Jor­ma Uo­ti­nen, 67, on tai­tei­li­jap­ro­fes­so­ri, tans­si­tai­tei­li­ja, ko­re­og­ra­fi ja lau­la­ja sekä Kuo­pio Tans­sii ja soi -ta­pah­tu­man tai­teel­li­nen joh­ta­ja. Ke­vääl­lä Jor­ma Uo­ti­nen tans­si Kaa­ri ja Roni Mar­ti­nin An­na Ka­re­ni­nas­sa krei­vi Ka­re­ni­nin roo­lin.

Hanna Linnakko

Lem­pi­paik­ka­ni ko­to­na on olo­huo­neen soh­va. Luen, seu­rus­te­len ja syön­kin usein soh­van kul­mal­la.

Francois Champsaurin valaisin Origami on harvinaisuus. Jos se pyörisi, se olisi kuin helikopterin roottori.

Hanna Linnakko

Rak­kaim­mat esi­nee­ni ovat va­lai­si­met. Tär­kei­tä ovat valo sekä puh­das, sel­keä ja klas­si­nen muo­to­kie­li. Tyk­kään spi­raa­lis­ta. Se on jat­ku­va lii­ke­muo­to. Uu­sia va­lai­si­mia et­sin ak­tii­vi­ses­ti.

Pikku tuolin löysin Kotikadun Mainiosta. Usein istun itse sillä, kun kotonani on vieraita.

Hanna Linnakko

Lem­pi­vä­ri­ni si­sus­tuk­ses­sa ovat mus­ta, val­koi­nen ja pu­nai­nen. Jo en­sim­mäi­ses­sä Hel­sin­gin-ko­dis­sa­ni, 18 ne­li­ön yk­si­ös­sä Fred­ri­kin­ka­dul­la, oli sa­mat ele­men­tit, sil­loin pu­nai­set sei­nät ja mus­ta­val­kois­ta Ma­ri­me­kon Fan­dan­go-kan­gas­ta.

Taide on elämäni keskeisin sisältö kaikissa muodoissaan. Työ on Ola Kolehmaisen valokuvateos Alkemia.

Hanna Linnakko

Si­sus­tus­pa­hei­ta mi­nul­la ei ole, sil­lä jo­kai­nen esi­nee­ni on va­li­koi­tu. Olen es­tee­tik­ko. Toki ha­lu­ai­sin Mat­teo Bo­net­tin suun­nit­te­le­man hie­non kaa­pin kii­na­kaap­pi­ni ti­lal­le. Se mak­saa 110 000 eu­roa, jo­ten voin elää il­man sitä. Li­säk­si ha­lu­ai­sin Fred­rik­son & Stal­lar­din Lo­vers-po­ly­u­re­taa­ni­ma­ton. Se on kah­den ih­mi­sen ve­ri­mää­rän ko­koi­nen, ja tum­ma, ve­ren­vä­ri­nen läik­kä so­pi­si si­sään­tu­lo­ti­laan, mut­ta mak­saa yli 20 000 eu­roa.

Hatut ja huivit ovat kuuluneet tyyliini teini-iästä lähtien. Hatut ovat Gerrit Rieveldin Utrecht-tuolilla.

Hanna Linnakko

Ih­mi­sen täy­tyy osa­ta luo­pua kai­kes­ta, kun pu­hu­taan ta­va­rois­ta. Toki jo­kin esi­ne voi ol­la rak­kaam­pi kuin toi­nen. En ole eri­tyi­sen nos­tal­gi­nen ih­mi­nen, vaan yri­tän elää täs­sä het­kes­sä.

Nanny Stillin sampanjalasit on tehty aikoinaan Rosenthalille. Saan hankituksi niitä yksittäin Brummerilta.

Hanna Linnakko

Rak­kain mai­se­ma­ni on mie­len­mai­se­ma­ni. Ra­kas­tan myös har­maa­ta tai­vas­ta, joka nä­kyy työ­huo­nee­ni par­vek­keel­ta. Häm­mäs­tyn, kun ih­mi­set sa­no­vat, et­tä on niin har­maa­ta. Mus­tan ja val­koi­sen vä­lil­lä on val­ta­vas­ti sä­vy­jä.