Tur­ku­lais­per­he pa­laut­ti ra­pis­tu­neen 1920-lu­vun hir­si­ta­lon ar­voi­seen­sa asuun. 200-ne­li­öi­sen, läm­min­hen­ki­sen ko­din tyy­li­puh­das si­sus­tus hen­kii van­han ta­lon tun­nel­maa ny­ky­ai­kaan so­vi­tet­tu­na.

Tur­ku­lais­per­he pa­laut­ti ra­pis­tu­neen 1920-lu­vun hir­si­ta­lon ar­voi­seen­sa asuun. 200-ne­li­öi­sen, läm­min­hen­ki­sen ko­din tyy­li­puh­das si­sus­tus hen­kii van­han ta­lon tun­nel­maa ny­ky­ai­kaan so­vi­tet­tu­na.

Vie­lä muu­ta­ma vuo­si sit­ten kaik­ki oli toi­sin. Tur­kuun 1920-lu­vun alus­sa val­mis­tu­nut hir­si­ta­lo oli ajau­tu­nut lä­hes pur­ku­kun­toon. Rei­lun tu­han­nen ne­li­ön tont­ti oli um­peen kas­va­nut ja suu­ret vaah­te­rat pi­men­si­vät kai­ken au­rin­gon va­lon. Tont­tia kier­si kol­min­ker­tai­nen piik­ki­lan­ka-ai­ta, ja pi­hal­la oli ul­ko­huus­si.

Lue li­sää Koti ja keit­tiö -leh­des­tä 5/2006!