne­la­jik­keet sen si­jaan ovat ke­hit­ty­neet ajan kans­sa ja sie­tä­vät usein ää­ri­o­lo­ja ja vaih­te­lua pa­rem­min, ker­too Mi­ka­el.

Kuk­ka­pe­rin­teet kun­ni­aan

Van­ha ja rän­sis­ty­nyt kuu­si­ai­ta sai väis­tyä Rii­kan tu­van vie­res­tä. Sen pai­kal­le Tom­mi ja Mi­ka­el is­tut­ti­vat kym­me­nen ome­na­puu­ta. La­jik­keik­si he va­lit­si­vat pai­kal­li­sia, ajan saa­tos­sa la­ji­ke­ni­mil­tään unoh­det­tu­ja kan­to­ja. Ome­na­pui­den vä­lei­hin he te­ki­vät is­tu­tu­sa­lu­een, jo­hon he is­tut­ti­vat pe­rin­ne­ruu­su­ja. Ruu­sut sai­vat tu­ek­si näyt­tä­vät obe­lis­kit. Vä­lei­hin on is­tu­tet­tu pe­rin­ne­pe­ren­no­ja.

– Rii­kan tu­val­ta löy­tyi mus­ti­a­lan­ruu­su Bel­le Cathé­ri­ne, ju­han­nus­ruu­su­tyyp­pi­nen pie­ni ker­ran­nais­kuk­kai­nen, vaa­le­an­pu­nai­sin ku­kin kuk­ki­va ruu­su, aki­lei­jaa, suo­pa­yrt­tiä, vuo­ri­kau­nok­kia, mys­ki­mal­vaa ja van­haa har­ja­nei­lik­kaa. Saim­me myös pe­rin­ne­la­jik­kei­ta ko­ti­ky­läl­täm­me ja lä­hi­seu­duil­ta. Näi­den li­säk­si käy­täm­me pit­käs­sä pe­rin­ne­kas­vien is­tu­tu­sa­lu­ees­sa ke­sä­kuk­kia, ker­too Tom­mi.

– Vil­je­lem­me tor­pan ta­ka­na kuk­ka­maal­la leik­ko­kuk­kia. Ke­rääm­me täs­tä kuk­kia ja si­don niis­tä kimp­pu­ja. Rii­kan tu­val­le voi ni­mit­täin teh­dä ke­sä­ret­ken. Sen puu­tar­has­sa saa käys­ken­nel­lä ja os­taa kas­vat­ta­mam­me kuk­ka­kim­pun mu­kaan­sa, jat­kaa Mi­ka­el.

Kurjenmiekat kukkivat näyttävin kukin heinäkuussa. Ne viihtyvät aurinkoisen paikan istutuksissa. Siperiankurjenmiekka Mission Bay omaa laventeliin vivahtavat kukat.

Yk­si­vuo­tis­ten ke­sä­kuk­kien alu­eel­la kuk­ki­vat tsin­ni­at, ha­ju­her­neet, kos­mok­set ja muut leik­ko­ku­kik­si so­pi­vat la­jik­keet. Ha­ju­her­nei­den tuok­su lei­jai­lee vie­nos­ti il­mas­sa ja ilah­dut­taa kuk­ka­maal­la kul­ki­jaa. Leik­ko­tar­has­sa kas­vaa myös oma­na alu­ee­na mo­ni­vuo­ti­sia lei­koik­si so­vel­tu­via kuk­kia ku­ten lil­jo­ja, pi­o­ne­ja, lei­mu­ja ja nei­li­koi­ta.

Ome­na­pui­den ja pe­rin­ne­pen­kin ta­ka­na on kas­va­mas­sa ruu­su­tar­ha. Sii­hen Tom­mi ja Mi­ka­el ti­la­si­vat eng­lan­ti­lai­sia Da­vid Aus­tin -ruu­su­ja juu­ri en­nen Bre­xi­tin voi­maan­tu­loa. Ruu­sut ovat sel­vin­neet yl­lät­tä­vän hy­vin Suo­men tal­vi­o­lo­suh­teis­ta.

Ruusutarhan alueella kasvaa monien harrastajien himoitsemia englantilaisia David Austin -ruusuja. Ne ovat menestyneet hyvin suotuisan kasvupaikan ja syvän istutuksen ansiosta.

Voimakkaan pinkit ja kerrannaiset kukat omaava David Austinin ruusu Gabriel Oak viettelee hedelmäisellä tuoksullaan. David Austinin jalostama ruusu Harlow Carr kasvaa noin 80–90 cm korkeaksi ja pensastavaksi. Runsaskukkaisen ruusun kukat ovat kerrannaiset ja tuoksuvat perinteiselle ruusulle.

RE­SURS­SI­VII­SAUT­TA

Puu­tar­han­hoi­to su­juu suu­res­ta alu­ees­ta huo­li­mat­ta ren­nois­sa mer­keis­sä. Ke­vät pi­tää Tom­min kii­rei­se­nä työ­pai­kal­laan Saa­rel­man puu­tar­hal­la. Sil­loin Mi­ka­el te­kee ko­ti­pi­hal­la enem­män.

– Kaik­kea ei kan­na­ta kit­keä. Nok­ko­sel­le­kin on puu­tar­has­sa tar­ve. Se ker­too hy­väs­tä maas­ta ja on tar­peen mo­nel­le per­ho­sen­tou­kal­le ku­ten ami­raa­li-, nok­kos- ja nei­to­per­ho­sil­le, Mi­ka­el sa­noo.

Puu­tar­haa on aja­tel­ta­va uu­del­la ta­voin. Yli­hoi­ta­mi­nen ei ole jär­ke­vää. Ha­ra­voin­nin si­jaan Tom­mi ja Mi­ka­el aja­vat suur­ten pui­den leh­det sil­puk­si ruo­hon­leik­ku­ril­la. Näin ra­vin­teet pa­lau­tu­vat maa­han. Re­surs­si­vii­saus eli pai­kal­ta löy­ty­vien ma­te­ri­aa­lien hyö­dyn­tä­mi­nen on eko­lo­gi­ses­ti ja ta­lou­del­li­ses­ti kan­nat­ta­vaa.

– Kaa­de­tun kuu­si­ai­dan ok­sat ja ri­sut hyö­dyn­sim­me ri­su­ai­das­sa. Nyt ri­su­ai­ta toi­mii val­ta­va­na ötök­kä­ho­tel­li­na ja pii­lot­taa si­sään­sä kuus­ten kan­not. Puu­tar­ha on osa luon­toa, Tom­mi ja Mi­ka­el sa­no­vat.

Tuoksuherne kasvaa korkeaksi ja kaipaa kasvutukea. Tommin ja Mikaelin tuoksuherneet kasvavat pitkässä rivissä, jossa on tukikepit ja -langat.

Vin­kit pe­rin­ne­la­jien kas­va­tuk­seen

Van­hat la­jik­keet ovat kes­tä­viä ja omaa­vat laa­jan gee­ni­pe­ri­män. Ne ovat ja­los­tu­neet vuo­si vuo­del­ta sie­tä­mään pai­kal­li­sia olo­suh­tei­ta. Suo­si pai­kal­li­sia kas­vi­kan­to­ja.

Pe­rin­ne­la­jik­keet ovat aloit­te­li­jal­le hyvä va­lin­ta,
sil­lä pe­rin­ne­la­jien kas­va­tus yleen­sä on­nis­tuu.

Pe­rin­ne­kas­vit luo­vat hy­vän ja kes­tä­vän pe­rus­kas­vil­li­suu­den, joka sie­tää tal­vi­o­lo­suh­tei­ta ja kes­tää sään vaih­te­lui­ta. Niil­lä on yleen­sä myös hyvä vas­tus­tus­ky­ky tau­tien ja tu­ho­lais­ten va­ral­ta.

Pe­rin­ne­la­jik­kei­ta on ke­sä­ku­kis­ta, hyö­ty­kas­veis­ta, pe­ren­nois­ta, pen­sais­ta ja puis­ta.

Kuk­kien ja hyö­ty­kas­vien sie­me­niä voi et­siä esi­mer­kik­si Hyö­ty­kas­viyh­dis­tyk­sel­tä, Maa­ti­ai­sel­ta, Im­pec­tal­ta ja Frö­ban­ke­nin va­li­koi­mas­ta.

Kas­ve­ja hank­kies­sa­si sel­vi­tä al­ku­pe­rää ja la­jik­keen taus­ta­tie­to­ja. On mie­len­kiin­tois­ta tie­tää la­jik­keen kas­va­neen ja ol­leen vil­je­ly­käy­tös­sä jo sa­to­jen vuo­sien ajan.