MIKÄ: 1783 ra­ken­net­tu Hau­ki­ran­nan pap­pi­la, 5h + k + rs + hal­li, n. 300 m2 MIS­SÄ: Hau­ki­vuo­ren kir­kon­ky­läs­sä TÄÄL­LÄ ASU­VAT: Päi­vi ja Mat­ti Val­li

Pi­hal­la on use­am­pi park­ki­paik­ka ja mon­ta ra­ken­nus­ta. Mis­sä­kö­hän tääl­lä asu­taan? En­sim­mäi­se­nä huo­mi­on kiin­nit­tää suu­ri pää­ra­ken­nus, mut­ta se tun­tuu val­ta­val­ta ol­lak­seen kah­den ih­mi­sen koti. Lä­hem­pi tut­kis­ke­lu kui­ten­kin pal­jas­taa ni­mi­kyl­tin oves­sa, pen­saan ta­ka­na.

– Mei­dän täy­tyy pi­tää ovet lu­kos­sa ja pu­keu­tua heti aa­mus­ta, sil­lä tän­ne ek­syy vä­lil­lä si­säl­le as­ti mil­loin mi­tä­kin ih­met­te­li­jää ja ky­se­li­jää, ker­to­vat Päi­vi ja Mat­ti Val­li nau­ra­en.

Pi­ha­pii­ris­sä on ai­kai­sem­min toi­mi­nut al­ku­pe­räi­sen pap­pi­lan jäl­keen muun mu­as­sa ho­tel­li ja vir­kis­tys­kes­kus. Nyt siel­lä on Val­lien koti sekä Päi­vin hoi­va­ko­tiy­ri­tys.

Vä­rik­kääs­ti si­sus­te­tun la­si­kuis­tin jäl­keen avau­tu­vat ava­ra etei­nen ja va­loi­sa hal­li. Toi­mit­ta­jal­ta pää­see ihas­tuk­sen huo­kaus, sil­lä lä­hes koko ala­ker­ta on avoin­ta ti­laa, lu­kuun ot­ta­mat­ta toi­sen pää­dyn kol­mea ma­kuu­kam­ma­ria ja työ­huo­net­ta. Suu­rien huo­nei­den vuok­si tila ei tun­nu lii­an suu­rel­ta, vaik­ka ne­li­öi­tä asuin­ker­rok­ses­sa on lä­hes 300.

– Käyn joka päi­vä kai­kis­sa huo­neis­sa. Ja tar­pee­seen ne tu­le­vat vii­meis­tään sil­loin kun lap­set ja lap­sen­lap­set tu­le­vat ky­lään, Päi­vi poh­dis­ke­lee.

Ta­lon mo­net vai­heet

Paik­ka on ra­ken­net­tu pap­pi­lak­si ja vuo­sien var­rel­la sii­nä on toi­mi­nut myös ho­tel­li. Val­lit os­ti­vat pai­kan vuon­na 2011 ja re­mon­toi­vat sen ko­dik­seen. Ho­tel­lin jäl­jil­tä ala­ker­ran ti­lo­ja oli avat­tu ja ny­kyi­sen olo­huo­neen pai­kal­la oli ra­vin­to­la­sa­li.

– Pää­tim­me säi­lyt­tää ava­ruu­den ja nyt oles­ke­lu­ti­lat liit­ty­vät kaik­ki toi­siin­sa. Li­säk­si tääl­lä on va­loi­saa, kos­ka talo on kes­kel­tä au­ki mo­lem­piin suun­tiin. Ul­ko­puo­lel­ta talo on suo­jel­tu, Päi­vi ker­too.

Re­mon­toi­ta­vaa oli pal­jon. Val­lit tur­vau­tui­vat pai­kal­lis­ten am­mat­ti­tai­tois­ten re­mont­ti­mies­ten apuun. Lat­tia ja ala­poh­ja uu­sit­tiin ai­kai­sem­min ta­pah­tu­neen ve­si­va­hin­gon vuok­si ja esi­mer­kik­si etei­ses­tä pu­ret­tiin ho­tel­lin vas­taa­not­to­tis­ki.

– Mei­tä ei hait­taa lat­ti­an ku­lu­mi­nen ja elä­mi­sen jäl­jet. Puu­lat­ti­an voi ai­na hioa ja maa­la­ta uu­del­leen, Päi­vi sa­noo.

Re­mont­ti on vie­lä kes­ken. Kyl­py­huo­neet ja ylä­ker­ta odot­ta­vat so­pi­vaa het­keä. Ylä­ker­taan joh­ta­vat por­taat ovat tyy­pil­li­set 80-lu­ku­lai­set, mut­ta val­koi­sek­si maa­lat­tu­na ne is­tu­vat hy­vin ta­lon tun­nel­maan. Tak­ka on 70-lu­vul­ta, mut­ta se­kään ei rii­te­le ta­lon muun tyy­lin kans­sa.

– Tääl­lä ei ole mi­tään, mis­tä en pi­täi­si. Olem­me asu­neet eri­lai­sis­sa van­hois­sa ta­lois­sa ai­kai­sem­min­kin ja tie­dän, et­tä näis­sä kaik­ki nyt on vä­hän sin­ne päin. Ai­noa asia, mitä kai­pai­len, on ai­koi­naan pu­re­tut al­ku­pe­räi­set uu­nit, Päi­vi sa­noo.

Ke­räi­le­mis­tä ja vaih­te­lua

Si­sus­tus on muo­dos­tu­nut ker­ros ker­rok­sel­ta. Päi­vi on ke­räi­li­jä, joka os­taa kirp­pu­to­reil­ta ja vaih­te­lee huo­ne­ka­lu­ja ys­tä­vien­sä kans­sa. Ai­no­at uu­te­na ta­loon os­te­tut huo­ne­ka­lut ovat no­ja­tuo­li, soh­va, sän­ky ja val­koi­nen kir­joi­tus­pöy­tä.

– It­se en tar­vit­se enää mi­tään, mut­ta tyt­tä­ril­le ja ys­tä­vil­le on ki­vaa kat­sel­la jut­tu­ja kirp­pu­to­reil­ta, Päi­vi tuu­maa.

– Olen maa­lais­ta­los­ta ko­toi­sin ja tot­tu­nut te­ke­mään pal­jon it­se. Myös pyhä- ja ar­ki­ti­lo­jen erot­te­lu tu­lee siel­tä. Kam­ma­rit ovat yk­si­tyis­tä ti­laa ja oles­ke­lu­ti­lat näy­te­tään vie­rail­le­kin, Päi­vi sa­noo.

Nel­jä su­ku­pol­vea yh­des­sä

Lap­sen­lap­sia Val­leil­la on kuu­si. Etei­sen mat­to toi­mii pai­ni­ta­ta­mi­na ja avoin­ta ala­ker­taa ym­pä­ri ajel­laan au­toil­la.

– Meil­lä on kol­me ty­tär­tä, jot­ka vie­rai­le­vat tääl­lä per­hei­den­sä kans­sa. Jo­kai­ses­sa kam­ma­ris­sa on oma kyl­py­huo­ne ho­tel­li­toi­min­nan jäl­jil­tä, mikä on oi­kein kä­te­vää pien­ten las­ten van­hem­mil­le, Päi­vi sa­noo.

Isos­sa ta­los­sa on help­po jär­jes­tää suu­ri­a­kin juh­lia. Vii­me ke­sä­nä sa­lis­sa juh­lit­tiin yh­den tyt­tä­ren häi­tä ja tänä vuon­na sa­mas­sa ti­las­sa kas­tet­tiin su­vun uu­sin tu­lo­kas.

– Mi­nus­ta on ai­van iha­naa, et­tä koti voi ol­la mo­nes­sa mu­ka­na.

Yh­tei­söl­li­syy­des­tä ja per­heen tär­key­des­tä ker­too myös se, et­tä pap­pi­lan pi­ha­pii­rin Hu­vi­la-ni­mi­ses­sä ra­ken­nuk­ses­sa asu­vat sekä Päi­vin et­tä Ma­tin lä­hes yh­dek­sän­kym­men­tä­vuo­ti­aat äi­dit kah­den muun asuk­kaan kans­sa. Pi­ha­pii­riin kuu­luu myös 80-lu­vul­la ra­ken­net­tu suu­ri ra­ken­nus, jos­sa toi­mii Päi­vin Suo­men Iki­hy­vä -hoi­va­ko­tiy­ri­tyk­sen yk­si toi­mi­pis­te.

Yrit­tä­jäl­lä ei ole pal­jon va­paa-ai­kaa, mut­ta le­po­pai­kan ol­les­sa lä­hel­lä voi sil­loin täl­löin men­nä muu­ta­mak­si tun­nik­si is­tu­maan esi­mer­kik­si ai­van ve­den ra­jas­sa si­jait­se­val­le sau­na­mö­kin te­ras­sil­le ja rau­hoit­tua jär­vel­le kat­sel­len. Sau­nal­la, ran­nas­sa ja pi­hal­la vie­te­tään pal­jon ai­kaa, eten­kin ke­säi­sin. Pa­ris­kun­ta lo­mai­lee mie­lel­lään elo–syys­kuus­sa, jol­loin il­lat jo pi­me­ne­vät ja on help­po py­säh­tyä. Syk­sy on myös kai­ken puu­has­te­lun, ku­ten säi­lö­mi­sen ai­kaa.

– Meil­lä on Ju­val­la mök­ki, mut­ta se on ny­ky­ään enem­män ty­tär­ten ja hei­dän per­hei­den­sä käy­tös­sä. Minä käyn siel­lä lä­hin­nä mar­jas­sa ja sie­nes­sä. Nau­tin sii­tä, et­tä meil­lä on koti, jos­ta ei tar­vit­se läh­teä mi­hin­kään.