Vuon­na 1989 Ee­va ja Mi­ka­el Tar­kio asui­vat rau­hat­to­mal­la alu­eel­la. Sei­nien läpi kan­tau­tui­vat ää­net. Pa­ris­kun­taan is­ki kova vim­ma saa­da oma talo, vaik­ka Ee­va oli tuol­loin vas­ta 22- ja Mi­ka­el 26-vuo­ti­as.

– Lai­toim­me Hel­sin­gin Sa­no­miin il­moi­tuk­sen, et­tä kih­la­pa­ri Hel­sin­gis­tä kis­san ja koi­ran kera et­sii oma­ko­ti­ta­loa, hin­ta mak­si­mis­saan 200 000 mark­kaa. Saim­me kak­si yh­tey­de­not­toa. Toi­ses­sa tar­jot­tiin 70-lu­vun huo­no­kun­tois­ta oma­ko­ti­ta­loa ja toi­nen oli tämä ko­tim­me, sil­loin ke­sä­mök­ki­nä toi­mi­nut van­ha talo, ker­too Ee­va.

Kau­pat syn­tyi­vät 64-ne­li­öi­ses­tä tor­pas­ta. Ee­va piir­te­li laa­jen­nu­so­san ra­ken­nus­pii­rus­tuk­set it­se, vaik­ka hä­nel­lä ei ol­lut ai­em­paa osaa­mis­ta asi­as­ta. Re­mont­ti aloi­tet­tiin si­sä­re­mon­tis­ta, jot­ta ta­loon pääs­tiin muut­ta­maan pian. Elä­mä su­jui al­kuun olo­huo­nees­sa. Ylel­li­syy­te­nä ta­los­sa oli 30 ne­li­ö­tä läm­min­tä ti­laa, ul­ko­huus­si ja kan­to­ve­si.

– Vie­lä en­sim­mäi­sen lap­sem­me syn­ty­män ai­kaan ta­loon tuli vain kan­to­ve­si. Oli juh­la­vaa saa­da myö­hem­min ve­si­ha­na keit­ti­öön, suih­ku ja ve­si­joh­to­ve­det. Olim­me kui­ten­kin par­ti­os­sa tot­tu­neet al­keel­li­siin oloi­hin ei­kä tämä ol­lut meis­tä lain­kaan kum­mal­lis­ta.

Etelään avautuvalla verannalla kukkii Eevan pelargonikokoelma. Osa kasveista on sisällä ympäri vuoden, osan Eeva siirtää kasvihuoneeseen. Vedenvihreä tapetti on osoittautunut hyväksi valinnaksi jo vuodesta 1989 ja tarjoaa kasveille kauniin taustan.

Talo oli alun perin puolitoistakerroksinen. Laajennusten myötä kerroksia on nyt kolme ja tornihuone.

Pyöreässä kehyksessä on Mikaelin isoisän isoisä, joka oli lintuharrastaja. Pikkuhyllyä koristavat luonnosta löydetyt aarteet.

VAN­HAS­SA VARA PA­REM­PI

Vuo­sien mit­taan van­haa mum­mon­mök­kiä tai pien­tä rin­ta­ma­mies­ta­loa muis­tut­ta­vaa torp­paa on laa­jen­net­tu pa­riin­kin ker­taan. Ee­va ja Mi­ka­el ovat ai­na ar­vos­ta­neet van­haa, ihail­leet 1900-lu­vun hu­vi­la­mais­ta puu­ta­lo­ark­ki­teh­tuu­ria. Hu­vi­la­mai­nen il­me oli­kin pa­ris­kun­nan ta­voit­tee­na ta­lon re­mon­teis­sa ja laa­jen­nuk­sis­sa. Myös ra­ken­nus­ma­te­ri­aa­leis­sa he ovat luot­ta­neet pit­käl­ti van­haan, laa­duk­kai­siin ma­te­ri­aa­lei­hin, kier­rä­tys­ma­te­ri­aa­lei­hin ja kä­si­työ­nä teh­tyyn. Osa ik­ku­nois­ta ja ovis­ta on pe­räi­sin pu­re­tuis­ta ta­lois­ta.

– Jos oli­si mah­dol­lis­ta ja saa­ta­vil­la ai­toa van­haa lis­taa, vaih­tai­sim­me kaik­ki uu­si­na hank­ki­mam­me lis­tat. Van­hois­sa ma­te­ri­aa­leis­sa on hyvä laa­tu, ai­toa puu­ta, kä­sin teh­dyn tun­tua, sa­noo Ee­va.

– Van­has­sa kyn­nyk­ses­sä on kau­niis­ti ku­lu­nut pin­ta ja sii­nä voi vaik­ka nä­kyä sa­dan vuo­den elä­mä. Mik­si os­taa uut­ta ja per­soo­na­ton­ta. On sää­li, jos käyt­tö­kel­pois­ta ja hy­vää ra­ken­nus­ma­te­ri­aa­lia me­nee ros­kiin ja kaa­to­pai­kal­le, jat­kaa Mi­ka­el.

Ruo­ka­sa­lin pyö­reä ik­ku­na on kau­nis yk­si­tyis­koh­ta. Se pal­jas­tuu Hel­sin­gin Tuk­ku­to­ril­la si­jain­neen OK-Li­han hal­lin­to­ra­ken­nuk­sen ik­ku­nak­si. Ee­va ja Mi­ka­el sat­tui­vat aja­maan ohit­se, kun ra­ken­nus­ta pu­ret­tiin vuo­sia sit­ten. He kä­vi­vät ky­sy­mäs­sä, sai­si­vat­ko ot­taa muu­ta­man ik­ku­nan, jot­ta ne ei­vät me­ni­si kaa­to­pai­kal­le.

– Kai­vin­ko­ne repi toi­ses­sa pääs­sä ra­ken­nus­ta pa­loik­si ja ros­ka­la­val­le. Me ir­rot­te­lim­me toi­ses­sa pääs­sä ik­ku­noi­ta niin pal­jon kuin saim­me au­toon mah­tu­maan. Vie­lä­kin har­mit­ta­vat por­tai­den hie­not me­tal­li­kai­teet, ker­too Ee­va.

Sa­mai­sen ra­ken­nuk­sen ik­ku­noi­ta löy­tyy myös pi­ha­sau­nas­ta. Pa­ris­kun­nan elä­män­tyy­liin kuu­luu van­han, kä­si­työn ja kier­rä­tyk­sen ar­vos­tus. Mo­net ma­te­ri­aa­lit on os­tet­tu kier­rä­tet­tyi­nä, saa­tu su­ku­lai­sil­ta, ys­tä­vil­tä ja tut­ta­vil­ta tai vaih­det­tu vaih­dan­ta­ta­lou­sa­ja­tuk­sel­la.

– Jo­ten­kin ta­va­rat ja tar­vik­keet ovat vain tul­leet sat­tu­mal­ta vas­taan. Ny­kyi­sin ma­te­ri­aa­le­ja löy­tää hel­pom­min pur­ku­ta­va­ra­kirp­pik­sil­tä ja ne­tin uu­me­nis­ta.

Ruokailuhuoneen pöydälle Eeva kerää puutarhasta kukkia. Yksittäiset kukat ja oksat yhden kukan maljakoissa muodostavat ryhmänä näyttävämmän kokonaisuuden. Maljakoissa runoilijanarsisseja.

Luonnontaidevitriiniksi kutsuttua kaappia koristavat Eevan löytämät linnunsulat, vanha perhoskokoelma ja erilaiset kasvinosat. Rautalankatyöt ovat Eevan tekemiä.

Eeva ottaa kennohunajaa kehästä. Kennohunaja on käsittelemätöntä hunajaa suoraan mehiläispesästä. Keittiö on koottu kierrätyshyllyistä.

ELÄ­MÄN KER­ROK­SIA

Ko­din si­sus­tuk­ses­sa yh­dis­ty­vät pe­ri­tyt huo­ne­ka­lut ja net­ti­myyn­ti­pals­to­jen aar­teet ren­nol­la ta­val­la.

– Iso osa haus­kuut­ta on et­siä so­pi­vaa kier­rä­tys­ka­lus­tet­ta. Jos vie­lä löy­tää kau­niin, laa­duk­kaan, per­soo­nal­li­sen tai tuu­naus­kel­poi­sen ja hy­vään hin­taan, se pal­kit­see. Kai­ken li­säk­si si­sus­tuk­ses­ta saa juu­ri oman­nä­köi­sen, sa­noo Ee­va.

Osa ka­lus­teis­ta on it­se teh­ty­jä, ku­ten ruo­ka­sa­lin pöy­tä. Se on teh­ty yh­dis­tä­mäl­lä hel­sin­ki­läi­ses­tä ker­ros­ta­los­ta pe­räi­sin ole­vat van­hat ko­me­ron pei­li­o­vet ja Mi­ka­e­lin työ­pai­kan van­ha neu­vot­te­lu­pöy­tä. Ovien pääl­le tee­tet­tiin mit­ta­ti­lauk­se­na la­si­le­vy. Mi­ka­el sai tuo­lit 30-vuo­tis­lah­jak­si naa­pu­ril­ta, joka oli kuul­lut pa­ris­kun­nan et­si­vän tuo­le­ja.

– Naa­pu­ri nos­ti tuo­lit au­tos­ta pi­hal­le ihan yl­lä­tyk­se­nä. Ver­hoi­lu­tim­me tuo­lit na­hal­la, ker­too Mi­ka­el.

Pa­ris­kun­nan uu­sin han­kin­ta on klas­si­nen Ho­ward-soh­va mes­sin­ki­pyö­ril­lä. Sitä kan­net­tiin ei­ra­lai­ses­ta ker­ros­ta­lo­huo­neis­tos­ta vii­den­nes­tä ker­rok­ses­ta alas, kun soh­va ei mah­tu­nut his­siin. Sen kump­pa­ni­na on soh­va­pöy­tä, jon­ka ja­lat on sa­hat­tu ma­ta­lam­mik­si.

Mes­sin­ki­nen Paa­vo Ty­nel­lin va­lai­sin on Mi­ka­e­lin iso­van­hem­pien ko­toa, jos­ta se kul­keu­tui Mi­ka­e­lin tä­dil­le ja tä­män mie­hel­le. He toi­mi­vat ta­lon­mie­hi­nä asun­nos­sa, jo­hon Ee­va ja Mi­ka­el muut­ti­vat hei­dän jäl­keen­sä ta­lon­mie­hik­si seu­rus­te­lun­sa al­ku­vai­heil­la. Ty­nel­lin va­lai­sin jäi asun­toon Ee­val­le ja Mi­ka­e­lil­le, kun sen tyy­li ei ol­lut miel­lyt­tä­nyt.

– Mes­sin­ki on mie­lei­nen ma­te­ri­aa­li ja pi­dän va­lai­si­men muo­dos­ta. Pi­däm­me myös mo­der­nis­ta si­sus­tuk­ses­ta, mut­ta meis­tä on haus­kaa, kun si­sus­tuk­ses­sa yh­dis­ty­vät van­ha ja eri­lai­set löy­döt, ker­too Ee­va.

Ruokailuhuoneen pöytä on rakennettu vanhoista komeron peiliovista ja entisestä neuvottelupöydästä. Päälle teettiin lasilevy. Ruokailutilan tuolit Mikael sai 30-vuotislahjaksi naapurilta. Vanhoihin tuoleihin teetettiin nahkaverhoilu istuimiin. Kattokruunu on hankinta Tori.fi:stä. Eeva on tehnyt rautalangasta siihen kuvut ja verhoillut ne vanhalla pellavakankaalla.

Paavo Tynellin messinkinen valaisin antaa sisustukseen pehmeän valon. Eeva haluaa yhdistää sisustuksessa puuta, messinkiä ja tekstiilejä. Värit ovat maanläheisiä. Sohvan päällä oleva peili on Mikaelin isovanhemmilta, puinen kellonkehys on Mikaelin isän aikoinaan tekemä löytö. Grafiikkatyö on Eevan sisaren perintönä saatu. Sen vieressä nojatuolin yllä on taulunkehyksiin tehty peili, jonka kehyksen Eeva ja Mikael löysivät Mikaelin vanhempien puuliiterin seinältä.

Kuisti aukeaa pohjoiseen. Ilta-aurinko valaisee huonetta ja se pysyy mukavan viileänä. Kuisti toimii kesäiltojen ruokailutilana, jolloin voi avata pariovet ulos puutarhaan.

MET­SÄ­PUU­TAR­HAN TUN­NEL­MAA

Ai­koi­naan tor­pan ym­pä­ril­lä oli sank­kaa met­sää, jota Ee­va ja Mi­ka­el ovat kaa­ta­neet, jot­ta pi­haan on saa­tu va­loa ja polt­to­pui­ta tar­pee­seen. Edel­li­nen omis­ta­ja oli teh­nyt pi­haan ki­vi­pen­ger­ryk­siä tien ra­ken­ta­mi­ses­sa syn­ty­neis­tä ki­ven­loh­ka­reis­ta. Puu­tar­has­sa kas­vaa yk­si van­ha ome­na­puu ja usei­ta van­haa kan­taa ole­via kir­sik­ka­pui­ta. Kir­si­kan ke­väi­nen ku­kin­ta ja lin­nun­lau­lu sii­vit­tä­vät pi­ha­puu­hia met­säi­ses­sä mai­se­mas­sa.

– Olen yri­tyk­sen ja ereh­dyk­sen kaut­ta op­pi­nut pal­jon puu­tar­has­ta en­nen kuin val­mis­tuin puu­tar­hu­rik­si. Ai­em­min mie­tin enem­män vain omaa nä­ke­mys­tä ja kau­neut­ta ja is­tu­tin kas­ve­ja sel­vit­tä­mät­tä kas­vuo­lo­suh­tei­ta. Kaik­ki kas­vit ei­vät ole met­säi­sis­sä olo­suh­teis­sa viih­ty­neet. Oman pi­han kas­vuo­lo­suh­tei­den ja kas­vien vaa­ti­mus­ten sel­vit­tä­mi­nen kan­nat­taa, vink­kaa Ee­va.

Ee­vaa ihas­tut­ta­vat ke­vääl­lä en­sim­mäi­set si­pu­li­ku­kat. En­sin nou­se­vat lu­mi­kel­lot, pian nii­den pe­rään kuk­ki­vat idän­si­ni­lil­jat ja lo­pul­ta nar­sis­sit. Tääl­lä nar­sis­sit me­nes­ty­vät pit­käi­käi­se­nä ilo­na pa­rem­min kuin tulp­paa­nit. Suo­sik­kei­hin lu­keu­tuu klas­si­nen val­ko­kuk­kai­nen ru­noi­li­ja­nar­sis­si.

Met­sän kes­kel­lä si­jait­se­vas­sa puu­tar­has­sa luon­to on al­ka­nut hii­piä ta­kai­sin puu­tar­haan. Sa­ni­ai­set le­vi­ä­vät iti­öis­tä, api­la on löy­tä­nyt tien­sä nur­mi­kol­le, sini- ja val­ko­vuok­ko­ja nou­see kuk­ka­pen­keis­tä ke­vään ilo­na.

– Tääl­lä luon­non kuu­luu­kin ol­la läs­nä, jo­ten an­nam­me luon­non­va­rais­ten kas­vien aset­tua so­pi­vas­ti myös puu­tar­haan. Ne ilah­dut­ta­vat myös tar­ha­me­hi­läi­siä, sa­noo Ee­va.

– Me­hi­läi­siä ja mui­ta pö­lyt­tä­jiä aja­tel­len ke­vään en­sim­mäi­set ku­kat ovat isok­si avuk­si. Me­hi­läis­ten len­to­sä­de on ki­lo­met­rin ver­ran. Eh­kä tär­keim­mät kas­vit ovat yli­pää­tään pa­jut ja pa­jui­hin kuu­lu­va rai­ta. Ne kuk­ki­vat sil­loin, kun muu­ta ku­kin­taa on vain vä­hän, ker­too Mi­ka­el.

Kasvihuoneen ja saunan välisellä seinällä on köynnöksiä varten valmiina säleikkö. Sitä vasten kasvaa tarhaojukkaviini Zilga ja kärhö. Portaille Eeva tuo sitruskokoelman. Ovesta astutaan saunan puolelle.

Eeva esikasvattaa itse taimet. Kasvihuone toimii myös työskentelytilana ja kevätkylvöjen paikkana.

Kasvihuoneen takaseinä on muurattu kevytharkoista. Pinta on maalattu sokkelimaalilla. Klassiset ruukut ovat kasvihuoneessa aina esillä, vaikkapa pelargonipistokkaiden kasvatukseen.

Eeva kerää edellisen kauden päättyessä talteen krassinsiemenet, jotka hän kylvää keväällä parvekalaatikoihin ja ruukkuihin. Vuosi vuodelta krassien määrä lisääntyy.