Artikkeli

Hanna Linnakko

Ku­vaus­suun­nit­te­lu Tea Hon­ka­sa­lo teks­ti An­na-Lii­sa Hä­mä­läi­nen

Vapaa-ajankoti sai sävyt saariston luonnosta

Tumma saaristolaistalo sai uuden elämän ja paljon suuria ikkunoita, kun sisus­tus­suun­nit­telija Sari Sirviö ja hänen puolisonsa asettuivat sinne. Talosta tuli selkeä ja kaunis vapaa-ajan koti, jonka taideteokset maalaa luonto.

Tie kaar­tuu yhä kie­mu­rai­sem­mil­le mut­kil­le ja ka­pe­nee koko ajan. Us­ko mei­naa lop­pua, mut­ta lo­pul­ta olem­me pe­ril­lä.

Kor­ke­al­la nie­men­no­kas­sa sei­soo tum­ma, lau­ta­vuo­rat­tu talo. Saa­ris­ton ma­ta­lat män­nyt hu­mi­se­vat pie­nes­sä tuu­les­sa. Meri ko­hi­see lem­pe­ä­nä. Por­taat joh­ta­vat kut­su­vas­ti te­ras­sil­le ja siel­tä si­säl­le va­loi­saan keit­ti­öön.

Pian saan tie­tää, et­tä 1960-lu­vun oma­ko­ti­ta­lo ja pi­ha­pii­ri ovat Sari Sir­vi­ön ja hä­nen puo­li­son­sa kä­sis­sä ko­ke­neet suu­ren muo­don­muu­tok­sen. Käy­tän­nös­sä vain ta­lon pe­rin­tei­nen, tum­mak­si maa­lat­tu ul­ko­kuo­ri on en­nal­laan.

Mai­se­ma on tai­de­te­os

Mis­sä ta­han­sa ta­los­sa liik­kuu, nä­kee me­ren, tai­vaan, kal­li­ot ja met­sän. Isot ik­ku­nat avaa­vat luon­non jopa kyl­py­am­mee­seen ja sau­naan.

– Tääl­lä ei ole yh­tään tai­det­ta, kos­ka luon­to on tai­de­te­os, joka vaih­tuu sään ja vuo­de­na­jan mu­kaan, Sari ker­too.

Syk­syl­lä ja tal­vel­la ton­tin kal­li­ot ja puut va­lais­taan maa­va­loin, jot­ta luon­toa nä­ki­si ik­ku­nas­ta sil­loin­kin. Säk­ki­pi­meä ra­jaa ta­loa Sa­rin mie­les­tä lii­kaa, ja va­loil­la mer­ki­tään re­vii­riä.

Si­sus­tuk­sen vä­ri­maa­il­man Sari on ot­ta­nut ym­pä­röi­väs­tä luon­nos­ta. Ta­los­sa on har­mai­ta ja tum­mia sä­vy­jä kuin kal­li­ot ja ki­vet, meri ja tai­vas, hie­kan vä­riä ja vä­hän pu­na­rus­ke­aa ku­ten män­nyn kaar­na.

– Jo kym­me­nen vuot­ta ja pi­dem­pään­kin olen käyt­tä­nyt mur­ret­tu­ja, peh­mei­tä sä­vy­jä. Ja kyl­lä, on mi­nul­la ol­lut val­koi­nen ja mus­ta­val­koi­nen­kin kau­si, Sari ker­too.

Oma vä­ri­kart­ta te­kee si­sus­ta­mi­sen hel­pok­si. Ka­lus­tei­den ja pie­ne­si­nei­den tyy­li­suun­nat voi­vat vaih­del­la. Sil­ti ko­ko­nai­suus on har­mo­ni­nen, kun vä­ri­maa­il­ma on eh­jä.

Ava­ras­ti yh­des­sä

Talo tun­tuu ava­ral­ta ja il­ma­val­ta. Ti­lat ovat sau­mat­to­mas­sa yh­tey­des­sä toi­siin­sa. Keit­tiö on sa­mal­la pai­kal­la kuin alun pe­rin­kin. Pie­ni ta­so­e­ro olo­huo­neen ja ma­kuu­huo­nei­den vä­lil­lä on jän­nit­tä­vä. Se­kin on ta­lon pe­ru­ja, mut­ta ma­kuu­huo­nei­siin joh­ti­vat ai­em­min na­ri­se­vat lau­ta­por­taat ei­vät­kä ny­kyi­set, ylel­li­sen tun­tui­sel­la ko­ko­lat­ti­a­ma­tol­la pei­te­tyt, le­ve­ät ra­put.

Ka­lus­teet ovat tum­mia vaa­lei­ta soh­via lu­kuun ot­ta­mat­ta. Maa­la­tuil­la lau­ta­lat­ti­oil­la on hil­li­tyn sä­vyi­siä ke­lim-mat­to­ja. Siel­lä tääl­lä on Kar­tel­lin muo­via, ku­ten tuo­le­ja ja Ghost-pöy­tä­va­lai­sin.

– Kai­ken­lai­sia asi­oi­ta voi yh­dis­tää, kun vain us­kal­taa teh­dä niin. Pi­dän pääl­le lii­mat­tu­na aja­tus­ta, et­tä vain tiet­ty­jä tyy­le­jä voi­si käyt­tää kes­ke­nään. Rik­ko­mal­la asi­oi­ta si­sus­tuk­ses­ta tu­lee vie­lä pa­rem­pi, Sari sa­noo.

Tä­nään Sa­rin si­sus­tus­tyy­li on tun­nel­mas­ta kiin­ni.

– Eri mie­len­ti­lois­sa pu­keu­dun ja si­sus­tan eri ta­val­la. Ei ole yh­tä oi­ke­aa tyy­liä.

Avaraa olohuonetta hallitsevat isot sohvat ja vaalea takka, jossa palaa usein tuli. Iso pöytä on Jackpointin. Korkeakiiltoinen seinäkaappi on tilattu Italiasta.

Avaraa olohuonetta hallitsevat isot sohvat ja vaalea takka, jossa palaa usein tuli. Iso pöytä on Jackpointin. Korkeakiiltoinen seinäkaappi on tilattu Italiasta.

Het­ki no­ja­tuo­lis­sa

Sari ja hä­nen mie­hen­sä ovat yrit­tä­jiä. Vuo­des­ta 2016 Sari on pyö­rit­tä­nyt omaa De­sign Stu­dio Puro Casa -si­sus­tus­suun­nit­te­lu­toi­mis­to­aan. Sitä en­nen hän toi­mi muo­din pa­ris­sa Stock­man­nil­la, ja yrit­tä­jyys al­koi 2001 Sade-vaa­te­liik­kees­sä. Sit­ten hän piti Puro-lou­nas­kah­vi­laa ja työs­ken­te­li hy­vin­voin­ti­val­men­nuk­sen pa­ris­sa.

Täl­lä het­kel­lä pari asuu tal­vet Niz­zas­sa.

– Olen ai­na teh­nyt sitä mitä ra­kas­tan ja ra­kas­ta­nut sitä, mitä olen teh­nyt. Ha­em­me nyt va­ki­tuis­ta asun­toa ul­ko­mail­ta ja mi­nul­la on työ­kon­tak­te­ja muun mu­as­sa Rans­kas­sa, Sari ker­too.

Ke­vääs­tä lop­pu­syk­syyn elä­män tu­ki­koh­ta on täs­sä iha­nas­sa ta­los­sa luon­non kes­kel­lä.

Tu­lo­ri­tu­aa­li on ai­na sa­man­lai­nen. En­sin he pur­ka­vat kaup­pa­kas­sit. Sit­ten he is­tah­ta­vat oven­suus­sa odot­ta­viin no­ja­tuo­lei­hin ja avaa­vat il­ta­päi­vä­leh­det.

– Pa­ras­ta on täy­del­li­nen rau­ha. Tääl­lä stres­si huuh­tou­tuu pois. Kaik­ki työ­a­si­at ovat pois­sa mie­les­tä vii­meis­tään, kun is­tum­me ruo­ka­pöy­tään.

Teem­me kai­ken yh­des­sä

Ate­ri­an val­mis­ta­mi­seen voi Si­poon-ta­los­sa ku­lua hy­vin­kin puo­li päi­vää, sil­lä ruo­an­lait­to on Sa­rin ja hä­nen puo­li­son­sa yh­tei­nen har­ras­tus. He kat­ta­vat pöy­dän kau­niis­ti, sy­tyt­tä­vät tu­let kynt­ti­löi­hin ja tak­kaan ja lait­ta­vat mu­sii­kin soi­maan.

Sari nau­rah­taa, et­tä tont­ti ja talo ovat myös lo­pu­ton työ­lei­ri. Pa­ris­kun­ta rai­vaa met­sää moot­to­ri­sa­hal­la joka kesä niin, et­tä tal­ven tak­ka­puut on taat­tu. Meri ja tuu­li tuo­vat ros­kaa ran­nal­le ja ton­til­le. Eten­kin kui­van ke­sän neu­las­mää­rä teet­tää töi­tä, sil­lä kui­vat ha­vun­neu­la­set tu­keh­dut­ta­vat kas­vit al­taan.

Pa­ril­le on tär­ke­ää, et­tä pai­kat ovat kun­nos­sa ja siis­tit niin ul­ko­na kuin si­säl­lä.

– Teem­me yh­des­sä kai­ken: sii­vo­am­me, pyyk­kääm­me, tis­kaam­me ja lai­tam­me ruo­kaa. Se on mu­ka­vaa ar­jen har­mo­ni­aa ja on­nea. Ha­lu­am­me teh­dä asi­oi­ta yh­des­sä. Tois­ta ei tar­vit­se ve­tää pe­räs­sä ja ko­men­taa, Sari ker­too.

Koti

Si­poon saa­ris­tos­sa.

Noin vuon­na 1965 ra­ken­net­tu ja 2010-lu­vul­la uu­dis­tet­tu oma­ko­ti­ta­lo, 4 h + k + sau­na­o­sas­to, noin 200 m².

Asuk­kaat

Si­sus­tus­suun­nit­te­li­ja Sari Sir­viö, hä­nen puo­li­son­sa sekä koi­rat co­ton de tul­éar Nup­pu ja jack­rus­sel­lin­ter­rie­ri Copi.